Herkutellen viikonloppuun / Banaaniletut

Jo jossain aiemmassa postauksessa kirjoitin, että olen yksi vaiheihminen. Hetki sitten olin ihan koukussa smoothieihin ja niitä olikin saatava ainakin kerran päivässä, parhaimpina päivinä jopa kolme kertaa. Tällä hetkellä mulla on ihan hirveä himo banaanilettuihin, iseasiassa tämä himo on kestänyt jo jonkin aikaa.

Paristi olen jakanut käytössä olevan reseptin jo Instan puolella (@netankotiblogi), mutta ajattelin jakaa tämän herullisen ja terveellisen välipalavinkin vielä tääläkin.

Muutan reseptiä vähän mielen ja käyttötarkoituksen mukaan sopivaksi, mutta 4 kananmunaa/ 1 banaani taitaa olla aika maksimi. Enemmillä munilla letut alkaa maistua pelkältä kananmunalta. Perusresepti taitaa olla 2 kananmunaa+ 1 banaani, mutta itse lisään usein lettujen proteiinipitoisuutta valkuaisilla.

Tällaisia comboja olen viimepäiinä valmistanut:

2hlö
2    Keltuaista
4    Valkuiaista
2    Banaania
1tl  Vaniliinisokeria
1tl  Leivinjauhetta
+ oliiviöljyä paistamiseen

1hlö + pieni sormiruokailija
1    Keltuainen
3    Valkuaista
1    Banaani
+ oliiviöljyä paistamiseen

Pellillinen pannaria

3    Banaania
6    Valkuaista
2    Keltuaista
2tl  Vaniliinisokeria
2tl  Leivinjauhetta
+    Ripottele päälle ruokosokeria

Kaksi ensimmäistä reseptiä on Banaaniletuille ja viimeinen on pannarille. Molemmissa taikina on ihan superhelppo valmistaa. Kaikki sekaisin ja tehosekoittimella/ sauvasekoittimella murskaksi. Pannulla paistaessa paista hiljakseen (itse paistan induktioliedellä 6 teholla). Uunissa välipala valmistuu huomattavasti vaivattomammin n. 30min 200-250 asteessa.

Itse syön jälkkärin marjojen kanssa, mutta myös eri hedelmät sopii tähän myös hyvin. Tämä jälkkäri/ välipala on myös aika hyvä herkku sormiruokailijalle!

Millaisia välipaloja teillä syödään?

Pohdintaa Turvaistuimista

Uuden turvaistuimen hankinta ei ole vielä muutamaan kuukauteen ajankohtainen, mutta ajattelin nyt vähän jo valmiiksi kartoittaa valikoimaa. Erihintaisia- ja merkkisiä istuimia on markkinoilla pilvin pimein ja itselle sopivimman vaihtoehdon löytäminen ei todellakaan ole ihan simppeli homma. Netistä löytyy erittäin kattavasti tietoa istuimista, joten tiedon löytäminenkään ei ole haastavaa. Itse suuntasin ensin autoliiton sivuille, mutta lisäksi luin ihan vain "muutamia" blogipostauksia ja arvosteluita eri valmistajien tuotteista.

Tässä Ozbaby.fi:n listaus hyvistä selkä menosuuntaan istuimista

Tämän projektin alussa olin jo lähes varma istuimen merkistä ja mallista, mutta päätin antaa muilekin istuimille mahdollisuuden. Meille istuimen hinnalla ei ole juurikaan väliä, eikä myöskään sillä näkeekö lapsi nyt varmasti kaikki puskat ja liikennemerkit. Turvallisuus ennen kaikkea! Pihistetään sitten jossain muussa, mutta lapsen hengellä en ala leikkimään.

Meillä on muutama kriteeri turvaistuinta varten.

MATKUSTUSSUUNTA

Yksi tärkeimmistä on matkustus selkämenosuuntaan. Suoraansanottuna en ymmärrä lainkaan, miksi lapsi käännetään alle 3- vuotiaana kasvot menosuuntaan, mielestäni se on jopa edesvastuutonta!. Esimerkiksi TÄÄLTÄ löytyy erittäin kattavat perustelut miksi selkämenosuuntaan on parempi. 

Miksi?

Pienen lapsen niska- ja selkälihakset ovat alle 4- vuotiailla vielä sen verran heikot, ettei lapsi pysty tukemaan ja hallitsemaan painavaa päätä törmäystilanteessa kasvot menosuuntaan matkustettaessa. Lisäksi kasvot monosuuntaan matkustettaessa niskat, hartiat, sisäelimet ja pää ei saa läheskään yhtä turvallista suojaa mitä selkä menosuuntaan, joten vakavan vamman ja kuoleman riski nousee huimasti.  En antaisi itseleni ikinä anteeksi, mikäli omien huonojen valintojen seurauksena lapsi vammautuisi vakavasti , tai pahimmassa tapauksessa jopa kuolisi.

