Meidän vauvan lempilelut

Pyörittelin tätä otsikkoa pitkään. Onko meidän pian 1- vuotias vauva nyt enää vauva? Taapero taitaa olla vähän lähempänä kuvaamaan tämän hetkistä kehitysvaihetta. Ajattelen kuitenkin, että vauva-aika loppuu yksivuotiaaksi ja sitten vasta kutsutaan taaperoksi. No niin tai näin, Mila olkoon vielä sen vajaa kaksi kuukautta vauva. Sen jälkeen myös äidin on on vain hyväksyttävä, ettei tuo äidin pieni vauva ole enää vauva. Pian se on todellakin jo taapero. Hui, aika menee ihan hirvittävän nopeasti!

 Ennen Milan syntymää meillä oli muutamia leluja kyläileville serkkupojille, ja lisäksi hankin pari pikkuvauvanlelua kirpparilta täydentämään lelulaatikkoa. Ensimmäiset kuukaudet meillä oli erittäin vähän leluja, suoraansanottuna itse vanhempana olisin halunnut hankkia heti vähän laajemman leluarsenaalin. Mielestäni oli suorastaan tylsää leikkiä/ leikittää aina niillä samoilla leluilla. Onneksi joku järjenääni oli vielä jäljellä ja laluhankinnat oli ensimmäisen kuuden kuukauden ajan ihan minimissä. Eihän se vauva nyt ihan oikeasti tarvitse lelukaarta, helistintä ja muutamaa äänilelua enempää. Vai tarvitseeko?

Puolivuotiaana leluilla alkoi olla jo vähän sijaa leikeissä. Leluilla alettiin jopa leikkimään päivä päivältä enemmän ja enemmän. Kuitenkin aiemmin hankitut lelut riittivät mainiosti viihdyttämään ja antamaan tarpeeksi virikkeitä, olihan kerhoissa ja kavereilla kuitenkin erilaisia leluja ja kotiin palatessa omat lelut tuntuivat taas uusilta. Uusien lelujen hankkiminen tuli ajankohtaiseksi siinä vaiheessa, kun en yksinkertaisesti itse jaksanut enää kuunnella päivästä toiseen niitä samoja biisejä laulavasta koirasta tai konttaavasta nallesta, koulubussia unohtamatta. Oli pakko hankkia uusia leluja, muuten olis pää hajonnut. Ostamista halpotti paljon se, että myös muutkin äidit kokivat omien lastensa lelut tylsiksi. Jälkeenpäin mietittynä leluja olisi voinut vaihdella vauvakavereiden kesken aina hetkeksi. Olisi myös äidit pysynyt tyytyväisempinä ja se olisi myös erittäin lompakkoystävällistä.

Vaihtarit olisi ollut erittäin hyvä idea, mutta vähintäänkin yhtä hyvä ajatus on suunnata kirpparille. Lahdesta löytyy normi kirppareiden lisäksi kaksi lastenkirpputoria ja hyväkuntoisia leluja on jatkuvasti tarjolla ihan pilkkahintaan. Tarjontaa siis löytyy paljon, ja näiden lisäksi selailin paljon äitien kirppisryhmää. Meillä 90% leluista on hankittu käytettynä ihan säästämisen, kuin ekologisuudenkin vuoksi. Kaupasta hankitaan vain ns. "pakolliset", esimerkiksi purulelut ja sellaiset lelut mitä kirppareilta ei löydy. Itse en todellakaan raaski ostaa monen kympin leluja kaupasta, kun samalla hinnalla saa ison pussillisen vähintäänkin yhtä kivoja leluja käytettynä. Ei se lapsi ymmärrä onko lelu uusi vai jonkun toisen vanha, se on joka tapauksessa mieluinen.

Jokin aika sitten käytetyt lelut nousivat kuumaksi puheenaiheeksi yhden kaverin kanssa kahvipöydässä. Pohdimme myös asiaa, voiko lapselle ostaa esimerkiksi syntymäpäivälahjaksi käytetyn lelun kirpparilta? Pohdin hetken asiaa ja lopulta tuumasin ; "Tottakai voi!". Itseasiassa mielestäni se olisi jopa suotavaa, mikäli kirppikseltä löytyy jokin lapselle mieluinen lelu tai tavara.

Parin kuukauden päästä meillä juhlitaan 1- vuotiasta Milaa ja Mila tulee todennäköisesti saamaan joitakin paketteja. Meille käytetyt lahjat ovat tervetulleita, olisiko teille?

Mitä mieltä olet käytetyistä leluista lahjana? Pitääkö lahjat ehdottomasti ostaa kaupasta, vai suositko lelujen kierrättämistä? Mitä itse ajattelisit jos saisit/ lapsesi saisi käytetyn lahjan?

*Vaaleanpunainen Mini Speeders saatu Jollyroomilta