Kuulumisia

Kyllä mä nyt taas kerran mieleni pahoitin! Teksti kuvia vaille valmis, ja siten se päättää kadota. Ei oo todellista! No ei tässä varmaan muu auta, kuin aloittaa alusta... Tarkoitukseni oli ja on edelleen kirjoittaa meidän kuulumisia. Edellisestä postauksesta on jo reilu viikko aikaa, joten eiköhän tässä ole jo korkea-aika rikkoa tämä blogihiljaisuus.

Avaan koneen kirjoittaakseni joka päivä, mutta tuo pieni päättää aina herätä juuri silloin, kun avaan koneen. Aikamoista telepatiaa ;) Olen nyt viime kuukausina kirjoittanut paljon unesta, ja taas aloitan samalla aiheella. Ensinnäkin KIITOS edelliseen postaukseen tulleista kommenteista. Kyseessä oli vaihe, mikä on thank god vihdoin ohi (koputtaa puuta). Kommentteja lukiessani olin menettää toivoni ja ajattelin tämän jakson vain jatkuvan ja jatkuvan. Yritimme kikkaa jos toistakin, mutta lopulta päätin kokeilla unta ilman Swaddlea. Vannon edelleenkin sen nimeen, että kapalopussi oli pelastus muutama kuukausi sitten. Tilanteet kuitenkin muuttuu ja tuntuu, että yhden ongelman ratketessa tulee kaksi ongelmaa lisää. Kaksi ja puolikuisena Mila oppi kääntymään selältä vatsalleen ja sen myötä yöhulinointi alkoi. Pyrin aina löytämään selityksen kaikeen ja nyt olen vahvasti sitä mieltä, että kapalopussi esti Milan hulinoinnin ja sen vuoksi yöt oli mitä oli. Nyt ollaan n. viikon verran nukuttu ilman Swaddlea ja tadaa taas meillä nukutaan hyvin! Tällä kertaa apuna on unirätti "nunnu", jota Mila saa haistella, maistella ja pyöritellä käsissään ennen nukahtamista. Viime yönä vain kaksi syöttöä, tää on niin luxusta!

Päivisin Mila on jo huomattavasti pidempiä aikoja hereillä ja sen vuoksi onkin tullut tarpeelliseksi keksiä hieman lisäaktiviteetteja meidän arkeen. Pari viikkoa sitten kävimme ensimmäisen kerran ensimmäisten lasten vauvakerhossa ja sille tielle on taidettu jäädä. Mila niin nauttii kaikesta puuhailusta ja 1,5 tunnin kerhon aikana tuo lähes nelikuinen saa hyvin väsytettyä itsensä. Kerhossa on niin paljon kaikkea uutta ihmeteltävää, että Mila on aina nukkunut kerhon jälkeen yli kolmen tunnin päikkärit. Läheskään näin pitkiin päiväuniin ei kotona ollessa todellakaan enää päästä, joten nämä muutamat kerhoilukerrat on kyllä saanut tän mutsin kartoittamaan lahden-alueen vauvatoimintatilannetta.

Äitinä olo on välillä aika rankkaa ja varsinkin pitkät päivät kahdestaan pienen lapsen kanssa tuntuu toisinaan erittäin pitkiltä. Muutamana päivänä viikossa kerhoilu tuo mukavaa pientä sisältöä vauva-arkeen, mutta pakko sitä on vähän joka päivälle sopia jotain menoa, jotta pysyy edes lähestulkoon järjissään. Kerhojen lisäksi meidän viikkoihin kuuluu vauva/äititreffejä. En tiedä mihin joutuisin ilman näitä mammamiittejä. Onneksi mulla on muutamia äitikavereita, joiden kanssa on hyvä treffata isien ollessa töissä. Kaikki äitylit on ihan parhaita, mutta perhevalmennuksesta löytynyt uusi ystävä on mitä parhain juttukaveri niin hyvinä, kuin hieman heikompinakin päivinä. On "ihanaa" huomata, ettei ainoastaan meidän lapsi nuku öitä huonosti tai sano ei tuttipullolle. Toisinaan Whats up on kovinkin kovalla käytöllä ja on parasta, että sielä luurin toisessa päässä on ihminen joka ymmärtää ja elää lähes samanlaista arkea samanikäisen lapsen äitinä.

