Vuoden 2015 luetuimmat postaukset

Muutamissa blogeissa tämäntyylinen postaus onkin jo näkynyt, ja nyt on mun aika koota vuoden 2015 luetuimmat postaukset.

Viime vuoden ehdottomasti luetuin postaus on Marraskuussa julkaisemani kirjoitus Raskauden jälkeinen fysioterapia. Lisäksi raskauden jälkeinen liikunta ja fysioterapia on yleisimpiä hakusanoja, millä blogiini eksytään. Synnytyksen jälkeinen kuntoutus siis ilmeisesti kiinnostaa, mikä on mielestäni erittäin positiivinen asia. Huomenna mulla on itseasiassa kolmas fysioterapiakäynti ja siitä käynnistä on tulossa postausta vielä tällä viikolla.

Kakkospaikalta löytyy Synnytyskertomus. Tämä ei ainakaan minulle tullut lainkaan yllätyksenä. Itsekin luin varmasti kaikki mahdolliset synnytyskertomukset viimeisten raskausviikkojen aikana, mitä löysin. Itseäni synnytys ei niinkään jännittänyt, ennemminkin halusin vain lukea kokemuksia ja tietää synnytyksistä mahdollisimman paljon. Onneksi kirjoitin sen niin pian synnytyksen jälkeen, nimittäin niihin tunnelmiin on aina niin mukava palata. On se synnytys vaan aika mullistava kokemus. Kirjoititko sinä synnytyskertomusta? Vai muisteletko sitä vain epikriisin avulla?

Kolmannelta sijalta löytyy teksti Miks mulle ei kerrottu.  Tää on ollu mun blogihirtoriani hauskin postaus, ainakin kommenttien perusteella ja lisäks Tää on itseasiassa yks mun lempipostauksista. 

Aloin kirjoittamaan tätä listaa jo synnärillä, etten vaan unohda esim niitä jälkivuotovaippoja :D. Voih! Tätä kirjoittaessa nauroin itsekin ihan vedet silmillä. Näin jälkeenpäin kyllä mietin, että olisko muutamat jutut pitäny jättää kirjoittamatta! 

Toi maidonnousu oli aika....ööh! :D No ainaki oli naiselliset muodot

Suosituimpien postausten joukosta löytyy myös muutama vauvamoon-postaus.  Mun Bränd New Ihanuus ja Hormonihuuruissa. Apua, miten pieni meidän Mini-Mila on ollutkaan! Olisipa olemassa kone, minkä avulla pääsisi matkaamaan ajassa taaksepäin. 

Myös masukuvat kiinnostivat, eikä mikään ihme. Hannes sai otettua ihan mielettömän hienoja kuvia meistä! 

Perus kuulumispostausten ( Kuulumisia , Ihana Pieni Ihme ja Ristiäissuunnitelmia) lisäksi Top 10:ssä on parisuhteesta kertova postaus Niin myötä, kuin vastoinkäymisissäkin. 

Vauvajutut on siis ehdottomasti suosituimpia. Top 10 ei nimittäin ole lainkaan sisustuspostauksia. Kiinnostaako sisustusjutut? Mistä luet mieluiten?

P.S Tämän viikon puolella pyörähtää käyntiin blogin ensimmäinen arvonta! Olkaahan kuulolla :)

Palapelimatto

Tämä kuvissa näkyvä palapelimatto on herättänyt kiinnostusta nyt sen verran, että ajattelin tehdä siitä ihan oman postauksensa. Tämä teksti tulee olemaan ehkä blogihistoriani vähätekstisin ja muutenkin suppea, mutta tuleepahan matto esiteltyä.

Matto on Hong Kongista ostettu reilu kuukausi takaperin. Hintaa matolla oli n. 12€ ja merkkiä en muista (olikohan tämä edes minkäään merkkinen?). Halpa hankkia, mutta pirun kätevä! Viime viikolla laitoin puuhamaton pesun kautta kaappiin jemmaan, koska Mila roikkui eläimissä yrittäen nousta istumaan ja irroitti sitten yhtäkkiä lelusta otteensa (tyhmänrohkea?). Tämän siirron jälkeen palapelimatto on ollut entistä enemmän käytössä. 

