Ajattelin aloittaa synnytyskertomuksen kirjoittamisen jo sairaalassa, mutta aina on tullut jokin "pieni" este. Nyt Mini on jo 15 päivää vanha (mihin tää aika menee?), ja maltan vihdoin paneutua tähän asiaan.
Synnytys oli kestoltaan 19 tuntia 20 minuuttia, mutta itse olen sitä mieltä, että kaikki alkoi jo sunnuntaina 26.7.
Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli aika kamala. Heräsin 10-20minuutin välein melko koviin supistuksiin. Ja kyllä, tiesin heti, että nämä on nyt NIITÄ supistuksia! Nukahdin supistusten välissä, mutta supistuksen alkaessa oli pakko hypätä sängystä ylös ja kävellä ympäri asuntoa. Tämä oli ensimmäinen yö, jolloin otin panadolia kipuihin (Tosin se ei auttanut) ja kävin suihkussa (mutta ei sekään auttanut). Yöllä kolmen aikaan luovutin, ja nousin sängystä sohvalle katsomaan Greyn anatomiaa. Olin aivan varma, että lähtö on lähellä ja halusin antaa Kallen nukkua rauhassa. Aloin malttamattomana kellottamaan supistuksia sovelluksen kanssa, mutta melkein heti ne sitten loppuivat. Mua turhautti, Eikö vieläkään!?! Menin makuuhuoneeseen ja kyyneleet nousi silmiin. Sanoin Kallelle, etten jaksa enää tätä. Kohta en jaksa sunnyttää,kun en saa yhtään nukuttua. Olin ihan varma, että käynnistykseen mennään. Klo 5 aikaan aamulla supistuset alkoivat voimistumaan ja tajusin, ettei liikkeitä ole juurikaan tuntunut. Tein liikelaskentaa ja sain kirjattua ylös vain muutaman liikkeen.
10:48 Menimme PHKS:iin liikehälytyksen vuoksi. Mainitsin supistuksista, mutta ne olivat taas aamulla heikentyneet. Sunnuntaina oli siis 40+6 ja sisätutkimuksessa selvisi, että sormenkärjelle auki ja pehmeää kanavaa melko pötkö jäljellä. Kerroin, että olen nukkunut huonosti ja on muutenkin vähän huono-olo, mutta päästivät takaisin kotiin.
Sunnuntai-iltana kävimme kävelylenkillä (kuten kaikkina muinakin iltoina sillä viikolla). Kävely ei tuntunut missään, siis ei oikeasti missään! Ärsytti ja hölkkäsin jyrkkää mäkeä 10 kertaa edestakaisin.... eikä sekään saanut mitään aikaiseksi!
Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli taas samanlainen. Heräsin 10 minuutin välein ja nyt supistukset olivat jo säännöllisiä. Otin taas panadolia, kai kolme kertaa yön aikana. Kipu oli kova, mutta mielestäni ei tarpeeksi kova.
Maanantaina olo oli melko hyvä. Supistuksia tuli, mutta uskoin pärjäääni kotona panadolin avulla. Illalla teimme taas kävelylenkin, lenkin aikana tuli muutama kipeä supistus, mutten jaksanut innostua niistä.
Tiistaiaamuna lähdin siskoni luo saunomaan, josko se vauhdittaisi supistuksia? Saunalla taisi olla positiivinen vaikutus, nimittäin supistuksia tuli 3-7 minuutin välein. Tässä vaiheessa alkoi jo vähän jännittämään. Olin tunnin verran saunassa ja välillä tulin suihkuun jumppapallon päälle hyppimään.
Supistukset harvenivan 10-20minuuttiin samantien, kun tulin pois suihkusta. Päätettiin lähteä salaatille Cafe Annikaan, mikä oli virhe. Pöytään istuessani supistuksia alkoi tulemaan 5 minuutin välein. Olo oli aika kamala ja oli hirveää yrittää näyttää coolilta, kun kipu on kova. Lopulta en enään kestänyt ja soitin Kallen hakemaan mut pois. Kallella kesti ja kesti...tai siltä se tuntui, mutta onneksi ei tarvinut odottaa kun vajaa puoli tuntia. Hyppäsin autoon ja sanoin: "nokka kohti päksiä!". Automatka ei ollut mitenkään kiva, istuen supistukset tuntui moninkerroin pahemmilta ja itkuksihan se meni! Mua myös itketti, koska jännitti niin paljon.
