Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen

En olis pari vuotta sitten uskonut kirjoittavani näin, mutta pakko se on myöntää: raskaudesta ja varsinkin siitä synnytyksestä kestää tosiaankin palautua.  Ei ole itsestäänselvyys, että kroppa ja mieli tuntuisi heti synnytyksen jälkeen omalta. Ei todellakaan! Alan pikkuhiljaa allekirjoittamaan väitteen, että raskaudesta ja synnytyksestä kestää palautua ainakin sen raskauden verran.

Maailma on nykyään niin ulkonäkökeskeinen, että välillä oikein etoo. Kuinka usein naistenlehdissä hehkutetaan kuinka joku julkkis on karistanut vauvakilot salamannopeasti ja on pari viikkoa  synnytyksestä oikeastaan paremmassa kunnossa mitä ennen koko raskautta? Todella usein! Ihan nyt äkkiseltään mieleen tulee uutinen parin vuoden takaa. Mitäs sanotte tästä fitness- julkkiksesta?, luoko uutinen ehkä vähän turhan isot paineet muille äideille?

Tämän tekstin tarkoitus ei kuitenkaan ole vertailla äitien kuntoa synnytyksen jälkeen, vaan ennemminkin sitä mitä kaiken sen kuoren alla on. Miksi aina puhutaan vain niistä kiloista? "Oletko saanut jo raskauskilot karistettua?"tai "Paljon jäi laitokselle" . Ulkokuoren alla on kuitenkin aika paljon muutakin kun vain se läski ja turvotus, että ihan harmittaa ettei niistä puhuta. Ihan kiva, että joku on saanut raskauskilot pois heti, mutta se ei tarkoita että olisit tai se sun kaveri olisi palautunut synnytyksestä. Ei vaikka hän olisi kuinka hyvässä kunossa tahansa ennen lasta.

Lantionpohjalihaksista olen puhunut jo mielestäni riittävästi Fysioterapia- postaussarjassa, mutta silti haluan ottaa aiheen vielä uudestaan käsittelyyn. Juokseminen ja kuntosalitreenit nyt päälimmäisenä, koska ne kuuluvat/ kuuluivat harrastuksiini ennen synnytystä.

"Synnytyksen jälkeen kannattaa aluksi harrastaa samoja liikuntamuotoja, joita on tottunut harrastamaan ennen raskautta ja sen aikana." 

Ihan oikeasti. Ei kannata! Jos sä olet juossut paljon ennen raskaaksi tulemista, ei se tarkoita että sitä kannattaa tehdä ainakaan nyt ensimmäiseen 6kk. Oireita ja ongelmia ei välttämättä huomaa heti, mutta onko niitä sitten kiva huomata vuoden tai kahden päästä? Lantionpohjalihakset joutuvat niin äärimmäisen koville raskauden ja synnytyksen aikana, ettei sitä varmasti edes ymmärrä. Varsinkaan jos kaikki tuntuu normalilta.

Ja mitä salitreeniin tulee. Älä, älä ja vielä kerran älä! Itse hommasin salikortin kuukausi synnytyksestä ja siinä ei oikeasti ollut mitään järkeä. Joka ikisessä liikkeessä piti miettiä tarkasti mitä, minkä verran ja millä painolla uskaltaisi tehdä. Ihan oikeesti, oman kehon paino riittää ihan hyvin, niin ja se vauhnulenkkeily ja lantionpohjan lihasten treeni.

Haluan vielä mainita salitreenissä sen vatsalihasten erkauman. Mikäli erkaumaa on on liikkeet oikeasti niin rajallisia, että treenaaminen salilla on ihan yhtä tyhjän kanssa. Kaikki liikkeet, missä muodostuu painetta vatsalihaksiin tulisi välttää. No mietippä hetki mitkä kaikki liikkeet tähän kategoriaan kuuluu? Mä voin antaa käytännön vinkin. Onko sulla koskaan ollut vatsalihakset tosi kipeenä? Erkauman kanssa Sun pitäis pystyä tekemään kaikki liikkeet niin, ettei niihin kipeisiin vatsalihaksiin satu lainkaan. Kättelyssä voit siis jättää ainakin kaikki vetävät liikkeet pois... nii ja ne missä tarvitsee tukea keskivartalosta. Mitä oikeastaan enää jää jäljelle tämän "pienen" karsinnan jälkeen? Lisäksi onko sllä huhkimisella mitään virkaa, jos treenin aikana tekee vain hallaa itselleen ja erkauma kasvaa entisestään.

No se siitä, jokainen tekee omat valintansa. Itse ainakin tiedän tasan tarkaan miten toimin mahdollisen seuraavan synnytyksen jälkeen.

