Rv 33

Tänään käynnistyi taas uusi raskausviikko, enää 7 viikkoa laskettuun aikaan.  Tämä viikko alkoi neuvolassa,  eli luvassa raskauskuulumisia.

KUINKA PITKÄLLÄ:
Rv 32+0
PAINO:
n. 15 kg lähtöpainosta. Niin pinnallista kuin onkin niin en kestä tätä painonnousua yhtään! Mä en koe kroppaa yhtään omaksi ja tuntuu et olisin löntystävä tankki! Raskautta en voi yksin syyttää, kyllä herkut on aika hyvin uponnut, mut silti. Tää on niin väärin, voisin mielihyvin ulkoistaa tän raskauden...
MUUT ARVOT:
Hemoglobiini 114, verenpaine 107/73, sf- mitta 28cm. Edelleenkään mua ei ohjattu Sokerirasitukseenkaan,  vaikka vähän pelkäsin nopean painonnousun vuoksi.
MUUTOKSET VARTALOSSA:
Vatsa on kasvanut paljon parissa viikossa, ehkä se on merkki siitä että myös Mini kasvaa aika vauhdilla. Musta on kiva, kun vatsa näyttää raskaus mahalta.  Jalat on nesteiset ja kuonaa on kertynyt reisiin  (siis selluliittia). Mulla on tosi iso-olo enkä tykkää yhtään.

UNI:
Oon nukkunut tosi hyvin.  Yöllä oon herännyt vain pari kertaa vessaan ja Minikin on lopettanut yöjumpat. Olo on aika-ajoin vähän väsynyt ja olen jatkanut monena aamuna unia aamupalan jälkeen.

MIELIHALUT :
No ne hampurilaiset! ... huoh. Nyt tähän saa kuitenkin tulla loppu, jos en haluu pudottaa raskaus kiloja vielä viidenkin vuoden päästä. Mielihaluja saa olla, mut nyt vaaditaan paljon itsekuria. Tiedän , että se on jossain tuolla piilossa, voi kumoa se löytyis pian.

HERMOSTUTTAA :

Tänään neuvolassa tunnusteltiin vähän Minin asentoa ja perätilalta vaikuttaa. Toki vielä on aikaa kääntyä vaikka kymmenen kertaa ja jos ei itse käänny niin sitten yritetään kääntää. Mahdollinen sektio kuitenkin huolettaa. Ns. Normaalista synnytyksestä luulen tietäväni aika paljon, mutta eihän mulla ole mitään havaintoakaan sektiosta. Tai perjatteessa joo tiedän, leikkaus-vauva pois-ja kiinni. Näin karkeasti kirjoitettuna. Mutta mites se toipuminen? Eikö se kestä aika kauan? Pitää varmaan lukea vähän noita sektio synnytyskertomuksia. 

VAIVAT:

Kovottelu edelleen, iskiastyylinen kipu selässä (varsinkin kävelyn jälkeen ) sekä pistot kyljissä jos kävelee liian nopeasti. 

ERITYISTÄ:

Suurin osa hankinnoista on nyt tehty. Kaikki tavarat on kasattu tulevaan lastenhuoneeseen, vielä pitäisi hakea sänky ja Keinutuoli mummolasta. Huone pitäisi sisustaa samoin kun vaatteet pestä ja silittää.

ODOTAN:

No mitäs muutakaan, kuin miniä? 

Edelleen kirjoitan postaukset kännykällä, joten kuvat on kännykän kätköistä ja teksti sisältää mahdollisesti paljon kirjoitusvirheitä ennakoivan tekstinsyötön vuoksi. Koittakaahan kestää, niin mäki koitan!... tää on meinaa aika syvältä.

Pikakuulumiset

Viimeksi kirjoittelin vähän vauvakutsuista ja se postaus olikin varmaan koko blogihistoriani sekavin teksti ikinä, huoh! No kirjoittelen kutsuista vielä sen ihan oman postauksen kunhan ennätän.