ISOFIX

Myös turvavyökiinnitteiset istuimet ovat menestyneet testeissä hyvin ja ilman isofixiäkin on turvallista matkustaa, Oikein asennettuna! . Suurin plussa isofixin kanssa on varmasti sen helppous ja varmuus. Isofix- kiinnikkeet on kiinni auton rungossa, ja väärinasentamisen riski on lähes mitätön.

Tällä hetkellä meillä on Graco Akta kaukalo+ telakka turvavyökiinnityksellä. Kaukalon + telakan saa kyllä asennettua autoon napakasti, mutta kiristyksen ja säätöjen kanssa saa olla tarkkana. Nyt kun on elänyt muutaman kuukauden ilman isofixiä ja on nähnyt, kuinka helppoa isofixin kiinnitys on en epäröisi hetkeäkään näiden kahden vaihtoehdon välillä. Lisäksi nykyään suurin osa istuimistakin on Isofixejä, joten senkin puolesta liian moni hyvä istuin karsiutuisi suotta pois.

PITKÄAIKAISUUS

Ajatus on mennä kaukalolla mahdollisimman pitkään, mutta luultavasti ensi syksynä on pituuden puolesta aika siirtyä seuraavaan istuimeen. Istuin tulisi olla aluksi ainakin sinne 3- vuoteen asti selkämenosuuntaan ja sen jälkeen mielellään vielä kasvotmenosuuntaan. Tämä kriteeri karsii siis palkki-istuimen pois pelistä. Toisaalta ei se palkki-istuin ole edes ollutkaan vaihtoehtona varsinkaan TÄMÄN luettuani. Kiloja saisi olla n. 18 kiloon asti, jotta istuin kestäisi monta vuotta. Katselin tuossa Meidän vanhempien neuvolakortteja ja molemmat ollaan oltu vajaa 18kg 5- vuotiaana. Mila menee ihan omilla käyrillään, ja on muutenkin siro, joten voi olla että 18 kiloa tulee täyteen vasta 5- vuotta taytettyään.



Nämä kolme tärkeintä kriteeriä mielessäni aloin metsästämään sopivaa istuinta. Ihan aluksi mielessäni oli Be Safen izi Combi x3 ISOfix-istuin.  Itse asiassa olin jo aika varma vielä hetki sitten, että tää meille tulee!

Tämä istuin täyttäisi kaikki meidän vaatimukset lähestulkoon. Selkä menosuuntaan mennessä istuin kiinnitetään ISOfixillä, mutta kasvot menosuuntaan kiinnitys tapahtuu turvavöillä. Tämä on mielestäni vähän huono juttu, nimittäin testien mukaan ISOfix on nimenomaan merkittävimmässä osassa kasvot menosuuntaan matkustettaessa (lähde).

Tässä turvaistuimessa on myös 4- asentoinen kaltevuuden säätö, joten lapsi saa nukuttua mukavassa ja turvallisessa asennossa pidemmilläkin automatkoilla. Tämä ominaisuus on ehdottomasti plussaa, vaikka meillä ei säännöllisesti pitkiä matkoja matkustetakaan. Istuimessa on lisäksi 5-pistevyökiinnitys ja istuin on myös muotoilultaan varmasti mukava istuttava. Ei siis mikään huono vaihtoehto, ehdottomasti käydään katsomassa ja koeistumassa.

Toinen vaihtoehto istuimeksi on Cybex Sirona. Itseasiassa tämä taitaa olla se meidän ykkösvaihtoehto. Istuimesta löytyy kaikki mitä pitääkin ja vielä vähän päälle! Suositushinnaltaan Sirona on "vain" 100€ kalliimpi mitä Be Safe , mutta onneksi istuimia myydään myös muissa maissa  (esim . saksa ja viro) huomattavasti halvemmalla. Nopealla googlailulla  Tallinnasta saisi 499€ ja Saksasta päälle 400€. Toki asiaan perehtymällä enemmän saattaa istuin irrota vieläkin edullisemmin!

Aina voi muuttaa mieltään ja löytää vieläkin paremman vaihtoehdon, mutta luulen silti Sironan olevan se meidän juttu. Sirona on kaikista selaamistani istuimista monipuolisin sekä testien mukaan turvallisin. Tässä istuimessa voi matkustaa sekä selkä että kasvot menosuuntaan, joten pitkäikäisyys on taattu.  Istuin sopii n. 4- vuotiaaksi saakka, mutta uskon ja toivon sen menevän vähän pidempään. Mies on tosiaan ollut  5- vuotiaana 17,7kg ja Milan painokäyrä menee alempana mitä isänsä. Istuin saattaisi siis mennä jopa lähes  6- vuotiaaksi ja siitä sitten olisi hyvä siirtyä korokkeeseen. Ei siis yhtään pöllömpi hinta, jos luottaa siihen, että tällä istuimella on pitkä käyttöikä.

