tiistai 27. lokakuuta 2015

-15 Kg

Pari viime viikkoa on ollut ihan hirveetä vääntöä tän blogin kanssa. Haluaisin ihan hirveästi kirjoittaa, ja kirjoitankin (tätäkin tekstiä kirjoitan nyt jo kolmatta tuntia), mutta kirjoittaminen on tosi vaikeaa. Tuntuu, ettei lauseet ole lainkaan fiksuja eikä tekstissä ole päätä eikä häntää. Mä en tajuu missä vaiheessa tästä kirjoittamisesta tuli suorittamista?

Tosiaan oon nyt kirjoittanut tätä postausta jo muutaman hetken. Välillä saan aikaan hyviä lauseita, mutta lopulta painankin backspacea...ei tää vaa onnistu! Onko muilla blogia kirjoittavilla samoja fiiliksiä välillä? Tuntuu et mun kirjoitustaito ja mielikuvitus olis hävinnyt johonkin ja jäljellä on van tönkköä tekstiä! Tosi turhauttavaa.... no jokatapauksessa halusin tulla kertomaan viime viikon laihdutuskuulumiset ja sen myös teen. Jos teksti on tönkköä niin olkoot, toivottavasti tämä huono fengsuivaihe ei kestä kauaa.



Nyt on kaksi viikkoa takana tätä raskauskiloista eroon- kuuria ja mulla pyyhkii aika kivasti. Ensimmäisellä viikolla kiloja lähti tasan kaksi ja viime viikolla paino putosi 1,2 kiloa. Eli ei hullumpi tulos lainkaan!

 Perus terveellinen ruoka ja maltillinen herkuttelu on tuonut niitä kaipaamiani tuloksia ja painon lisäksi myös pari senttiä on hävinnyt tästä ruhosta. Varsinkin vyötäröstä ja reisistä on lähenyt ihan mukavasti senttejä ja tätä vauhtia saan kohta vetää vanhat farkut taas jalkaan. Ei taida mun tavoite -10 kiloa jouluun mennessä ollakaan mikään absurdi ajatus. Toivottavasti tämä painonpudotustahti pysyy.


Vielä olis 7 lähtöpainoon ja n. 12 kiloa tavoitteeseen!

Ateriarytmi on se mikä edelleen tuottaa eniten päänvaivaa. Mulla tulee edelleenkin näläntunne n. tunti edellistä ruokailusta, vaikka olisinkin syönyt ison annoksen. Mun järkeen ei millään käy, että kenelläkään (edes imettäjällä) olisi oikeasti tarveta syödä niin usein, joten katson kellosta, ettei ruokailuvälit alita 3 tuntia, muttei mene 4 tunnin ylikään. Tämä ruokamäärä on ilmeisesti ollut nälästä huolimatta riittävä, koska maitoa tulee edelleenkin hyvin ja sekä äiti, että tytär ovat tyytyväisiä (ainakin suurimman osan ajasta ;))

Viimeviikolla sain tehtyä 3/3 salitreeniä. Kolme treeniä viikkoon tuntuu tällä hetkellä just sopivalta määrältä. Saliohjelmani on tällä hetkellä kolmijakoinen: Selkä-Hauis, Rinta- Olkapää- Ojentaja ja Jalat. Toistot huitelee siellä 12-20 toiston välissä ja vältän edelleenkin kovia ponnistuksia. Onneksi huomenna on vihdoinkin odottamani fyssarikäynti, niin saan vihdoinkin tietää vatsalihaksien todellisen kunnon. Tähän mennessä olen ainoastaan treenannut squeeze- sovelluksen vatsalihasliikkeitä ja en suoraansanottuna uskalla tehdä kovia vatsalihasliikkeitä ennen ammattilaisen lupaa.

Noniin, siinä oli mun tän päivän tekstioksennus ja nyt suljen koneen loppupäiväksi tikslukkoon. Huomenna on siis fyssakäynti IhanA- Fysiolla ja Torstaina Milan 3kk neuvola. Tarkoitus on tulla kirjoittelemaan fiiliksistä heti huomenna, mikäli tekstintuottaminen onnistuu.


torstai 22. lokakuuta 2015

Eight things about me

Joka kerta lukijatilastoja katsellessani havahdun, kuinka moni oikeasti lukeekaan mun blogia. On aika hurjaa ajatella, että monet tutut ja varsinkin tuntemattomat tietää paljon meidän elämästä, mutta mulla ei ole harmainta aavistustakaan kuka täälä vierailee. Osa lukijoista on kirjautunut lukijoiksi bloggerin tai bloglovinin kautta, mutta se on vain murto-osa. Suurinosa rekisteröityneistä lukijoista on tuntemattomia, mutta on sielä joukossa muutama ystäväkin. Tuntemattomille on huomattavasti helpompi kirjoittaa, kun niitä ei tarvitse todennäköisesti  koskaan kohdata. Tuntemattomille saan olla vain bloggaaja. Tuttujen kanssa on välillä erittäin hämmentävää, kun joku kertoo lukevansa mun juttuja. Ajatteleeko kaverit musta erilailla, kun kirjoitan välillä aika yksityiskohtaisesti henkilökohtaisista asioista? Esim. Miks mulle ei kerrottu? - postaus :D

No jatkan sillä mentaliteetilla, ettei tätä mun blogia kuitenkaan kukaan lue... tuttu ainakaan, joten kerron muutamia olennaisia ja erittäin epäolennaisia asioita itsestäni.