Elämä kotona neljän seinän sisällä on ollut aika kivaa. Pitkän pitkästä aikaa on oikeasti ollut aikaa omille jutuille. Saa mennä ja tehdä just miten ite haluaa ja hoitaa kotitöitä rauhalliseen tahtiin. Yritän levätä, mutta en jotenki yhtään malttaisi,  tekee mieli puuhastella kaikkea. Raskausviikkojen alkaessa jo kolmosella oma tahto ei kuitenkaan voita Minin/kropan tahtoa. Rankan päivän jälkeen ei oo muuta vaihtoehtoa,  kuin nukkua ja levätä, mutta en valita...nukkuminen on onneksi ihanaa!

Maanantaina mulla oli hammaslääkäri, tai oikeastaan menin Kallen ajalla ku mun aikaa on siirretty jo puol vuotta milloin mistäkin syystä. Hammaslääkärikäynti ei menny ihan oppikirjan mukaan, koska olin lähellä pyörtyä.  Hätäännyin itsekin vähän, kun hoitaja vaikutti hermostuneelta ja sanoi jotain ettei missään nimessä saa pyörtyä. Koita siinä nyt naama kapean,  kylmä hiki otsalla ja paniikissa ajatella "ota rauhallisesti, ei hätää" kun mieli pakottaa nousemaan ylös selinmakuulta. Onneksi kaikki meni hyvin loppujenlopuksi.

Hammaslääkärin jälkeen käytiin vihdoin hakemassa vaunut Vaunupuodista (vaunuista myös tulossa oma postauksensa). Kalle alkoi heti kokoamaan vaunuja, hyvä et oltiin saatu paketit kannettua kotiin ni jo oli mattopuukot sun muut välineet valmiina.  Komens mut vaa keittiöön tekemään ruokaa, etten oo tiellä. :D  Ruokaa laittaessa iski muutamat tosi kovat supistukset? Oli pakko mennä lattialle kontilleen, kun tuntui niin pahalta. En sit tiedä oliko supistus vai mikälie. Kalle oli jo viemässä mua sairaalaan, mut musta tilanne ei ihan sitä vaatinut. Ajattelin et johtui siitä hammaslääkärijutusta...Otin rauhallisesti ja lopulta kivutkin loppuivat. Olo huojentui illalla vielä enemmän kun tunsin minin mylläyksen ja voimakkaat potkut.

On muuten aika mageet vaunut ja niitä onkin jo vähän koeajettu tässä sisällä. Ulos ei ihan viitsi mennä ;)

Maanantaina oli myös pikakampauskoulutus luottokampaamossa. Oli kiva vähän oppia noista kamoauksista,  tosin vinkit tais jo unohtua, koska en mä osannu tota nutturaa enää kotona tehdä.

Huomenna olis neuvola taas pitkästä aikaa, nyt ilmeisesti katsellaan Minin asentoja ja varataan aika synnytystapa-arvioon. Aika jännää! Palaan huomenna neuvolakuulumisten kanssa :)

Täydellinen yllätys

.

Ihan mieletön viikko takana! Paljon ikimuistoisia hetkiä parhaassa seurassa.
Kaikki oikeastaan alkoi torstaina. Oma aamu alkoi vauhdikkaasti kodin siivouksella. Viikonloppuna olisi edessä siskoni polttarit, joten koti pitää olla putsblank. Siivouksen jälkeen nopeasti vain jotain päälle kauppaeissua varten. Kysyin Kallelta, et onko vähän noloa lähtee kauppaan ihan rönttävaatteissa, mut kuulemma pääasia et päällä on mukavaa. Siitä nopeasti autoon ja hakemaan toista kaasoa juna-asemalta. Me kaasot suunnattiin siitä sitten kauppaan. Ostettiin kaikki loput tarvittavat viikonloppua varten ja budjetti pysyi kutakuinkin kasassa. Kaupassa käynnin jälkeen kotiin, tavarat kylmään ja tarkoituksena oli aloittaa vihdoin polttaripalaveri. Oltiin sovittu askartelutreffit tulevan morsiammen luokse samalle päivälle, ettei toisen kaason tarvi jatkuvasti ravata kuopio-lahti väliä. Askartelut pitäisi alaloittaa n puolen tunnin sisällä, mut meidänoli pakko pitää palaveri ennen sitä. Itse hoidin suurimman osan järjestelyistä ja siksi olikin varsin elintärkeää, että saan kerrottua myös toiselle kaasolle kaiken tarpeellisen. Siinä vaiheessa taisin soittaa morsmaikulle , ja sanoin että ollaan ihan vähän myöhässä. Sisko vaikutti tosi vihaiselta, ruoka oli kuulemma lämpimänä ja lapsenvahtikin palauttaa pojat jo ihan pian. Sovittiin, et maksimissaan puoltuntia.

