Myyntikuvat

Vielä tällä viikolla meidän koti tulee löytymään oikotieltä, mutta halusin jo nyt tulla näyttämään teille näitä myyntikuvia. Mielestäni näistä kuvista saa hyvän mielikuvan tästä asunnosta, ja toivottavasti kuvat ja asunto kiinnostaisi ihmisiä. Mua vähän jännittää, millaisen vastaanoton meidän koti saa. Tuleekohan kukaan näytölle? Löytyykö ostajat nopeasti? Sitä ei kukaan, ei edes välittäjä voi tietää. Toivossa on hyvä elää.

Kodin siivoaminen touhukkaan yksivuotiaan kanssa oli huomattavasti isompi projekti mitä osasin kuvitellakaan. Puolet kuvista sain napattua päikkäriaikaan, mutta osan kanssa taiteilin taapero jalassa roikkuen ja leluja levittäen. Se on varmaan sitä elämää ja täydellisiä kuvia on vähän mahdotonta saada. Mun olis tehnyt ihan hirveästi hankkia jotain uusia sisustusjuttuja myyntiä varten, mutta en tiedä olisiko se turhaa? Näyttöihin sitten voi satsata taas toisenlailla hankkia kukkia ja tuoreita hedelmiä pöydälle.

Nyt kaikki vinkit kehiin. Mitä kannattaa muistaa tehdä ennen näyttöä? Onko meidän kodissa jotai mitä kannattaisi muuttaa ennen näyttöjen alkua?

Koti myyntiin

Niin tässä on nyt päässyt käymään, että se meille täydellinen uusi koti on vihdoin löytynyt ja sitä myötä tämä nykyinen laitetaan myyntiin. Tietyllä lailla tämän ensimmäisen oman kodin myyminen on haikeaa, onhan tämä kuitenkin ihan ensimmäinen the koti. Toisaalta taas on ihanaa siirtyä elämässä eteenpäin ja tehdä suuria päätöksiä tulevaisuutta ajatellen. Kerrostaloasuminen on ollut kivaa ja omalla laillaan helppoa, mutta kyllä tästä nyt vain on aika vaihtaa seuraavaan.

Kuvat myyntiä varten otetaan huomenna, joten vielä fiilistelen näillä viimeisen parin vuoden aikana otetuilla otoksilla. Omasta mielestä oma koti on tottakai ihana, ja siitä toivoisi saavan hyvän hinnan, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä muut on mieltä. Tuleva ostaja todennäköisesti kiinnittää huomionsa sellaisiin asioihin mitä itse ei osaa/ halua huomioida. Toivon vain, että uudet omistajat löytyisi pian ja tämä myyntiprosessi ei olisi kovinkaan pitkä.

Toivottavasti me päästään pian muuttamaan, Pitäkää meille peukkuja!!!

Toppaa Talveen edullisesti

Pidempiaikaisimmat lukijani ovat varmasti saaneet aiemmista teksteistä tietynlaisen käsityksen, mitä mieltä olen kalliista lasten vaatteista. Jos mielipide on jäänyt jollekin epäselväksi, niin voin vielä kerrata; Mielestäni siinä ei ole järkeä. Tästä syystä toppavaatteissa on pihistetty tänä vuonna.

No mutta, jottei eksytä ihan toiseen aiheeseen niin tehdään pieni katsaus Milan tulevan talven toppavaatteisiin. Toppahaalareiden kanssa yritin olla todella fiksu jo viime kevään alennusmyynneissä ja mallailin kaupassa monien eri merkkien toppahaalareita sekä koossa 80, että 86cm. Ensimmäisen lapsen kanssa on jotenkin todella vaikea arvioida lapsen kasvua, vaikka kuinka katsoisi omasta neuvolakortista omaa kasvukäyräänsä. Tästä syystä hankinnat jäi tekemättä, ja se kieltämättä harmitti. Olisi ollut niin mukava ostaa haallari hyvällä alella. 80€ tai jopa Yli 100€ toppapuvusta on nimittän mun mielestä aivan liian suolainen hinta, vaikka hyvät ominaisuudet omaisikin.

Kesällä sitten löysin tämän Reiman koon 80 toppahaalarin kirppikseltä 2€. Sanoisinko, että melko hyvä löytö, kun kuntokin on edelleen mitä parhain. Tällä haalarilla voi hyvällä omallatunnolla antaa peuhata ulkona, eikä haittaa vaikka puku menisikin tämän kauden jälkeen roskiin. Haalari on vielä aika reilu, vaikka kuva näyttääkin muuta. Uskon, että tällä mennään koko talvi. Reima merkki on meille ihan uusi, kun haalareissa on menty täysin Popilla tähän asti. Mutta eiköhän tämä ole tarpeeksi passeli kakkospuvuksi?

