tiistai 30. kesäkuuta 2015

Raskauskuulumisia Rv 37+2

Nyt siis jo 38 raskausviikko käynnissä. Vähiin käy, ennen kuin loppuu! Taitaa olla taas aika kirjoitella raskauskuulumisia ylös, viimeinen näyttäisi olevan rv 33?? Miten tää aika menee näin hirveän nopeasti? Pysähtyis nyt edes hetkeksi...tai edes hidastuisi vähän.




KUINKA PITKÄLLÄ:

Raskausviikko 38 menossa, tarkemmin 37+2


PAINO:

Nyt on jo hetken junnannut pitkälti samoissa, mutta n. + 17kg. Vähän hirvittää miten paljon jää töitä synnytyksen jälkeen, mut ehkä mä selviän. Pitää löytää vaan se itsekuri jostain. Eniten ehkä ärsyttää se, kun tietää ettei kaikki paino ole vain vauvaa. Vaikka syönkin suurimmaksi osaksi terveellisesti, tulee niitä herkkujakin syötyä liikaa.

MUUT ARVOT:

Viime viikolla verenpaine oli vähän noussut, mutta sekin edelleen hyvä. Muissakaan arvoissa ei ole huomioitavaa ja olo sekä jaksaminen on hyvä edelleen.

MUUTOKSET VARTALOSSA:

No ne ARVET!!! Mä rasvaan, rasvaan ja vielä kerran rasvaan ja lisäksi läträän sekä bio-oilin että kookosöljyn kanssa. Mutta ei! Ne arvet vaan puskee läpi. Mua ärsyttää arvet, mut mä voin elää asian kanssa. Mä tiedän, et ne haalenee ja vaalenee ajan kuluessa, mut ei ne silti kivalta näytä. Vatsan arvet on mahan alaosassa ja mä en ees nää niitä, paitsi peilin kautta. Kuukausi sitten näkyi vaan pieniä haaleanpunaisia arpia, mutta nyt vatsaani "koristaa" ihan kunnon taisteluarvet.

Vatsan lisäksi myös kyljissä ja rinnoissa näkyy vähän arpea.

Nii ja sisäreisissä on myös.. Mut kuten kirjoitin, ei ne arvet mitään, mutta selluliitti on jo jotain! Mulla on aina ollut vähän raskaat jalat ja ylä-ja alakroppa on ollutt ihan eriparia. Neste kertyy helposti varsinkin jalkoihin, ja sekös mua kiukuttaa. Enemmän kuitenkin ärsyttää se, että vähemmillä herkuilla olisi myös vähemmän selluliittia..

UNI:

Uni alkaa olla aika katkonaista, mut ei se juurikaan haittaa. Tuntuu ettei unta edes tarvitse samanlailla kun aiemmin. Illalla menen nukkumaan viimeistään klo 22 ja siitä sitten alkaa vessassa ramppaus. Käyn pissalla tunnin välein ja herään aamulla 7-8 aikoihin. Suunnilleen joka toinen yö herään 03-04 ja en saa unta. Ei vaan väsytä yhtään.

Päiväunia nukun aina silloin, kun olen kotona koko päivän, mutta silloinkin max tunnin pätkiä.

MIELIHALUT:

Tai siis mielenheikkoudet: Pinaattikeitto tai pinaattiohukaiset ja mansikat sekä aamupuuro

HERMOSTUTTAA:

ÄÄ mä en haluu vielä synnyttää. En oo yhtään valmis vielä. Toivon, ettei Mini synny ennen laskettua-aikaa koska en oo yhtään ehtinyt valmistautumaan siihen et se pieni on kohta synnytettävä. Mua ei pelota synnytys itsessään, ehkä ennemminkin se, etten oo ehtinyt ihan oikeasti odottaa. Siskon häät ja muut asiat vievät nyt kaiken keskittymiseni, enkä ole kunnolla ehtinyt tajuamaan, et lähtö voi olla koska vaan.