Kaaso katteli kokoajan kelloa, ja meinasin Hermostua! Pakkohan meidän on käydä nämä asiat läpi, "polttarit on jo lauantaina ja nyt on torstai ". Ajattelin, et kyllä askartelut voi sen aikaa odottaa. No ei meillä kauaa mennyt, sain hyvin selitettyä tärkeimmät jutut aika nopeastikin ja vihdoin lähdimme kotoa. Eteisessä ihmettelin, että ompa outoa , kun kaaso ja kalle sain ihan samaan aikaa viestit, sitä kuitenkaan enempää ihmettelemättä. Rappusissa taisin vielä kommentoida omaa vaatetustani röntäksi, mutta eipä sillä väliä olinhan menossa vaan askartelemaan hääjuttuja.

Kalle heitti meidät siskolle, ihmettelin kun se ajoi ihan oven eteen....no ehkä se ajatteli, etten jaksa kävellä. Menimme kaason kanssa sisään mun avaimilla, niinhän meillä on tapana. Siskon kanssa mennään aina toistemme luo niin ettei pahemmin ovikelloja soitella. Sitäpaitsi siskohan tiesi, että ollaan tulossa. Hississä haistoin popparit, oliko naapurilla juhlat? Menin avaimilla sisään, en soittanut ovikelloa tälläkään kertaa. Sisko oli olohuoneessa kameran kanssa, kysyin "mitä sä oikee kuvaat"  . Kuulemma hääjuttuja. Ajattelin et se valehtelee, kuitenki otti peiliselfieitä :D ...no mä kurkkasin olohuoneeseen.... seinällä luki isolla BABY SHOWER!!!! ääääää!!!!! Aloin itkeä ja leuka tais tippua lattiaa, mut oli totaalisesti yllätetty! Olin tulossa askartelemaan , enkä omille vauvakutsuilleni...

Kurkistin kulman taakse, ja sielähän oli täysi sohvallinen rakkaita ihmisiä. Taisin itkeä. Nelli istutti mut penkkiin ja antoi boolia. Mun kädet hikos ja olin ihan hölmistyny. Harmittelin varmaan kymmenen kertaa mun vaatteita. Miks kalle anto mun lähteä rönttävaatteissa? :D  Mä olin hyvällä tavalla järkyttynyt, vähän pelotti, mutta silti ihan superonnellinen.

Kirjotan juhlista myöhemmin uudestaan, kunhan saan kuvia itselleni. Päivä oli niin mieletön, etten malta odottaa, että pääsen kertomaan siitä teille!

Raskauskuulumisia

Hui,  alle 10 viikkoa laskettuun aikaan ja n 12 viikkoa maksimissaan synnytykseen. Miten tää aika meneekin näin nopeasti? Vappuaattona olin viimeistä päivää töissä, mutta siitä huolimatta kalenteri tuppaa olemaan aika täysi. Touko-ja kesäkuussa on jos jonkinlaista kissanristiäistä luvassa, ensimmäinen vapaa viikonloppu taitaa olla vasta juhannuksena? No eipähän tule aika pitkäksi, pitää vaan muistaa välillä myös vähän rauhoittua, jotta energiavarastot on täynnä sitten kun h-hetki tulee.

Äitienpäivämasu <3

Viime viikolla osallistuimme neuvolan järjestämään perhevalmenukseen. Itse odotin valmennukselta vähän enemmän. Aika paljon tuttuja juttuja ja osa asioista tuntui vähän turhalta. Synnytys ja imetysvinkit oli kuitenkin hyviä ja selvisi mulle nyt myös mitä on liitoskivut. Olen siis luullut, että liitoskivut tarkoittaa sisäreisien jumia. Itsellä pidemmän kävelyreissun jälkeen tuntuu, kuin olisi tehnyt kunnon reidenlähentäjätreenin. Tämä jumi on kuulemma harjoitussupistuksista johtuvaa ns. Hyvää kipua. Liitoskivut tuntuvat sitten kuulemma vatsassa tai kyljissä.