Ensi talven ykköspuku on sitten Racoon Cupcake koossa 86cm. Tämäkin on edelleen erittäin reilu. Toivottavasti likalle tulisi muutama sentti pituutta lisää ennen pakkasia. Olisi nimittäin vähän kurjaa kulkea ihan liian isoissa vaatteissa ulkona. Tämänkin haalarin löysin käytettynä ja hintaa jäi 25€, aika hyvän kaupan tein myös tämänkin haalarin kohdalla! Haalarissa näkyy hieman käytönjälkiä, mutta ei häiritsevästi. Sitäpaitsi, tulisihan niitä käytön jälkiä omassakin käytössä.

Tämä Cupcake on kyllä aika herkullisen näköinen päällä, pakko myöntää. Varsinkin kun haalarin kanssa yhdistää Silverjungle tupsupipon. Hassua tässä yhdistelmässä on se, että pipo ja haalari on maksanut paria euroa vaille samanverran. ;)

Nyt jännätään, menikö koot edes vähääkään lähelle oikein. Toivottavasti! Mutta jos nyt meni metsään, niin eipä tunnu pahalta vaikka joutuisikin hankkimaan vielä kolmannen haalarin. Kannattaisikohan haalareiden lisäksi olla vielä toppatakki/ villakanganstakki kauppareissuja varten?

Projekti MAHA....ja peppu

Nyt on reilu vuosi synnytyksestä, ja EDELLEEN vatsa on vähän löllö ja niitä raskauskiloja löytyy se reilu 5kg. Haluaisin edelleen pudottaa ja kiinteyttää sen lähemmäs kymmenen kiloa, mutta kilot tuntuvat olevan todella tiukassa. Tai sitten se on se kuuluisa itsekuri mikä tässä puuttuu.

Vatsa on selkeästi palautunut jo aika hyvin, mutta edelleen vatsanseudulla ja kyljissä on löllöä, mikä ei varsinkaan tiukempien vaatteiden kanssa näytä kivalta. Onneksi kuitenkin muutosta tapahtuu kokoajan, kunhan vain jaksaa yrittää. Mä olen ikuinen herkkupeppu (enkä siis hyvällä tavalla), vaan suklaat sun muut herkut maistuu. Käyn salilla ja jumpissa, mutta eihän se yksinään riitä. Ruokavalio on ärsyttävän isossa roolissa tässä projektissa. Ja mulla ei ainakaan ole ongelmana, että unohtaisin syödä kaiken touhun keskellä.

Mä olen oikeastaan koko aikuisikäni ollut jollain kuurilla, tai ainakin yrittänyt olla. On ollut herkkulakkoa, diettiä ja ihan kisadieettiä. Olen tottunut, että muutksia tulee nopeasti, joten tämä hidas edistyminen tuntuu toisinaan aika raskaalta. Pienikokoiset vaatteet odottaa kaapin perällä käyttäjäänsä, mutta en ole lainkaan varma tuleeko ne enää koskaan mahtumaan päälle niin kuin joskus. Toivottavasti!

Tekstillä ei nyt ollut mitään sen ihmeempää pointtia. Halusin vain kertoa teille muillekin raskauskilojen ikuisille pudottajille, että samassa veneessä ollaan. Yritys on kova (ainakin kun sille päälle sattuu), mutta saapa nähdä! Meillä on ollut ajatuksena lähteä loppuvuodesta ulkomaan matkalle ja vähän timmimpi rantalook houkuttaisi. Onneksi on taas syksy, nimittäin se tarkoittaa minulle aina tietynlaista skarppausta herkkujen suhteen. Toivottavasti tälläkerralla onnistuisin ja saisin nämä viimeisetkin mammakilot karistettua. Silloin olo olisi parempi, ja olisihan se paljon mukavampi lähteä joskus uuteen raskauteen ns. nollatilanteesta, eikä valmiiksi plussan puolelta. En nimittäin halua enää ikinä, että vaaka täyttää yli 90 kiloa, raskaana tai ei!

Uusi Arki

Meidän arkeen tuli eilen suuri muutos, kun mulla alkoi pitkän odotuksen jälkeen työt äitiysloman jälkeen. Kerroinkin jo aiemmassa postauksessa, että palaan töihin liikunnanohjausten pariin aluksi osa-aikaisesti ja ehkä ensi vuoden puolella sitten vähän isommin. Nyt aluksi ohjauksia on kolmena iltana ja yhtenä aamuna ja katsotaan miten näiden kanssa uusi arki lähtee luistamaan.

