Kesäinen olohuone

Huh huh, mikä aamupäivä ja päivä takana! Mila heräsi jo 5:00 täysin pirteänä ja heti alkoi kodin puunaus ja tavaroiden järjestäminen. Mila oli toisaalta erittäin ajattelevainen, ehdimpä hyvin valmistella kodin kuvauskuntoon. Toisaalta taas pari lisätuntia unta olisi antanut voimia jaksaa illalla pidempään ystävien valmistujaisissa.

Tänään meidän kodissa kävi ensimmäistä kertaa ihka oikea valokuvaaja vähän napsimassa kuvia meidän sisustustauluista. Juttu tulee ensiviikolla Etelä Suomen Sanomiin, joten jutun voi halutessaan lukea sieltä lähiaikoina. Ennen kuvaavan ja toimittajan saapumista nappasin muutaman kuvan siistitystä olohuoneesta (koneella vasta huomasin kuvanneeni väärällä asetuksella, joten laatu hieman kärsi). En edes muista, koska tavarat olisi ollut näin järjestyksessä. Ehkä haastatteluja pitäisi olla useammin ;)

 Huomasitko muuten nuo olohuoneen uudet taulut? Aivan ihania mun mielestä, noita julisteita pitää ehdottomasti hankkia lisää! Ja täytyy nyt vielä sanoa muillekin peukalokeskellä kämmentä remppaajille. Maalatun/ tapetoidun seinän yläreuna on helppo siistiä valkoisella boordinauhalla. On muuten huomattavasti siistimpi nyt. Tuo valkoinen nauha tekee huoneesta huomattavasti ryhdikkäämmän. Vai mitä mieltä olette?

*Mini Speeder- potkuauto saatu Jollyroomilta

Kysy! + Arvonnan voittaja

Jollyroomin Mini Speeders-arvonta on nyt päättynyt, ja voittaja on tällä kertaa  nimimerkki "iitukkaa"

iitukkaa15. toukokuuta 2016 klo 7.23

Mini Speeders potkuauto freestyle pinkkinä :)
idahanninen@luukku.com

Mä laitan sulle sähköpostia tulemaan!

Sitten muihin aiheisiin. Blogin tulevaisuus on ollut mielessä viime viikkoina ja luulen nyt ratkaisun löytyneen. Uskon, että lähes jokainen perhebloggaaja painii tai on joskus paininut tämän saman aiheen kanssa. Nimittäin lapsen/ lasten esiintyminen blogissa. Mielestäni vauvajutuista on ok kirjoittaa tiettyyn rajaan asti, ja oma rajani menee vuoden iässä.  Lapsiarjesta, sen ongelmista ja muita arkeemme liittyvää tulen kyllä kirjoittamaan jatkossakin, mutta esimerkiksi kuivaksi opettelua, tarkkoja kasvokuvia , kuukausittaisia kuulumisia tai muuta liian henkilökohtaista en tule kirjoittamaan heinäkuun jälkeen. Blogi ja bloggaaminen kyllä jatkuu, mutta Mila ja Milan spesifit kuulumiset saa jaadä pian taka-alalle. Yritän tällä tavoin suojella lastani ja yksityisyyttämme. Toivottavasti ymmärrätte.

Blogin kävijämäärissä on tapahtunut paljon viimeisen vuoden aikana, ja olen erittäin kiitollinen teistä jokaisesta lukijasta; niin anonyymeistä kuin kirjautuneistakin lukijoista. Lisäksi on ihanaa, kun olette niin ahkeria kommentoijia, vaikka jotkut kommentit meneekin toisinaan yli ymmärryksen. No antaa kaikkien kukkien kukkia, toivottavasti kommentteja tulee jatkossakin ja kommenttiboxien keskustelu pysyy asiallisena.

Uusia lukijoita varten olen kirjoittamassa lähiaikoina postausta itsestäni, joten nyt on myös mahdollisuus  kysyä mikäli joitain kysymyksiä tulee mieleen! Olkoon tämä nyt sitten ihan oikea Kysy!- postaus. Katsotaan tuleeko kysymyksiä lainkaan, vai kirjoittelenko vain mitä päähän tulee :)

Kysymyksiä siis kehiin!