Lempinimet ja lyhenteet

Kaikella, siis ihan kaikella on lyhenne tai lempinimi. Lempinimet pysyvät kuitenkin vaan kodin seinien sisäpuolella, koska onhan tää nyt aika noloa ja lapsellista. 
Tietokone= Tietskari , Televisio= Telkkuri, Puuro= Purtsi,Hartsi= Haarukka, Vertsi= Veitsi. lisäksi moneen sanaan lisään U:n tai Y:n esim: legguri, pikkuri, kylppyri... mutta siis , näin vain kotona

R-vika

Mua harmittaa, ettei mun puheterapiaa jatkettu ensimmäistä luokkaa pidemmälle, koska tää vika vaivaa mua edelleen. Toisaalta oon oppinut jo elämään asian kanssa ja nykyään kierrän sanon asiat toisella tavalla, jottei mun tarvi oo pakko sanoa sitä kirjainta sanaa.

Mä oon kausi-ihminen

Mulla on aina joku kausi menossa, ja silloin teen/ syön vaan sitä. Nyt mulla on esim smoothie ja tortilla kausi. Nii ja kirppistely-kausi.  Raskaana mulla oli Mäkkäri ja Makkara-kausi... tosin niistä mä en oo kauheen ylpee

Juomapullo

Toiset ihmiset ei voi lähteä kotoota ilman kännykkää ja avaimia. Mä en voi lähteä ilman kännykää ja juomapulloa (ne avaimet jää aina kotiin). Mulla on aina jano ja esim ravintolassa kaadan tarvittaessa omasta pullosta vettä lasiin, jos tarjoilija ei huomaa täyttää vesikannua. Mulla on juomapullo myös yöllä käytössä. Kallen tehtävä on täyttää mun "yöppäripullo" iltaisin, koska mulla on aina joku mielettömän hyvä tekosyy miks mä en vois sitä tehdä.

Laulujen sanat

Mä en tiedä, et mikä mussa on vikana, mut en osaa yhdenkään laulun sanoja oikein. Ei oo väliä onko biisi suomalainen vai englanninkielinen ni aina menee väärin. Esimerkiksi Sininen sunnuntai: Luulin tosi pitkään et siinä lauletaan "cd- sunnuntai". Oikeat sanat selvisi, kun ihmettelin laulun outoutta Kallelle ääneen. Myös JVG:n Tarkenee sai uudet sanoituket. Oikeastihan se menee: "Hommat valkenee ni naamat kalpenee... no mä luulin et siinä lauletaan "Olla makaleedi allamakaleedi"...no ei kuulemma lauleta.

Mä rakastan hömppäohjelmia

En edes tajuu, miten ehdin katsoa näitä kaikkia ohjelmia. Mut joo mun hömpälista on aika pitkä:
Paratiisihotelli, Lätkävaimot, Väykkärit, Martina ja Hengenpelastajat, Hottikset, Toisenlaiset äidit, Ensitreffit alttarilla. Olikohan vielä joku?  Nii ja mainottakoon ielä et tilasin Ruutu+, jotta nään aina yhden jakson ennakkoon.

Laulaminen

 Lapsena n.4-7- vuotiaaana olin erittäin innokas laulaja. Mä halusin aina osallistua erilaisiin laulukilpailuihin tai vähintääkin karaokeen. Eräs talvi (taisin olla n. 4v) olimme Tahkolla hiihtoloman vietossa ja osallistuin siellä laulukilpailuihin. Pienen lapsen laulu taisi olla suloista, joten sijoituin toiseksi ja voitin nallen sekä tallentavan kasettisoittimen. Olin erittäin ylpeä voitostani ja seuraavalla Tahkoreissulla sanoin äitille , etten tarvi unilelua mukaan, koska voitan kuitenkin TAAS karaokekilpailusta pehmolelun. Kuinkas sitten kävikään? Kilpailuja ei ollut ja jouduin nukkumaan ilman pehmolelua .

Portaiden nousu

Mulla on pakonomainen tarve astua samalla jalalla samalle askelmalle portaissa mihin edellä oleva on astunut. 

Nyt haastan teidät lukijat kertomaan jotain itsestänne. Se voi olla oleellista tai epäolennaista, anonyyminä tai nimimerkin kanssa. 
Sä päätät!





tiistai 20. lokakuuta 2015

Helmet ja Turhakkeet

Eilen kotia siivotessani havahduin, kuinka paljon meillä onkaan kaikkea vauvakrääsää. On jumppamattoa, sitteriä, syöttötuolia, leluja ja mitä vielä? Aloin miettimään, onko tämä kaikki krääsä ihan oikeasti tarpeellista? Siitä sainkin postausidean: Helmet ja Turhakkeet.

