BABY` S ROOM

Viikonlopun aikana olohuoneen lisäksi myös Milan huone koki pienen muutoksen. Tästäkin huoneesta nukkamatto sai väistyä ja tilalle hankittiin hieman "kevyempi" ja helpommin putsattavissa oleva vaihtoehto. Lisäksi halusin maton olevan mahdollisimman iso, jotta sen päällä on mukava leikkiä. Tämä matto löytyi Askosta ja oli sen verran hyvässä alessa, etten pystynyt jättämään sitä kauppaa. Hintaa matolle jäi 59€, ei siis lainkaan paha!

Tammikuun aikana huonen järjestys on muuttunut varmasti viikon välein, enkä ole vieläkään täysin tyytyväinen lopputulokseen. Joku tässä mättää. Ainakin keinutuoli on ollut ihan turha tähän mennessä, ehkä sen tilalle voisi keksiä jotain? Pitää ehkä vähän vielä pyöritellä kalusteita ja miettiä mahdollisia lisähankintoja.

Mila on ollut kohta jo lähemmäs kolme kuukautta enemmän tai vähemmän tukkoinen ja siksi hankinkin vuodenvaihteessa huoneeseen ilmankosteuttajan sängynpäädynkorokkeiden lisäksi. Kostuttaja on ollut todella hyvä hankinta ja nyt muutaman viikon unipalikat on ollut poissa käytöstä. Itse hankin palikat käytettyinä, mutta niitä näytti löytyvän ainakin täältä.

Hoitolaukkua en ole tainnut koskaan esitelläkkään. Aluksi meillä oli käytössä sellainen ihan Real- hoitolaukku, mutta se oli meidän käyttöön huonon mallinen (ja näköinen). Tämä Mini Kånken on ollut juuri sopivan kokoinen hoitolaukku. Mukaan mahtuu hyvin pino vaippoja, vaihtovaatteet, kosteuspyyhkeet ,vaipanvaihtoalusta ja ruoat. Suosittelen, mikäli tavishoitolaukku ei nappaa.

Olohuoneen uusi matto

Viimeaikoina sisustushankinnat on jäänyt harmittavan vähälle, mutta eilen löysin vihdoin uuden maton meidän olohuoneeseen. Aiemminhan meillä oli Sotkan Luxus- matto, mikä olikin täydellinen lasipöydän kanssa. Tämä uusi matto sopii kuitenkin paremmin rahiin. Lisäksi tästä uudesta matosta on vähän helpompi puhdistaa puklut pois!

Aeimmin olohuone on näyttänyt tältä:

Taulujen tilalle on tulossa myös vähän jotain uutta, nimittäin noin isot omat kuvat ei sittenkään tunnu omalta.

Tämä vanha olohuoneen matto siirtyi nyt ainakin väliaikaisesti keittiöön. 

Aiemmin keittiössä oli pyöreä matto:

Mitä mieltä , oliko muutos hyvä?

Toimiva pyykkihuolto kerrostalossa

Nyt Milan syntymän jälkeen olen alkanut yhä enemmän ja enemmän kaipaamaan kodinhoitohuonetta. Pyykkihuollolle lajittelusta kuivaamiseen on ihan liian vähän tilaa tässä asunnossa, oikeesti meidän pyykinkuivausteline mahtuu just ja just kylppäriin.

Me ollaan Kallen kanssa asuttu yhdessä yhteensä jo neljässä eri osoitteessa, eikä yhdessäkään ole ollut tilavaa kylpyhuonetta, saati sitten kodaria. Suuri kylpy/ kodinhoitohuone oli yksi meidän kriteereistä asuntoa etsiessämme. Täysin meidän kriteereitä vastaavaa asuntoa ei kuitenkaan löytynyt sopivassa hintaluokassa ja siten päädyimme tähän nykyiseen kotiimme. Meidän koti on musta ihan kiva, mutta kaipaan kyllä kovasti omaa pihaa ja saunaa. Niin ja tietenkin isompaa kylppäriä ja erillistä kodinhoitohuonetta. Olisihan niitä toiveita toki enemmänkin, mutta nuo kolme asiaa on kyllä ihan must seuraavaa asuntoa ajatellen.