Ja vaikkei niistä kiloista pitäisikään puhua, niin puhun silti! :D

Olen ollut nyt tasan 8kk äiti ja se tarkoittaa myös sitä, että mun kroppa on saanut palautua sen 8kk. Olisin luullut tämän tapahtuvan jo aiemmin (koska luulin, et heikot ja laiskat pudottaa raskauskiloja monta kuukautta), mutta nyt voin ilokseni todeta, että aletaan olla painon kanssa lähtötilanteessa. Kiloja on lähtenyt jo yli 20 ja viimeisetkin lähtee varmasti herkuttomuusvedon myötä. Mutta hyvästä pudotuksesta huolimatta edelleenkin pitää keskittyä lantionpohjan aktivaatioon kaikkia liikkeitä tehdessä. Ei siksi, että tulisi pissat housuun, vaan siksi että palautuminen on edelleenkin käynnissä.

Nii ja vielä tosta herkuttomuus- vedosta. Reilu kaksi viikkoa sitten aloitettiin Herkuton huhtikuu-veto Kallen kanssa vähän aikaistettuna. Meillä on voittajalle palkintona viikonloppu kylpylässä/ laivalla ja häviäjä jää sitten kotiin Milan kanssa. Mikäli molemmat selviävät voittajina vappuun asti, lähdemme me yhdessä johonkin minilomalle! Panokset on siis kovat, ja ainakaan mä en aio sortua. Pieni irtiotto tulisi just hyvään saumaan ja olishan se aika kivaa, jos kumpikaan ei sorru ja reissuun lähdettäisikin yhdessä. Ja jos kaupanpäälisenä vähän saa kroppaa kiristettyä kesää varten ni se on aina plussaa-

Onko sielä ruudun toisella puolen muitakin Herkuttoman Huhtikuun viettäjiä?

Lapsimessut 2016 - ARVONTA

Tänä vuonna Lapsimessut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 15.-17.4.2016.  Itse olen odottanut näitä messuja kovasti viime vuoden perusteella, tai itseasiassa aika paljonkin. Vuosi sitten messuilu oli ihan kivaa, mutta silloin vatsassa köllivä vauva tuntui niin kovin kaukaiselta ja siksi olikin vähän hankalaa hankkia mitään ihmeellisempää kotiinviemistä.

Tutkailin jo vähän etukäteen näytteilleasettajia ja pienen selailun jälkeen vaikuttaisi siltä, että tili voi hyvinkin huutaa hoosiannaa päivän päätteeksi. Varsinkin jos tuotteista on hyviä messutarjouksia. 

A-T Lastenturvan pisteellä pitää ainakin käydä katsastamassa heidän turvaistuinvalikoimansa, vai onkohan sielä ihan konkreettisesti tavaraa mukana? Selailin hieman heidän nettisivujaan ja A-T Lastenturvalla näytti olevan Cypexin Sirona- istuimia myynnissä. Kiinnostaisi nähdä sellainen mielenkiinnosta ihan livenä, vaikka Be Safe onkin ehkä todennäköisempi vaihtoehto.

Viime vuonna Gugguun osasto oli suuri, ja toivon sen olevan sitä myös tänä vuonna. Toivottavasti jumppiksista on joku hyvä alennus, nimittäin sellaisesta haaveilen kovasti. Myös Papun, Minionesin ja lelukauppa Pii Poon messutarjonta kiinnostaa, muita yrityksiä yhtään väheksymättä.

Huhtikuun puoltaväliä odotellessa käyhän tykkäämäsä Lapsimessuista Facebookissa  www.facebook.com/lapsimessut niin pysyt ajan tasalla viime hetken messu-uutisista. Instagramissa ja Twitterissä voit jakaa messutunnelmia hashtägeillä #lapsimessut ja #messukeskus

Ja vielä lopuksi mulla on suuri ilo arpoa kaksi messulippua NetanKoti- Blogin lukijoille. 
Anonyyminä ei siis ole tällä kertaa mahdollisuutta voittaa. Tämä ihan siksi, että voitto menee oikeasti blogia lukevalle :)

Yhden Arvan saat mikäli olet kirjautunut blogin lukijaksi bloggerin kautta/ liityt lukijaksi oikeasta sivupalkista.

Kaksi arpaa saat olemalla blogin kirjautunut lukija ja seuraat meitä myös joko Instagramissa tai Facebookissa (Instagram: netankotiblogi  Facebook: https://www.facebook.com/netankoti/)


Kommentoi, Miksi juuri sinun pitäisi saada lippu messuille ja olet mukana arvonnassa! P.s Muista liittää kommenttiisi toimiva sähköpostiosoite ja Kerro monella arvalla olet mukana. Arvonta suoritetaan 1.4.2016 ja alkaa nyt!

Onnea Arvontaan!

Nähdään messuilla!

Ja pahimpia on aamut....ja yö

Voi että mä niin "rakastan" näitä vauvavuoden vaiheita! Tää on vaa yhtä vaihetta vaiheen perään. Vain muutama viikko sitten meillä nukuttiin erittäin hyvin. Illalla puol 8 nukkumaan ja aamulla heräiltiin 6-7 välissä. Yöllä oli maksimissaan pari tuntinnostoa, aina ei edes sitä. Nyt kaikki on taas ihan päälaellaan. Vanhempia väsyttää, lasta ei niinkään. Huoh!