Muutama päivä takaperin lueskelin synnytyskertomuksia ja sitä kautta löysin tällaisen aika kivan listan mitä voi täyttää vaikka joka raskausviikko.

Kuinka pitkällä: rv 30+2
Paino: +11kg lähtöpainosta, hui!!!!
Muut arvot: Koko raskauden ajan kaikki arvot on ollut todella hyvät. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä verenpaine oli vähän alempana, muttei kuitenkaan alhainen. Hemoglobiini otettiin vain alkuraskaudessa, ehkä se otetaan seuraavalla kerralla? Sokerirasitukseenkaan en ole vielä joutunut, mutta kyllähän tässä vielä ehtii.
Muutokset vartalossa: Muumimammaudun viikko viikolta enemmän ja enemmän. Vatsa alkaa nyt kasvaa ja luulenkin, että Mini on kasvanut paljon viimeisen kahden viikon aikana. Vatsa ei ole tiellä ja liikkuminen on vielä helppoa. Rinnat ovat kasvaneet aika hugeboltseiksi, eikä arvilta ole vältytty. Vatsassa, kyljissä ja reisissä ei vielä ole arpia....VIELÄ!!!! Täytyy tehostaa rasvausta entisestään, josko siten välttyisin arvilta.
Uni: Heräilen yössä n 2-5 kertaa. Vessassa saa rampata useampaan otteeseen ja sen lisäksi Mini herää aina 3 aikaan jumppaamaan. Unta tulee kuitenkin riittävästi. Menen nukkumaan 22-23 ja herään 7-8, tai siis Mini herää.  Öisin vatsa myös kovottelee usein (kuulemma joku joensuulainen termi :D) , mutta kuvaa niin osuvasti tuntemuksia. Alavatsa vetää ihan kivikovaksi ja olo on vähän epämiellyttävä.
Mielihalut: Mä en oikee oo tajunnu tätä mielihalujuttua. Miks joku haluu syödä hiekkaa tai tupakanpuruja? :D , mulla ei oo oikeastaan ollut mitään erityishaluja koko aikana. Tai ehkä mäkkäri, mut sitä nyt tekee muutenki aina mieli.
Hermostuttaa: Miten aika riittää kaikkeen? On polttarijärjestelyjä, juhlaa ja muita asioita hoidettavana. Mitenhän sitä ehtii edes synnyttämään?
Vaivat: Kävellessä kova polte alavatsassa ja inhottavat pistot kyljissä, eli liitoskipuja?  Välillä tuntuu, että Minin liikkeet on vähän vaiva, varsinkin jos haluaisi nukkua. Toisaalta liikkeet on ihania, jos mitään ei tuntuisi, pelkäisin jatkuvasti jonkun olevan pielessä. Raskausvaivoja tällähetkellä on siis todella vähän. Siitepöly onkin sitten asia erikseen....
Erityistä: En malttaisi odottaa. Toisena päivänä haluaisin Minin heti tähän nyt, toisena päivänä mietin: olenko sittenkään valmis äidiksi? Rakastanko miniä? Jaksanko olla kotiäiti?
Odotan: Kallen lomaa, Miniä ja tulevia juhlia. Niin ja ihan vaan kesää.

Onko teistä lukijoista joku raskaana/kirjoitatko kivaa blogia? Olisi kiva jos laittaisit linkin blogiisi, uutta luettavaa on aina kiva saada :)

Vappu

Voi elämä tätä teknologiaa, tai ennemminkin teknologiamuutta (hah, onks tää ees sana? :D) ...no kuitenkin, tietokoneen tilanne on edelleen "aika" surkea!  Eihän toi suostu minkäänlaiseen yhteistyöhön, joten kirjoittelen nyt kännykällä tällä erää. Meillä olis kyllä tablettikin,  mut mun perä painaa liikaa, en jaksa nousta ja hakea sitä tuolta makkarista. 