Top 3 Kirkkaimmat Helmet 

Vaunut

Vaunut on parin vuoden ajan niin suurella käytöllä, että niihin todellakin kannattaa panostaa. Erilaisia malleja ja merkkejä on pilvinpimein, joten kannattaa ennen hankintaa tehdä vähän listaa omista tarpeista ja vaatimuksista. Meillä pääkriteerinä oli helppokäyttöisyys, kääntyvät eturenkaat ja kaukalon adapterikiinnitys, lisäksi iso tavarakori ja sirous olisi plussaa. Kerroimme kriteerit myyjälle ja hän veikin meidät heti Graco evo xt- vaunujen luokse. Me molemmat rakastuttiin näihin vaunuihin samantien! Kaikki vaatimukset tayttyivät ja lisäksi vaunuissa on muutama lisäplussa, mitä ei edes osattu vaunuilta vaatia.



5 päivää synnytyksestä


Leikkimatto

Haaveilin Skiphopin leikkimatosta, mutta suht tyyriin hintansa vuoksi päädyimme 12e kirppislöytöön. Sisustuksellisesti tämä skiphopin matto olisi ollut huomattavasti kauniimpi, mutta vauvaa ja kukkaroa ajatellen värikäs oli varmasti oikea valinta. Tässä meidän leikkimatossa on musiikit ja kaikki, jonka avulla Mila on viihtynyt matolla parin viikon ikäisestä lähtien. Aluksi leikkihetket olivat n. 5 minuuttia, mutta nyt lähes kolmikuinen Mila jaksaa leikkiä jo puolesta tunnista tuntiin. Tää on niin mun päivien pelastus!








Windfleece

Meillä on kaksi Popin windfleeceä. Nyt käytössä on 56cm ja varastossa odottelee 68cm. Tämä pienempi windfleece on ollut käytössä elokuusta lähtien ja on edelleen sopiva. Luulen, että puku menee ainakin vielä kuukauden käännettävien hihan- ja lahkeensuiden vuoksi. Mun lisäksi myös Mila rakastaa haalariaan. Hän voisi pitää sitä aina päällä, niin hereillä ollessaan, kuin nukkuessaankin.





... Muut helmet:

Love To Swaddle- kapalopussi

Kallen mielestä tää kuuluu Top 3, mut mä en osannut päättää tän ja windfleecen välillä. Kuten aiemmin olen jo kertonut, on tämä kapalopussi ollut mun yöunien pelastus. Lisäksi tän avulla nukahtaminen on ollut huomattavasti helpompaa. Mun mielestä tää olis aika hyvä Baby shower- lahja ihan kaikille!


Huvitutti

Milan ollessa ihan pieni mua vähän pelotti antaa tuttia. Mitä jos hyvä imuote kärsii? Halusin ehdottomasti opettaa tutin syömiseen, koska Milalla oli heti niin kova imemisen tarve, vaikkei nälkä ollutkaan. Synnärillä mulla oli mukana niitä perus tutteja, mutta heti kotona annoin huvitutin suuhun. Nykyään Mila ei huoli tavallisia tutteja lainkaan, mokoma sylkäsee ne samantien pois ja irvistää päälle.



Hoitotaso pinnasängyn päällä

Tää on kätevä ja ei vie ylimääräistä tilaa. Kaikista kätevinhän olis varmasti, että hoitotason vieressä olisi vesipiste, mutta mahdottomasta on hankala tehdä mahdollista. Tää on just paras vaihtoehto, kun tilaa on vähän ja kylppäriin ei mahdu hoitopöytää.




Vanhan petarin pala sohvalla

Varsinkin valkoisen sohvan kanssa!!!!

En ehkä enää hankkisi valkoista sohvaa, varsinkaan lapsiperheeseen. Mutta tossa se nyt on, joten ei auta, kuin elää asian kanssa. Eli meillä on siis divaaniosan päällä vanhasta petarista leikattu pala, jonka päällä on pinnasängyn joustolakana. Aluks tää oli jälkivuotoa varten varuiksi, mutta siihen se jäi mun imetyspaikalle. Ja kyllä, meidän sohva olis ihan maidossa ilman tätä!

Rintapumppu

Ja ehdottomasti sähköllä toimiva. Mun tissit olis rjähtäny ainakin kymmenen kertaa ilman pumppua. Mulla on Aventin rintapumppu ja se on ollut erittäin hyvä. Itse ostin pumpun 20€ kirpparilta. Suosittelen siis pitämään kirppiksellä/ tori.fi:ssä silmät auki, mikäli suostuu käyttämään käytettyä.




Turhakkeet:

Keinutuoli

Tää oli niin turha, ettei mitään rajaa!!! Keinutuolissa on mun mielestä erittäin vaikea imettää hyvässä ryhdissä ja lisäksi siinä on tosi kova istua. Olis pitänyt hankkia se suunnitelmissa oleva löhötuoli!