Sironanhan voisi ottaa käyttöön vaikka samantien (istuin selkä menosuuntaan 0-18kg), mutta hankinta on todennäköisesti silti vasta loppukesästä/ alkusysystä. Siihen saakka käytössä on turvakaukalo, mikä onkin tällä hetkellä se käytännöllisin. Turvakaukalon kanssa on niin helppo liikkua, kun nukkuvaa lasta ei tarvitse herättää. Lisäksi meidän kaukalon saa liitettyä adapterilla vaunuihinkin, joten käytännöllisyytensä puolesta kaukaloa käytetään "mahdollisimman pitkään". Lastenturvan sivuilla lukee myös, että kaukalo on pienelle vauvalle se kaikista turvallisin vaihtoehto.
 "Kaukaloa kannattaa käyttää niin kauan kun lapsi siihen järkevästi mahtuu. Hyväksytty se on niin kauan kun lapsen paino pysyy asetettujen kilorajojen sisäpuolella ja lapsen takaraivo on istuimen selkänojan suojaama. Turvakaukalo suojaa parhaiten pientä lasta. Tietenkin kaukalon ollessa vanha tai muuten vähemmän turvallinen, ehkä voi siirtyä jo 6kk iässä selkämenosuuntaan turvaistuimeen." - lastenturva.fi

Meillä mentäisiin selkä menosuuntaan ihan niin pitkään, kunnes se ei ole enää lapsen kannalta turvallista.  Turvallisella tarkoitan sitä, ettei lapsi yksinkertaisesti enää mahdu olemaan istuimessa. Pieni koukku jaloissa ei haittaa, päin vastoin käsivarsissa ja jaloissa pitääkin olla vähän kulmaa, ettei raajat pakotu ottamaan mahdollisia törmäyksiä vastaan. Tavoitteena olisi matkustaa ainakin 3- vuotiaaksi (mielellään neljä) selkä menosuuntaan ja sen jälkeen sitten siirtya kasvot menosyúuntaan. Kasvot menosuuntaan matkustettaessa Sironassa lapsi kiinnitetään viisipistevaljaiden sijaan etujuojatyynyllä. Aiemmin tässä tekstissä lyttäsin palkki-istuimet täysin, mutta mielestäni (ja testienkin mielestä) palkki on turvallinen sitten, kun lapsi on siihen sopivan kokoinen. Sironaankin lapsen saa laittaa jo 9kg, mutta asian kannattavuuden voi jokainen vanhempi sitten ihan itse päättää.

"Palkki-istuin on sopiva silloin kun palkin yläreuna tulee rintalastan kohdalle. Turvaistuinvalmistajien mukaan palkki-istuin on paras silloin kun lapsi on siihen oikean kokoinen. Silloin lapsi istuu mukavimmin ja saa mahdollisimman suuren hyödyn turvaistuimen rakenteista myös sivutörmäystilanteissa. Eli välttämättä 9kg painava lapsi ei ole vielä tarpeeksi pitkä palkki-istuimeen. Silloin kannattaa esimerkiksi mennä kaukalossa vielä jonkin aikaa tai sitten ostaa välivaiheen turvaistuin. Tärkeintä on aina, että lapsi matkustaa sopivan kokoisessa turvaistuimessa." - Lastenturva.fi

Lisäominaisuuksia istuimessa on paljon ja yksi parhaista on varmasti tuolin käännettävyys. Ja nyt käännettvyydellä tarkoitan kääntämistä auton ovea kohti. Tämän kääntöominaisuuden vuoksi lapsen kiinnittäminen ja pois ottaminen on huomattavasti helpompaa. Tarkempaa tietoa Cybex Sironasta voi lukea esim täältä tai täältä. Niin ja unohtui vielä sanoe, että Sironassa ISOfix kiinnitys on molemminpäinasennettaessa (Be Safessa vain selkä menosuuntaan), mikä taas minimoi virheet lisää turvallisuutta myös kasvot menosuuntaan matkustettaessa. Itse en ole nähnyt Sironaa vielä livenä, mutta kuvien perusteella penkki vaikuttaa fiksulta. 

Valinta on siis tehty, mutta mitään ei ole vielä ostettu. Mua kiinnostais nyt kovasti tietää:  Mikä istuin teillä on? Miten se on toiminut käytössä? Onko jollain toisellakin istuinpohdiskelut menossa? Mikä on teidän valintanne?   Ja tärkein kysymys:  Jos jollain on Cybex Sirona, kertokaahan, oliko satsauksen arvoinen?

