Eteisen peiliovikaapisto

 Vihdoin ja viimein meidän remontti on ohi. Eihän näissä viimeistelyhommissa mennytkään kun se vajaa kaksi vuotta! Miten muutama kulmalista,  loisteputki ja eteisen liukuovikaapisto on vaatinutkaan näin paljon aikaa valmistukseen?.  Oma koti taitaa aina olla ikuisuusprojekti. Aina jotain on kesken tai vähintäänkin jokin asia odottaa päivittämistä ihan liian kauan.

Jääkiekon mm-kisojen aikoihin kulmalistat ja tehosteseinien viimeistelynauhat löysivät omille paikoilleen. Viime viikolla saapui peilikaapisto ja toissa päivänä hain kylppäriin ja vessaan kirkkaat loisteputket liian Keltaisten tilalle. Täälä on  siis ollut joka keväinen remppakärpänen vierailulla. Hyvä vaan, ompahan  ainakin hetken aikaa kaikki valmista. .. Kohtahan sitä voisi aloittaa jonkin tapetinvaihto-operaation tai ihan vain tehdä ikeareissun niiden koottavien kalusteiden vuoksi. ,ettei elämä muutu liian rempattomaksi.

Muista uudistuksista tulossa lisää myöhemmin, nimittäin tämän postauksen aion pyhittää vain ja ainoastaan uudelle lempikalusteelleni,  jos tätä nyt kalusteeksi voi edes sanoa. Peilikaappi. Minun uusi rakkaus, arkien pelastus. Tarviiko kaksi vuotta kokovartalopeilittömän muuta edes sanoa?

Miten olen edes pystynyt elämään ilman kokovartalopeiliä näin kauan? Nyt on ihan kiva, kun näkee myös jalat peilistä.  Peiliselfieitä unohtamatta ;)

Eteisen peilikaappi on halppismallistoa verrattuna makkarin kirenaan, mutta ainakin nyt reilu viikon käytön jälkeen laatu ei juurikaan eroa, vaikka hintaeroa onkin monia satasia. Eteisen liukuovikaapisto löytyi Askon alesta alle puolella tonnilla, kun taas vastaavanlaiseen Kirenaan olisi saanut laittaa ainakin puolet lisää, ellei jopa enemmänkin.

Tässä tapauksessa pihistys taisi olla panostusta fiksumpaa, kai. Aika näyttää. Ainakin tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen tähän valintaan. Kaappi käy mitoiltaan juuri passelisti tuohon eteisen kulmaan. Kokovartalopeilin lisäksi yksi kaapin parhaita ominaisuuksia on sen kiinni pysyminen. Liukuoven aloitus on vähän jäykempi, joten tuolla yhdellä tutkimusmatkailijalla ei ole ainakaan vielä riittänyt voima ja kekseliäisyys ovien avaamiseen. Tätä ominaisuutta ei ainakaan ole meidän makkarin kirenassa. Tämän vuoksi eteinen on pysynyt jo jonkin aikaa siistinä, kenkiä ei enää ihan niin vain revitäkään ulos kaapista. Hähää!  Äiti - Mila 1-0 . Kuolaisista ja tahmatassuisista ovista en viitsi edes mainita. Se kuuluu asiaan, onneksi on olemassa puhdistusaineet.

Meidän vauvan lempilelut

Pyörittelin tätä otsikkoa pitkään. Onko meidän pian 1- vuotias vauva nyt enää vauva? Taapero taitaa olla vähän lähempänä kuvaamaan tämän hetkistä kehitysvaihetta. Ajattelen kuitenkin, että vauva-aika loppuu yksivuotiaaksi ja sitten vasta kutsutaan taaperoksi. No niin tai näin, Mila olkoon vielä sen vajaa kaksi kuukautta vauva. Sen jälkeen myös äidin on on vain hyväksyttävä, ettei tuo äidin pieni vauva ole enää vauva. Pian se on todellakin jo taapero. Hui, aika menee ihan hirvittävän nopeasti!

 Ennen Milan syntymää meillä oli muutamia leluja kyläileville serkkupojille, ja lisäksi hankin pari pikkuvauvanlelua kirpparilta täydentämään lelulaatikkoa. Ensimmäiset kuukaudet meillä oli erittäin vähän leluja, suoraansanottuna itse vanhempana olisin halunnut hankkia heti vähän laajemman leluarsenaalin. Mielestäni oli suorastaan tylsää leikkiä/ leikittää aina niillä samoilla leluilla. Onneksi joku järjenääni oli vielä jäljellä ja laluhankinnat oli ensimmäisen kuuden kuukauden ajan ihan minimissä. Eihän se vauva nyt ihan oikeasti tarvitse lelukaarta, helistintä ja muutamaa äänilelua enempää. Vai tarvitseeko?