Viikonloppu on mennyt tosi herkkuisissa merkeissä, ettei ihmekään jos perä painaa! Perjantaina nautittiin vappubrunssista perheen kesken. Meillä oli vaikka mitä herkkuja tarjolla. Valmistelut aloitettiin jo torstaina ja perjantaiaamuna aloin vielä leipurihiivailemaan ja tein sämpylöitä, croisantteja, mansikkarahkapiirakan, kaurakeksejä ja munkkeja . Kalle ihmetteli mun leipurinvauhtia, muttei valittanut kun tiedossa oli herkkubrunssi.

Syömisen jälkeen olo oli todella kylläinen.  Viimeviikkoina ruokavälit on venynyt ihan liian pitkiksi ja näin kävi myös vappuna. En oo varmaan kolmeen vuoteen syönyt näin vähää oikeeta ruokaa. Tämä tietenkin aiheuttaa sen, että iltaisin tekee mieli kaikkea hyvää. Tuntuu, että sokeria vaan on PAKKO saada!!! Taidan olla aikamoisessa sokerikoukussa. Täytyy vähän skarpata,  ettei Mini muutu kohta Maxiksi :D

Herkutteluista huolimatta on liikuntaa tullut harrastettua syönnin lomassa. Lahden kuntokeskus K&M:llä viikonverran avoimet ovet ja kävin siellä mammajumppailemassa eilen ja tänään. Ajatus olisi mennä huomennakin. Sisäreidet tuppaa olemaan vaan tosi jumissa (kuuluu kuulemma asiasn), täytyy vähän venytellä Suomen peliä katsellessa.

-Netta

Kotirouva ja rv29

Nyt vihdoin ja viimein sain tämän koneen toimimaan haluamallani tavalla! (Enhän olekaan yrittänyt avata bloggeria, kuin 40 minuuttia!) Huoh! Oma läppäri on niin täynnä viiruksia, että kirjoittamiseen menee ihan törkee aika. Toivottavasti kone saadaan pian korjattua, nimittäin....

Mulla loppui eilen työt. Huhtikuun viimeinen päivä laitoin työpaikalla tavarat kasaan, ja oli aika lopettaa työt ties kuinka pitkäksi aikaa? en tiedä... Vuosi ? Kaksi? Aika hurjaa, oon tehny töitä 16 vuotiaasta lähtien. Aluksi työskentely oli tottaai loma ja viikonlopputöitä, mutta silti. Mitenhän tässä osaa edes olla? Tai miten keksii päiviksi tekemistä, ettei vallan mökkihöperöidy! Tämä kone pitää ainakin saada kuntoon, jotta pääsen postailemaan vähän helpommin.

Itselläni laskettuaikahan on vasta sielä Heinäkuun puolessa välissä, joten äitiyslomalle tässä ei ihan vielä pääse. Aluksi koin jopa hieman ongelmallisena tämän työtilanteen. Mitä oikein teen tämn reilun kuukauden, ennen äitiysloman alkua? Aluksi ajattelin tehdä liikunnanohjaajantöitä toiminimelläni, MUTTA mikäli joutuisin jäämään sairaslomalle en saisi penninhyrrää, kun en voi pitää tunteja. Yrittäminen ei siis ihan kuulostanut parhaalta vaihtoehdolta. Raskaanaollessa kun ei voi koskaan tietää millainen olo seuraavalla viikolla on. Tilanteet voi muuttua nopestikin. Omassa tilanteessani ainot järkevä ratkaisu oli jäädä työttömäksi reiluksi kuukaudeksi. Sinänsä tuntuu todella tyhmältä olla työtön, kun voisi tehdä töitäkin, mutta työnteko ei ole kannattavaa juuri tuon sairasloma-asian vuoksi ja toiseksi olisin saanut sen verran vain tunteja, että tienistit olisi jääneet pienemmäksi työtä tekemällä, kuin kattoon syleskelemällä! Tää on mun mielestä todella omituista! Musta on ihan kiva jäädä kyllä kotiin, mutta onhan täälä suomessa asiat ihan päin peetä jos on kannattavampaa jäädä kotiin, kuin tehdä töitä!! ....No toisaalta on niitä veroja tullut maksettua jo sen verran lyhyen elämäni aikana, että ehkä on ihan ok vähän nauttia näistä hyvinvointivaltion   "eduista".