Reilun vuoden me elettiin yhdellä pyykkikorilla, mutta Milan myötä likapyykin määrä lisääntyi niin, että kone pyörii nykyään lähes päivittäin. Eniten tässä meidän pyykkirumbassa mua ärsytti lajittelemattomat vaatteet. Oon järjetyksen ihminen (ainakin kun sille päälle satun!) ja oli erittäin ärsyttävää lajitella vaatteet oikean värisiin pinoihin kylppärin lattialle. Hetken mietittiin erilaisia ratkaisuja ja nämä Ikean kaapit olivat paras ratkaisu tähän meidän asuntoon.

Nämä kaksi pyykkikaappia löysivät paikkansa makuuhuoneen oven takaata. Pyykkikaapithan on ihan siistit ja hyvän näköiset, mutta on se silti kiva saada ne vähän piiloon. Yhdessä kaapissa on siis aina kaksi isoa pyykkikoria  ja aukosta voi heittää likapyykin aina oikeaan koriinsa. Tää on ihan huippujuttu . Suht edullinen investointi, mutta helpottaa kummasti elämää ja kotikin näyttää siistimmältä.

Kuten näkyy, meidän kylppäri on ihan super pieni. Varsinkin kun Milan "hoitopöytä" ja kaikki vaatteet on myös samassa pienessä tilassa. Nii tosiaan. Vaihdettiin vaipanvaihtopiste tänne kylppäriin, jotta pepun peseminen on helpompaa. Vähänhän tämä on ahdas tila, mutta Toimivuus ja helppous kuitenkin ennenkaikkea.  Ehkä mä hetken kestän tätä sekasotkua, tuskin vaippaa enää kauaa edes vaihdetaankaan tuossa koneen päällä. Alkaa nimittäin vaipanvaihto olemaan aika vauhdikas toimenpide.

Unikoulu Yöt 1 & 2

Niin siinä vaan kuulkaas kävi, että meillä alkoi toissapäivänä kotiunikoulu. Tarkemmin sanottuna, Tassuhoito. Kotiunikoulu sopii yli puolivuotiaiden lasten  nukuttamiseen, jolloin lapsi pärjää yön ilman tiheää yösyömistä. (Osa puolivuotiasita voi kuitenkin tarvita yhden yösyötön aamuyöstä, muttei enempää). Tassuhoidon tavoitteena on vastata lapsen viesteihin ja rauhoittaa lasta koskettamalla, kyseessä ei siis ole mikään huudattamisunikoulu...tosin siihen en kyllä pystyisikään.