Toivon todellakin , että tämä järjestely toimisi hyvin niin ajankäytöllisesti kuin taloudellisistikin. Omat ajatukset töihin paluusta on vielä sen verran ristiriitaiset, että tällainen välimalli tuntuu ainakin nyt juuri oikealta meille. On ihanaa päästä toteuttamaan itseään ammatillisesti, mutta toisaalta on myös ihanaa olla kotona ja touhuta tuon pikkuvintiön kanssa. Arki tulee ehdottomasti olemaan vauhdikasta, mutta sitähän se olisi joka tapauksessa töiden kanssa tai ilman. Ainoa ongelma tässä tietenkin on ajan löytyminen tuntien suunnitteluun. Taaperon kanssa ohjelmien suunnittelu ja musiikkien etsinnät ei nimittäin ole mikään yksinkertainen kombo. Taapero haluaa nimittäin piirtää juuri sillä kynällä ja sille paperille mihin äitikin, ja hän haluaa kulkea äidin bluetooth-kaiutin kädessä samalla musiikkia kuunnellen. huoh!

Ensimmäinen työilta on nyt takana päin ja pakko se on nyt jo heti aluksi todeta, ettei tämä järjestely ole helpoimmasta päästä. Mies lähtee aamulla hyvissä ajoin töihin, jotta ehtii ajoissa takaisin. Läpsystä vaihto ja minä lähden samantien ohjaamaan ja palaan juuri ennen Milan nukkuma-aikaa. Toivottavasti tämä lähtee tästä hyvin rullaamaan, kunhan päästään hyvin kiinni uuteen arkeen.

Eilen illalla ennen nukkumaan menoa kurkkasin taas Oikotien ja eihän sielä taaskaan ollut mitään uutta. Innostuttiin vähän selailemaan erilaisia valmistalopaketteja ja muutamia kivan näköisiä pohjaratkaisuja löytyi Kotimestareilta. Täytyy ehkä käydä heidän juttusillaan keskustelemassa meidän haaveiden hinnoista ja muutenkin tuosta rakennuttamisesta. Pitäähän sekin vaihtoehto ainakin harkita. Onko teillä kokemusta rakennuttamisesta? Onko hintaa helppo arvioida?

Kuumeilua

Monella on varmasti tiettyjä suunnitelmia päässään tulevaisuuden varalle. On viisivuotissuunnitelmaa ja kymmenvuotis suunnitelmaa. Toisetvain haaveilevat, ja toisilla asiat on kirjoitettu paperille ihan konkreettisesti. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen porukkaan. Heinäkuussa kaikki kirjattiin ylös, tällä kertaa pankin toimesta.

Me olemme olleet nyt kaksi vuotta Helmi Säästöpankin asiakkaina ja heinäkuussa iskeneen kovan asuntokuumeen myötä meidän tulevaisuutta suunniteltiin pankissa samalla, kun katsoimme minkälaista lainaa meidän olisi mahdollista saada. Isompi asunto, itseasiassa omakotitalo on haaveissa ja itse ainakin toivoisin sen täydellisen löytyvän mahdollisimman pian. Pakko tunnustaa, että vierailen oikotiellä valehtelematta päivittäin. Toivoisin sen The talon löytyvän tällätapaa vain odotellen, mutta vaikuttaa että meidän vaatimuslista on aivan liian pitkä. Tuntuu tyhmältä panostaa rahallisesti suuria summia ihan vain kivaa varten, ja eihän tässä toisaalta mikään kiire olekaan.

Pari viikkoa on nyt mietitty ihan rakennuttamisvaihtoehtoa. Silloin kaikesta saisi päättää itse, mutta talon lopullisen hinnan saa tietoonsa vasta sitten joskus. Rakennuttaminen tuntuu ainakin tällä hetkellä vähän liian isolta paukulta. Toisaalta myöskään tämän hetkinen rahallinen tilanne tuskin antaisi sille edes mahdollisuuksia, ainakaan rakennuttaa sitä unelmien taloa. Ehkä jossain lähi tulevaisuudessa kuitenkin?