Milan käsittelyssä peitot sun muut lattiapehmusteet ei pysy lainkaan paikoillaan, siksi tämä matto onkin meille ihan täydellinen. Lisäksi matosta saa helposti otteen, eikä jalat ja kädet luista. Tämä ominaisuus todennäköisesti helpoittaa ryömimistä ja myöhemmin konttaamista.

Mila tykkää, että leluja on vähän joka suunnassa, jotta voi sitten itse kääntyä kellonviisarimaisesti "oikean" lelun luo. Tämä yhdeksänpalainen matto on tällä hetkellä juuri sopivan kokoinen, mutta myöhemmin  vähän isommille palasille voisi olla käyttöä. Lisäksi 2,5 vuotiaiden serkkupoikien hieman vauhdikkaassa käsittelyssä palapelimatto oli kröhöm ikäänkuin palasina :D Luulen, ettei mun hermo kestäis koota samaa palapeliä päivästä toiseen. Nimittäin eläinkuviotkin irtoaa 2-3 palaseen.

Minkälaisia leluja teidän alle 1- vuotiaat leikkivät?

2 0 1 6

Palaan nyt aluksi muutaman päivän taakse uuden vuoden aaton fiiliksiin. Meillä on ollut jo monen vuoden ajan perinteenä viettää uutta vuotta tietyllä kaveriporukalla. Tämä ystäväporukka on kasvanut sitä mukaa, mitä "poijat" on löytänyt kumppaninsa. Minä olin ensimmäinen (hihi jee!) ja loput tytöt tulivat porukkaan muutaman vuoden aikana. Tällä porukalla uutta vuotta on juhlittu vuodesta 2011 lähtien.

Mila on tämän ystäväporukan ensimmäinen lapsi ja mietin pitkään ottaisimmeko Milaa mukaan, vai veisimmekö lapsen mummolaan muutamaksi tunniksi. Vielä torstaiaamuna olin täysin varma vanhempien omasta ajasta ja Milan hoitoon viemisestä, mutta illan lähestyessä mieleni muuttui. 

 Oma-aika olisi ollut ihanaa, mutta tiedän etten olisi pystynyt täysin rentoutumaan. Milan ollessa hoidossa mietin koko ajan: Onkohan kaikki hyvin? Nukkuko lapsi? Onkohan Mila syönyt? Lisäksi vilkuilisin jatkuvasti kännykkää ja pahimmassa/parhaimmassa tapauksessa soittelisin/ laittaisin viestiä jatkuvasti. Milan mukaanottaminen olisi kaikista vaivattomin tapa minulle, varsinkin kun tiedän Milan nukahtavan yöunille n. 19:30.

Kotona lähtöä valmistellessani aloin tulla todella kiukkuiseksi. Ensinnäkin; Miksi kaikkien vaatteiden pitää olla eelleen niin tiukkoja ja näytän vaatteissa ihan makkarankuorelta! Suutuspäissäni löin Kallen kanssa jopa kättäpäälle, ettei toista lasta tule (koska en kestä raskauden tuomia muutoksia). Toiseksi mua ärsytti laittautua, kun toisella kädellä saat syöttää lasta, pakata laukkua ja hyssyttää. Äitiys alkoi todenteolla ärsyttää! Lopulta mua ärsytti se, kun mua ärsytti olla äiti ja ärsytti olla toiselle niin tärkeä ja ärsytti se et joku on mulle niin tärkeä. Ja äääääää! Ärsytti ku halusin olla ärsyyntyny, mutta en saa vaan huutaa ja olla ärsyyntyny, ettei lapsi pelästy.