28.7 klo 13:42
" Perusterve, raskauden voinut hyvin 41+1 tulee supistusten vuoksi. Eilisestä alkaen supistellut epäsäännöllisesti. Tänään supistukset kipeytyneet ja säännöllistyneet. Klo 10 supistukset muuttuneet selvästi kivuliaammiksi. Eilen ottanut panadolia x3, siitä ei koe olevan apua. Ollut suihkussa ja tuntuu, ettei pärjää kotona kipujen kanssa. Ei vuotoa. Vauvanliikkeitä tuntenut jonkinverran. Ulkotutkimuksessa Raivotarjonta. Sisätutkimuksessa tarjoutuva osa korkealla, kohdunsuu takana, sormelle poraten auki, pehmeää kanavaa reilusti jäljellä. Toiveissa perhesynnytys. Avoiminmielin tulossa synnyttämään. Haluaisi mahdollisimman pitkään pärjätä ilman kivunlievitystä."
klo 14:27
Vauvan sykkeet ja liikkeet hyvät. Supistuksia piirtyi käyrille 9-12 minuutin välein. Koin, ettei supistukset ollut läheskään niin kipeitä, kuin kotona/kaupungilla. Lopuksi annoin vielä virtsanäytteen ja sen jälkeen lähdimme takaisin kotiin.
15:05
Kauppareissulla supistukset napakoituivat ja niitä tuli iltaan asti
23:00
Supistuksia alkoi tulla viiden minuutin välein ja supistuksen tullessa mun oli pakko kävellä ympyrää mahdollisimman nopeasti.
00.07
Istuimme autossa. En kestänyt kipua enää, tai toisaalta kestin, mutta nyt tuntui siltä, että haluan sairaalaan.
0.23
Kätilö teki sisätutkimuksen. Pää oli vielä korkealla, kohdunsuu auki tiukasti sormelle ja kanava hävinnyt. Supistuksia piirtyi käyrille 4-5 minuutin välein. Mielestäni koko synnytyksen pahimmat hetket oli käyrillä, piti olla paikallaan, vaikka sattui ihan hitosti!
1.05
Kätilö kertoi, että sairaala on ihan täynnä. Perhekammareita ei ollut vapaana lainkaan. Meidän vaihtoehdot oli: lähteä kotiin odottelemaan tai mennä suoraan synnytyssaliin. Valitsin synnytyssalin, koska en uskonut pärjääväni kotona kovinkaan pitkään supistusten kanssa. Lisäksi automatka ei houkuttanut lainkaan.
1.20
Sain synnytyssaliin jumppapallon ja jyyäpussin, lisäksi kätilö tarjosi kipulääkettä. Kysyin mihin kipulääke auttaa, lieventääkö supistuksia? Sain kielteisen vastauksen ja siksi pääinkin passata lääkkeen, ainakin aluksi.
Muutamat supistukset meni ohi reippaalla kävelyllä ja hytkynnällä, mutta pian aloin kaipaamaan apuja ja päätinkin mennä suihkuun jumppapallon kanssa.
Suihkussa olin reilu 30 minuuttia, jonka aikana Kalle oli nukahtanut mun sänkyyn.
2.24
Nyt supistukset olivat huomattavasti kipeämpiä ja napakampia. Aloin kaipaamaan jotain apuja ja minulle ehdotettiin ilokaasua (30%). Suostuin siihen heti. Muutaman harjoitteluvedon jälkeen aine alkoi tehota, ja olo oli huomattavasti parempi.
3:17
Ilokaasu ei meinannut enää auttaa, joten annosta nostettiin 40%. Kipu oli jo kovaa, mutta asteikolla 1-10 mentiin vasta jossain 5-6 kivuissa.
Kätilö laittoi käyrille ja edessä oli 50minuuttia paikallaan oloa.
4:04
Pääsin pois käyriltä. Kaikki oli hyvin, mutta kipu oli taas koventunut. Ilokaasua nostettiin isommalle.