Puolivuotiaana leluilla alkoi olla jo vähän sijaa leikeissä. Leluilla alettiin jopa leikkimään päivä päivältä enemmän ja enemmän. Kuitenkin aiemmin hankitut lelut riittivät mainiosti viihdyttämään ja antamaan tarpeeksi virikkeitä, olihan kerhoissa ja kavereilla kuitenkin erilaisia leluja ja kotiin palatessa omat lelut tuntuivat taas uusilta. Uusien lelujen hankkiminen tuli ajankohtaiseksi siinä vaiheessa, kun en yksinkertaisesti itse jaksanut enää kuunnella päivästä toiseen niitä samoja biisejä laulavasta koirasta tai konttaavasta nallesta, koulubussia unohtamatta. Oli pakko hankkia uusia leluja, muuten olis pää hajonnut. Ostamista halpotti paljon se, että myös muutkin äidit kokivat omien lastensa lelut tylsiksi. Jälkeenpäin mietittynä leluja olisi voinut vaihdella vauvakavereiden kesken aina hetkeksi. Olisi myös äidit pysynyt tyytyväisempinä ja se olisi myös erittäin lompakkoystävällistä.

Vaihtarit olisi ollut erittäin hyvä idea, mutta vähintäänkin yhtä hyvä ajatus on suunnata kirpparille. Lahdesta löytyy normi kirppareiden lisäksi kaksi lastenkirpputoria ja hyväkuntoisia leluja on jatkuvasti tarjolla ihan pilkkahintaan. Tarjontaa siis löytyy paljon, ja näiden lisäksi selailin paljon äitien kirppisryhmää. Meillä 90% leluista on hankittu käytettynä ihan säästämisen, kuin ekologisuudenkin vuoksi. Kaupasta hankitaan vain ns. "pakolliset", esimerkiksi purulelut ja sellaiset lelut mitä kirppareilta ei löydy. Itse en todellakaan raaski ostaa monen kympin leluja kaupasta, kun samalla hinnalla saa ison pussillisen vähintäänkin yhtä kivoja leluja käytettynä. Ei se lapsi ymmärrä onko lelu uusi vai jonkun toisen vanha, se on joka tapauksessa mieluinen.

Jokin aika sitten käytetyt lelut nousivat kuumaksi puheenaiheeksi yhden kaverin kanssa kahvipöydässä. Pohdimme myös asiaa, voiko lapselle ostaa esimerkiksi syntymäpäivälahjaksi käytetyn lelun kirpparilta? Pohdin hetken asiaa ja lopulta tuumasin ; "Tottakai voi!". Itseasiassa mielestäni se olisi jopa suotavaa, mikäli kirppikseltä löytyy jokin lapselle mieluinen lelu tai tavara.

Parin kuukauden päästä meillä juhlitaan 1- vuotiasta Milaa ja Mila tulee todennäköisesti saamaan joitakin paketteja. Meille käytetyt lahjat ovat tervetulleita, olisiko teille?

Mitä mieltä olet käytetyistä leluista lahjana? Pitääkö lahjat ehdottomasti ostaa kaupasta, vai suositko lelujen kierrättämistä? Mitä itse ajattelisit jos saisit/ lapsesi saisi käytetyn lahjan?

*Vaaleanpunainen Mini Speeders saatu Jollyroomilta

Mila 10kk

Taas on pitkästä aikaa aika kurkata meidän pienen pian jo yksi vuotiaan kuulumisia. Kerroin pari postausta sitten, että suoranaiset Milan kuulumispostaukset tulevat loppumaan Milan täytettyä yksi vuotta. Tuo yksi vuotta tuntuu meille sopivalta iältä ja siksi päädyimme tähän ratkaisuun. Toiset ei laita lapsestaan kuvia lainkaan, toiset jonkun aikaa jo osa jatkuvasti. Annetaan jokaisen kukan kukkia, ja kukin seisokoon päätöksensä takana. Kommenttiboxissa oli taas mielenkiintoista keskustelua käynnissä, kiitos kaikista kommenteista. Olen erittäin kiitollinen kaikista viesteistä ja mielipiteistä ja aionkin lähiaikoina kirjoittaa aiheesta ihan oman postauksensa. Saako lapsesta jakaa kuvia? Saako lapsen asioista puhua avoimesti somessa ja blogeissa?

Mutta nyt niihin Milan kuulumisiin, ettei juna lähde ihan väärille raiteille!

Mila on edelleenkin iloinen ja naurava luonne, toisinaan myös varsinainen vekkuli. Mila itkee ja kiukuttelee harvoin, mutta sitten jos kiukuttaa niin sitten ihan tosissaan kiukuttaa.  Kiukkuun auttaa äidin tai isin syli parhaiten.