Milan Mini Speeders - Sisältää arvonnan

 Yhteistyössä: Jollyroom

Olen jo pidemmän aikaa ihaillut  Jollyroomin Mini Speedersejä useasta blogista, ja nyt myös meillä tuli mahdollisuus saada auto koeajoon ja osaksi lastenhuoneen sisustusta. Kaunis koti on minulle kaikki kaikessa ja on ihanaa kun joku lelu on kerrankin sisustukseen sopiva. Tätä autoahan voisi hyvin säilyttää myös olohuoneessa ihan vain sisustuselementtinä!

Lastenhuone on kokenut parin viimeviikon aikana pientä muutosta ja tämä Mini Speeders vallan kruunaa koko lopputuloksen. Huoneessa on jo valmiiksi vaaleanpunaisia yksityiskohtia, joten ei tarvinut montaa kertaa arpoa eri väri- ja mallivaihtoehtojen välillä, vaikka valinnanvaraa olikin reilusti. Pikku prinsessalla pitää olla tottakai prinsessatyylinen potkuauto.

Mila ei ihan hirveästi vielä ymmärrä potkuttelusta mitään, mutta kyytiin päästessään hymy on erittäin leveä. Taitaa siis olla ihan kivaa ajella ympäriinsä, vaikka vanhemmat vielä vauhdista päättääkin. Muuten auto on jo mukava leikkikalu, renkaita on kiva tutkia kun itse liikuttaa autoa edestakaisin. Tuosta likasta taitaakin tulla autoasentaja. ;)

Jollyroomilla on erittän laaja ja monimuopinen valikoima lastentarvikkeita verkkokaupassaan. Tuotteita on vaunuista ja turvaistuimista, lastenhuoneen sisustukseen ja leluihin. Tällä hetkellä verkkokaupassa on Outdoor Weeks ja täten Jollyroomilla on useita tuotteita alennettuun hintaan, jopa  -70% alennuksella. Mini Speedersitkin näyttivät olevan nyt alessa . Mallista riippuen alennusta saa 20-50%.

Ja nyt loppuun vielä se mukavin juttu teille lukijoille!!

Onko sielä ruudun toisella puolen muita Mini Speeders- Faneja? Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa vapaavalintainen potkuauto itsellesi/ lapsellesi tai vaikkapa lahjaksi. Käy katsomassa koko Mini Speeders- valikoima Jollyroomin sivuilta ja kerro kommenttikenttään mikä on suosikkiautosi Arvonta päättyy Tiistaina 28.5 klo 21:00. Jätäthän kommentin yhteyteen myös toimivan sähköpostiosoitteen, jotta saan laitettua voittajalle viestiä voiton osuessa kohdalle.

Onnea Arvontaan!

Mini Speeders Saatu bloginäkyvyyttä vastaan  Jollyroomilta

Nyt se loppui

Pidempi aikaisimmat lukijani varmasti muistavat, kuika kirjoitin jo raskausaikana imetyksen olevan minulle aika toissijainen asia. Ennen synnytystä olin vahvasti sitä mieltä, etten koe imetystä lainkaan omana juttunani ja korvikkeen antaminen tuntui silloin paljon paremmalta vaihtoehdolta. Pullosta syötettäessä molemmat vanhemmat olisivat ikäänkuin samalla viivalla, ja koin pulloruokinnan muutenkin olevan huomattavasti helpompi ratkaisu.

 Milan synnyttyä asiat kuitenkin lähtivät menemään imetyksen suuntaan. Heti synnytyssalissa Mila tyrkättiin suoraan rinnalle, eikä siinä tuoreena äitinä edes ehtinyt miettiä muita vaihtoehtoja. Lisäksi olin onnekkaassa asemassa, kun maito alkoi heti nousta ja Mila osasi heti oikean imuotteen. Ensimmäisinä kuukausina maitoa tuli reilusti jopa yli meidän tarpeen ja siksi luovutinkin maitoa vastasyntyneille muutaman kuukauden ajan. Imetyksestä tuli heti luonnollinen asia ja korvike maitoa ei annettu ensimmäisinä kuukausina lainkaan.

Muistan kuinka pari ensimmäistä kuukautta istuin pitkiä aikoja imettämässä sohvan divaaniosassa ja valehtelisen jos väittäisin, että imetys ei olisi ollut toisinaan myös negatiivinen juttu meidän perheessä. Tuore Isä jäi väkisinkin tahtomattaan hieman kakkoseksi, koska vauva vain söi ja nukkui. Tästä syystä pumppasinkin maitoa toisinaan myös pulloon, jotta toinenkin vanhempi pääsisi syöttämään omaa lastaan ja nauttimaan siitä suunnattoman ihanasta, joskin erilaisesta läheisyydestä vastasyntyneen lapsensa kanssa.