Pankissa meidän viisivuotissuunnitelmaan kirjattiin myös häät, iik! Me molemmat tahdomme ehdottomasti naimisiin tulevaisuudessa, mutta ikuisena prinsessahäiden unelmoijana siihenkin menee varmasti lähemmäs kymppitonnin suuruinen summa. Säästöjä kyllä löytyy, mutta onko ne häät nyt sitten kuitenkaan kaiken sen rahan arvoiset? Meillähän menee hyvin näinkin. muuttaisiko se naimisiin meno oikeasti muuten kuin juridisesti? Joka tapauksessa, se on haave ja haluaisin viettää meidän päivää lähitulevaisuudessa. Itseasiassa mekkoakin on jo sovitettu ;)

Sitten se kolman kuumeen kohde. VAUVA! Tämä "tauti" on odotettavissa myös lähivuosina, mutta ei vielä. Yksinkertaisesti en ole siihen vielä valmis, vaikka se saattaisikin olla ihan fiksu kuumeilu Milan ollessa reilun vuoden ikäinen. Itselläni on Isosisko kaksi vuotta vanhempi, ja olisi ihanaa saada Milallekin joku yhtä tärkeä ihminen pienellä ikäerolla. Aluksi leikkikaveriksi ja myöhemmin yhdeksi parhaista ystävistä, jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut (yyyh, kyynel! <3). Toisaalta minulla on myös kuusi vuotta nuorempi pikkusisko ja kahdeksan vuotta nuorempi veli, nämäkin tyypit on erittäin tärkeitä ja varsinkin pikkusiskon kanssa on kyllä tullut vietettyä paljonkin aikaa. Veliä unohtamatta. Ehkä sillä ikäerolla ei sitten juurikaan ole merkitystä. Tärkeä sisarus siitä tulevasta vauvasta tulee varmasti, vaikka ikäeroa olisikin normia enemmän.

Mites te lukijat, kuumeillaanko siellä? Millä ikäerolla teidän lapset ovat syntyneet, ja onko se ollut toimiva kombo?


Kuvat: Heli Mielonen // ethän kopioi

Milan 1v kuvaukset

Vihdoinkin pääsen myös teille vilauttamaan muutamia kuvia Milan 1- vuotis valokuvauksista. Kuvat on ottanut Lahtelainen Heli Mielonen, ja olen kyllä erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Muokattuja kuvia saimme reilun pinon, joten osa kuvista tulee näkymään myöhemmissä postauksissa ja nyt esittelen vain nämä kaikista mieluisimmat.

Kuvausten alussa näytin nopeasti Helille Pinterestiin keräämiäni ideakuvia, vaikka tottakai annan mielelläni ammattilaiselle loppujen lopuksi aika vapaat kädet. Olin katsellut Heli Mielosen ottamia kuvia jo hänen nettisivuiltaan, facebookista ja instatililtä joten olin ihan sata varma, etten tule pettymään, vaikken ideakuvia näyttäisikään. Itselläni oli kuitenkin muutamia visioita mitä halusin ehdottomasti kokeilla, joten siksi ideakuvat ovat kuitenkin ihan hyvä juttu.

Perhekuvissa mielestäni tärkeintä on, että koko perhe on pukeutunut ainakin joten kuten saman tyylisiin vaatteisiin. Milalle löytyi kunnon röyhelöunelma Pomdeluxilta ja oman mekkoni löysin House Of Brandonilta. Kallen housut on Lidlistä ja paita Tiger of Swedeniltä. Voisin katsella näitä kuvia loputtomiin, kuvat on nimittäin juuri sitä mitä halusimmekin.

Milan kuvissa ainot toive oli saada johonkin kuvaan mukaan ilmapallot ja yhdessä ideakuvassa taapero istui hiekkatiellä nallensa kanssa. Molemmat kuvat onnistuivat, tosin ei ilman pientä haaveria. Mila nimittäin tippui kesken kuvausten tuosta penkiltä pääedellä alas. Onneksi Kalle oli nopeasti ottamassa kopin, mutta silti päähän tuli kunnon kuhmu. Onni kuitenkin onnettomuudessa,  ja mitään pahempaa ei sattunut.

Lopuksi napsittiin vielä muutama kuva sisällä studiossa. Suosittelen ehdottomasti muillekin Lahden suunnilla asuville Heli Mielonen Photographyä. Vinkkasin jo Kallellekin, että tässähän olisi hyvä valokuvaaja häihin! ...Kuulemma häitä vielä odotellaan...