Enhän mä ole vielä edes pakannut sairaalakassia, enkä edelleenkään hakenut niitä synnytyskirjoja kirjastosta....

VAIVAT:

Liitoskivut edelleen, mut mä en koe niitä pahaksi kivuksi. Toki sängystä ylösnousu ja kyljen kääntäminen on vaivalloista, mutta mun mielestä sen kuuluukin olla näillä viikoilla.

Käellessä pistelee, mutta pistelykin menee ohi, kun vähän hiljentää/ pysähtyy.

ERITYISTÄ:

Mä en tiedä mikä on supistus. Onko mua supistellut? Vai onko kyseessä vaan vatsan kovottelu? Mä en tiedä.. olis kiva jos tietäis

ODOTAN:

Häitä! Viikonloppuna on mun siskon häät Joensuussa ja lähdetään reissuun Perjantaina. On niin siistiä. Mua jännittää se päivä hirveesti ja kyyneliltä ei varmastikaan vältytä näissäkään häissä.

MUUTA:

Eilen n. klo 19 tajusin, etten ollut tuntenut Minin liikkeitä päivän aikana ollenkaan. Kauppareissulla sanoin asiasta Kallelle ja tottakai toinen huolestui asiasta. Kotona aloimme sitten kellottamaan liikkeitä. Ensimmäisen tunnin aikana tunsin vain muutaman hennon liikkeen ja kävin juomassa ison lasillisen appelsiinimehua. Toisenkaan tunnin aikana liikkeitä ei tuntunut, kuin muutama. Itse olin asiasta aika levollisin mielin, ajattelin, että Mini on vaan muuttanut asentoaan niin, ettei liikkeet tunnu. Kalle oli asiasta enemmän huolissaan, varsinkin sen jälkeen, kun hän selaili googlea ja sieltä tuli tekstejä kohtukuolemasta yms. Päätimme soittaa sairaalaan ihan varmuuden vuoksi mitä tehdä. Puhelu oli aika pitkä, multa kysyttiin paljon kysymyksiä ja lopuksi nainen puhelimessa kehoitti tulemaan näytille.

Päksissä mut laitettiin käyrille puoleksi tunniksi. Tänä aikana tunsin vain kolme hentoa liikettä, mutta monitorin mukaan liikkeitä oli koko ajan ja vauvan syke oli hyvä. Syy miksi en liikkeitä tuntenut on todennäköisesti etuseinäistukka.

Käyrien jälkeen lääkäri teki sisätutkimuksen. Kohdunkaula oli kuulemma lyhentynyt, mutta vielä kiinteä ja kiinni. Vauvan pää tuntui edelleen alhaalla ja pää oli kulemma kiinnittynyt.
 Lääkärintekemässä ultrassa selvisi, että Mini kyllä liikkuu, mutta potkii suoraan istukkaan, ja siksi en tunne mitään. Lääkäri totesi, ettei liikettä ole paljoa, mutta johtuu todennäköisesti siitä, että hän vaan nukkuu. Virtaukset olivat hyvät ja painokin oli noussut viikossa mukavasti. Nyt painoarvio oli jo 3215g . Juuri ennen ultraamisen lopetusta Mini päätti raapia päätään pikku käsillään <3 sydän suli ja tuli tunne, että kaikki on ihan hyvin.



Esittelyssä koti- Vauvanhuone


Vihdoin ja viimein!
Vauvanhuone on nyt ihan oikeasti valmis. Huoneen sisustus on toteutettu ikealla, käytetyllä ja lainatavaralla. Huoneen budjetti pysyi siis erittäin maltillisena, lompakko ja mieli kiittää!


Sänky ostettiin käytettynä Minin serkkupojilta. Itse hankimme vain uuden patjan (ikeasta), kun vauvoilla pajat on melko suurella kulutuksella. Ei voi koskaan tietää mitä puklua, pissaa ja niskap**skaa patja on imenyt...ja onhan uusi aina uusi. Patjaa suojaa prismasta ostettu suojalakana ja peitot sekä lakanat on tulevan mummin sponssaamat.