Milan ollessa kuuden kuukauden ikäinen me alotettiin unikoulu. Meidän unikoulu oli mielestäni aika lempeä. Lasta kuunneltiin, silitettiin ja itkuun reagoitiin. Ainoa muutos aikaisempaan oli yösyöttöjen pois jättäminen. Maito jäi pois helposti, vaikka ensimmäiset yöt olikin niitä hankalimpia. Unikoulun jäljiltä öihin jäi satunnainen tutinnostelu mutta se ei haitannut, olihan se kuitenkin niin harvinaista. Monet yöt nukuttiin hyvin, mutta sitten tuli täyteen 7 kuukautta ja uudet taidot.

Mila oli yhä enemmän kontillaan ja lopulta keksi nousta tukea vasten. Lisäksi ryömimiseen tuli taas vähän lisää vauhtia ja koko ajan piti olla jonnekin menossa. Kaiken muun lisäksi ruokailuista tuli todella vaudikkaita ja annoskoot pienenivät reilusti, koska syödessä piti olla niin paikoillaan. Tylsää! Ruoalle kiukuttelu tuntui todella oudolta, koska Mila on aina syönyt kokoonsa nähden todella suuria annoksia. Pakkosyöttöön tai ruoalla pelleilyyn en rupea, joten vaihtoehdot jäi aika vähiin. Monesti ruokailua ei keretty kunnolla edes aloittaa kun se taas jo loppui. Onneksi maito sentään maistui, niin ja velli. Tämähän siis tarkoitti sitä, että yöllä oli "pakko" antaa maitoa, ettei likka kuihdu ihan rusinaksi.

Se siitä unikoulusta siis. Aluksi yksi imetys kerta riitti, mutta hetken kuluttua mukaan tuli toinen, ja kolmaskin kerta. Katkottomille yöunille sai siis sanoa heipat ja aamulla väsytti niin pirusti. Tai ei se mitään aamua ollut! Pari viikkoa sitten Mila alkoi heräilemään 4:00-5:30. Joskus neljännellä maitohörpöllä sai jatkettua unta, useimmitenh ei. Onneksi Kalle oli tolloin lomalla nin pystyi vähän vuorottelemaan aamuherätysten kanssa, mutta ei se poissulkenut niitä mun yöherätyksiä.

Toissa yönä mulla meni totaalisesti pata jumiin noiden yösyöttöjen kanssa  ja päätettiinkin kokeilla unikoulua uudestaan nyt kun ruokailut on taas normalisoitunut. Toki kuitenkin tilanteen mukaan eläen. Mikäli päivällä on syöty huonosti, en ala väkisin pitämään lasta nälässä. Onneksi osaan jo tunnistaa milloin on nälkäitku ja milloin riittää tutinnosto. Ensimmäinen yö oli katkonainen, mutta tutti ja syli riitti uudelleen uneenpääsemiseen. Viime yö oli jo taas paljon edellistä parempi ja ensiyölle onkin jo aika kovat odotukset. Onneksi Mila on muuten niin helppo lapsi, ettei tunnu ihan niin pahalta jos välillä tulee huonompia öitä....tai oikeastaan, kyllä se tuntuu!

Eilen oli 8kk neuvola (kirjoittelen siitä enemmän ensiviikolla, kunhan 8kk tulee täyteen) ja puheeksi tuli juurikin syöminen. Milan paino oli kahdessa kuukaudessa noussut vain pari sataa grammaa, tytön ollessa nyt 6,7kg ja pituuttakin oli tullut vain pari senttiä (nyt 68cm). Käyrä oli lähtenyt laskemaan ja siksi saimmekin ohjeeksi lisätä öljyä ruoan sekaan , sekä pitämään iltapalan niin runsaana kuin mahdollista. Neuvolassa sanottiin, ettei yömaitoa tarvitse, jos paivällä ruokaa menee reilusti. Silti kuitenkin aloin nyt miettiä, onko ihan hölmöä ja itsekästä tarjota tuttia maidon sijasta, kun painoa joudutaan muutenkin kontrolloimaan?

Onneksi tänään alkaa Pääsiäisloma ja tiedän että huomenna saan nukkua aamulla ihan niin pitkään kuin haluan.  Pakko nostaa kyllä hattua yksinhuoltajille!  Mä en tiedä miten pärjäisin ilman tota miestä!

Kuva ei nyt liity tekstiin mitenkään. mutta en löytänyt parempaakaan

Milan Välikausivaatteet

"Mila kato tänne, äiti ottaa kuvan"

"Limpsin lompsin jalkapatikalla, patikalla joo....kuuletko ku äiti laulaa?"

"Pysytkö hetken paikallaan? Anna äidin lehtipinon olla jooko?!?"