Lähteet: Autoliitto, Lastenturva  sekä Lastenturvan ja Ozbabyn Turvaistuimen valintaoppaat. Oppaat löydät Täältä ja Täältä

Tässä vielä autoliiton testin tulokset:

Turvallisuus:

+ Erittäin alhainen kuormitus etutörmäyksessä
+ Alhainen kuormitus sivutörmäyksessä
+ Hyvä vyön reititys
+ Istuimen saa kiinnitettyä tiukasti autoon 

Käyttömukavuus:

+ Väärinasentamisen riski on pieni
+ Istuimen asentaminen ja lapsen kiinnittäminen on helppoa
+ Erittäin helposti ymmärrettävät käyttöohjeet ja varoitusmerkinnät 
- Istuin on erittäin painava

Istuinmukavuus:

+ Hyvä pehmustus
+ Miellyttävä istumisasento
+ Istuimen tilantarve autossa on kohtuullinen
+ Istuin on tilava
- Epämukava jalkatuki
- Lapsi näkee huonosti ulos autosta 

Puhdistus/Viimeistely:

+ Istuinpäällisen voi pestä koneessa
+ Istuin on hyvin viimeistelty 
- Istuinpäällisen irrottaminen on vaikeaa

Haitalliset kemikaalit:

+ Erittäin pieni kemikaalikuormitus 

Yhteenveto:

Turvallinen lastenistuin, jossa alle 18 kilon painoiset lapset (noin neljänteen ikävuoteen saakka) voivat matkustaa selkä menosuuntaan, tai vaihtoehtoisesti yli 9-kiloiset lapset saavat matkustaa kasvot menosuuntaan. Istuimen voi kääntää sivusuunnassa, jolloin lapsi pääsee helpommin istuimeen. Istuimen saa asentaa vain isofix-kiinnityksellä ja vain sellaisiin autoihin, joille istuimen valmistaja sallii tämän kiinnitystavan (tarkastettava istuimen mukana olevasta luettelosta). Istuimen kiinnittäminen auton turvavyöllä ei ole sallittua. Jos lapsi matkustaa kasvot menosuuntaan, pitää istuimen valjaat laittaa päälliskankaan alle ja istuimeen on kiinnitettävä etusuojus. 

Keväinen olohuone

Aina keväisin ( kai nyt jo saa sanoa kevät?) mulla on kova sisustuskuume. Tekis mieli ostaa kaikkea kivaa, muttei sit kuitenkaan tiedä mitä oikeastaan edes haluaisi. Saati sitten tarvitsisi. Ikeahammastakin kolottaisi ihan vietävästi, mutta nyt ei taida olla rahaa. Sinne kun aina menee se satku jos toinenkin. Verkkokauppojakin on tullut koluttua muutamana iltana ja nyt mul on taas aika selkeä visio kevätsisustuksesta.

Harvemmin välitän väreistä, mutta nyt innostuin kokeilemaan vaaleaa roosaa. Ihan hirveän hurjaksi en heittäytynyt, nimittäin väriä on ainoastaan sohvatyynyissä ja kukissa, mutta onhan sekin jo jotain! Roosan lisäksi laitoin pari mustaa tyynyä ja musta beigen torkkupeiton. Tosta peitosta kyselinkin jo mielipiteitä instan puolellla (@netankotiblogi). Aluksi olin sitä mieltä, että kuvio on liikaa maton kanssa, mutta kummasti silmä alkaa tottua ja päätin pitää hänet. Voihan sen aina heittää makkariin jos ei myöhemmin enää mielytäkkään.

Tauluhyllyille suunnittelin laittavani julisteita mustiin kehyksiin. Nämä kolme allaolevaa julistetta sopisi olohuoneeseen aika kivasti! Onko teillä kokemuksia näistä Desenion julisteista?

Desenio.fi

Onko teillä tapana vaihtaa kodin tekstiilejä vuodenajan mukaan?

Vatsalihasliikkeet raskauden jälkeen

Kuka paljastaa googlanneensa joskus "vatsalihasliikkeet raskauden jälkeen"? Täälä ainakin nousi yksi käsi pystyyn. Itseasiassa googlasin noilla hakusanoilla jo hetki sitten ja löysin aika mielenkiintoisen blogin, josta haluan vinkata myös teille.

Äitiys liikuntaa- blogissa on erittäin kattavasti kirjoituksia mm. raskausajan liikunnasta , nivelten löystymisestä ja ja juurikin niistä vatsalihastreeneistä. Kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa, mikäli aiheet kiinnostaa.