Pyörittelin pitkään hoitopöytäasiaa mielessäni. Ihan pöytä pöytää en ole koskaan halunnut, mutta jonkinmoinen taso olisi kuitenkin hyvä olla. Ensin ajattelin hoitoalustaa pesukoneen päälle kylppäriin, mutta sitten sain ajatuksen tästä pinnasängyn päälle tulevasta hoitotasosta. Kallen vanhemmat auttoivat tässäkin hankinnassa ja tämä löytyi Lahden Vaunupuodista. Taso on yllättävän kevyt nostaa pois tarvittaessa ja sen voi halutessaan nostaa myös esim lipaston tai pesukoneen päälle.





Halusin huoneeseen tuolin/ sohvan mahdollista imetystä silmälläpitäen. Ensin ajattelin valkoista nojatuolia, mutta 200-300e nojatuolista ei napannut yhtään. Pian aloin miettimään keinutuolia, mutta niiden hinnat huiteleekin sielä 500€!!! Onneksi Kallen vanhemmilta löytyi sopiva kiikku meille lainaan. Taas säästöäsäästöä! Aluksi tosin ongelmoin tuota puunväriä, mutta nyt tuntuu, että valkoinen olisi ehkä liian valkoinen. Vauvanhuoneessa saa ja pitää olla pehmeyttä ja pieniä kontrasteja.


Sängyn ja keinutuolin lisäksi huoneeseen hankittiin kaksi Malm-lipastoa lasilevyllä, sekä kaksi tauluhyllyä seinälle. Pienet yksityiskohdat ovat tällähetkellä harmaata, minttua ja vaaleanpunaista. Vähän ehkä jännittää, jos tyttölupaus meneekin mönkään ja masusta putkahtaakin poika :D No eläkööt sitten vauva-aikansa vaaleanpunaisessa hattarassa ;)




Muutama kehys odottelee vielä ihan oikeita kuvia Ministä, mutta muuten tauluhyllytkin ovat valmiina pikkusta varten.

50-56cm

62-74cm


Hoitopöydän ylin laatikko on täynnä kaikenmaailman käyttötavaraa. Ajatus on, että laatikon tavarat olisivat kädenulottuvilla vaippaa vaihtaessa. Ei tarvi, kuin vetää laatikko auki.  Toivottavasti tämä hoitopöytäsysteemi toimisi hyvin. Onko muilla kokemuksia sängynpäällä olevasta hoitotasosta? Tai missä teidän vauvojen vaupat vaihdetaan?



sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Raskauskuvia

Ja taas elämä hymyilee! Nyt loppuraskaudesta tuntuu, että fiilikset menee varsinaista vuoristorataa. Toisena hetkenä nauran vedet silmissä ja hetken päästä istun eteisen lattialla kyynel silmäkulmassa, kun yläkerran pianonsoittaja v*****aa!!! Viime postaus muhku, muhkumpi, muhuin oli just tollasena heikkona hetkenä kirjoitettu. Kun ärsyttää ni ärsyttää ja silloin kaikki tuntuu todella, todella pahalta. Nyt jälkikäteen ja virkeänä vähän jopa naurattaa toi oma kirjoitus, mut elämä on :D Nautin nyt vielä nämä muutamat viikot tästä luvallisesta ja ihanasta muhkeudesta, eipähän tarvi vetää vatsaa sisään kuvissa ;)









Viikonloppuna sain/ saatiin aikaan tosi paljon. Lauantaina/ Sunnuntaina toi miekkonen sai vihdoinkin formatoitua tän koneen. Aah on niin ihanaa kirjoittaa koneella. Paljon nopeampaa ja vaivattomampaa, lisäksi näkee aiemmin kirjoittamansa tekstin kokoajan. Mulla on miljoona postausideaa mielessä ja niitä onkin tulossa jatkossa useammin. Tänään kuvaan Minin huoneen (se on nyt vauvaa vaille valmis!) jeij! Itse olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Sopivan vauvamainen ja herkkä, mutta sopii muuhun kodin sisustukseen täydellisesti.