Supistukset olivat jo todella tuntuvia, kipu oli 6-7, aloin näkemään kuvia supistusten aikana. Sanoin supistuksen jälkeen Kallelle : "Näin äsken kaksi kissaa, joista keskimmäinen hyppi ojan yli" ...Kallea vähän nauratti :D ... mielestäni puhuin ihan järkeviä.
4:25
Kätilö tulee huoneeseen. Sanon "Nyt näen karhun ja tytön". Kätilö ei ollut ihan tietoinen mun näyistä ja vastasikin mulle: "ja sinä oot ihan höppänä"
5:42
Soitan kelloa ja pyydän ilokaasua kovemmalle (60%). Sisätutkimuksessa TO oli tullut alemmaksi, miinuksen puolella kuitenkin. Kohdunsuu edelleen takana, mutta auki väljästi kahdelle sormelle.
5:44
Kohdunsuu auki 3cm. Pääsen taas käyrille. Tällä kertaa 45minuutiksi. Onneksi sain luvan olla seisten, eikä tarvinut kärvistellä makuulla. Vähän ärsytti vähäinen henkilökunta, kun 20minuutin lupaus oli aina lähempänä tuntia! Mutta en antanut itseni ärsyyntyä, keskityin vain suoritukseen .Ajattelin synnytyksen kilpailuna, halusin poissulkea kaiken turhan ja voittaa kilpailun.
6:31
KTG oli taas normaali ja pyysin päästä ammeeseen.
Vesi oli ihanan lämmintä ja olin sielä kyykyssä ja hytkyttelin itseäni ylös alas. Aina supistuksen tullessa otin suihkun käteen ja suihkutin alavatsaan kuumaa vettä. Muistutin itseäni: "leuka rentona, leuka rentona". Nousin välillä kylmään suihkuun, ja join melkein kannullisen ällömakeeta mehua.
7:23
Kätilö vaihtui. Koin ammeen edelleen miellyttäväksi ja veden riittäväksi lievitykseksi kipuun. Vauvan sydänäänet olivat hyvät 130-150
7:38
Haluan pois ammeesta. Olo oli tukala ja siirryin takaisin ilokaasulle. Taas otettiin käyrää, mutta sain onneksi olla seisten. Uusi kätilö opetti minulle lantionpyöritysliikkeen supistuksen tullessa. Se kuulemma auttaa avautumista ja lisäksi se helpoitti supistuskipua, kun keskityin lantion pyörittämiseen. Kipu oli 7.
8:06
Käyrä oli kunnossa ja pärjäsin edelleen hyvin pelkällä ilokaasulla.
8:44
Ilokaasusta oli jonkin verran vielä apua, mutten uskonut sen auttavan enää kauaa. Olin 4cm auki, MITÄ?!? vain neljä senttiä!!!! Sanoin Kallelle, ettei tämä mukula kyllä synny ikinä!!!!! tavallinen reuna TO vielä hieman miinuksen puolella ja pieni kalvorakko tuntui. Kätilö kertoi eri kivunlievitysmenetelmistä. Aquarakkulat hylkäsin heti. Kätilö ehdotti ammeeseen palaamista, mutta ajattelin pärjääväni vielä ilokaasulla.
8:49
Taas käyrää ja tällä kerralla mut laitettiin kyljelleen, mutta pärjäsin ilokaasun voimin.
9.09
Kanyyli laitettiin kämmenselkään puudutusta ajatellen valmiiksi. Jatkan edelleen ilokaasulla.
9.27
Supistaa tiheästi, mutta koen pärjääväni vielä ja kätilökin jaksaa hyvin tsempata. Kohdunsuu oli auki 4-5cm ja pinkeä kalvorakko pullotti supistusten aikana.
9.30
Halusin äkkiä ammeeseen. Ammeessa supistus tuntui todella pahalta ja halusin heti pois. Yritin kävellä saliin takaisin ripeästi, mutta käytävällä supisti taas. Teki todella kipeää, kipu oli 8. Onneksi pääsin pian ilokaasun luo ja olo hieman helpottui.