Itse olen nyt reilun kuukauden tehnyt kevyitä vatsalihasliikkeitä tarkasti keskittyen ja vatsalihaksia tunnustellen. Viime fysioterapiakerralla kävimme läpi muutamia vatsalihasliikkeitä, mitä voi alkaa rauhakseltaan tekemään erkauman palauduttua. Nämä liikkeet ovat varmasti kaikille tuttuja ja uskon, että jokainen on jossain elämän vaiheessa näitä jopa tehnytkin. Mistään erittäin haastaista liikkeistä ei todellakaan ole kysymys, jotta tekniikka pysyy kasassa eikä vatsaan pääse muodostumaan liikaa painetta.

1. Vatsarutistus

Yksi saamistani harjoitteista on vatsarutistus, mikä onkin yksi tavallisimmista vatsalihasliikeistä. Tämä liike harjoittaa erityisesti suoria vatsalihaksia, mutta esimerkiksi myös poikittainen vatsalihas tekee liikkeessä töitä. (poikittaisen vatsalihaksen aktivaatioita löydät aiemmasta fysioterapia-postauksstani). 

Aloitusasennossa kyynärpäät tulee olla hieman irti lattiasta, jotta lavat ovat paremmassa asennossa ja vatsalihakset jo valmiiksi pienessä jännityksessä. Rutistaessa riittää, että lavat nousee irti lattiasta. Muitsa pitää hartiat rentoina ja älä paina leukaa rintaan kiinni.

2. Vatsarutistus kiertäen

Toinen vatsalihasliike on muöskin vatsalihaksia rutistava. Tämä liike käy eniten vinoihin vatsalihaksiin pienen sivurutistuksen vuoksi, mutta myös poikittainen vatsalihas tekee töitä. Molemmat rutistukset tulee tehdä rauhallisesti ja kannatta keskittyä erityisesti siihen, että tuntuma pysyy vatsalihaksissa, eikä esimerkiksi kädet vahingossa nosta päätä ylös.

3. Pakarapotku

Tämä kolmas liike on variaatio perinteisestä pakarapotkusta. Normaalistihan jalka nousee ylös samalla pakaraa rutistaen, mutta tässä liikkeessä jalkaa liu`utetaan lattiaa pitkin suoraksi samalla pitäen keskivartalon tiukkana ja niskan rentona.

Aloitusasennossa polvet ovat lonkkien alapuolella ja laske yläselkä kapojen väliin rennoksi. Aloita keskivartalon lihaksien aktivointi jo konttausasennosta ja lähde pikkuhiljaa liu`uttamaan toista jalkaa taaksepäin koko ajan keskittyen keskivartalon aktivaatioon. Liikettä tehdessäsi huomioi, ettei lantio saa kipata kumpaakaan suuntaan, vaan painon pitäisi pysyä tukijalalla tasaisesti.

Näitä kolmea liikettä on nyt hinkattu hetken aikaa ja ylihuomenna on fysioterapiajakson viimeinen käynti. Jokohan nyt saan luvan haastavampiin vatsalihasharjoitteisiin? Esimerkiksi lankkua olisi kiva kokilla pitkästä aikaa. Entä juokseminen? Olisi niin mukava hölkätä juoksumatolla alkulämmittelyt ennen salitreeniä.

Jos nyt tulee mieleen jotain kysymyksiä raskauden jälkeiseen fysioterapiaan liittyen, voi niitä kirjoitella taas kommenttikenttään. Vastaukset saatte loppuviikosta viimeisessä fysioterapia- postauksessa.

Fysioterapiakäynti saatu blogin kautta.

Herkutellen viikonloppuun

Reilu kuukausi takaperin löysin Suomalaisen kirjakaupan alesta hurjaan 5€ hintaan Koko Suomi Leipoo- Reseptikirjan. Tästä ostohetkestä lähtien olen himoinnut yhtä herkkua (tai oikeastaan useampaakin), ja  tänään päätin vihdoin leipoa herkullista Focacciaa vieraille tarjottavaksi.

Ohje on ihan super helppo. Epäonnistuminen on lähes mahdotonta, koska onnistuinhan minäkin ensimmäisellä yrittämällätä. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Taikina:

7dl Vehnäjauhoja

2tl Suolaa

40g Tuorehiivaa (itse käytin kuivahiivaa 1 pussin)

½dl Oliiviöljyä

3½dl Vettä

1. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää hiiva aineiden sekaan.

2. Lisää öljy ja kädenlämpöinen vesi.

3. Sekoita taikinaksi 10min (Itse jaksoin vaivata max. 2min, eli vähemmälläkin vaivaamisella onnistuu. )  Huom! Taikina saa olla vähän löysää

4. Kohota taikinaa lämpimässä 20min. Muotoile taikina öljyttyyn vuokaan (n. 30x20) litteäksi        levyksi. Peitä ja anna kohota vielä 15 min. 