Kuva: ikea.fi


Stokken Newborn set

Mila sai Triptrapin ristiäislahjaksi ja päätettiin hankkia lahjarahoilla vielä tämä Newborn- setti. Ideahan tässä on hyvä, vauvan saa nostettua lattiantasosta pois ja lisäksi soseiden syöttäminen on helpompaa vauvan ollessa samalla tasolla. Syöttöhommista en vielä tiedä, mutta tähän mennessä tuoli on ollut ERITTÄIN vähällä käytöllä. Milaa ahdisaa olla paikallaan ja lievä makuuasento on ilmeisesti tosi tylsä. Päivittäin harjoitellaan tuolissa oloa, mutta meidän vauhtihirmu ei siinä ainakaan viihdy. Toivon, että tämä harjoittelu tuottaisi tuloksia ja vielä jonain päivänä Mila jaksaisi istua paikallaan enemmän kuin viisi minuuttia... mutten tuli todella kallis ostos!



Sitteri

Meillä on tää sittereiden ferrari, mutta vähän sama juttu, mitä newborn- setissä. Vauhtihirmu ei viihdy. Mila haluaa touhuta ja häseltää, joten paikallaan olo ei sovi hänen luonteellensa. Parin ekan viikon aikana tällä oli vähän köyttöä, mutta sen jälkeen sitteri on lojunut nurkassaan.





Ihan liikaa vaatteita

Siis ihan liikaa! Raskausaikana hamstrasin lähes joka kirppiskierrokselta jotain vauvanvaatetta ja loppupelissä en käyttänyt kuin paria kirppisvaatetta, koska halusin sittenkin ostaa kaupasta ihan bränikät vaatteet. Sinänsähän en tehnyt tappiota, koska sain myytyä nämä "turhakeet" kirppiksellä joko samalla tai sitten kalliimmalla hinnalla mitä olin itse ostanut. Mutta ihan turjaa ajanhukkaahan toi mun säätö oli

Life factory tuttipullo

Tää on niin kaunis ja Kallis tuttipullo, mut minkäs voit jos tuttiosa on surkeistakin surkein. Mä en tiedä, et mikä heidän tuotekehittelyssä on mennyt pieleen, mutta tuttipullona tää on tosi huono. Toivottavasti nokkamukina toimis paremmin.


Millainen on sun Top 3 Helmistä ja Turhakeista?

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Laihdutusprojekti sittenkin?

Siis ette ikinä arvaa mitä on käynyt?!?!

Viime viikon maanantaina mä aloitin mun lähes joka maanantaiseen tyyliin laihdutusprojektin. Olin erittäin motivoitunut TAAS, mutta silti tietyllälailla olin varma epäonnistumisestani. Ajattelin aluksi, etten edes kirjoittaisi tästä epätoivoisesta yrityksestä, olihan muutkin projektini tyssänneet seinään lähes samantien. Mutta onneksi kirjoitin! Nyt voin ylpeänä sanoa, että viime viikko tuotti tuloksia...jopa suurempia mitä uskalsin toivoa.




Maanantaista sunnuntaihin paino oli tippunut tasan 2 kiloa, siis KAKSI KILOA!!! Mä en tiedä miten tää voi edes olla mahdollista. Söinkö muka terveellisemmin mitä yleensä? ..ilmeisesti. Viime maanantaisessa postauksessani epäilin omaa sinisilmäisyyttäni ruokailujen suhteen ja se piti kyllä ikävästi paikkansa. Ruokapäiväkirjaa täyttäessäni huomasin olevani nälkäinen jo tunti-kaksi tuntia edellisen ruokailun jälkeen. Tämä taroitti siis sitä, että ruokaa (vaikkakin terveellistä) tuli syötyä ihan liikaa. Maanantaista lähtien aloin totuttamaan itseäni 3-4 tunnin ruokailuväleihin. Aluksi oli ihan hirveä nälkä kokoajan, mutta parissa päivässä kroppa alkoi jo tottua uuteen rytmiin. Monella tämä homma menee niin, että alussa ruokaa tuntuu olevan ihan liikaa, mut mulla meni ihan päinvastoin....kova syömäänkö?

 Viimeviikolla annoin itselleni luvan herkutella , mikäli arkipäivät menee suunnitelman mukaan. Suunnitelman onnistuttua viime perjantai oli herkkupäivä, suklaata ja pienenpieni minipussi sipsiä. Lauantaina herkuttelu hieman jatkui salaattilounas jälkkärillä ja ravintolaillallisella. Herkkuja ja epäterveellistä ruokaa tuli siis syötyä, muttei homma mennyt läheskään niin överiksi mitä yleensä. Nyt pistää vaan miettimään, et miten hirveesti mä olenkaan aiemmin huomaamattani syönyt, kun tällä määrällä herkkuja paino kuitenkin tippuu.

Tiedostan, että ensimmäinen viikko on aina se "helpoin". Aineenvaihunta lähtee rullaamaan ja uusi muutos inspiroi. Toinen viikko saattaa helposti olla heikompi. Paino ei välttämättä tipu lainkaan, tai sitten vain pari sataa grammaa. Toivotaan, että tää mun innostus jatkuu tälläkin viikolla ja ensi maanantaina pääsen taas kertomaan hyviä uutisia!