Imetys oli kuitenkin aina se ykkös juttu ja lopulta pulloa ei huolittu enää lainkaan. Itseäni asia vaivasi välillä paljonkin, koska oli niin vaikea lähteä mihinkään paria tuntia pidemmäksi ajaksi. Pakkohan lapsen oli ruokaa saada. Asian kanssa kuitenkin oppi nopeasti elämään, ja onhan imetyksessä myös puolensa. Maito on ilmaista ja aina sopivan lämmintä. Lisäksi imettäessä saa niin paljon sellasta mitä pulloruokinnassa jää uupumaan.

Imetys jatkui jatkumistaan lapsentahtisesti ja vuodenvaihteen jälkeen aloin miettiä imetyksen lopettamista viimeistään Milan ollessa yhdeksänkuukauden vanha. Suoraansanoen en edes tiedä miksi juuri yhdeksän kuukautta, ehkä se vain tuntui siinä vaiheessa hyvältä ajalta. 7-8 kuukauden vanhana Mila alkoi pikkuhiljaa taas hyväksymään tuttipullomaitoa ruokajuomana. Aluksi pullosta otettiin vain pieniä hörppyjä ruokailun ohessa ja lopulta maitoa alkoi mennä yli 100ml/ ruokailu rintaruokinnan lisäksi. Näihin samoihin aikoihin Mila sairasti ensimmäisen kuumeensa ja kipeenä juuri mikään ruoka, ei edes tissimaito maistunut. Tervehdyttyään pullo alkoi maistua päivä päivältä enemmän ja enemmän ja olin todella ihmeissäni. Nytkö se loppuu? Oli ihanaa, että vieroitus rintamaidosta pulloon lähti niin lapsentahtisesti, mutta omaksi hämmästyksekseni en ollutkaan vielä valmis lopettamaan imetystaivaltani. Yritin päivittäin tarjota rintamaitoa, mutta selvästi pullo alkoi kiinnostaa enemmän. Tissiä syötiin silloin tällöin, mutta tiesin sen loppumisen olevan vain ajan kysymys.

Mila olisi siirtynyt kokonaan pulloon jo pari kuukautta sitten, mutta oman irtipäästämisen tuskan vuoksi soudettiin ja huovattiin asian kanssa ja Mila kävi pitkään kerran kaksi päivässä koittamassa josko maitoa tulisi. Oli huojentavaa huomata, ettei maito lopu päivässä, tai edes viikossa, vaikka imetyskerrat vähenivätkin radikaalisti. Pikkuhiljaa rintaruokinnat jäivät pois kokonaan ja pari viikkoa on menty pelkällä tuttipullolla. En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta imetyksen lopettaminen oli lopulta vaikeampaa mitä olisin vuosi sitten kuvitellut. Pienestä vauvastani on kasvanut jo iso tyttö ja sen kanssa on vain elettävä. Haikeudella muistelen imetystaivaltamme ja näin jälkikäteen olen erittäin iloinen, että Mila nostettiin rinnalleni heti synnyttyään.  Yksi asia jäi kuitenkin hieman harmittamaan. Tajusin jokin aika sitten, ettemme ole ottanut yhtäkään imetyskuvaa tämän liki kymmenen kuukauden aikana. Imetys oli kuitenkin niin pitkään iso osa elämäämme, että olisi ollut mukavaa, jos siitä olisi jäänyt jokin konkreettinen muisto roikkutissien lisäksi. No ehkä ensi kierroksella sitten.

Nyt niistä kengistä!

Meidän lapsen kengät ja toisinaan kengättömyys on herättänyt viime viikkojen aikana kommenttibokseissa niin paljon keskustelua, että ajattelin nyt koota aiheesta ihan oman postauksensa. Aiheena lapsen kengät selkeästi kiinnostaa, joten miksi en kertoisi suoraan omaa mielupidettä asiasta, vaikka oma kantani taitaakin olla monelle aika selvä.