Meillä nukahdetaan aina unille itsekseen, joten kyseessä on vain yösyöttöjen pois jättämisen opettelu. Ensimmäisenä yönä Mila meni nukkumaan omaan huoneeseensa klo 20 ja hän heräsi ensimmäisen kerran jo 23:30. Neuvolassa ohjeistettiin, että isän kannattaa hoitaa yörauhoittelut, ettei maidon tuoksu häiritsisi unikoulua. Siksi mekin päätimme, että Kalle hoitaa. No todellisuushan oli niin, että heräsin puoli kaksitoista Milan itkuun ja menin hänen huoneeseensa. Nappasin vanhasta tottumuksesta Milan syliin, ja sitten vasta tajusin; "Hitto se Unikoulu!". Laitoin Milan takaisin sänkyyn ja  yritin rauhoitella silittäen sen aikaa, kunnes Kalle tuli myös sängyn viereen. Kallen tultua lähdin takaisin sänkyyn ja kuulin selkäni takana yltyvän huudon. Toinen  varmaan meinas "Äiti, et kyllä lähde! se maito tänne nyt heti!!!!"" . No ei auttanut, kuin pysyä suunnitelmassa ja sulkea korvat siltä sydäntäsärkevältä itkulta. Itkua (HUUTOA) kesti n. 10 minuuttia ja sen jälkeen Mila jäi nukkumaan. Se huuto oli ihan hirveetä kuunneltavaa ja olin jo ihan valmis unohtamaan koko idean. Onneksi pysyin kuitenkin suunnitelmassa, kun muistin lukeneeni ohjeista, että lapsi todennäköisesti reagoi uuteen järjestelyyn kiihkeästi itkemällä. Tämä itku ei kuitenkaan ole "vaarallista" , nimittäin lapsi kyllä kestää muutoksen tuoman harmin, kun vanhemmat ovat hänen saatavillaan ja auttavat sietämään tapoja. Itku sylin turvassa ei vaaranna lapsen luottamusta vanhempiinsa. Toisen kerran Mila heräsi aika tarkalleen 00:30. Unijakso kesti siis vain noin puoli tuntia. Kalle meni taas hyssyttelemään ja minä jäin kuuntelemaan huutoa.  Nyt reuhoittelu kesti 15minuuttia, ja tämän jälkeen Mila taas nukahti. Ensimmäisenä yönä Mila heräsi vielä kolmannen kerran 01:30 ja tällä kolmannella kerralla Kalle rauhoiteli Milaa 20 minuuttia, jonka jälkeen hän pyysi minut jatkamaan. Kun pääsin pelipaikoille  Mila oli jo ihan poikki ja selvisin muutamalla silityksellä ja posken pusutuksella. Kahdesta eteenpäin uni ei enää katkennut, vaan nukuimme kaikki sikeästi aamu kuuteen.

Mielestäni ensimmäinen yö meni yllättävän hyvin. Unta riitti 10 tuntia ja vain pari tuntia oltiin yöllä hereillä katkonaisesti. Ensimmäinen yö opetti sen, ettei Mila voinut sietää jos häntä kosketettiin lempeästi tai jos selkää tai mahaa silitti. Meillä toimi suurimpaan rauhoitteluun syli ja itkun loputtua sänkyyn ja posken pusuttelua.

Toiseen yöhön lähdettiin siis hyvillä fiiliksellä. Ehkä salaa toivoin, että yö olisi jo kokonainen, mutta tiedostan kuitenkin projektin kestävän muutamia öitä. Olin silti optimistinen! Ehkä,  Ehkä toiveeni voisi toteutua. Toisena yönä yöunet alkoivat taas klo 20:00 omasta huoneesta itse nukahtaen. Ensimmäisen kerran heräsin itkuun n. klo 01:00, nyt kuitenkin muistin tönäistä Kallen hereille (hyvä minä! :D).  Nyt toisena yönä Milan itku oli ihan erilaista. Huomattavasti rauhallisempaa ja hiljaisempaa, joten nukahdinkin melkein heti uudestaan. Hetken päästä heräsin taas huutoon kellon ollessa 01:30. Näinä molempina kertoina Mila kuulemma nukahti lähes heti 5 minuutin silittelyn jälkeen.  Milan nukahdettua teimme vahdin vaihdon ja Kalle laittoi korvatulpat korviin. Mun vuorolle osui vain nopeat posken pusuttelut 04 ja 05.

Kahdesta yöstä on siis nyt selvitty ja mielestäni kokoajan mennään parempaan päin. Toivottavasti ensi yö olisi taas edes himpun verran parempi ja vähäitkuisempi.Ihan helppoa tämä ei ole, mutta toivottavasti lopussa kiitos seisoo. Ihan välttämätöntähän tämä unikouluttaminen ei olisi vielä ollut, koska ne pari ne pari nopeaa yösyöttöä meni kuitenkin jo niin rutiinilla. Pohdiskelimme kuitenkin Kallen kanssa sopivaa unikouluajankohtaa ja jotenkin tämä hetki ennen hampaita ja uusia taitoja tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Tavoitteena siis on, että tämän unikoulun seurauksena yöt nukuttaisiin hyvin ja heräämättä, vaikka muut kehityksen tuomat ärsykkeet sitä tulevaisuudessa hieman häiritsisikin.

P.S Tein tossa muutama päivä sitten blogille omat sivut Facebookkiin, eli nyt meitä voi helposti seurata instagramin lisäksi myös sitä kautta!