Liikuntojen suhteen viime viikko oli hyvä. Kolmesta suunnitellusta salitreenistä kaksi toteutui, lisäksi kävin paristi vaunulenkillä ja sunnuntaina oli kahvakuula ja step-ohjaukset. Näiden lisäksi aloitin Squeeze Mama- haasteen. Tämä Squeeze on siis synnyttäneille sunnattu lantiopohjanlihasten treenisovellus. Joka päivälle on oma haastensa ja tehtävät on sen verran lyhyitä, että ne ehtii hyvin tekemään lyhessäkin välissä. Vauva-lehden tilaajille sovellus on ilmainen ja muille muistaakseni 2,99, eli ei siis paha hinta!

kuva: google

Raskauden ja synnytyksen jälkeen lantionpohjalihakset ovat joutuneet kovalle koetukselle ja ainakin itselleni tuli suurena yllätyksenä, ettei lantionpohjalihakset ole ihan entisellään. Toisilla ongelmat ilmenee esimerkiksi virtsankarkailuna, mutta onneksi olen välttynyt siltä. Itse olen huomannut lantionpohjalihasten heikkenemisen siinä, ettei vessahätää pysty enää venyttämään läheskään niin paljoa mitä aiemmin. Vaikka omat lantionpohjalihakseni ovatkin kunnossa, ei se tarkoita sitä ettei niitä kannattaisi treenata. Esimerkiksi hölkkä- juoksu ja hyppytreenejä ajatellen kannattaa omata kestävät lantionpohjalihakset, jottei ongelmia tule myöhemminkään. Treenailen nyt tän viikon lantionpohjalihaksia vain tämän sovelluksen kanssa ja ensiviikolla mulla onkin aika IhanA fysioon synnyttäneiden äitien fysioterapiaan. Toivotaan, että saan sieltä hyviä vinkkejä!



Onko muilla laihdutusprojekti meneillään?
Kiinnostaako teitä kuulla tulevasta fysioterapiakäynnistä?



Vaunukopasta pinnasänkyyn

Blogiyhteistyö

Vajaa kuukausi sitten uniongelmointia- postausta kirjoittaessani pohdin hieman tätä pinnasänkyyn siirtymistä. Olin ihan satavarma, että siirto tulee olemaan hankalaa. Pienestä vaunukopasta siirtyminen "katottomaan" pinnasänkyyn tulisi varmasti viemään tämän äidin yöunet ainakin hetkeksi.



Kaksikuisena Mila alkoi pitäämään yöllä ihan ihme örinää ja ähinää. Ääntely alkoi tunti- puolitoista tuntia ennen yösyöttöä, joka ikinen yö. Toisina öinä sain nukuttua hyvin äänistä huolimatta, mutta toisinaan taas odottelin silmät kiinni tunnin verran Milan heräämistä. Ei varmaankaan tarvitse erikseen kertoa, että örinä alkoi pidemmänpäälle ärsyttämään ja vaikuttamaan myös omiin yöuniini.

Pari- kolme viikkoa sitten päätin tehdä asialle jotain. Oli erittäin turhauttavaa olla aamulla väsynyt, vaikka Mila heräsi vain kerran tai kaksi 5-10 minuutin ajaksi. Omaan huoneeseen siirto oli siis ajankohtainen. Aluksi yritin nukuttaa Milaa pinnasänkyyn päikkäreille, no ei onnistunut. Mila oli tottunut pieneen  kaukaloonsa, joten huomattavasti isompi pinnasänky taisi olla aluksi hieman turvattoman tuntuinen. Lisäksi Mila ei malttanut käydä nukkumaan, kun ympärillä on yhtäkkiä niin paljon katsottavaa. Yksi ongelma oli myös sängyn keinumattomuus. Mila ei yksinkertaisesti osannut nukahtaa ilman liikettä ja lopulta luovutin asian kanssa ja tyttö alkoi nukkumaan vaunuissa omassa huoneessaan.



Hetken nukuimme kaikki todella hyvin. Nukkumisessa ja nukahtamisessa ei ollut mitään valitettavaa, koska menin sieltä mistä aita oli matalin. Päivällä puin Milalle Windfleecen ja pipon päälle ja yöllä yöpuvun. Lähes kaikki unet nukuttiin sisällä vaunukopassa ja lähes joka kerta Mila piti heijata uneen.  Sinänsähän päiväunilla haalari ei ole mikään ongelma, mutta windfleece ja pipo sisällä on hippasen kuuma yhdistelmä. Aloin miettimään ratkaisua ja päättelin, että unipussi tai kapalo ajaisi saman asian, mitä haalari. Todennäköisestihän Mila vain säikähti liikkuvia jalkoja tai käsiä ilman haalaria nukkuessaan.

Tutkin internetistä tietoa unipusseista sekä kapaloista ja löysin pian babaexpressin sivuille. Lueskelin hetken sivuja ja pian olin aivan myyty. Love To Swaddle up- kapalopussin* avulla vauva voi nukkua luonnollisessa ja turvallisessa asennossa kädet pään yli ojennettuna. Pussin "siivet" mahdollistavat, että vauva pystyy itse rauhoittamaan itsensä viemällä käden suuhun tai silittämällä omaa poskeaan. Lisäksi kapalointi on tutkitusti hyväksi havaittu tapa nukahtamiseen ja unessa pysymiseen.