Ei oo muuten kovinkaan helppoa kuvata tuota touhukasta pian jo 8kk vauvaa! Kamera kiinnostaa enemmän kuin kuvattavana olo, ja paikallaan pysytään vain sekunnin sadasosa. Täytyy kyllä nostaa vauva/taaperokuvaajille hattua, ei ole helppo homma saada tärähtymättömiä kuvia. :D

Onneksi muutama otos kuitenkin onnistui ja pääsen nyt esittelemään teille Milan vk- vaatteet. Ulkovaatteissa panostan mielelläni laatuun nyt ja jatkossakin. Ulkovaatteiden pitää olla lämpimät, tuulta pitvät ja myöhemmin myös mahdollisimman hyvät vesipilarit. Vielä ulkovaatteilla ei ole niin suurta merkitystä mitä esimerkiksi vuoden päästä, mutta onhan se nyt ihan eri juttu nukkua hyvin hengittävissä vaatteissa päikkäreitä kuumien ja hengittämättömien sijaan.

Kevääksi meillä on tämä yksi haalarikokonaisuus hankittuna, ja luulen tämän riittävän mainiosti kesään asti. Viime syksyinen Polarn o Pyretin  (68cm) windfleece mahtuu päälle edelleenkin mainiosti ja sen päälle saa hyvin puettua tämän  Popin kuorihaalarin (koossa 74) päälle. Tottakai näitä tullaan käyttämään myös erikseen, mutta varsinkin näin alkukeväästä tämä on just sopivan verran muutamaan plussa-asteeseen.

Suurinosa hatuista on Polarn o Pyretiltä, mutta laajasta hattuarsenaalista löytyy myös ihan niitä cittarin 1e löytöjäkin. Popin hatuissa mennään vielä siinä vauvakoossa 40/42cm 1-4kk, mutta pikkuhiljaa siirrytään seuraavaan kokoon. 

Tuo ensimmäisessä kuvassa näkyvä tuulenpitäväpipo on muuten ihan huippu! Aiemin Milalla hikosi pää ihan hirveästi, mutta se taisi johtua vain liian runsaasta vaatetuksesta. Hanskat ja kaulurit on myös Poppia, oonkohan mä vähän niiden fani? Mutta laatu on ollut tähän asti niin hyvää, ettei ole edes tarvetta kokeilla muita merkkejä.

Mites teidän vk-vaatteet? Onko jo hankittuna, vai mennäänkö ostoksille vasta tarpeen vaatiessa?

Raskauden jälkeinen fysioterapia 4. kerta

Tämä on  Raskauden jälkeisen fysioterapia- postaussarjan neljäs ja samalla viimeinen osa, missä kokoan koko yhteistyöjakson nippuun ja esittelen saamani jatkoharjoitukset . Aiemmista fysioterapiakerroista voit lukea: 1. Kerta, 2. Kerta, 3. Kerta, mikäli aiemmat tekstit on jäänyt lukematta.

Minun fysioterapiajaksoni alkoi Lokakuun lopulla IhanA Fysiolla täälä Lahdessa, ja oli siis kestoltaan reilu neljä kuukautta . Ensimmäsellä kerralla kartoitettiin tilanne ja heti aluksi selvisikin, että raskaus oli tuonut mukanaan reilu 4cm erkaumaa vatsalihasten väliin. Tilanne ei todellakaan ollut paha, mutta todennäköisesti raskauden aikana kerryttämälläni painolla, liian nopeasti aloitetulla salitreenillä ja mukamas synnyttäneille suunnatuilla vatsalihasliikkellä olin kaivanut itselleni aikamoisen kuopan. Tämä "erkaumakuoppa" todellakin otti aikansa palautuakseen, ja edelleenkin treenatessa pitää huomioida keskivartalo- ja lantionpohjanlihasten tuki, vaikka vatsalihakset ovatkin jo paikoillaan.

Jokaisella fysioterapia käynnillä on aluksi tunnisteltu suorien vatsalihasten keskisaumaa, eli sitä kohtaa missä myös mahdollinen erkauma tuntuu. Erkaumaa voi myös itse tunnustella koukkuselinmakuulla, mutta varmimman vastauksen saa tottakai asiaan perehtyneeltä ammattilaiselta. Erkauman tunnustelussa pieni pään nosto helpoittaa tunnustelua, nimittäin erkauma suurenee rasituksesta.

Vatsalihastentunnustelun jälkeen on aiemmin, kuten myös nyt viimeisellä kerralla lantionpohjanlihaksien aktivaatioharjoitukset. Itsehän aktivoin lantionpohjaa aluksi hieman väärin aktivoimalla lantionpohjalihaksien lisäksi myös alimmaisia vatsalihaksia. Tämä on kuulemma erittäin yleistä ja siksi Sini- Marjaana pitääkin harjoituksen ajan käsiä lantioluiden vieressä. Tässä kohdassa nimittäin tuntee, mikäli vatsalihakset jännittyvät. Kannattaa koittaa tätä harjoitusta myös kotona. Lantionpohjanlihaksia tulisi siis jänniittää siten, että jännitys ei tunnu sormissa.