Jokainen pukee lapselleen juuri sellaiset jalkineet mitä haluaa eikä se ole keneltäkään toiselta pois, vaikkei toisen valinnat jotakuta mielytäkään. Pari kuukautta sitten luin ensiaskelkengistä paljon eri lähteistä ja pienen keskustelun jälkeen päätimme pitää vajaa vuosikkaalla lapsellamme normaalien ensiaskelkenkien sijaan aluksi villasukkia/ toppatöppösiä ja nyt lämpimimmillä ilmoilla nahkatossuja/kenkiä. Itse olen monien fysioterapeuttien kanssa samaa mieltä siitä, että lapsen on parempi saada kehittää jalan lihaksia ohutpohjaisissa tossuissa jäykkäpohjaisten kenkien sijaan.

Ihan aluksi niistä villasukista, mitkä näkyi Keinutaan- postauksessa. Talvella tottakai vaunussa istuvalla vauvalla on jalassaan toppatöppöset, jottei pienillä varpailla tule kylmä. Hieman lämpimimmillä ilmoilla jalkaan laitetaan/laitettiin villasukat, koska toppatöppösissä meidän kuumakallella oli ihan hikiset jalat. En todellakaan koe keinumista tai ulkoilua villasukissa huonoksi valinnaksi, mikäli lapsella on lämpimät jalat ulkoilun jälkeen. Keinumishetket olivat kuitenkin aluksi niin lyhyitä hetkiä.Suoraansanottuna en ymmärrä, miksi asiasta nousi niin kova haloo, mutta ymmärrän. Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä ja tottakai yhden lapsen äitinä kuulen mielellään myös niitä muiden mielipiteitä asiasta kuin asiasta. Henkilökohtaisuuksiin ei kuitenkaan tarvitse mennä, ja siksi poistinkin yhden loukkaavamman kommentin.

Pari viime viikkoa on ollut nyt sen verran lämpimämpiä, että siirryimme toppa- ja villatöppösistä varrellisiin Popin nahkatöppösiin ja varrellisiin nahkaballeriinoihin. Ihanne olisi kulkea paljainvarpain, mutta niin lämmintä ei valitettavasti vielä ole. Nahkapohjaiset kengät ja tossut antaa pienelle ja kehittyvälle jalalle vähän suojaa, kuitenkaan bloggaamatta jalan pientenlihasten tärkeää kehitystä.

Tiesitkö tämän lasten jalkojen kehityksestä?

• Tärkein kehitys lapsen kasvussa tapahtuu vauva- ja taaperoiän välillä.
• Vauvan jalkaluut ovat vielä pehmeää rustoa.
• Kenkä, joka on liian tiukka tai jäykkä, voi muuttaa lapsen jalan muotoa.
• Noin 70% jalkaongelmista johtuu vääränlaisten tai huonosti istuvien kenkien pitämisestä.
• Suurin osa lapsille ja nuorille tarkoitetuista kengistä haittaa jalkaterän ja varpaiden normaalien toimintojen kehittymistä. (terveyskirjasto.fi)
• Lapsen jalat kehittyvät noin 18-vuotiaaksi saakka.
• Lapsen jalat kasvavat pyrähdyksinä ja tarvitsevat usein uudet kengät kolmen tai neljän kuukauden välein.

Kun lapsi alkaa itse kävellä, on tärkeää jalkojen kehityksen kannalta, että kengät istuvat hyvin ja antavat mahdollisimman laajan liikkuvuuden jalalle. Sisällä lapsen tulisi antaa kävellä paljain jaloin tai kengillä, joissa on mahdollisimman joustavat ja ohuet pohjat, jotta jalat vahvistuvat ja varpaat saavat tarttumapintaa lattiasta. Ulkona kenkien tulee suojata riittävästi mutta olla kuitenkin kevyet ja joustavat.

“Minkä tahansa paksuinen korotettu pohja lapsen kengässä lyhentää akillesjännettä. Pohjat, jotka ovat yli 6 mm paksut estävät lapsen jalan joustoa 80 – 90 %, estäen siten jalan normaalin askelluksen.” (Tri William A Rossi, 2002, Children’s Footwear: Launching Site for Adult Foot Ills, Podiatry Management, sivut 83–100)

Paljain jaloin olevilla lapsilla on kehittymisessään etu kovapohjaisten kenkien kanssa kulkeviin lapsiin nähden. Paljain jaloin kulkemisella on pitkäaikaisia vaikutuksia jalkojen ja selkärangan kehittymiseen. Aina kuitenkaan paljain jaloin ei ole mahdollista kulkea. Useimmille vanhemmille pienet varpaat tepsuttelemassa lumen ja jään keskellä ei ole tervetullut ajatus. Tähän löytyy ratkaisu  paljasjalkakengistä.