Mila osaa jo muutamia sanoja. Ensimmäinen sana oli äiti "äitti" ja heti perään tuli tutti "tuti" ja isi "titi". Lisäksi Mila sanoo jo taitavasti kuukkuu, mikäli joku on piilossa, joku menee piiloon tai jos Mila tekee jotain kiellettyä. Mila ymmärtää mitä sana "ei" tarkoittaa, ja pudistaa sanan kuultuaan päätään. Kielto ei vielä yllä ihan ymmärryksen tasolle, tai sitten se on hauska leikki. Nimittäin kiellon kuultuaan Mila pudistaa päätään, sanoo "eee" ja jatkaa toimintaansa. Äidin sisustusesineet ei siis edelleenkään saa olla rauhassa. Sanojen lisäksi Mila osaa taputtaa ja heiluttaa. Heiluttaessaan Mila sanoo "Hee" , eli heihei. Isille aamuheippojen heiluttaminen on tärkeää, eikä isi saa lähteä töihin ilman vilkutusta ja pusua. Kerran näin pääsi käymään ja sitä ei kannata kokea uudestaan.

Mila konttaa vikkelästi ja osaa seisomaan tukea vasten ja paristi myös ilman. Touhua riittää ja kaikki paikat tutkitaan. Lempileluja on tällä hetkellä kirjat (varsinkin tunnustelukirjat) sekä kaikki soittimet. Syksyllä taitaa olla muskariin ilmoittautuminen edessä, nimittäin rytmimunaa, marakasseja ja kapuloita soitetaan jo nyt niin taitavasti. Muita leluja katsellaan aina pieniä pätkiä kerrallaan, mutta kyllä parhaimmat leikit ja naurut tulee laatikoiden, kenkähyllyn ja lehtipinon tyhjentämisestä. Television läpsimistä ja pyykkikorin tyhjennystä unohtamatta.

Mila tykkää leikkiä muiden lapsien kanssa ja varsinkin serkkupoikien leikkejä on mukava seurata. Milalla on paljon myös ikäisiään vauvakavereita, joiden kanssa keinutaan, polskitaan kahluualtaassa, halitaan ja vaihdetaan märkiä pusuja. Pojat ei oikeastaan kiinnosta ja poikaystäväehdokkaat työnnetäänkin lähes samantien kauemmas. Päivittäin käymme jossain leikkimässä ja moikkaamassa kavereita. Jos ei ihan mammatreffejä saa järkättyä niin sitten suuntaamme Lasten Fressiin moikkaamaan lapsiparkkikavereita. Alkuvuoden olen itseasiassa ollut aika ahkera ja Fressillä käydään se 4-5 kertaa viikossa. Ihana henkireikä äidille ja Milakin pääsee leikkimään ikäistensä kanssa ja samalla saa pieniä maistiaisia tulevasta päiväkotielämästä.

Mila on edelleen hyvä syöjä ja muutamaa hampaista johtunutta kuumeaikaa lukuunottamatta ruokaa menee se viisi ateriaa päivässä + maidot. Maitoa Mila joisi mielellään vaikka kuinka (reilu 1 litra) ja vesi ei ainakaan vielä maistu. Maito nautitaan nykyään täysin pullosta, eikä tissiä ole kaivattu. Imetys loppui vähän liiankin vaivattomasti. Pääsääntöisesti Lämpimät ruoat lusikoidaan suuhun ja välipalat Mila saa syödä itse. Sormiruokailu onnistuu hienosti, mutta helppouden ja siisteyden vuoksi vanhemmat syöttää ruoan aika aktiivisesti.

Päiväunia Mila nukkuu 2-3 kertaa päivässä. Reilu tunin  aamulla, pari tuntia iltapäivällä ja tarvittaessa tunnin alkuillasta. Yöunille käydään n. klo 20 ja 05 juodaaan maitoa 250ml ja unta jatketaan vanhempien välissä 6-6:30. Mila taitaa pikkuhiljaa siirtyä yksiin päiväuniin, mutta mä en ole ihan vielä valmis luopumaan noista aamun unista. Silloin saa niin hyvin siivottua kodin kuntoon tai laiskempana päivänä ehtii ottaa pienet nokoset tai katsoa jotain hömppäohjelmaa. Aamuisin jaksan harvoin avata blogia, koska aikaa on vain reilu tunti. Homma jäisi kuitenkin kesken.


Tällä hetkellä Milan lempipuuhaa on keinuminen, ulkona konttaaminen, hippa, piiloleikit ja yhdessä olo vanhempien, kavereiden ja sukulaisten kanssa. Mila rakastaa kaikkea karvaista ja varsinkin kummien koira saa ison hymyn pienen tytön huulille. Muutkin koirat toki kelpaavat ja lenkillä vaunusta kuuluukin vähän väliä äääääää, haahaahaa ja kiljuntaa. Koirat on niin ihania!

10-kuukautisneuvolassa Mila oli n. 7,5 kiloa ja 70cm, siro tyttönen.

Loppuun vielä House of Brandonin alevinkki. HOB:lla käynnistyi Kesän alennusmyynnit 1.6. alkaen Alennukset jopa -70%, mukana myös kesän uutuuksia. Kannattaa käydä kurkkaamassa ja poimimassa parhaat päältä!

*sis. kaupallisia linkkejä