Kunnon raskauskuvia en ole jakanut pitkään aikaan (pl. peiliselfiet). Nämä kuvat on otettu n. kuukausi takaperin pikkusiskoni ylppäripäivänä. Tämä mintun värinen mekko löytyi Gina Tricotista ja se on minusta ihan täydellinen raskausmekko. Se korosti mahaa sopivasti, ei se enää mikään hirven pieni pallo ole.












Ajattelimme käydä ottamassa ihan kunnon raskauskuvat vielä ennen synnytystä. Meidän hovikuvaaja tosin lähti reissuun juuri, täytyy pitää sormet (ja jalat) ristissä, että ehditään ottaa kuvat ennen syntymää.

torstai 25. kesäkuuta 2015

Muhku, Muhkumpi, Muhkuin.

Tänään on taas tällainen perinteinen yö. Unta riittää n. Viisi tuntia hyvin,  mutta sen jälkeen ei väsytä. Ei sitten yhtään! En tiedä, kai tää on ihan normaalia?  "Pitää" tottua näihin yöheräämisiin, koska kohta on joku jonka vuoksi on pakko herätä. En tiedä? Vai aiheutanko tämän itselleni ihan tiedostamattani? Pitäisikö päikkärit jättää Nukkumatta? ... mut ei sekään toimi, haukottelisin vaan koko päivän!

Syy tähän uniongelmaan on ehkä mussa itsessäni. Luulen, että yksi merkittävä syy on tietynlainen liikkumattomuus. Toki liikun perus hyötyliikuntaa lähes joka päivä. Tykkään kävelyetäisyydellä,  varsinkin näin kesällä. Ehkä kunnon liikunta iltaisin saisi mut tarpeeksi väsyneeksi, jotta uni riittäisi. Mut mitä jos liikunta ei motivoi?

Lähes koko raskausajan olen kuntoillut todella vähän. Jopa laittoman vähän siihen nähden mihin mun kroppa on viime vuosien aikana tottunut. Aiemmin kävin salilla 4-5 kertaa viikossa + työn puolesta monta jumppaa viikossa, tai pikemminkin päivässä.  Tottakai on selvää, että kropassa tapahtuu muutoksia raskauden aikana, ja vielä isompia muutoksia, jos liikuntatottumukset muuttuvat radikaalisti,  mutten silti osaa suhtautua muutoksiin "terveellä tavalla". Ymmärrän,  että lantionleveneminen ja vatsan kasvaminen on pakollista, jotta on ylipäätään mahdollista saada vauva maailmaan, Mutta siitä huolimatta tunnen oloni sotanorsuksi. Loogista tietysti olisi liikkua ja syödä terveellisesti raskaudesta huolimatta,  mutta mikä mun hairahdus nyt koskaan olisi loogista?

En tiedä ajattelee muut näin, mut mua liikunta raskausaikana ei motivoi yhtään, koska tuloksia on vaikea nähdä. Huomaan ajattelevani "pudota ne kilot sitten raskauden jälkeen" ja "toivo menetetty" aina siinä vaiheessa kun ajattelen edes hikiliikuntaa.

Mua ärsyttää tää tekemättömyys , mut en silti tee mitään. Musta herkut ei ees maistu ihmeeltä,  mutta silti mä syön mieluummin  niitä, kun terveellistä ruokaa. Tiedän , että muutos lähtee aina itsestä, niinhän mä itsekin opetan. Miten se vaan on niin hankalaa? ... No jospa aloitan pikkuhiljaa.  Tämä teksti nyt itsessään motivoi mua jo alkuun, kun joutuu miettimään omaa toimintaansa. Ehkä se innostus löytyy pikkuhiljaa? Ehkä löydän huomenna salille pitkästä aikaa?