paljasjalkakengät.net

Meillä tullaan siis jatkossakin käyttämään nahkatossuja ulkoillessa ja myöhemmin ulkoiluun hankitaan lapsen lestille sopivat paljasjalkakengät. Ainoa miinus paljasjalkakengissä on se, ettei ihan pieniä kokoja tehdä. Pienin koko on 21 ja siksi kesäksi ja syksyksi on myös hankittuna koon 20 Superfitit. Näissä pohjan joustavuus ei ole lähelläkään Barefoot- kenkiä, mutta kävelemään lähtiessä tossut ei ihan mielestäni riitä turvallisuuden vuoksi. Kaupassa ja teillä kun saattaa olla esimerkiksi lasinsiruja.

Äitienpäivä: hyvä vai paha päivä?

Valkovuokkoja, aamupala sänkyyn, yhdessä oloa ja kauniita kortteja. Niistä on minun lapsuuteni äitienpäivät tehty. Muistan kuinka lapsena oli tärkeää askallella äidille äitienpäivä kortti ja kuinka äitienpäivä aamuna oli jännittävää valmistaa isän ja sisaruksien kanssa aamupalaa äidille ihan hiiren hiljaa. Aamu huipentui aina onnittelulauluun ja lopuksi köllöttelimme koko perhe yhdessä vanhempien sängyssä ihaillen itse askalleltuja kortteja ja availlen äidille tehtyjä ja ostettuja paketteja. Äidin leivästä oli pakko saada maistiainen, koska onhan toisen ruoka nyt aina parempaa. Jäiköhän äidille lopulta lainkaan syötävää?

Lapsuuteni on nyt takana päin ja on aika luoda Milalle ikimuistoisia muistoja tulevista äitienpäivistä. Olisi ihanaa, jos päivä ja muistot saisivat hymyn Milan huulille vielä vuosienkin päästä.

Itse odotan tulevaa sunnuntaita kovasti. Onhan kyseessä elämäni ensimmäinen äitienpäivä äitinä. Haluaisin ehdottomasti vaalia muutamia muistoja lapsuuteni äitienpäivästä; yhdessäolo ja sänkyyn kannettu aamupala nyt päälimmäisenä mielessä. Olisihan se ihanaa saada myös itsetehty kortti ja joku kiva lahja, mutta selviän mä ilmankin. Tärkeintä on, että saan olla äiti.

Mutta onko asia oikeasti näin? Yhdessäolo on tärkeintä ja pääasia että päivä edes muistetaan, mutta riittääkö se todellisuudessa? Väitän, että Sosiaalinen media saa  varmasti muutamat äidit jopa hieman surulliseksi äitienpäivänä. Ei varmastikaan ole helppo katsella kavereiden kuvia ja päivityksiä Instagramissa ja Facebookissa, mikäli itseä ei ole muistettu äideille tärkeänä päivänä. On ymmärrettävää, että someen jaetaan  kuvia nauravasta perheestä köllimässä sängyssä lahjameren, itseleivotun kakun, korttien ja näyttävän aamupalan keskellä. Häshtägeinä #parasperhe #äitienpäivä #elämäohnihanhaa , mutta miltä tuntuisi olla sen äidin saappaissa ketä ei ole muistettu lainkaan?

Kaikille äitienpäivä ei varmastikaan ole iso juttu, mutta ainakin itselleni päivä on tärkeä ja haluan sitä viettää yhtälailla kun syksyistä isänpäivää. Millainenkohan minun ensimmäisestä äitienpäivästä tulee?

Millaisia teidän äitienpäivät on? Kuuluuko teidän äitienpäiväaamuihin yhdessäoloja ja itse tehtyjä kortteja?

Pika kuulumiset

Blogissa on ollut nyt hetken aikaa erittäin hiljaista ja vihdoin löysin aikaa pienelle päivitykselle. Kahdessa viikossa on tapahtunut vaikka ja mitä. Konkreettisin tapahtuma oli varmastikin äitiysloman loppuminen ja vanhempainrahasta kotihoidontukeen siirtyminen. Perheen tulossa tapahtui loppu kuussa siis merkittävä notkahdus ja viime viikkoina olen kuluttanut tunteja ja taas tunteja suunnitellen kesää ja rahatilannetta. Täysin kotihoidontuelle jääminen ei ole meidän tilanteessa edes vaihtoehto. On tietyt menot, mitkä pitää hoitaa ja lisäksi olisi kiva matkustella ja mikä tärkeintä, saada rahaa vähän säästöönkin. Muutamat työjutut sain sovittua, mutta liikunnanalalla työpaikat on kesäisin aika finaalissa. Kirjoittelen tästä työ/työttömyys asiasta vielä myöhemmin lisää, mutta sanompa vaan että on ihanaa kun kaikki paperityöt on vihdoinkin saatu hoidettua pois alta ja voi taas  enemmän keskittyä tähän muihin asioihin.