Myyntitekstistä löytyvät Sanat "nukahtaminen" ja "unessa pysyminen" sai mut kiinnostumaan tuotteesta. Ehdotin heille yhteistyötä ja parin päivän sisällä Mila sai postia babaexpresiltä. Halusin kokeilla unipussia heti "haastavissa olosuhteissa" ja tyrkkäsin tytön pussi päällä pinnasänkyyn nukkumaan. En tiedä oliko se vain hyvää tuuria, mutta Mila nukahti muutaman silittelyn ja tutinnoston jälkeen yksin omaan sänkyynsä ja heräsi vain kaksi kertaa yöllä tankkaamaan. Siitä yöstä lähtien unipussi on ollut päällä aina (paitsi sen ollessa pesussa). En tiedä oliko mulla vaan mieletön tuuri ja oli sattumaa, että yöt alkoi sujumaan pinniksessä unipussin kanssa vai oliko Love To Swaddle up- kapalopussi oikeasti syy onnistumiseen.



Ensimmäiset yöt ja päivät meni erittäin hyvin. Nukahtaminen oli todellakin helpompaa, kuin ennen ja unipätkät pidentyivät. Toki niitä huonoja päikkäreitä ja yöunia on edelleenkin silloin tällöin, mutta kokonaisuudessaan olen enemmän, kuin tyytyväinen. Siitä huolimatta, että saimme tuotteen blogiyhteistyönä voin suositella sitä kaikille.



Oman Love To Swaddle up- kapalopussin saat helposti tilattua täältä. Baba expresin sivuilla on hyviä vinkkejä oikean koon ja mallin löytymiseen, mutta kapalopussi tulisi valita ensisijaisesti vauvan painon mukaan parhaan sopivuuden saavuttamiseksi. Milalle valikoitui pienen pähkäilyn jälkeen Original M- koko.



Sanottakoon vielä loppuun, että kyllä tästäkin tuotteesta löytyy se pieni "huonopuoli". Materialistiharakkana keräämäni yöpuvut jää nyt erittäin pienelle käytölle, kun Mila ei ainakaan tällähetkellä kaipaa kapalopussin sisälle bodya enempää vaatetta. Lisäksi näitä pusseja pitäisi oikeastaan olla ainakin kaksi kappaletta, jotta aina olisi puhdas pussi laittaa päälle.

 Love To Swaddle up- kapalopussi saatu
En hyödy linkkien klikkailuista





maanantai 12. lokakuuta 2015

Maanantai on hyvä päivä aloittaa muutos

Mulla on aina ollut vähän "outo" suhtautuminen omaan kroppaani. Mä en oikeastaan edes muista, oonko ikinä ollut oikeasti tyytyväinen omaan ulkonäkööni...tai ehkä ulkonäkö on vähän liian laaja käsite, pikemminkin : olenko koskaan ollut tyytyväinen siihen mitä lukemaa vaaka näyttää?

Mitä painonpudottamiseen tai treenaamiseen tulee, oon aina ollut sitä mieltä, että Kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Uskon, että tämä pitää tietyllä tavalla paikkansa, mutta miksei koskaan voi olla tyytyväinen? Mä en ollut tyytyväinen 55 kiloisena, 65 kiloisena enkä nyt 80 kiloisenakaan. Tällä hetkellä tuntuu, että 65 kiloisena olisin tyytyväinen, mutta olenko sitä sitten kuitenkaan, kun olen siihen tavoitteeseen päässyt? En tiedä , ja ainot keino on varmaan kokeilla.



Päätin jo raskausaikana, että jouluun mennessä pitää olla lähtöpainossa. Ehkä vähän pinnallista miettiä näin paljon omaa ulkonäköä ja painoa, mutta minkäs teet jos ei viihdy omassa kropassa? Jouluun on enää reilu kaksi kuukautta aikaa ja mulla olis kymppi tiputettavaa, eli reilu kilo viikossa! Aika kova ja kunnianhimoinen tavoite, mutta ei se mahdotonta ole...vai onko?

Mun paino ei oo nyt kahteen kuukauteen liikkunut mihinkään suuntaan. Se ei oo noussut, mutta ei ole kyllä lasenutkaan. Järjen mukaan mun painon pitäis tippua tällä liikunnalla ja syömisellä, mutta fakta on, ettei mitään tapahdu. Ehkä mä oon liian sinisilmäinen itseni kanssa, enkä huomaa epäkohtia ruokailussani tai sitten mun paino ei yksinkertaisesti putoa imetyksen aikana. Oon jo diagnosoinut itselleni googlen avulla imetyksenaikaisen kilpirauhasen vajaatoiminnan. Jokin diagnoosi tai vika kuulostaa paljon paremmalta syyltä, kuin laiskuus ja sinisilmäisyys.




Yli syy sitten kilpirauhasen vajaatoiminta tai sinisilmaisyys niin mulla on onneksi vielä yksi ässä hihassa. Mä en olis halunnut tätä, mut kai se on pakko. Ainakin mun on yritettävä. Eilen nimittäin tein itselleni ravinto-ohjelman. Kilppariepäilyni vuoksi vähensin hieman hiilareista, mutta jätin kuitenkin sen verran että maidon pitäisi riittää. Mä en tiedä, mitä tästä yrityksestä tulee. Suoraan sanottuna mä en yhtään usko itseeni. Todennäköisesti jo torstaina alkaa tehdä mieli herkkuja ja se onkin menoa sitten! Mä tosissaan yritän, mutta pahoin pelkään, että tämä sama projekti alkaa joka ikinen maanantai. Aina vaan uudestaan ja uudestaan.