Facebook: Netan Koti
Instagram: @netankoti

Mila 6kk

Ihan outoa kirjoittaa "Mila 6kk", mutta niin se vaan on. Mun pieni vauva ei ole enää se 47 senttinen pieni ryppynenä, vaan jo 66cm pötkylä. Johan tässä pikkuhiljaa pitäisi miettiä seuraavaa vauvaa, jos pienellä ikäerolla haluaa lapset tehdä. No vitsi vitsi! Ei meille vauvaa ole tulossa vielä pitkiin aikoihin.

 Tänään oli siis 6kk neuvola ja aika kirjoittaa Milan kuulumiset taas ylös. Mila on edelleen erittäin energinen ja iloinen pieni tyttö, joka hereillä ollessaan ei pysy hetkeäkään paikallaan. Viime viikkoon asti meillä liikuttiin lähinnä ympyrää kellonviisarimaisesti, mutta viime keskiviikkona Mila sitten hoksasi lähteä eteenpäin. Aluksi liikkuminen tapahtui käsillä vauhtia vetäen, mutta nyt muutamana päivänä liikkumiseen on käytetty jalojakin apuna.

Lattialla Mila viihtyy hyvin ja varsinkin nyt ryömimisen tultua kuvioihin saa itsekin tehtyä ihan erilailla kotitöitä (ja kirjoitettua blogia!). Lempileikit ja -lelut on  vähän vaihtunut kuukauden aikana ja tän hetkinen lempileikki on palapelimaton rikkominen ja syöminen sekä aikakausilehtien repiminen. Leluista taas punainen sanko, laulava koira ja konttaava nalle on suosikkeja. Mila tykkää musiikista ja lempparibiisi on vaihtunut ihhahhaasta metrolla mummolaan. En nyt tiedä, onko tää uus biisi vähemmän korvamato, mutta ompahan vähän vaihtelua!

Kiinteiden aloittamisen myötä meille on tullut selkeä ja vakiintunut päivärytmi. Rintamaito on kuvioissa edelleen, kuitenkin pikkuhiljaa vähentäen. Aluksi mulla oli ajatus imettää Milaa maksimissaan 3kk, mutta imetyksen vaivattomuuden vuoksi suunnittelin imetystä 9kk asti ja sen jälkeen siirryttäisiin korvikkeeseen. Tällä hetkellä rintamaitoa juodaan yöllä 2-3 kertaa ja päivällä aina unille käydessä. Imetyskertoja on siis n 8  päivässä.

Neuvolassa kyselin tuosta unikoulusta ja sainkin neuvolatädiltä paljon tsemppejä ja ohjeita lempeään unikouluun. Tämä "tassuhoito" sopii kuulemma hyvin 6kk vauvoille, varsinkin jos lapsella on säännöllinen päivärytmi. Eli summasummaarum meillä alkaa unikoulu! Täytyy nyt vähän jutella tuon miehen kanssa aloitus ajankohdasta. Aloitetaanko heti tänään, vai vasta viikonloppuna? Viikonloppuna tosin Mies voisi hoitaa hyssyttelyt niin ei tarvi mun mennä maidonhajuisena silittelemään.

Ajatus on että maitoa ei anneta yöunien aikana lainkaan, mutta täytyy vielä miettiä ne meidän "säännöt". Tassuhoidon ohjeissa nimittäin on, että osa alle vuoden ikäisistä vauvoista voi tarvita yhden yösyötön aamuyöllä. Täytyy siis varmaan "sopia" jokin kellon aika , minkä jälkeen saa maitoa.

Kaikki ruoka on Milasta herkkua ja ruokaa saa lusikoida suuhun sen minkä kerkeää. Lempiruokia on karjalanpaisti, bataatti, puuro ja hedelmäsoseet.  Kasviksia ja hedelmiä ollaan syöty laajasti, oikeastaan ei tule edes enää mieleen mitään uusia makuja... Lihojen maistelu aloitettiin pari viikkoa sitten ja nyt on maistettu jo karjalanpaistia ja jauhelihaa. Seuraavaksi testataan kuhaa ja kanaa.