Vatsalihasten erkauma on yllättävän yleistä ja onneksi siitä on alettu puhumaan ja kirjoittamaan viimeaikoina huomattavasti enemmän, esimerkiksi viimeisimmässä vauva-lehdessä oli pieni juttu aiheesta. Tästäkin huolimatta aihe on harmittavan monelle edelleenkin ihan vieras, ja mahdollisiin oireisiin (selkäkipu, pömpöttävä vatsa ja virtsankarkailu) haetaan apua muualta. Tai pahimmassa tapauksessa ajatellaan sen olevan normaalia synnytyksen jälkeen, koska onhan takana kuitenkin ainakin yhden lapsen raskaus ja synnytys. Kaikillahan erkaumaa ei ole ja toisilla se palautuu itsestään  säännöllisellä lantionpohjanjumpalla. Itse en valitettavasti kuulu tähän edellellämainittuun ryhmään ja siksi fysioterapia olikin ainot vaihtoehto selättää vatsalihasten erkauma.

Aluksi liikkeet oli lantionpohjalihasten ja poikittaisen vatsalihaksen aktivaatioita. Suoraan sanottuna nämä ensimmäiset harjoitukset olivat ihan tappavan tylsiä, kun mieli olisi halunnut tehdä kunnon rääkin. Mutta ei autanut. Pohja oli tehtävä vahvaksi, nimittäin ilman hyvää lantionpohjalihastentukea on turha edes haaveilla kovasta treenistä, juoksemisesta saati sitten hyppimisestä. Aktivaatioharjoitteita tuli tehtyä aluksi sängyssä ennen nukkumaanmenoa ja liikkeiden muututtua lattialla leikkien lomassa. Nykyään teen harjoitteet salitreenin päätteeksi tai joogan loppurentoutuksen aikana (heh, hyi minua :D). Nämä uusimmat kohta esiteltävät liikkeet alkaa jo vähän muistuttamaan vatsalihasliikkeitä, mutta vatsalihasten treenaaminen on vielä kovin toissijainen juttu. Edelleenkin tärkeintä on saada lantionpohjalihakset aktivoitumaan ja sitten vasta tehdä rutistus. 

 Uudet liikkeet:

1. Vatsarutistus

Tässä liikkeessä voit käyttää halutessasi apuna kuminauhaa pystysuunnassa. Lisäksi jalat voi olla joko koukussa tai kuvanmukaisesti timanttiasennossa. Timanttiasennossa liike on helpompi tehdä puhtaasti, ettei lonkankoukistajat jännity rutistettaessa.

1. Nosta kyynärpäät irti lattiasta

2. Jännitä lantionpohjalihakset   

3. Rutista                                     

4. Laske alas                                

5. Rentouta lantionpohjalihakset 

                            

2. Kyykky kannat yhdessä

Tämän liikkeen voit tehdä joko lapsen kanssa tai yksin.

Aloitusasennossa laita kannat yhteen, varpaat ulospäin.

1. Ota hyvä ryhti ja jännitä lantionpohjalihakset                                           

2. Lahde kyykistymään mahdollisimman alas, kokoajan keskivartaloa tukien

3. Nouse takaisin aloitusasentoon                                                                    

4. Rentouta lantionpohja                                                                                  

3. Kyykky jättipallolle tai penkille

1. Istu jättipallon/ penkin päälle ryhdikkäästi jalat lantion leveydellä

2.  Jännitä lantionpohjalihakset ja lähde nousemaan ylöspäin           

3. Yläasennossa ojenna lantio eteen                                                     

4. Laskeudu pallon päälle ja rentouta lantionpohja                             

4. Pystypunnerrus vauva painona

1. Ota lantion levyinen haara-asento.

2. Jännitä lantionpohjalihakset          

3. Nosta  vauva kohti kattoa               

4. Laske vauva alas, ja renhtouta       

 lantionpohjalihakset      

          

Nyt viimeisellä kerralla sain siis mukaani liikepankin aika perusliikkeistä. Näissä ja kaikissa kuten muissakin liikkeissä tärkeintä olisi muistaa lantionpohjan aktivoiminen, mikäli aktivoiminen ei tapahdu automaattisesti.  Itselläni kyykätessä tunnen lantionpohjanlihasten aktivoituvan automaattisesti, mutta esimerkiksi vatsalihaksissa tuntuma jää löysäksi.

Loppuun annan vielä näin pienen lapsen äitinä, fysioterapiajakson läpikäyneenä ja liikunnanalan ammattilaisena omat vinkkini kaikille synnyttäneille äideille.

Vinkit:

1. Malta , malta ja vielä kerran MALTA!

Tämä ensimmäinen kohta koskee niin raskaana olevia, kuin tuoreita äitejä. En nyt tarkoita, että 9+9 kuukautta pitäisi olla liikkumatta, mutta liikakin on liikaa. Raskaana ollessani maltoin treenata rauhallisesti ja noudattaa "ohjeita", mutta synnytyksen jälkeen rauhallinen liikunta oli tosi tylsää. Ei ole helppoa ottaa rauhassa, kun niin polttelisi tehdä kovia treenejä.