Tämä ei siis ole mikään laihdutusprojektin aloituspostaus, koska uskon/ pelkään , ettei tämäKÄÄN projekti kestä viikkoa pidempään. Mikäli kuitenkin onnistun, lupaan kirjoittaa teille etenemisestäni. Nyt peukut ja varpaat pystyyn, että selviän edes tästä ensimmäisestä viikosta.

Loppuun vielä tämä uusi ruokavalio, mikäli teistä joku toinenkin haluaa aloittaa laihdutus/ terveysprojektin TÄNÄKIN maanantaina!

Aamupala

Smoothie
 (250g maitorahkaa, mustikoita ja vadelmia, 1-2 dl Bonne mehua, Macaa 1tl, banaani, 2rkl       hiutaleita) TAI

(1 banaani, 1 dl ananasta, 2dl manteli/ alpro soya vanilla- juomaa, ripaus inkivääriä ja kanelia)

Välipala 

skyrr TAI  rahka marjoilla / mehukeitolla

Lounas

Kananfilee uunissa + uunikasvikset (kasvisten päälle oliivi/ kookosöljyä ja yrttejä) esim. peruna, porkkana, sipuli yms. / Salaatti ja leipä

Välipala

4 riisikakkua ja päälle täysliha leikkelettä, 30g pähkinöitä

Päivällinen

Vapaavalintainen terveellinen kotiruoka. Kunhan tulee proteiineja , hyviä hiilareita, kasviksia ja hyviä rasvoja. (esim. keitto, kana/lihakastike, tortillat yms).

Iltapala

Munakas (2 keltuaista, 4 valkuaista) / Pudding/ Heraproteiinipirtelö


+ Floravital 2krt/ pv ja magnesium 1 krt / pv (Nämä tuotteet muuten soveltuat myös raskaanaoleville ja imettäville äideille, sekä ovat säilöntä- ja väriaineettomia, laktoosittomia sekä gluteiinittomia)*


* Salus ravintolisät saatu 

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin

"En väitä, että nykyinen arki olisi tylsää tai mitäänsanomatonta. Meillä on kolmisin usein todella hauskaa. Mutta siinä kolmiossa on jatkuvasti lapsi läsnä – emme me ole enää pari vaan kolmihenkinen perhe. Välillä tuntuu, että olemme jalkapallojoukkue, jonka tärkein tehtävä on rakentaa hyvä tiimi ja saada arki sujumaan ilman turhia kupruja. Meillä on yhdessä hyvä meininki, mutta se ei ole samaa kahdenkeskistä viilettämistä kuin silloin aikaisemmin." -vuodenmutsi.blogspot.fi


Kuva: Hannes Paananen


Parisuhde ja sen toimivuus/ toimimattomuus on aika henkilökohtainen asia. Monesti parisuhteen ilot ja ongelmat halutaan pitää omana tietona , koska ei haluta avata sitä puolta elämästä koko maailmalle. Oon jo hetken aikaa pantannut tätä aihetta. Musta tuntuu etten yksinkertaisesti "kehtaa" myöntää, ettei elämä ole aina ruusuilla tanssimista. 

Vuoden mutsi- blogista poimimani tekstinpätkä on aika osuva kuvaus mun tän hetkisistä fiiliksistä. Mä olen todella onnellinen meidän yhteisestä lapsesta ja tästä perhe-elämästä, muttei se poista sitä tosiasiaa etten kaipaisi sitä aikaa kun me oltiin vaan me. Mulla on välillä tosi ristiriitaisia tunteita. Mä haluaisin sitä parisuhdeikaa, jotta me oltais taas enemmän me, mutten kuitenkaan halua jättää Milaa tämän ajan ulkopuolelle. Mä en yksinkertaisesti raaski jätää näin pientä vielä kovin pitkäksi aikaa hoitoon. 

Mä oon monesti lukenut, että harmittavan usein tuoreet vanhemmat eroavat joko vauvavuoden aikana tai lapsen ollessa parivuotias. Me ollaan tehty yhdessä sopimus, ettei ensimmäisen vuoden aikana saa erota. Mielummin vaikka pidetään mykkäkoulua ja nukutaan eri paikoissa, mutta pois ei saa lähteä. En nyt tarkoita, että ero olisikaan se ratkaisu ainakaan meidän tilanteessa, mutta pieniä peliliikkeitä pitää tehdä, jotta meidän tiimi pysyy kasassa.