5,  Koristele Focaccia tomaateilla, rosmariinilla ja suolalla. Paista leipä 190 asteessa n. 25min, voitele kuumana oliiviöljyllä.

Vuoassa ja koristelun vaiheen öljyämisessä ei kannata pihistellä. Varsinkin vuoassa tulee olla runsaasti öljyä, jotta pohja saa paistoväriä ja rakenteesta tulee mukavan rapea. Huom! älä käytä vuoassa leivinpaperia.

Focaccian lisäksi mun on pitänyt vinkata teille pari muutakin huippureseptiä , mitkä on jäänyt roikkumaan luonnoksiin. Nimittäin Kinuskikissan Gluteiiniton ja maidoton suklaakakku sekä Koko suomi leipoo - kirjan vadelma valkosuklaa whoopiesit. Suklaakakku sopii lähes kaikille, nimittäin siihen ei tule gluteenia, maitoa eikä kananmunaa, lisäksi kakku on myös vegaaninen! Hyvin toimiva, ja ennenkaikkea maistuva kakku tarjottavaksi. Maku on ihanan suklainen ja makea, muttei liian äklö. Tämä kakku meni hyvin äkkiä parempiin suihin, eikä kukaan valitellut sen maistuvan allergikon kakulta. Meillä tätä kakkua on tarjoiltu jo ristiäisissä ja 6kk synttäreillä. Kakku on niin herkkua, että tekisi mieli leipoa sitä jatkossakin, mutta kai sitä voisi kokeilla myös jotain muuta seuraavalla kerralla. Onko teillä jemmassa jokin hyvä gluteeniton ja maidoton resepti?

Suklaakakun reseptin löydält täältä . Muuten toi Suklaakakun Mousse olis kyllä aika herkkua ihan pelkältäänkin! p.s Mikäli aiot leipoa kakun, suosittelen tsekkaamaan resptin kuvat. Kuvien avulla on nimittäin huomattavasti helpompi löytää tarvittavat aineet ostoskoriin. 

 Whoopies Taikina:

3½dl Vehnäjauhoja

1½tl Ruokasoodaa

½tl Suolaa

1tl Vaniliinisokeria

160g voita

1 3/4dl dl (150g) Siro sokeria (otse käytin Ruokosokeria)

1 Kananmuna

1 1/4dl maitoa

Vadelmatäyte

100g valkosuklaata

200g maustamatonta tuorejuustoa

100g Suomalaisia vadelmia

Koristelu:

Suklaata

Tomusokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmuna pienissä erissä. Lisää sen jälkeen puolet jauhoseoksesta ja maito . Sekoita kevyesti. Lisää loput jauhoseoksesta ja sekoita.

Huom! vaahdota taikinaa riittävästi!

Pursota taikinasta pyöreitä nokareita leivinpaperille. Paista 175 asteessa 12-14 min. Jäähdytä 5 min ja siirrä ritilälle jäähtymään.

Sulata valkosuklaa. Vatkaa tuorejuusto ilmavaksi ja sekoita siihen suklaa ja vadelmat. Sekoita tasaiseksi. Laita täyte pursotinpussiin ja täytä jäähtyneet whoopiet.

Koristele suklaalla ja tomusokerilla

Sekametelisoppa

Viime postauksesta on vierähtänyt jo tovi, joten nyt taitaa olla korkea aika rikkoa reilu viikon blogihiljaisuus. Itseasiassa kaipasin pientä taukoa kirjoittamisesta ja halusin keskittyä kotoiluun täysillä. Toivottavati ette ole kadonneet sieltä minnekään! Tästä postauksesta tulee varmasti ihan sekametelisoppa, mutta mä yritän kirjoittaa edes jotenkin fiksusti. Kuvina on nyt ei mitenkään aiheesiin liittyen perus leikkikuvia ihanassa luonnonvalossa <3

Ihan ensinnäkin se unikoulu. Unikouluhan me aloitettiin Milan ollessa muutamaa päivää vajaa 6 kk. Ensimmäisistä öistä voit lukea täältä. Nyt unikoulun aloittamisesta on tasan kolme viikkoa ja olen erittäin onnellinen, että unikoulu oli yksi ryhmäneuvolan aiheista. Ja ennen kaikkea, onneksi me kokeilimme nauvolan vinkkejä! Ensimmäiset kaksi yötä oli ehdottomasti haastavimmat. Oli ihan hirveää kuunnella pienen itkua viereisestä huoneesta Kallen rauhoitellessa tyttöä takaisin uneen. Näiden haastavimpien öiden jälkeen mulla oli aamulla tosi paha mieli. Olo oli epäonnistunut, vaikka onnistuimmekin. lisäksi mietin jääkö vauvalle traumoja öisestä huudattamisesta. Traumoilta taiettiin välttyä, nimittäin aamulla pinnasängystä kuului iloinen jokellus ja vastassa oli hymyilevä tyttö. Ensimmäiset yöt taisivat siis olla hankalia vain äidille. Kahden katkonaisen yön jälkeen homma alkoi sujua paljon vaivattomammin. Muutamana seuraavana päivänä tutinnosto ja päänsilitys rauhoitti Milan takaisin uneen ja ensimmäisen viikon jäleen meillä nukuttiin jo kokonaisia öitä klo 19:30-06:00.