Maanantaina en siis lähde töihin, vaan jään kotiin....tai ennemminkin jään kotiin töihin. Me ollaan keskusteltu Kallen kanssa tästä tilanteesta aika paljon ja ollaan sovittu, että Toukokuun alusta koti on mun työpaikka. Mun työaika on sama, kuin miehellä (n8-16). Sinä aikana mun tehtävä on huolehtia siitä, että koti on siisti ja ruoka valmiina kun mies tulee kotiin. Lopun ajan käytän sitten mihin käytänkään. Kerroin kuitenkin hyvin selvästi, että  kotirouvaa musta ei tule. Mun työpäivä päättyy myös silloin klo 16. Sen jälkeen kotityöt tehdään yhdessä, illalla myös mulla on oikeus hetki hengähtää sohvalla vaikka jalat kohti kattoa jos siltä tuntuu. Illalla ruoka valmistetaan ja jäljet siivotaan yhdessä. Katsotaan miten tämä järjestely toimii käytännössä, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että tämä järjestely voisi toimia hyvin myös Minin synnyttyä.

Mä ihan intoa puhkuen odotan tulevia päiviä! Vihoinkin mulla on kunnolla aikaa siivota. Voin ihan rauhassa siivota kaappeja ja pyyhkiä pölyjä sieltä miestä ikinä ei tule pyyhittyä. Oo en malta odottaa! Ja vauvanhuoneen järjestely <3

Nyt on jo Rv 29 (28+4, kai?) Maanantaina oli neuvola ja ei sielä taaskaan mitään ihmeitä käyty. Paino oli samassa, kuin kuukausi sitten (viimeksi oli aika hurjaa turvotusta). Painoa on tullut nyt n 10 kiloa, olo tuntuu pallolta ja jalkoja turvottaa. Minin sydänäänet oli normaalit ja hän ei ilmeisesti tykännyt yhtään, kun neuvolatäti mittasi sf-mittaa. Hän nimittäin pyöri koko "toimenpiteen" ajan kuin häkkyrä :D Mittaus ei meinannut millään onnistua, kun vatsalihastenreuna oli kuulemma niin siinä kohdunreunan kanssa samassa kohtaa. Mitaksi saatiin tällä kertaa 23cm, eli viime kerrasta on kasvanut pari senttiä. Katsottiin myös verenpaine ja siitä ei ollut tälläkään kerralla mitään huomautettavaa.

Puhuin neuvolassa viimeviikkoina vaivanneesta supistuksista? Ja hän oli sitä mieltä, että supistukset ovat niitä hyviä supistuksia, mutta tilannetta tarkkaillaan ja mikäli kovat supistelut jatkuvat niin varataan aika lääkärille ihan varmuuden vuoksi ja tarkistetaan sielä sitten kohdunkaulantilanne. Itselläni on sellainen olo, että supistukset ja pistelyt kuuluvat asiaan ja hätää ei ole, mutta mistäs sitä tietää kun ei ole mihin verrata? Tai ylipäätänsä enhän mä edes tiedä mikä on supistus ja miltä se tuntuu...

Neuvolassa käytiin myös vähän läpi tulevaa synnytystä, siis todella pintapuolisesti. Viime kerralla sain täytettäväksi lomakkeen johon sai laittaa synnytystoiveita. No olin jättänyt kohdan tyhjäksi, eihän mulla ole mitään havaintoakaan koko synnytyksestä! Neuvolatädin mielestä oli ihan hyvä, ettei tarkkaa toivelistaa olekaan. Kyllä ne sielä synnärillä varmasti tietää, mitä pitää / kannattaa tehdä missäkin tilanteessa. Kyselin vähän lääkkeettömästäsynnytyksestä, mutta vastaukset oli vähän ympäripyöreitä. Kysyin myös vinkkejä hyvistä synnytyskirjoista/ kirjoista joista voisi olla hyötyä muutaman kuukauden päästä. Ainoa vinkki oli vain mennä kirjastoon ja etsiä mielenkiintoista materiaalia.

Ensiviikolla onkin sitten perhevalmennuksien lisäksi hakea kirjastosta vähän luettavaa. Ehkä kirjoja lääkkeettömästäsynnytysestä, imetyksestä, lapsen ensimmäisistä päivistä...

Onko teillä kirjavinkkejä? Oletko lukenut jonkun hyvän raskaus/vauvakirjan josta luulet olevan mulle hyötyä?