Parisuhdeaika on erittäin tärkeää, mutta sen yhteisen ajan löytyminen tuntuu olevan kiven alla. Kotona ollessani saan viettää paljon aikaa Milan kanssa, mutta työssä käyvä osapuoli jää paljosta paitsi. Mun takaraivossa jyskyttää lause "nauttikaa pikkuvauva-ajasta, se kestää vaan hetken". Mä en halua "vaatia" omaa/ parisuhde-aikaa, koska en halua vähentää sitä vähäistäkin vauvanautintoa pois paremmalta puoliskoltani. Nyt pitää kuitenkin miettiä sitä kokonaisuutta. En ole valmis luopumaan perheestäni. En nyt, en vuoden enkä kymmenen vuoden kuluttua. Ehkä mun pitää hetkittäin irrottautua tästä kotiäitiydestä ja olla vaan avovaimo ja kihlattu, sellainen mikä olin ennen lasta.  Näin me ehkä voitetaan tämä "vauva-arjen matsi" ja ollaan jatkossakin hyvä tiimi, niin kaksin kuin kolmisinkin!

perjantai 2. lokakuuta 2015

Jälkitarkastus

Reilu kaksi kuukautta synnytyksestä ja jälkitarkastuskin on nyt takana päin. Olen aina pitänyt jälkitarkastusta sellaisena "rajana". Tämän rajan jälkeen voisi taas alkaa elämään sitä normaalia elämää. Raskauskilot olisi poissa ja saisin luvan normaaliin liikuntaan kaikkine vatsalihasliikkeineen.

Odotin tiistaista jälkitarkastusta monta viikkoa, oikeastaan luulin että se on noin kuukausi synnytyksestä, mutta mulla oli vasta kahden kuukauden kuluttua.  Kaikista eniten odotin sitä, että ammattilainen sanoo mulle missä jamassa mun lantionpohja- ja vatsalihakset on. Lääkärin mukaan mun lantiopohjanlihakset on kunnossa, mutta niitä kannattaa silti treenata aina silloin tällöin. Vatsalihaksia ei kuulemma edes tarkasteta vaikka erikseen pyysin.

Mua vähän harmittaa, että jälkitarkastuksessa ei juurikaan paneuduta raskaudesta palautumiseen.  Sisätutkimus kyllä tehdään, mutta siihen se vähän jääkin. Jos ei muuta tekisi, niin mun mielestä olisi erittäin tärkeää ainakin katsoa vatsalihasten tilanne, jottei kukaan lähde tekemään itselleen hallaa liian varhaisella vatsalihastreenillä. Itse olen nyt kuukakuden verran käynyt salilla kolmesti viikossa, jotta lihaskunto paranisi. Teen edelleen treeniä ns. lämmittelypainoilla, koska en halua treenatessani kaivaa itselleni kuoppaa. Olis melko syvältä huomata puolen vuoden päästä, et on lähtenyt tekemään liian kovia treenejä ihan liian aikaisin.

Raskauden jälkeinen liikunta on ihan oma maailmansa, eikä multa löydy tarpeeksi tietotaitoa siihen, että ryhtyisin itse itseäni valmentamaan. Haluan luoda raskauden jälkeen taas hyvän pohjan, minkä päälle on myöhemmin hyvä lähteä rakentamaan entistä parempaa lihaskuntoa. Etsiskelin internetistä apua itselleni. Selailin sivuja personaltrainereista, mutta lopulta hylkäsin sen idean, ehkei pt:n aika ole ihan vielä. Facebookin äitiryhmän kautta löysin Lahtelaisen IHANA FYSION sivuille. IhanA fysio tarjoaa muiden palveluidensa lisäksi myös lantiopohjan fysioterapiaa sekä raskaana olevien ja synnyttäneiden fysioterapiaa. Luulen, että fysioterapia on se mitä mä tällä hetkellä tarvitsen. Henkilökohtaisella ohjauksella saan varmasti vastauksia kaikkiin kysymyksiini ja käynnin/ käyntien jälkeen voin luottavaisin mielin treenata myös niitä vatsalihaksia.

Onko synnyttäneiden fysioterapia tuttua?/ Oletko harkinnut ottaa yhteyttä fysioterapeuttiin synnytyksen jälkeen?

Kuten tekstin alussa kirjoitin, mä luulin että parin kuukauden päästä synnytyksestä paino on jo lähtölukemissaan... no ei ole. Mä en muista kirjoitinko tästä jo aiemmin, mut kirjotan nyt ehkä uudestaan. Mulla tuli painoa reilu 20 kiloa. Reilu kymmenen kiloa lähti parissa viikossa, mut sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään...siis ei MITÄÄN!!!! Paino ei nouse, mut ei se kyllä laskekaan. Mä syön terveellisesti ja liikun, mutta silti! Se joka sanoi imetyksen "laihduttavan" ni se on kyllä niin väärässä! Voisikohan tähän painonpudotusasiaankin saada apuja fyssarilta? Vai kenenköhän puoleen pitäisi kääntyä?

Ajatus oli ottaa kuva raskausarvista, mutta katsotaan niitä ehkä myöhemmin, vielä ei ole aika niiden esittelylle. Mä en edes tajua, miten niitä on tullut noin paljon. Vatsa ja reidet lähes täynnä punaisia viiruja. Raskausaikana mä rasvailin ja öljysin, muttei siitä näköjään ollut mitään apua. Onko jollain jokin tosi hyvä ja toimiva keino arpien hoitoon?