Aluksi yöherättömyys oli itselle aika vaikeaa. Nimittäin mulla meni oikeastaan ensimmäinen viikko myöskin totutellessa uuteen rytmiin. Oli outoa nukkua yö ilman herätyksiä ja siksi heräsinkin aluksi kolman aikaan, enkä meinannut saada enää unta. Muutaman harjoitteluyön jälkeen myös omat yöheräämiset jäivät pois ja  nyt onkin ollut ihanaa nukkua ilman katkoja. Unikoulu oli meille ihan pelastus, nimittäin olin niin kypsä yösyöttöihin. Mua ärsytti suuresti katsoa vieressä kuorsaavaa miestä, kun itse piti hyppiä imettämässä 3 tunnin välein.

Parin viikon päästä kirjoittelen ihan oman postauksen Milan kuulumisista, mutta täytyy nyt tulla ylpeänä äitinä kertomaan uudesta taidosta. Viikonlopun aikana Mila keksi nousta konttausasentoon ja siitä sitten punnerrusasentoon . Konttausasento on tän hetken lemppari ja kontilleen pitääkin päästä jatkuvasti. Innolla/ jännityksellä odottelen ensimmäisiä konttaus "askeleita".  Ei nimittäin paljoa järki neidin päätä pakota. Ihan kauhulla katselen, kun Mila nousee kontilleen tai punnerrusasentoon ja unohtaakin olevansa vähän ryömimisasentoa korkeammalla. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, mitä pää on kolissut lattiaan. Itkuilta ei siis ole valtytty, eikä varmasti vältytä jatkossakaan.

Nyt ei ole hetkeen tullut kirjoiteltua mun painonpudotus-projektista, joten taitaa olla aika kertoa hieman siitäkin. Tammikuun aikana sain pudotettua muutaman kilon ja aika samoissa lukemissa pyöritään edelleen. Paino ei onneksi aina kerro koko totuutta, kuten ei nytkään. Nimittäin senttejä on lähenyt jonkin verran eikä vaatteet enää purista samalla lailla mitä ennen. Kesään mennessä haluaisin kuitenkin vähän kiinteytyä, saada lihasmassaa kerättyä ja kuntoa kohotettua, joten innostuinkin ottamaan salijäsenyyden Lahden Fressille. Nyt jumppailen Fressillä jo toista viikkoa ja olen erittäin tyytyväinen salivalinnasta. Fressillä ehdoton plussa on lapsiparkki, mihin voi viedä alle vuodenkin ikäisen hoitoon. On ihana saada omaa aikaa myös päivisin ja samalla Mila pääsee leikkimään muiden lapsien kanssa.

Jahas. Mila taitaa heräillä päikäreiltä pikkuhiljaa, joten lopetan tällä erää tähän!

Viikonloppu Holiday Club Saimaalla

Viikonlopun miniloma Saimaan kylpylässä on nyt taputeltu pakettiin ja koti näyttää vieläkin ihan räjähdykseltä. Mulla on aina ennen lomalle lähtöä tapana puunata koti siistiin kuntoon, jotta on kiva tulla reissusta kotiin. Harmi vaan , se siisteys on aina heti  tipotiessään. Miten tota tavaraa tuleekin pakattua aina noin paljon? Laukut ja vaunut on edelleenkin eteisessä odottamassa paikoilleenlaittoa juuri sillä paikalla, mihin ne eilen laskettiin. 

Kylpyläreissu meni paremmin kuin hyvin ja oli ihanaa olla pitkästä aikaa koko porukka koossa. Meitähän oli siis kaikki sisarukset miehineen/ perheineen sekä isä naisystävänsä kanssa. Tuskin edes oltais lähdetty tällaiselle reissulle ihan kolmistaan. Lomalla on kuitenkin mukava saada välillä sitä ihan omaa aikaakin, ja tällä kombolla saimme hetkeksi irtautua vauva-arjesta ja olla ihan vain kaksin. Kahdenkeskistä aikaa ei nimittäin ole ollut ihan hirveästi Milan syntymän jälkeen. Itseasiassa nämä kerrat voi helposti laskea yhden käden sormilla. Pari salitreeniä ja yksi ravintolaillallinen, ehkä nyt olikin korkea aika.