Syöttötuolissa on harjoiteltu istumista nyt pari viikkoa ja aika hyvin tuo tuntuu menevän. Tuo Stokken Trip Trap on ainakin mun mielestä ihan huippu tuoli, vaikka melko tyyriin hintainen onkin. 

Neuvolakäynnin lopuksi otettiin taas mitat ja kuukaudessa painoa oli tullut reilu 200g lisää eli nyt oli 6440g ja pituus 66 cm. Seuraava neuvola onkin sitten taas lääkärineuvola 8kk ikäisenä.

Raskauskiloista eroon

Nyt on synnytyksestä jo melkein puoli vuotta aikaa, mutta silti muutama ylimääräinen kilo roikkuu tiuasti mukana. Tavoitehan mulla oli päästä lähtöpainoon jouluksi, mutta tavoitteeksi se jäikin. Marraskuussa sain hyvän startin koko touhulle, mutta joulukuussa oli niin paljon "pakollista" herkuttelua, että paino nousi takaisin sinne mistä lähtikin.

Tammikuu siis starttasi samasta lukemasta mistä marraskuukin (tai jopa vähän ylempää), mutta ei voi mitään. Mä taidan olla ainainen sokerihiiri! Tää viimeinen 5 kiloa on tosi tiukassa ja nyt pitäis vaa pysyä kovana, jotta tämä ainainen painonpudotus voisi loppua.

Mulla kävi mielessä jo ihan oikea laihdutuskuuri super dietti yms, mutta lopulta tulin järkiini. Kyllä perus tereellisellä kotiruoalla pitäisi painon tippua, jos malttaa jättää herkut pois. Ja niin se paino aluksi tippuikin, mutta jos herkuton tammikuu ei ole herkuton, niin sitten on hippasen hankalaa saada painoa putoamaan. Musta tuntuu, että innostun aina hetkellisesti herkuttomuudesta, mutta viikonloppuna viimeistään sokerihiiri nousee kolostaan ja peli on menetetty.  Ärsyttää olla näin "selkärangaton". Onneksi kohta on taas maanantai ja kaiken voi aloittaa jälleen puhtaata pöydältä.

Nyt olen tämän vuoden aikana saanut pudotettua jo n. 3 kiloa, eli lähes kilon viikkopudotus. Tulos on kyllä ihan hyvä, sitä en kiellä. Harmittaa vaan kun ei edes yhtä kuukautta pysty olla ilman sokeria. Toisaalta kokonaisuus ratkaisee. En mä ihan menetetty tapaus taida olla. Viikolla syön terveellisesti, viikonloppuna hieman vapaammin ja lähes puolen kilon karkkipussi on vaihtunut 150g pussiin. Onhan se tietenkin jo alku! Herkkujen jättämisen lisäksi mun ongelma on kasvisten ja vihannesten liian vähäinen syöminen. Mikäli ruoaksi on salattia tai tortilloja vedän rehuja kyllä hyvällä ruokahalulla, mutta muuten tulee liian harvoin syötyä kurkkua ja tomaattia ihmeellisemmin. Sinänsähän tää on ihan hölmöä. Milan ruoat on huolella suunniteltu ja valmistettu, mut omien ruokien kanssa haluis mennä sieltä mistä aita on matalin. Eihän tässä oo mitää järkeä!

Näissä kahdessa viimeisessä kuvassa on Atrian pulled porkia. Toi on niin helppoa, herkullista ja halpaakin vielä. Ei muuta kun pakkauksessaan uuniin 4 tunniksi ja sen jälkeen pitää nyhtää liha. Suosittelen!

Perus terveellisen ruoan lisäksi olen käyttänyt syksystä lähtien juotavia Salus- tuotteita. Käytössä on ollut nyt jo useamman kuukauden Floravital- rauta ja vitamiinivalmiste sekä Salus Mangnesium. Molemmat tuotteet ovat  säilöntäaineettomia, maidottomia, soijattomia, hiivattomia ja gluteiinittomia (+ floravital makeuttamaton). Lisäksi tuotteet soveltuvat erinomaisesti niin raskaana oleville, kuin imettävillekin äideille. Molemmat tuotteet ovat hyvin imeytyviä nestemmäisen muotonsa vuoksi. ( varsinkin rautavalmisteen imeytymisen kanssa kannattaa olla tarkka.)