Kuten blogistakin on nähtävissä, rakastan siistiä kotia. En voi lainkaan sietää likaisia astioita tai suurta pyykkivuorta pilaamassa hyvää fengsuita. Lapsen myötä asiat on kuitenkin pako priorisoida uudelleen ja siivous on se mistä on niin kovin helppo karsia. On huomattavasti mukavampaa päikkäreiden alettua istahtaa sohvalle selailemaan blogeja, kuin aloittaa siivousurakka. Tälläkin hetkellä meidän koti on viikonlopun jäljiltä ihan pommi. Raotan nyt muutamalla kuvalla meidän oikeaan arkeen. Ei tääläkään aina ole niin siistiä, mitä voisi luulla.

Ai kauhee. Nopeastihan sotkut saisi siivottua, mutta maanantait on aina niin hankalia päiviä ja Viikonlopun löysäily jää väkisinkin päälle.  Tällä kertaa Milan lelut on kutakuinkin ojennuksessa, mutta yleensä Milan leikkialue on täynnä värikkäitä leluja. Tuo kuvissa näkyvä palapelimatto on muuten ihan hitti meidän mimmin mielestä. Maton värit ja sormiin tuntuva karhea pinta on niin mielenkiintoinen, että Mila leikkii siinä mielellään hereillä olessaan. Lisäksi pinta on sellainen, että jalat saa siitä hyvin "otteen" ryömimistä silmälläpitäen!

Onneksi tässä maanantaissa on taas jotain hyvääkin! Mun Mammafitfätbailabailaraskauskiloistaeroon -projekti on edennyt oikeaan suuntaan. Paino on pudonnut jo 17,2 kiloa, eli tämän projektin alusta 5,5 kiloa. Joulun tavoitteeseen olisi vielä toinen vitonen rutistettavana, mutta ei se kai ihan mahdotonta ole. Nyt pitää vain sanoa muutamille herkuille ei ja yrittää pitäytyä siinä vain yhdessä herkkupäivässä. Herkuttelu on ollut väsymyksen vuoksi aika infernaalista. Se on vaan niin ihanaa illalla istahtaa sohvalle suklaalevy tai karkkipussi kainalossa. Onneksi herkuttelusta ei näin imettäessä "rankaista" ja paino tippuu, vaikka vähän repsahtaisikin väärään suuntaan.

Mun kotiäitiluukki :D Edes ponnaria ei ole ehtinyt laittaa kunnolla.

Nyt Mila on nukkunut jo kaksi tuntia putkeen, joten otan varman päälle ja lopetan tähän, jotta ehdin syödä vähän... Ne kuuluisat viimeiset lauseet :D Heh, on tää kyl melkoista. Nyt tuolta neidin huoneesta kuuluu iloista jokellusta. Eli tähän on hyvä lopettaa!

H U O H !

Mä en todellakaan tiedä, mitä meidän Milan unille taas tapahtui! Tiedän, että joidenkin vauvat nukkuvat todella huonosti, ja tuntuu tyhmältä "valittaa" muutamasta huonosti nukutusta yöstä, mutta valitan silti.