9.50
Auki 6cm
10.00
Tuli kova paineentunne ja taas katsottiin kohdunsuu. Nyt jo 8cm
10.09
Kova tarve ponnistaa ja sydänäänet rekisteröityivät heikosti ulkoisella anturilla
10:10
Auki 10cm
10:12
Kalvot puhkaistiin. Lapsivesi oli kirkasta, mutta sitä oli vain niukasti jäljellä
10:20
Ponnistaminen alkaa. Ponnistusvaihe tuntui ehkä kaikista helpoimmalta ja kivuttomimmalta, mutta todella epämiellyttävältä. Mä en tiennyt, että ponnistaminen on, kuin olisi pa**alla.
Synnytin puoli-istuvassa-asennossa ja se oli kyllä ihan tyhmä ratkaisu. Multa ei kysytty asentotoivetta, mutta en osannut kyllä vaatiakkaan. Puoli-istuvassahan ponnistetaan ns. ylämäkeen ja mulla meinas ainakin mennä toivo monta kertaa, kun pää aina valahti takaisin "mäen" alle. Ponnistusvaihe tuntui ikuisuudelta, vaikka todellisuudessa aikaa kului vain 23 minuuttia.
10:43
Tyttö syntyy alateitse. Kuivailujen jälken sain vauvan ihokontaktiin. Olin onnellinen ja Kallen kanssa katsottiin pientä ihmettä silmiä räpäyttämättä.
10:52
Jälkeiset syntyvät ja Episotomian ompeli alkaa.
Tähän mennessä kipu oli ollut maksimissaan 8-9, mutta ompelu oli varmasti koko synnytyksen pahin asia. Olin niin ajatellut, että kipu loppuu lapsen tuloon, etten ollut yhtään varautunut synnytyksen jälkeisiin toimenpiteisiin. Minua ohjeistettiin ottamaan ilokaasua, mutta heikon olon vuoksi en jaksanut. Mun kädet tärisi ja olin todella kalpea. Olin todella väsynyt ja edellisestä ruokailusta oli todella pitkä aika.
11:45
Sain vauvan rinnalle ja ensi imetys onnistui mallikkaasti. Pyysin jälkisupistuksiin lääkettä.
3410g 48cm
12:36
Soitan kelloa, kun vuotoa tulee aina kylkeä kääntäessä. Jälkivuoto on kuulemma normaalia, eikä kohtua painamalla tule mitään ulos. Kerron heikosta olosta, mutta ruoka on kuulemma juuri tulossa.
12.37
Vauva puetaan ja kapaloidaan. Kalle ottaa hänet syliin, koska omat voimat on niin heikot. Soitan äidille ja siskolle, mutten muista puheluista mitään.
13.28
Onnittelukahvit ja ruoka lähes 3 tunnin odottelun jälkeen.
15.03
Siirtyminen vuodeosastolle perhehuoneeseen.
Johan tuli pitkä kirjoitus, mutta toisaalta ei se synnytyskään mikään lyhyt ollut. Synnytyksestä annoin 9 pistettä , yksi piste lähti henkilökunnan vähäisestä määrästä ja ruoan odottamisesta.
En olisi ikinä uskonut, että pärjään ilman puudutteita, mutta näköjään asennoituminen todella pahoihin kipuihin auttoi. En koko synnytyksen aikana sanonut kivun olevan 10, odotin kokoajan vielä kovempaa kipua. Ja olihan se kipu kovaa ja väsymys vielä tehosti sitä, mutta olin niin keskittynyt omaan suoritukseeni, etten oikeastaan edes ehtinyt ajatella kipua.
Synnytyksen jälkeinen kipu oli minulle pahempaa, kuin synnytyskipu. Välilihan leikkaus ja ompelu oli epämielyttävää ja haava oli monta päivää kipeä. Palautuminen oli kuitenkin yllättävän nopeaa, koska alle viikko synnytyksestä kävelin jo reilu tunnin lenkkejä ja nyt kaksi viikkoa synnytyksestä tuntuu, kun ei olisi koskaan synnyttänytkään. Eli eikähän tässä eloon jäädä. Nyt nautin tästä vauva-ajasta ja palaan blogin pariin taas ensiviikolla, kun Kalle lähtee takaisin töihin.
Netta