 Reissuun lähdettiin perjantaina iltapäivästä, ja eipä tästäkään startista selvitty ilman pientä säätöä. Auton huolto venyi jonkun osan vuoksi ja huollon sijisautoa piti lähteä vaihtamaan anopin maasturiin. Sijaisauto oli nimittäin Volvo v40, eikä sen takakonttiin mahtunut edes vaunut ratasosan kanssa. Onneksi saimme isomman auton käyttöön ja matka pääsi alkamaan. Automatka meni yllättävän hyvin molempiin suuntiin vain yhdellä pysähdyksellä. Mila nukkui lähes koko ajan, ja hereillä ollessaan viihdykkeeksi riitti lelu tai musiikki. Perille päästyämme veimme tavarat huoneeseen ja melkein samantien lähdimme kylpylään polskuttelemaan.

Kuva: Booking.com

Huoneena meillä oli perhehuone, mikä oli juuri sopivan kokoinen meille kolmelle. Huoneen saa jaettua kätevästi verholla, sikäli -mikäli verho olisi ollut paikallaan. Meidän huoneessa verho roikkui puoliksi lattialla ja ilmeisesti muutama verho oli otettu/ tippunut kokonaan pois. Kerroimme puutteesta respaan, mutta harmiksemme asialle ei tehty mitään lupauksita huolimatta.  Onneksi Mila on niin sikeäuninen, että illalla pystyi kuitenkin katsomaan leffaa ilman keskeytyksiä. Luulen, että Muutaman vuoden päästä verho on kyllä ihan pakollinen.

Meillä oli Milalla omatekemät ruoat mukana, ja ne sai hyvin säilöttyä tilavaan baarikaappiin. Tässä meidän huoneessa ei ollut vedenkeitintä ja se hankaloitti hieman ruokailuja. Mikro ja jonkinmoinen eväiden syöntipaikka löytyisi kulemma 4 kerroksesta, mutta me lämmitimme ruoat respassa tai ravintolassa. Lapsiperheille siis vinkkinä, kannattaa pyytää huonetta 4 kerroksesta, jotta ruoan lämmitys on helpompaa ja saa syödä rauhassa omassa huoneessa.

Saimaalla ehdoton plussa on, että kaikki palvelut on saman katon alla. Varsinkin pienen lapsen kanssa oli kätevää, että sai pukea uikkarit huoneessa rauhassa päälle ja mennä siitä sitten porukalla pukuhuoneiden kautta suihkutiloihin. Pukuhuoneet oli naisille ja miehille yhteiset ja se myöskin helpotti uintireissua. Aiemmin vaunut on ilmeisesti saanut viedä ihan kylpylään asti, mutta nyt ne oli jätettävä pukutiloihin. Naisten suihkutiloista löytyi kuitenkin muovinen syöttötuloili, johon vauva oli hyvä laskea oman suihkuttelun ajaksi.

Kylpylässä oli lapsille oma ihanan lämmin allas, mutta me viihdyimme paremmin isossa altaassa. Aluksi Mila oli vähän ihmeissään, mutta pian mimmi jo sukelteli ja polski innoissaan hihkuen. Milan kanssa uimme perjantaina ja sunnuntaina, lauantaina pääsimme sitten ihan  kaksin rentoutumaan ja nauttimaan saunamaailmasta.  Näin Tammi- helmikuun vaihteessa ei onneksi ole sesonkiaika, joten allasosastolla oli suht rauhallista.

Ravintolatarjonta oli mielestäni vähän huonoa. Tällä hetkelä oli kolme ravintolaa auki; Easy Kitchen, Le Biff ja O` Learys. Easy Kitchenissä ruoka oli abc-ravintoloiden buffatasoa ja siitä lähes 30e oli mielestäni ihan liikaa. Le Biff taas oli aika hintava paikka ja siksi päädyimmekin  Molempina iltoina ruokailemaan O`Learys- ravintolassa ja ruoka oli ihan maistuvaa. Suosittelen ainakin maistamaan Fish and Chips annosta! O`Learysissä musiikki oli aika kovalla, mutta siitä huolimatta Mila nukkui Perjantai-iltana vaunuissa koko ruokailun ajan.

Voin ehdottomasti suositella Holiday Club Saimaata varsinkin lapsiperheille, vaikka listasinkin tähän muutaman epäkohdan.  Meidän viikonloppu oli onnistunut ja sen kruunasi ehdottomasti hyvät yöunet. Mila on nyt nukkunut jo vajaan viikon yöt ilman herätyksiä. Unikoulu on siis tuottanut toivottuja tuloksia!