Näin jälkikäteen olen kuitenkin sitä mieltä, että  ainakaan minun tapauksessani salitreenit olii ihan turhia ensimmäiset 6kk, koska erkaumankin vuoksi niin moni liike oli kiellettyjen listalla. Suosittelenkin siis ainakin sen 3kk sitä tappavan tylsää kävelyä ja lantionpohjatreeniä, vaikka olisitkin ollut hyvässä kunnossa ennen lasta (niin olin minäkin!)

2. Jätä hypyt ja juoksulenkit ainakin 6kk

En olis ikinä uskonut, mutta edelleenkään hyppiminen tai edes hölkkääminen ei tunnu kivalta. En nyt tarkoita, että bodycombat-tunnin jälkeen on pissat housussa. Mutta hypähtäessä tuntuu kuin maksa tai jokin muu sisäelin tippuisi mun kropasta. Sini- Marjaana IhanA Fydiolta antoikin vinkin, että hyppyjä ja juoksua tulisi välttää ainakin 6kk tai niin kauan kunnes tuntuu normaalilta.

3.  Käy Fysioterapiassa

Olen jo aiemminkin kirjoittanut näin, mutta se on mun mielipide. Yksi fysioterapiakäynti ei ole kallis (alle 60€), mutta jo yhdellä kerralla selviää oma palautumisesi synnytyksestä. Raskaus ja synnytys rasittaa kroppaa yllättävän paljon, eikä se ole raukkamaista hakeutua hoitoon esimerkiksi nyt vaikka siitä virtsankarkailusta johtuen.

4.  Älä linkuta, äläkä varsinkaan lankuta

Tää oli ohjeena myös uusimmassa vauvalehdessä ja lisäksi myös Sini- Marjaana on kertonut raskauden vatsalihasliikkeiden olevan sillä nounou- listalla, vaikka erkaumaa ei olisikaan." Aivan liian monet, myös niin sanotut asiantuntijat, suosittelevat lankkua ensimmäiseksi harjoitukseksi ja aivan liian moni luulee, että lankuttamalla uudelleen aktivoidaan syviä vatsalihaksia ja pienennetään erkaumaa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan lankuttaminen voi jopa pahentaa erkaantumaa" -vau.fi

Toivottavasti tästä postaussarjasta on ollut iloa, ja mitä tärkeintä. Toivottavasti nämä tekstit ja harjoitteet ovat lisänneet teidän lukijoiden tietoa Vatsalihasten erkaumasta ja lantionpohjanlihasten treenaamisesta!

LOPPUUN VIELÄ KYSYMYS:

Miten treenaat, vai treenaatko lainkaan lantionpohjalihaksiasi?

Blogiyhteistyö: IhanA Fysion kanssa

Fysioterapiakäynnit saatu

Asiaa Lastenvaatteista

Lastenvaatteet ja niihin käytetty raha on ollu kuuma puheenaihe meidän mammaporukoissa viime aikoina. Toisen mielestä on ihan okei laittaa lapsen vaatteisiin rahaa paljon, jopa enemmän kuin omiinsa ja toiset taas panostavat mieluummin johonkin hieman kestävämpään, kuten matkustamiseen. Myös Karina kirjoitti aiheesta hetki sitten blogissaan ja siitä sainkin ajatuksen kirjoittaa vähän omia ajatuksiani liittyen lastenvaatteiden ostoon.

Multa on aikaisemmin pyydetty postausta Milan vaatteista ja tyylistä, mutta se on jäänyt ainakin toistaiseksi täysin toteuttamatta. Voiko vauvalla edes olla ihmeempää tyyliä? Meidän vauvastyle menee ainakin  täysin kukkaron ja aletarjonnan mukaan. Voin rehellisesti vannoa, etten ole ostanut yhtäkään lastenvaatetta ilman  jonkinlaista alea. Tämä valinta ei todellakaan johdu kukkaron laihuudesta, vaan täysin nuukuudesta. Mielestäni lapsenvaatteisiin on ihan turha panostaa. Vaatteilla on niin harmittavan lyhyt käyttöaika, että käytän rahan erittäin mielelläni johonkin muuhun. Ihan nyt vaikka esimerkiksi omiin  vaatteisiini.

Meillä pukeudutaan siis ihan perusmerkkeihin. Kaapista löytyy eniten Lindexiä, Kappahlia ja Poppia, sekä lisäksi muutamat Zarat ja Hennesit. Ulkovaatteissa olen luottanut PoPpiin suurimmalta osin ja popilla jatketaan myös ensikauteen. Mielestäni nämä edellämainitut merkit on ihan riittävät vauvalle, joka ei osaa olla vaatteidensa kanssa varovasti. Itseäni harmittaisi ihan hirveästi, jos yli kolminkertaisesti maksanut body ei puhdistuisikaan pesussa.  Se siitä jälleenmyyntiarvosta! 