...mut nyt mä koitan nukahtaa. Tosin on ihan hirvee nälkä! Ei se eilinen mäkkäriruoka pidä yhtään nälkää. Nii sekin... sorruin taas pikaruokaan. Voihan itku ja hampaiden kiristys! Ärsyttää olla niin heikko!!!!


Hyvää yötä, terveisin muhkupeppu.

Iso pieni

Tiistaina oli aika synnytystapa-arvioon heti aamusta.  Aluksi vähän jännitin sinne menoa...En ole koko raskausaikana ihan oikeasti pelännyt, että jokin olisi pielessä, mutta aina ennen neuvolaa/ultraa mielen valtaa mahdottoman suuri huoli tuosta pienestä. Samanlaisia ajatuksia pyörittelin taas päässäni maanantain ja tiistain vastaisena yönä, eikä nukkumisesta meinannut tulla mitään. Pienen huolen ja jännityksen lisäksi viimepäivinä liitoskivut ovat häirinneet öitäni. Joskus aiemminkirjoittelin siitä vatsan pistelystä, mitä luulin liitoskivuiksi. Ehkä ihan hyvä, että en oikeasti tiennyt mitä liitoskivut ovat. Kipu on nimittäin "aika" infernaalista. Öisin siis tuntuu mielettömän  kovaa kipua nivusissa ja häpyluunalueella. Kyljeltä toiselle kääntyminen pitää tehdä noin kymmenessä pienessä osassa varoen, muuten pistää ihan huolella. Muutamana viime yönä olen onnistunut säikäyttämään kallen perinpohjaisesti. Se on luullut ihan tosissaan , et mä vähintään synnytän sänkyyn. Ähellys ja puhina on kuulemma ihan sellasta :D Muutama yö sitten en ihan oikeasti päässyt sängystä vessaan, koska  aina tietyssä kohtaa nousua tuli kova viiltävä kipu ja oli pakko palata selinmakuulle.

Näistä liitoskivuista huolimatta mun olo on tosi hyvä. Jotenkin ajattelen, ettei mulla edes ole vaivoja. Ajattelin etukäteen nämä viimeiset viikot huomattavasti pahempana. Edelleen olo tuntuu melko ketterältä, ja välillä vain maha muistuttaa tästä raskaudesta.  Ehkä se alku-ja keskiraskauden huonovointisuus nyt "palkitsee" , ja mun annetaan vihdoin nauttia tästä raskaudesta.

Ennen lääkäriä hoitaja otti perusjutut. Pissa oli ok, samoin paino oli noussut sopivasti ylöspäin. Verenpaine oli noussut, mutta lukema oli edelleen ihan ok. Lisäksi juttelimme hieman synnytyksestä ja tulevasta imetyksestä. Synnytyksen suunnittelun lopetin oikeastaan siigen, kun kuulin minin olevan perätilassa. Ajattelin,  ettei sektiota voi suunnitella.  Tai voiko synnytystä koskaan suunnitella? Olen lukenut monet synnytyskertomukset ja alan vähän olla sitä mieltä, ettei auta muu, kuin luottaa kätilöihin ja lääkäreihin. Eiköhän he ole sen homman tehnyt jo niin monta kertaa, luulis et ne osaa neuvoa. Pieni ajatus kuitenkin on. Toivon mahdollisimman lääkkeetöntä synnytystä, mutta en ole asian kanssa ehdoton. Haluan, että henkilökunta sanoo mulle jos vaikutan siltä et tarvin jotain lisädroppeja. Imetyksestä olen kirjoittanut aiemmin, enkä oikein osaa stressata siitäkään. Imetän jos kykenen,  jos ei onnistu niin ei haittaa. Ei ne korvikevauvat sen kierompaan kasva.