*Salus- tuotteet saatu

Uusi kevätpipo

Alennusmyynnit alkaa vetelemään jo viimisiään, mutta siitä huolimatta tein aika hyvän löydön popin myymälästä -50% alesta.  Pipolle jäi hintaa alle 10e, ei siis lainkaan hullumpi löytö!

Syksylle meillä oli hankittuna ihan liian monta pipoa ja muutamat jäikin ihan liian vähälle käytölle. Yritän nyt jatkossa ostaa niitä vain tarvittavan määrän. Toivotaan, ettei vastaan kävele enempää "pakko saada-pipoja".

Body ja housut Lindexiltä koko 68

Mun mielestä tää keltainen nallepipo oli niin ylisöpö ja sopii just passelisti keväthaalarin kanssa. 

Kevääksi meillä on Polarn o pyretin vk- puku koossa 74 ja Windfleecehaalari koossa 68, saa nähdä onko vk-puku ihan liian iso Milalle, vai onko kokovalinta mennyt nappiin!

Projekti- Vauvakirjojen täyttö

Mulla on jo muutaman viikon ajan ollut projektina vauvakirjojen täyttäminen ja nyt vihdoinkin sain kirjat ajantasalle. Tuossa ensimmäisen vuoden kirjassa ei itseasiassa ole enään juurikaan täytettävää tämän täyttökerran jälkeen, lähes kaikki kohdat koskivat näitä ensimmäisiä kuukausia ja raskausaikaa. "Minun kirjani"- kirjassa taas työtä riittää hieman pidemmäksi aikaa, nimittäin tuota kirjaa täytetään 18- vuotta. Mihin mä oon oikein ryhtynyt :D

Onneksi täytin/ täytimme pupukirjaa hieman jo raskausaikana, nimittäin ei niitä raskausajantuntemuksia enää muista. Itseasiassa tuntuu, että koko raskausaika olis jotenki maagisesti pyyhkiytynyt pois. Tai ei ehkä pois, mutta hyvin olen unohtanut kaikki kolotukset ja väsymyksen.

Mä ihan tosissaan nautin suuresti kirjojen täyttämisestä! Itseasiassa oon tosi paperi-ihminen ja muutenkin tykkään kirjoittaa ja askarrellapaskarrella kaikkea järkevää ja ei niin järkevää. Ensin ajattelin tehdä leikekirjatyylisen vauvakirjan, mutta siskon polttarikansion teko oli sen verran iso projekti, että päädyin näihin valmiisiin ratkaisuihin. Onneksi molemmissa kirjoissa on mukavasti tilaa kuville. Tosin teetettyjä kuvia on edelleenkin vinopino kaapissa (ja koko ajan tulee uusia), että kai se on ostettava vielä ihan oikea valokuvakansio. Myydäänköhän niitä enää? :D

Nää neliön muotoiset kuvat on muuten ihan huiput tähän vauvakirjaan, eihän noita normi kokoisia mahtuis kun kaksi per sivu.

Tässä Oppi ja Ilon- kirjassa on just mun mieleinen kuvitus. Ihanan värikästä ja simppeliä, mutta kaikelle tarpeelliselle on oma paikkansa. Mun perfektionistisilmää vähän häiritsee, kun olen kirjoittanut ensin mustalla kynällä (meni läpi) ja sitten oli pakko vaihtaa kuulikseen.

Innolla muuten odotan näitä teini-iän keskusteluja :D Mila, Miltä tuntuu olla 16? Mila, mikä on maailman ärsyttävintä?  Mila, annappa muutama hyvä vinkki vanhemmille!

P.s Tänään saan taas kaivaa pupukirjan esiin, nimittäin meidän vauva osaa ryömiä  <3