Milan synnyttyä asiat kuitenkin lähtivät menemään imetyksen suuntaan. Heti synnytyssalissa Mila tyrkättiin suoraan rinnalle, eikä siinä tuoreena äitinä edes ehtinyt miettiä muita vaihtoehtoja. Lisäksi olin onnekkaassa asemassa, kun maito alkoi heti nousta ja Mila osasi heti oikean imuotteen. Ensimmäisinä kuukausina maitoa tuli reilusti jopa yli meidän tarpeen ja siksi luovutinkin maitoa vastasyntyneille muutaman kuukauden ajan. Imetyksestä tuli heti luonnollinen asia ja korvike maitoa ei annettu ensimmäisinä kuukausina lainkaan.
Muistan kuinka pari ensimmäistä kuukautta istuin pitkiä aikoja imettämässä sohvan divaaniosassa ja valehtelisen jos väittäisin, että imetys ei olisi ollut toisinaan myös negatiivinen juttu meidän perheessä. Tuore Isä jäi väkisinkin tahtomattaan hieman kakkoseksi, koska vauva vain söi ja nukkui. Tästä syystä pumppasinkin maitoa toisinaan myös pulloon, jotta toinenkin vanhempi pääsisi syöttämään omaa lastaan ja nauttimaan siitä suunnattoman ihanasta, joskin erilaisesta läheisyydestä vastasyntyneen lapsensa kanssa.
Imetys oli kuitenkin aina se ykkös juttu ja lopulta pulloa ei huolittu enää lainkaan. Itseäni asia vaivasi välillä paljonkin, koska oli niin vaikea lähteä mihinkään paria tuntia pidemmäksi ajaksi. Pakkohan lapsen oli ruokaa saada. Asian kanssa kuitenkin oppi nopeasti elämään, ja onhan imetyksessä myös puolensa. Maito on ilmaista ja aina sopivan lämmintä. Lisäksi imettäessä saa niin paljon sellasta mitä pulloruokinnassa jää uupumaan.
Imetys jatkui jatkumistaan lapsentahtisesti ja vuodenvaihteen jälkeen aloin miettiä imetyksen lopettamista viimeistään Milan ollessa yhdeksänkuukauden vanha. Suoraansanoen en edes tiedä miksi juuri yhdeksän kuukautta, ehkä se vain tuntui siinä vaiheessa hyvältä ajalta. 7-8 kuukauden vanhana Mila alkoi pikkuhiljaa taas hyväksymään tuttipullomaitoa ruokajuomana. Aluksi pullosta otettiin vain pieniä hörppyjä ruokailun ohessa ja lopulta maitoa alkoi mennä yli 100ml/ ruokailu rintaruokinnan lisäksi. Näihin samoihin aikoihin Mila sairasti ensimmäisen kuumeensa ja kipeenä juuri mikään ruoka, ei edes tissimaito maistunut. Tervehdyttyään pullo alkoi maistua päivä päivältä enemmän ja enemmän ja olin todella ihmeissäni. Nytkö se loppuu? Oli ihanaa, että vieroitus rintamaidosta pulloon lähti niin lapsentahtisesti, mutta omaksi hämmästyksekseni en ollutkaan vielä valmis lopettamaan imetystaivaltani. Yritin päivittäin tarjota rintamaitoa, mutta selvästi pullo alkoi kiinnostaa enemmän. Tissiä syötiin silloin tällöin, mutta tiesin sen loppumisen olevan vain ajan kysymys.
Mila olisi siirtynyt kokonaan pulloon jo pari kuukautta sitten, mutta oman irtipäästämisen tuskan vuoksi soudettiin ja huovattiin asian kanssa ja Mila kävi pitkään kerran kaksi päivässä koittamassa josko maitoa tulisi. Oli huojentavaa huomata, ettei maito lopu päivässä, tai edes viikossa, vaikka imetyskerrat vähenivätkin radikaalisti. Pikkuhiljaa rintaruokinnat jäivät pois kokonaan ja pari viikkoa on menty pelkällä tuttipullolla. En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta imetyksen lopettaminen oli lopulta vaikeampaa mitä olisin vuosi sitten kuvitellut. Pienestä vauvastani on kasvanut jo iso tyttö ja sen kanssa on vain elettävä. Haikeudella muistelen imetystaivaltamme ja näin jälkikäteen olen erittäin iloinen, että Mila nostettiin rinnalleni heti synnyttyään. Yksi asia jäi kuitenkin hieman harmittamaan. Tajusin jokin aika sitten, ettemme ole ottanut yhtäkään imetyskuvaa tämän liki kymmenen kuukauden aikana. Imetys oli kuitenkin niin pitkään iso osa elämäämme, että olisi ollut mukavaa, jos siitä olisi jäänyt jokin konkreettinen muisto roikkutissien lisäksi. No ehkä ensi kierroksella sitten.