Onneksi meidän taloudessa on yksi viilipytty, muuten lähdöstä ei olisi todellakaan tullut mitään. Ilta meni onneksi hyvin. Mila kävi nukkumaan puoli kaheksan aikaan pienen nukutustaistelun jälkeen ja kahdeksalta kaadoin itselleni viiniä. Tän lasillisen (lopulta lähes pullollisen)

 olin todella ansainnut. Nautin illasta ja annoin Kallen hoitaa mahdolliset tutinnostot ja yösyötöt. Vaikka lapsi nukkui yläkerrassa ja oli kokoajan läsnä, pystyin silti olemaan vain minä ja rentoutumaan.

Illan edetessä ja viiniä siemaillessani tajusin todellisen syyn alkuillan ärsyyntymiselle. Mä olisin vain hetken, ihan pienen hetken halunnut olla lapeton. Älkää ymmärtäkö väärin. Mila on mulle ihan kaikki kaikessa, enkä vaihtais tätä elämää ja lastani mihinkään. Silti aina silloin tällöin olisi vain ihanaa olla itsekäs. Tehdä asiat siinä järjestyksessä, mitä itse haluaa. Ja kaikkein eniten toivoisin, ettei kokoajan tarvitsisi olla toisesta vastuussa ja huolissaan.

En olisi ikinä uskonut, millaista äitiys todella on. Loputonta rakkautta ja jatkuvaa huolta. Nämä asiat ei todennäköisesti muutu ensi vuoden aikana. Päinvastoin todennäköisesti rakkaus ja huoli kasvaa vuosi vuodelta isommaksi. Siitä huolimatta lupaan ensi vuonna itselleni enemmän omaa-aikaa. Aikaa olla vain minä. 

Täydellisen epätäydellistä

Blogi on viimeisten kuukausien ajan painottunut hyvin vahvasti vauva-arkeen, mutta nyt olisi luvassa pitkästä ajasta sisustusjuttuja!

Mä oon aina ollut kovin sisustusihminen ja joskus pienempänä mun unelma-ammatti olikin sisustussuunnittelija Innoon tai Pieneen Pintaremonttiin. Ihan Marko Paanasta musta ei tullut ainakaan VIELÄ, mutta ehkä vielä jonain päivänä? Sitä päivää odotellessa sisustelen omaa kotia ja syksyn aikana olenkin tehnyt muutamia hankintoja, mitä en ole täällä ehtinyt esittelemään.

Milan synnyttyä sisustus on kokenut jonkinlaisen kolauksen. Miten siitä ihanasta ja siististä kodista muuttuukin vauvan myötä varsinainen sekamelska. Nämä kuvat on nyt napattu ilman yhdenkään tavaran siirtämistä. Valokuvat ei ehkä ole sisustuspostauskategoriaa, mutta mitä sitä suotta luomaan liian kiiltokuvamaista illuusiota? Tältä meillä oikeastikin näyttää. (eilen oli siivouspäivä)

Lapsen myötä myös kalusteita on pitänyt miettiä uudestaan. Ensinäkin luovuimme olohuoneen pöydästä sen terävien kulmien vuoksi ja toiseksi makuuhuoneessa on jo pidemmän aikaa ollut joko tyhjä työpöytä tai työpöytä plus kaksi näyttöä. Vähän riippuen siitä onko koneet firman toimistolla vai ei. Miten tietokoneet voikin olla niin rumia? :D

Mulla on kokoajan jokin sisustushaave mielessä, mutta lähestulkoon aina tyhjillään olevan lompakon vuoksi haaveet pysyvät haaveina. Jo pari kuukautta sitten marssin Askoon hakemaan uudet maton eteiseen ja tämä ostos on todellakin ollut joka pennin arvoinen. Tämä beige matto on nyt  hieman leveämpi ja juuri oikean kokoinen meidän eteiseen. Edellinen harmaahan oli vähän liian kapea. Mielestäni nykyinen matto tuo mukavaa tilantuntua ahtaaseen eteiseen.