Hoitajan vastaanotolla meni reilu 15min ja siitä pääsimme melkein heti lääkärin luo. Ensin tehtiin sisätutkimus ja pää tuntui kuulemma selkeästi alhaalla. Kohdunsuu oli kiinni ja kaulaa jäljellä 2cm ( kuulemma normaali). Sisätutkimus on aina yhtä inhottava,  en kyllä mitenkään pysty olemaan siinä rentona, kun toinen sörkkii suhteellisen kovakouraisesti. Onneksi se osuus oli ohi nopeasti ja lääkäri aloitti ultrauksen. Pieni oli tosiaan kääntynyt raivotarjontaan, hyvä mini!!! Ja hän on edelleen hyvin vikkelä tapaus. Hän teki hengitysharjoituksia ja nyrkkeili ultralaitetta kohti. Tais vähän ärsyttää! Kuvassa näkyi pienet varpaat ja niiden seassa pienet kädet, käsi meni monta kertaa nyrkkiin ja sitten ojentui. Mini taisi vilkuttaa meille <3 Meidän pieni mytty!

Typsy oli kuulemma erittäin hyvinvoiva ja painoarvio oli 2949g. Syntymäpainoksi arvioi 3800g. Kohta jo näkee pitikö arvio paikkansa. Kuukauden sisällä meillä todennäköisesti on jo vauva!

Laskettuun aikaan on muutama viikko, mut luulen ettei kyllä synny ennen sitä. Eikä toisaalta tarvikkaan, mulla on niin paljon hommia tehtävänä, ettei tässä kyllä ehtisikään synnyttää. Mansikat pitää pakastaa ja mitä vielä? Ainiin kohtu oli kuulemma kalkkeutunut, vai olikohan se edes kohtu? :D kuulemma merkki lähestyvästä synnytyksestä. Iik!!

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

viimeisiä viikkoja viedään!

Muutama teistä onkin jo kysellyt vähän syitä pitkään postaustaukoon. Ei, en ole vielä kahtena kappaleena. Vauvamasu pullottaa edelleen, eikä minillä tunnu olevan mikään kiire pois yksiöstään. Toisaalta ihan hyvä vaan, mulla on niin paljon tekemättömiä "töitä", ettei tässä vielä mihinkään synnyttämään edes kerkeisi.

Tiistaina on  aika synnytystapaarvioon ja sielä sitten selviää monikin mieltä arvelluttanut asia: tarjonta, p
ainoarvio, vauvanvointi yms. Luulen, että Mini on kääntynyt nyt raivotarjontaan (potkuja tulee nimittäin suoraan kylkiluita kohti). Viimeksihän neuvolassa oltiin sitä mieltä,että neiti olisi perätilassa. Teen kuulumisista ihan erillisen postauksen ensiviikolla, sieltä voi sitten halutessaan lukea lisää.




Kesäkuu on mennyt tosi vauhdilla.  Kuun alussa olin Joensuussa valmistelemassa siskon heinäkuisia häitä. Lisäksi on ollut juhlia ja treffejä kavereiden kanssa. Näiden lisäksi toinenkin tietokone sanoi itsensä irti, eli siitäkin syystä ei oo paljon tullut kirjoiteltua.  Nyt kirjoittelen taas puhelimella, jotta tekin pystyisitte edes vähän kärryillä tämän raskauden suhteen. Vielä en tiedä , koska saan koneen kuntoon, mutta sillävälin menoa voi seurata helpommin instan puolella @netankoti .

Ensiviikolla lääkärineuvolan lisäksi pitäisi käydä ikea ssa hakemassa muutama pieni juttu vauvanhuoneeseen. Huone alkaa olla pian valmis ja vauvanhuoneesta on tulossa sisustuspostaus, kunhan huone on esittelykunnossa.




Myös pikkuvaatteita on pyykätty.


Loppuun vielä vinkki muille raskaanaoleville. Nimittäin vau.fi sovellus. Sovellus ilmoittaa kuinka pitkällä raskaus on (mulla jo 251 pv takana!!!) , paino ja pituuskeskiarvot, päivittäinen vinkki sekä viikottaiset tekstit niin äidille kuin isällekin.  Tekstit on varmaan  aika samat, kuin siinä vau.fi kirjassa,  mutta musta on aina kiva aamuisin katsoa kunkin päivän vinkki.