 Aiemmin meillä herättiin yöllä kaksi- kolme kertaa, mutta nyt tämän viikon Mila on herännyt 6-8 kertaa yössä. Ensimmäiset yöt meni helposti, mutta nyt pari viimeistä yötä on ollut ihan kamalia. En meinaa millään pysyä hereillä sitä 5-10 minuuttia tunnin- kahden välein, enkä varsinkaan jaksa viedä Milaa syöttöjen välissä omaan sänkyynsä (ja siksi en saa nukuttua edes syöttöjen välissä kunnolla). Oon jo miettinyt maidon loppumistakin, mutta ei sekään ole mahdollista (maito nimittäin edelleen suihkuaa yöllä). Muutamina epätoivonhetkinä olen miettinyt jo korvikkeen antoa. Mutta olisiko siitä hyötyä? Perjantain- lauantain välisenä yönä sovittiin sitten Kallen kanssa, että minä nukun meidän sängyssä korvatulpat päässä ja Kalle Milan huoneessa patjalla. Olin ihan fiiliksissä "vihdoinkin saan nukkua kokonaisen yön!".  Ajatuksena oli, että Kalle syöttää Milan...mutta ajatukseksi se jäikin. Heräsin yhdeltä yöllä ihan hirveään huutoon. Mila veti Kallelle ihan "pienet" raivarit, ja ei siinä auttanut muu kuin vetästä tissi esiin. huoh! Onneksi sinä yönä syöttöjä oli vain 4!

Lauantai aamuna meinasin repiä pelihousuni. Miten voin ikinä lähteä mihinkään, jos tyttö ei suostu syömään pullosta? Olisiko kiinteistä apua tähän nukkumisasiaan?  THL:n sivuilla jaWHO:n ohjeistus on aloittaa kiinteiden maistelu viimeistään 6kk iässä. Omassa lapsuudessani kiinteitä aloitettiin jo 3kk ikäisenä. THL:n sivuilla lukee kuitenkin, että myös nelikuiselle voi antaa soseita. Voiko 3kk? Onko suolisto tarpeeksi kehittynyt? Pienen googlettelun jälkeen päätin, ettei soseita nyt vielä ainakaan. Lisäksi googlen ja ystävien avulla hoksasin, että kyseessä voi olla tiheän imun kausi tai "yöhulinat".

Oli mikä oli, mut vois jo loppua pian, muuten tää mamma on ihan puol kuollut ihan just!

Kiinteitä ei siis ihan vielä aloiteta, mutta ehkä pikkuhiljaa (4 kuukautta täytttyään) voisi asiaa alkaa pohtimaan. Minkä ikäisenä teillä alettiin maistelemaan kiinteitä? Kuinka paljon? Ja mitä makuja?

EDIT: Heh! Taisin olla aika poikki lauantai-iltana, kun unohdin julkaista tämän!

 Tilanne on nyt ainakin hetkellisesti hyvä, ja kyseessä taisi tosiaan olla tuo tiheän imun kausi. Viime yönä Mila nukkui 19-06:30 ja heräsi vain klo 22 ja 03 syömään. 

Mila 3kk

Meidän pieni vauhtihirmu täytti viime torstaina jo kolme kuukautta, sehän on jo 1/4 vuodesta! Aika on mennyt ihan hirmusen nopeasti, eikä meillä asusta enää pieni vastasyntynyt ryppynenä vaan touhukas vauva. Mila on tosiaan varsinainen vauhtimimmi! Kokoajan pitää olla liikkeellä ja paikallaan olo on ihan syvältä.  Pari viikkoa sitten Mila kääntyi ensimmäisen kerran selinmakuulta vatsalleen ja sen jälkeen tätä uutta taitoa onkin harjoiteltu ahkerasti. Lisäksi vatsallaan Mila koittaa kovasti lähteä liikkeelle. Saa nähdä, koska meillä ryömitään, innosta se ei ainakaan ole kiinni! 

Hereillä ollessaan Mila seurustelee kovasti. Vanhemmille jutellaan, hymyillään ja kiljutaan sekä musiikin tahtiin tanssitaan sylissä. Musiikki onkin yksi tämän hetken hittijutuista. Aamupäivällä laitan aina radion hetkeksi päälle ja sitten Mila saa "tanssia". Tanssin lisäksi äidin kanssa "laulaminen on pop! "varsinkin "Ihhahhaa ihhahhaa hepohirnahtaa" . Se on vaan niin hyvä biisi!!! Sylissäolon lisäksi Milasta on kiva touhuta yksin.  Milasta leikkimatolla on kiva leikkiä ja harjoitella kääntymistä, varsinkin roikkuva apina ja kirahvi saa aikaan kovia kiljahduksia ja iloista jokellusta. Leikkimattoleikit kestää 10 minuutista puoleen tuntiin ja leikkihetken jälkeen kikkailua, hyppimistä ja tanssia jatketaan taas äidin tai isin sylissä. 