Ihan hirveästi uusia sisustusostoksia ei ole tullut tehtyä, siksipä nämä joululahjaksi saadut kastehelmet tuovatkin kivaa piristystä muuten jo "vanhaan" sisustukseen. 

Mila 5kk

" Suloinen ja hyväntuulinen neiti. Ketterästi kääntyilee, leluun tarttuu, vie suuhun. Kulkusen ääneen reagoi. Napansa ympäri pyörii. Soseita aloitettu rm:n lisäksi. Kasvut ok."

Taas on yksi kuukausi perhe-elämää takana ja nyt meillä asustaa jo viisikuinen pikkuneiti. Aika menee kovaa vauhtia ja nämä kuukausipostaukset on itseasiassa ihan pelastus. Täytin eilen vauvakirjaa ja ilman näitä kuukausikatsauksia olisin ollut ihan hukassa. Ilman pientä kertausta en olisi mitenkään muistanut tarkasti, millaista elämää meillä elettiin neljä kuukautta sitten. Jotain hyötyä siis tästäkin harrastuksesta!

Viisikuinen Mila on edelleen varsinainen vauhtimimmi. Jatkuvasti pitää höseltää ja lattialla olo on niin siistiä. Leikkimatto ja sen roikkuvat lelut on jo ihan "so last season", Milaa kiinostaa enemmän vilkkuvat, liikkuvat ja äänekkäät lelut. Mila viihtyy lattialla pehmeän palapelimaton päällä hyvin, varsinkin jos lähettyillä on paljon leluja. Lempilelut on FB:n bussi, brion puuhelistin, puhuva nalle ja vauvojen tabletti. Näiden lisäksi myös äidin kännykä ja kaikki lehdet on tosi kivoja, niillä tosin leikitään harvemmin.

Ryömimistä harjoitellaan edelleen, se on niin lähellä mutta silti niin kaukana (onneksi!). Vatsallaan Mila pyörii napansa ympäri ja myös pieni matka liikutaan sivuttain. Eteenpäin menoa harjoitellaan edelleen. Selinmakuulla liikuminen on jo aika hurjaa. Mila nostaa selällään lantion ylös ja samalla ponnistaa itseään iteenpäin. Tämä "selkämyyry" on Milasta hauskaa, varsinkin sängyn päällä.

Mila on 99% hyvällä tuulella ja itku tulee vain väsymyksestä tai nälästä. Näiden ensimmäisten kuukausien aikana Mila on hyvin opettanut meidät vanhemmat toimimaan oikein ja ehkä siksi tällä hetkellä elämä onkin aika helppoa (kopkop , koputtaa puuta). Ensimmäisten kuukausien "taistelut" rytmin löytymisen puolesta on selkeästi tuottanut tulosta ja se helpoittaa tätä arkea kummasti. On helpottavaa tietää 1-3 yösyötön jälkeen, että päivällä nukutaan 3-4 päikkärit ja yöunille käydään 19-19:30.  Väsyneenä voi siis hyvin nauttia itsekin päiväunista.

Mila nukkuu päivällä pinnasängyssä omassa huoneessaan tai liikkeellä ollessamme vaunuissa. Vaunuihin Mila nukahtaa lähes samantien ja sänkyyn nukuttaessa neiti touhuaa ja juttelee hetken yksikseen ennen nukahtamista. 

Viisikuinen pikkuneiti harrastaa seurakunnan kerhoa sekä vauvauintia. Mila viihtyisi kerhoissa varmaan päivittäin, mutta äidin mielestä välillä pitää tehdä muutakin. Kerhojen lisäksi me vauvatreffeillään ahkerasti ja alkuvuodesta syntyy muutama vauvakaveri lisää.

Hieman vajaa nelikuisena aloitimme kiinteiden maistelun ja kuukauden aikana olemme maistelleet jo aika laajasti eri makuja. Vihannessoseet teen itse ja myös hedelmäsosetta silloin tällöin. Sosemaistelut aloitettiin bataatilla ja sen jälkeen on maisteltu: porkkanaa, perunaa, kesäkurpitsaa, parsakaalia ja näiden sekoituksia. Tänään maistoimme ensimmäistä kertaa kaurapuuroa ja myös se upposi erittäin hyvin pieneen mahaan.