Luonnoksissa on vaikka kuinka paljon otsikoita muistuttamassa monista postausideoista ja yritän nyt tosissaan skarpata tämän kirjoittamisen kanssa. Joku jossain aiemmassa postauksessa onkin kysellyt, miksi blogissani on välillä pitkiäkin taukoja. Vastaus on yksinkertaisesti kova kiire ja ehkä hetkittäinen kyllästymisen kirjoittamiseen. Nautin bloggaamisesta, mutta aikaajoin kaipaan pientä irtiottoa somesta ja täten myös postauksia tulee harvemmin. Viimepäivinä myös väsymys on vaivannut kovasti arkirutiineita. Mila nukkuu öisin nykyään erittäin huonosti ja todella levottomasti, ilmeisesti pian puhkeavien hampaiden vuoksi. Yöllä heräillään minä herään, Kalle kuorsaa 5-7 kertaa ja uudelleen nukuttamiseen menee välillä sekunteja, toisinaan minuutteja. Yöt on tällä hetkellä siis erittäin katkonaisia ja siksi aamupäivän bloggauspäikkärit onkin mennyt nukkuessa tai hömppäohjelmia katsoessa. Olen siis ollut surkea ja laiska bloggaaja, mutta antakaa anteeksi. Blogi on kyllä mielessä, mutta unesta en tingi. Viime yö oli jo huomattavasti parempi (vain 3 herätystä), joten eiköhän yöt ala pikkuhiljaa mennä taas paremmin ja täten myös kirjoittamiseen löytyy energiaa.

Hyvinvoinnista ja energiasta puheenollen, ehkä on aika kertoa herkuttomuushaasteen tuloksia. Reilussa kuukaudessa sain karistettua viitisen kiloa pois ja lisäksi senttejä lähti reilusti ympäri vartaloa. Tiedossa olisi siis parisuhdelaatuaikaa lähiaikoina! Haasteen myötä sain myös lisäinnostusta salitreeneihin ja nyt reilu kuukausi on porskuteltu 5 salitreenillä + sunnuntain ohjauksilla. Nämä liikuntamäärät yhdistettynä hieman rajatumpaan ruokaohjelmaan oli siis aika hyvä kombo. Nyt alan vihdoinkin olemaan aika tyytyväinen omaan vartalooni, vaikka löllöä onkin vielä vähän sielä sun täälä. Tämä tiukka, mutta toisaalta melko vapaa ruokaohjelma sopii mulle erittäin hyvin, ja uskon kiinteytyväni tällä menetelmällä pikkuhiljaa.

Blogin lisäksi myös kamera on ollut erittäin vähällä käytöllä, mutta onneksi puhelimesta löytyy muutamia kuvia huhtikuulta.  Nyt sormet ja varpaat ristiin, että pienet hampaat puhkeaisi pian ja toukokuusta tulisi kirjoitusten suhteen aktiivisempi kuukausi.

Loppuun vielä äitienpäivävinkki meille äideille tai vaikkapa mummolle. Sanoma Medialla on äitienpäivätarjous : Kaikki lehdet alk. 24,90 - ilahduta äitienpäivänä 8.5.  tilaajalahjoina Selfiekeppi & PowerPack-aurinkokennolaturi (arvo 58,95 €), Lumenene LAB ihonhoitosetti & Casa-keittiotekstiilisetti (arvo 62,80 €) tai viikonloppulaukku & yllätyslahja (arvo 64 €).  Sanoma Medialla on laaja valikoima lehtiä, josta varmasti löytyy kaikille mieleistä luettavaa. ( Glorian Koti, Me Naiset, Vauva, Suuri Käsityö, Tiede, Kodin Kuvalehti, Meidän Perhe, Hyvä terveys, ET-lehti, SPORT, Glorian ruoka&viini, Cosmopolitan, Gloria)

Kuva: Sanoma Media