 Mila nukkuu kolmet päiväunet, jotka ovat kestoltaan tunnista kolmeen tuntiin. Unilta herää pääsääntöisesti iloinen tyttö, mutta välillä heräily kestää vähän pidemmän tovin ja silloin kelpaa vain vanhempien syli.  Päikkäreitä nukutaan useimmiten pinnasängyssä Swaddle* päällä tai vaunuissa äidin lenkkeillessä/ shoppaillessa. Unta riittää päiväunilla 1-3 tuntia ja yöunet kestää seiskasta seiskaan.

Mila käyttää jo 62cm vaatteita ja Neuvolan vaa`an mukaan neiti painaa 5200g. Vaipanvaihto on yksi Milan lempipuuhista  ja uusi lelu hoitopöydän päällä tekee tästä hetkestä vieläkin hauskemman. Hoitoalusta alkaa tosin käydä hieman pieneksi, kun vauhtia on jo niin paljon! Tätä neitinäpsää ei voi jättää enää hetkeksikään valvomatta.

Milalla löytyy tarvittaessa aika paljonkin tempperamenttia, ties mistä perinyt? Kaikessa ihanuudessaan tämä pieni tyttö on valloittanut niin äidin, kuin isänkin sydämen. Innolla odotetaan uusia taitoja ja muistoja!

 

Raskaudenjälkeinen Fysioterapia 1. käynti

Yhteistyö IhanA Fysio

Tämän viikon keskiviikkona mulla alkoi Raskauden jälkeinen fysioterapiajakso IhanA Fysiolla Sini-Marjaanan kanssa. Tämä jakso tulee kestämään ainakin muutaman kuukauden vähän riippuen siitä miten lantionpohjalihasten ja keskivartalon tukilihasten kuntoutus lähtee liikkeelle. Aiheeseen liittyviä postauksia pääset jatkossa helposti seuraaman raskaudenjälkeinen fysioterapia ja IhanA Fysio tunnisteilla tuolta blogin sivupalkista. Halutessasi voit myös käydä kurkkaamassa IhanA Fysion sivuja klikkaamalla joko tekstistä löytyviä linkkejä tai sivupalkista löytyvästä IhanA Fysion logosta.

Koko yhteistyö lähti liikkeelle jälkitarkastuksen jälkeen, kun halusin tietää vatsalihasteni todellisen kunnon. Jälkitarkastuksessa ei ainakaan omalla kohdalla tarkastettu vatsalihasten palautumista ja se jäi vähän kaivertamaan mieltä. Pienen googlettelun jälkeen löysin IhanA Fysion sivuille, ja hyvä kun löysin! IhanA Fysio tarjoaa nimittäin tuki-ja liikuntaelimistön fysioterapian lisäksi sekä lantionpohjan, että raskaanaoevien ja synnyttäneiden fysioterapiaa. Tietotaitoa vatsalihasten erkaumasta ja raskauden jälkeisestä kuntoutuksesta siis löytyy!

Ajauduin fysioterapiaan siis ensisijaisesti selvittämään mahdollista vatsalihasten erkaumaa ja lisäksi hiljattain alkanut selkäkipukin mietitytti. En oikein tiennyt, mikä olisi optimaalisin aika hakeutua raskauden jälkeiseen fysioterapiaan. Vatsalihasten spontaani palautuminenhan kestää n. 8 viikkoa, eli sitä ennen ei ainakaan kannata, mutta onko puolen vuoden päästä jo liian myöhä? Päätin ottaan varman päälle ja varata ensimmäisen käynnin nyt 3 kuukautta synnytyksestä. Sini- Marjaana kertoi keskiviikkona, että olen ajoissa liikkeellä, koska synnytyksestä on vain kolme kuukautta aikaa. Fysioterapialle ei kuitenkaan oikeastaan ole mitään oikeaa tai väärää aikaa. Hoitoon voi hakeutua jo ennen jälkitarkastustakin esimerkiksi virtsankarkailun vuoksi, mutta  koskaan ole liian myöhäistä, mikäli niin päättää. Fysioterapiaan voi aloittaa hyvin myös vuosienkin päästä synnytyksestä.