Olen myös huomannut, ettei kallis merkki välttämättä takaa hyvää laatua. En tiedä miten Molon/Gugguun/ Mini Rodinin käyttäjät pesee vaatteita, mutta onhan se nyt outoa, että triplahintainen nukkaantuu/ haalistuu ja halpis ei. Vai onko mulle vaan sattunut ne hyvät versiot? Nimittäin yksikään meidän vaatteista ei ole nukkaantunut kovasta käytöstä ja pesusta huolimatta.

Nainen saa vaihtaa mielipidettään, ja saatan olla puolen vuoden päästä jo ihan toista mieltä. Tosin onhan silloin tilannekin vähän eri. Pituuskasvu ei ole silloin läheskään näin nopeaa ja taloudessa on myös kaksi työssäkäyvää. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että lastenvaatteisiin överisti panostaminen on yhtä viisasta, kuin vuokralla asuminenkin.  Se siitä, olen puhunut! 

Miten teillä panostetaan lastenvaatteisiin? Merkkiä vai markettikamaa? Panostatko omiin vai lastesi vaatteisiin enemmän?

Mila 7kk

Ihan ensinnäkin, heippa vaan kaikille pitkästä aikaa! Toivottavasti kaikki lukijat ei ole kadonnut täältä tämän parin viikon aikana. Tarkoitus ei ollut pitää mitään blogilomaa Kallen isyysloman aikana, mutta toisin kävi. Perheaika voitti tällä kertaa blogiajan ja nyt on aika taas palata "töiden" pariin.

Ja toiseksi, kiitos turvaistuin-postauksen kommenteista ja mielipiteistä. Vastailin loppuihin kommentteihin juuri ja oli ihanaa huomata, että kyseinen kirjoitus oli niin monelle ajankohtainen tai muuten vain mielipiteitäherättävä. Turvallisuus taitaa siis kiinnostaa, olihan tämä postaus ehdottomasti luetuin ja kommentoiduin postaus pitkään aikaan.

 Turvaistuimista on vielä vähän kuitenkin jatkettava, nimittän kävimme pari viikkoa sitten hieman tutustumassa turvaistuintarjontaan ihan konkreettisesti. Karisman Lastentarvikkeessa oli turvaistuinesittelijä paikalla ja kävimme hieman tenttaamassa häntä mieltäaskarruttavista asioista. Tämä käynti vahvisti meidän valintaa erittäin suuresti ja nyt Besafen Ixi combi x3vaihtuikin lennosta Besafen uusimpaan ja kehittyneimpään malliin Besafe Modular I-size - istuimeen. Tässä istuimessa oli hurjasti tilaa selkä menosuuntaan matkustettaessa ja kelkkamainen kaltevuudensäätö vaikutti ihan huipulta. Mila pääsi hetkeksi ihan istumaan istuimeen ja kaksi irroitettavaa lisätyynyä selän ja takapuolen alle paransi jo valmiiksi hyvää istuinasentoa. Netistä löytyy muutama Englannin kielinen teksti istuimen käyttökokemuksista, mutta kuulisin niiden lisäksi vielä teidän mielipiteitä Modularista, mikäli joltain tämä jo löytyy.

Noniin! Turvaistuimista  onkin hyvä hypätä Milan kuulumisiin ennen kuin tästäkin tulee pelkkä turvaistuin- postaus. Viikko sitten Mila täytti siis jo 7kk ja kirjoittelen nyt pitkästä aikaa Milan kuulumisia, vaikka neuvolaa ei täälä Lahdessa 7 -kuiselle olekaan. Painoa ja pituutta piti siis mittailla ihan kotikonstein. Kotivaa`an mukaan Milan paino pyörii jossain 6,5kg-7kg välissä ja pituus on n. 68cm. Vaatteet meillä on pääosin 68cm, mutta kyllä muutamat 62cm bodyt ja housutkin vielä mahtuu. Pituudesta ja leveydestä monissa vaatteissa on vielä hurjasti tilaa, mutta pitkien käsien vuoksi on pian pakko siirtyä 74cm bodyihin. Aika pieni likka meillä täälä siis asustaa, mutta sitäkin touhukkaampi.

Meidän kotona asustaa siis  erittäin vauhdikas 7- kuinen vauva. Mila on nyt reilun kuukauden verran ryöminyt ja kuukaudessa vauhti on lisääntynyt hurjasti. Aluksi riitti, että pääsee ryömimään lelulta toiselle, mutta viime viikolla Mila kiinnostui lähtemään vähän pidemmälle tutkimusmatkalle. Nykyään äidin ja isin perässä ryömitään niin nopeasti, kuin kädet vain kauhovat.  Vessarauha on menetetty ja ruokaa laittaessa jalassa roikkuu pieni takiainen. Aika ihanaa siis :D Ryömimisen lisäksi pari kolme viikkoa on hytkytetty kontillaan tai punnerrusasennossa, konttaamaan lähteminen taitaa siis olla vain ajan kysymys.