Kuvat Heli Mielonen   (Ethän kopioi kuvia)

Taaperon syysvaatteet

Välikausivaatteet, toppavaatteet, hienosteluvaatteet, takkia, kenkää ja villapukua. En olisi ikimaailmassa uskonut, että lapsi tarvitsee jo yksi vuotiaana näin paljon erilaisia ulkoiluvaatteita. Nuukana ja silloin tällöin säästäväisenä ihmisenä yritän tehdä mahdollisimmat monet lastenvaate- ja tavara hankinnat alennusmyynneistä tai kirppikseltä, mutta aina sekään ei ole ihan läpihuuto juttu. Toisinaan kauppoihin tulee myyntiin niin herkullisen näköisiä vaatteita, että ne on ihan pakko saada.  Tai sitten käytettynä tai alesta ei  löydä sitä etsimäänsä. Eihän se nyt haittaa, jos vain toisinaan rahaa menee hieman reilummin? Kyllähän nyt hyviin ja kestäviin ulkoiluvaatteisiin kannattaa panostaa! Eikö?

Viime keväinen Polarn o Pyretin välikausi puku (74cm) mahtuu ainakin alkusyksystä hyvin päälle yksi vuotiaalle ja n. 75-77cm tytölle. Hihat jää varmasti pian lyhyiksi, joten kaapissa alennuspyynneistä löytyneelle 86cm haalarille saattaa hyvinkin olla käyttöä jo tämän vuoden puolella. Polarn o Pyret on ollut ulkovaatteissa meidän luottomerkki tämän ensimmäisen vuoden ja ehdottomasti jatketaan samalla tiellä jatkossakin. Tämä isompi haalari on hankittu jo viime keväällä, ja silloin oli todella vaikea arvioda nyt tämän syksyn kokoa. Mila on tähän mennessä kasvanut tasaisesti omalla käyrällään, mutta pituuspyrähdys voi tulla koska vain ja silloin kyllä harmittaisi, jos kokoveikkaukset menisi täysin pieleen ja uutena hankittu haalari olisi pieni ennen käyttöön pääsyään.

Hyvän haalarin lisäksi yksi syksyn Must- hankinnoista oli ehdottomasti tuulen pitävä takki. Pyörittelin jo keväällä windfleeceä kaupassa, mutta silloin en raaskinut ostaa. Olihan käytössä kuitenkin vielä windfleece haalari koossa 68cm. Takille olisi silloin tuskin ollut juurikaan käyttöä, joten ihan hyvä että jäikin silloin vielä kauppaan. Nyt syksyllä tilanne on jo täysin eri. Aina ei viitsi laittaa haalaria päälle, ettei tule liian kuuma ja pelkkä huppari olisi taas liian kylmä. Tämä oli ehdottomasti hyvä ja järkevä ostos ja uskon vahvasti, että tätä takkia tullaan käyttämään erittäin paljon. Koko on 80cm, joten kokonsa puolesta saattaisi hyvinkin mennä vielä keväällä ainakin jonkin aikaa.

Hienosteluhaalari tai takki ei tuntunut kovinkaan järkevältä hankinnalta aluksi, mutta Milan saatua ihan normihaalarin synttärilahjaksi aloin pitämään "hienostelu"-ajatusta ihan fiksuna. Tämä meidän haalari on ihan super ohut ja tuskin pitää juurikaan vettä tai tuulta, mutta kaupunki ja kauppareissuille tämä on juuuri täydellinen. Popin haalarissa tulisi liian kuuma eikä takki lämmitä jalkoja. Tämä haalari on siis just hyvä! Ja söpökin vielä :)

Pipoja meillä on ihan liikaa, kun uusien lisäksi vanhatkin vielä mahtuu päähän. Toisaalta vaihtelu virkistää aina. Ei sitä itsellekään jaksa aina kiskaista samaa pipoa päähän. Villapukua, lämpimämpiä sukkia ja muita välikerraston vaatteita en ole vielä ehtinyt miettimäänkään. Onko vinkkejä minkä merkin villavaatteet olisi hyviä hinta-laatu suhteeltaan? Entä talvi / syys kengät? Mielellään kuulisin suosituksia!

Täytyy nyt vielä loppuun mainita, että huomhuomhuom, huomioikaa anot! Lapsellani on nyt kengät! Kaapista löytyy myös kumisaappaat ja Niken freet. Heh, no ehkä vähän asiaton huomautus, mutta hei vitsivitsi ;)

P.s Crocsilla on vielä tänään (15.8.2016)  kampanja: kahdet kengät 50€. Esimerkiksi nuo

Kids’ Handle It Rain Boot - kumisaappaat kuuluvat tuohon kampanjaan.

* Sisältää kaupallisia linkkejä