Neuvolan mitat: suluissa 4kk

Paino: 6175g  (5805g)

Pituus:63cm    (65,2cm)

Py: 40,6cm (39,6cm)

Nyt Mila käyttää koon 62 vaatteita ja pikkuhijaa siirrytään kokoon 68. Vaipoissa käytämme Liberon touch- vaippaa koossa 3. 

-N

Meidän Joulu

Perheen yhteiset vapaapäivät on ihana piristys arjen keskellä, mutta kyllä mä tänään aamulla huokaisin, onneksi taas on arki! (ainakin muutaman päivän)

Meidän joulu oli onnistunut ja vähän vauhdikas. Näimme lähimmäisiä, sukulaisia, ystäviä sekä tuttavia ja nautimme yhteisestä ajasta. Meidän "joulujuoksut" alkoi aatonaattona ja loppui eilen. Kyläilimme monessa paikassa, tai oikeastaan suoraansanoen juoksimme paikasta A paikkaan B viisi päivää. Sinänsä ihan kiva, että näki paljon ihmisiä. Toisaalta reissaaminen alle puolivuotiaan kanssa on aika ööööh miten sen sanoisi, uuvuttavaa? Kaikessa ihanuudessaan tämä joulu taitaa jäädä nyt viimeiseksi  tätä laatua.

Meidän joulujengi

Aatonaattona kävimme Milan Mummilla ja Papalla syömässä ja saunomassa ja samalla nappasimme tonttujen jättämät paketit mukaan. Mummolan tonttujen mielestä Mila on ilmeisesti ollut tosi kiltti, nimittäin lahjasäkki oli melkoinen!

Jouluaaton vietimme Siskon eli Milan kummien luona. Vanhempien eron myötä on saanut heittää hyvästit perinteiselle perhejoululle, mutta tämä sisarusjoulu oli itseasiassa paras joulu erittäin pitkään aikaan!

Mila ja Isomummi

Blogikuvien takana on....aina kaaos :D

Serkukset, kerrankin kaikki kolme hetken paikoillaan

....ja taas mennään!

 Meidän aatto alkoi nopealla aamupalalla, jonka jälkeen suuntasimme Äidinäidin luokse jouluntoivotukseen. Pikaisen visiitin jälkeen pyrähdimme kaupan kautta Nellille...Tai tarkoitus oli pyrähtää :D Ajatus oli käydä nopeasti hakemassa limpparia ja Milalle siistit jouluvaatteet (edellinen asu koki Niskap***an kohtalon).  Todellisuudessa vähän innostuin, kun tajusin joulualejen jo alkaneen. Kävimme katsastamassa Lindexin ja Kappahlin aletarjonnan ja sieltä löytyikin vähän lisälahjoja.

Jouluaattoon kuului joulusauna, joulurauhanjulistus, puuro, kirkko, jouluruoka ja lahjojen availua. Tällä porukalla joulunvietto oli tosi mutkatonta. Jokainen osallistui järjestelyihin jollain tapaa, eikä kukaan joutunut yksin keittiönperukoille, lisäksi ruoan suhteen menimme vähän sieltä mistä aita on matalin. Valmis/puolivalmisruoka kunniaan!

Joululahjat oli tänä vuonna melko lapsipainotteisia, ja esittelenkin nyt vain mitä Mila sai tänä jouluna lahjaksi. Milan mielestä sellofaani ja lelut oli parhaita, mutta äidin mielestä kaikki lahjat oli erittäin mieluisia.

Vaatteita koossa 68-80

 Tää oli nyt tällainen joulupläjäys yhdessä postauksessa. Yritän taas aktivoitua tän blogin kanssa! Hyvää loppuvuotta!