Millä Mila leikkii?

Lelut eivät ole tällä hetkellä ihan niin suurella käytöllä mitä kuukausi sitten, mutta leluilla leikkiessään Milalla on selkeästi muutama lemppari. Konttava nalle tuo edelleen hymyn huulille ja sen perässä onkin mukava ryömiä. Koiran lisäksi lemppareihin lukeutuu vinkuva pinqu, autot ja tabletti, lisäksi itseään on ihana katsella ja pussata peilin kautta.

Leluilla leikitään pieniä pätkiä, mutta parhaimmat lelut taitaa olla lattialta löytyvät muruset, pistorasiat ja uuninaluslaatikko. Mila leikkii useimmiten vatsallaan ja viimeviikosta lähtien välillä istuen.

Miten Mila nukkuu?

Aika hyvin, vaikka kehitettävää nyt on varmasti aina. Mila menee nukkumaan 19:30 ja herää 06:00-06:30. Yön aikana herätyksiä on 0-1 ja näinä kertoina riittää pelkkä tutin nosto. Yömaito jäi pois kuukausi sitten ja vain muutamana levottomampana yönä Mila on saanut maitoa ennen klo 6, muuten aamumaito on vasta aamulla.

Yöunet Mila nukkui pitkään kapalopussissa, mutta se tuntui rajoittavan Milan yöjumppia liikaa, joten Swaddle meni varastoon. Yöllä Mila tosiaan pyörii ja hyörii kuin hyrrä, mutta se taitaakin kuulua tuohon ikään. Unta otetaan myös illalla jumpaten, mutta likka on yleensä illalla niin väsynyt, että nukkumatti tulee lähes heti. Nukuttamisrumbalta on siis vältytty, ainakin tähän saakka.

Päiväunia Mila nukkuu sekä sisällä, että parvekkeella,mutta viime viikkoina pääsääntöisesti parvekkeella. Päikkäreitä on edelleenkin kolmet/ päivä ja uni kestää kerrallaan 1,5h-2h. Sanoisinko siis, että meillä nukutaan aika hyvin.

Mila vihaa nukkua vatsallaan, mutta ei halua kääntyä itse yöllä vastalta selälleen.

Miten Mila syö?

Mila on aina ollut kokoonsa nähden kova syöjä. Eikä mikään ihme, kyllähän liikunta ja kasvaminen kuluttaa kovasti energiaa.

Pari viikkoa sitten oli "haluan olla nirso- vaihe" ja silloin ruokaannokset jäivät erittäin, jopa huolestuttavan pieniksi. Onneksi tämä vaihe on taas ohi, ja nyt annokset ovat taas ensistäkin suurempia.

Mila syö maidon ja vellin lisäksi kaksi lämmintä ruokaa, kaksi puuroa ja yhden välipalan päivässä. Imetyskerrat on vähentynyneet, mutta edelleen maitoa hörpitään useamman kerran päivässä n (6krt) yleensä vasta ruokailun jälkeen.

Aamupala 1: Maitoa
Aamupala 2: Puuroa marjoilla + vettä
Päikkärit
Lounas: Kasvissosetta
Päikkärit
Välipala: Hedelmäsosetta+ talk-muroja/ naksuja/kurkkua/porkkanaa yms. + Maitoa
Päikkärit
Päivällinen: Liha/Kala/ Kalkkuna/Kanaruokaa
Iltapala1: Puuroa + Hedelmää
Iltapala 2: Iltavelli n. 100ml

Mikä on Milasta kivaa?

Mila rakastaa musiikkia. Lähestulkoon kaikki musiikki, naksutus, vihellys, hyräily tai oikeastaan mikä vaan puheesta poikkeava saa Milan pään heilumaan. Parhaita biisejä on lastenlaulut, mutta myös esimerkiksi Matti ja Teppo tai Robin on aika kova juttu. Radiomusiikki on ihan jees, mutta kyllä äitin laulu voittaa levyttävät artistit. Äidin laulamana kerholaulut on huippuja, ja Metrolla Mummolaan rauhoittaa mukavasti automatkalla.

Mila myös tykkää jumpata, heilua, hyppiä ja kikkailla. Kyykky+ Pystypunnerrus on ihan paras jumppaliike, mutta kyllä "kahvakuulaheilurikin" menettelee. Jos meillä jumpattaisiin Milan mielen mukaan olisin kyllä aikamoisessa kunnossa ;D

Milasta on lisäksi ihan huippu hauskaa, kun vanhemmat hölmöilee. Pelkkä suunpärinäkin voi saada hervottoman naurun aikaan. Vauvan nauru on kyllä ihan parasta <3

Mikä on Milasta ihan syvältä?

Autossa matkustaminen ja liikennevalot.

Jos jotain kielletään. Esimerkiksi Mila HALUAA seistä syöttötuolissa. Ja jos hän HALUAA niin hän ei   todellakaan HALUA, että hänet pakotetaan istumaan. (Ne valjaat pitää hankkia!)