Koko tapaaminen alkoi esitietolomakkeella ja alkukartoituksella, mutta hyvin pian kävimme itse asiaan. Ihan aluksi Sini- Marjaana ohjasi minut suuren peilin eteen hyvään ryhtiin seisomaan. Aluksi hän tarkasteli seisoma-asentoani ja pian sain hieman noottia yliojentuvista polvistani sekä selän asennosta. Raskauden ja imetyksen myötä ryhti on mennyt hieman kasaan ja nämä huonot asennot todennäköisesti ovat saaneet aikaan tällä hetkellä vaivaavat kovat selkäkivut. Peilin edessä tehtiin myös sekä sivu- että taakse taivutuksia. Sivutaivutuksessa vatsani hieman pullahti ulos, joka on yleensä merkki mahdollisesta erkaumasta. Takataivuksessa selän asento oli aika hurjan näköinen (sekä tuntuinen) ja se taas johtuu todennäköisesti erittäin jumissa oleista lonkankoukistajista sekä pinnallisten (vatsa)lihasten ylijännityksestä.

Seuraavaksi vuorossa oli vatsalihasten tunnustelu selinmakuulla. Tunnustelemalla siis selvitetään sidekudoksen tilannetta ja mitataan mahdollinen erkauma. Itselläni vatsalihasten sidekudos on kunnossa ylimmäisten vatsalihasten kohdalla, mutta navan kohdalla sidekudokseen ei tullut jännitettä ja  erkaumaa olikin 4,5 cm ( erkauman ollessa alle 3 cm katsotaan vatsalihasten palautuneen).  Vatsalihasten erkauma oli itselleni aikamoinen yllätys. Olen nimittäin kotikonstein tunnustellut vatsaani ja en todellakaan ole tuntenut mitään koloa. Omien havaintojeni perusteella olen ajatellut vatsalihasteni olevan kunnossa ja siksi olenkin aloittanut kevyet vatsalihastreenit. Ilman tätä takastusta olisin hyvillä mielin jatkanut vatsalihas- ja keskivartaloharjoitteita ja kaikenlisäksi lisännyt koko ajan haastavuutta.

Kysyin Sini-Marjaanalta onko vatsalihasten harjoittamisesta haittaa, mikäli on erkaumaa. Erkauma kuulemma saattaa jopa isontua treenatessa ja tämän turhan treenin / erkauman vuoksi vatsa saattaa pömpöttää vielä vuosia raskauden ja synnytyksen jälkeen. Tämä pömpötys ei ole kuitenkaan lopullista, ja oikeanlaisilla harjoitteilla pömpötyksestä voi päästä eroon.

Lantionpohjalihasten tarkistus

Mietin ennen fysioterapiakäyntiä, miten lantionpohjalihaksia testataan, mutta se kävikin helposti alavatsan päältä. Sini-Marjaana laittoi kädet alavatsani päälle (n. lantioluiden tasolle) ja käski jännittämään lantionpohjalihaksia. Tein työtä käskettyä, mutta kuulemma lantionpohjalihasten sijaan uloimmat vinot vatsalihakset aktivoituivat. Tämä tietynlainen "toimintahäiriö" ei ole lainkaan outoa nimittäin Sini-Marjaanankin asiakkaista 90%  jännittää lantionpohjalihaksia väärin ja silloin lantionpohjalihastreenistäkään ei ole juuri hyötyä.... Vähän sama asia jos teet selkätreeniä, mutta jännitätkin hauista.

Halusin itse kokeilla, miltä tämä toimintahäiriö tuntuu ja se on erittäin helppo kokeilla mikäli epäilee tekevänsä lantiopohjalihasjännityksen väärin (ja vaikkei epäilisikään).

Mene selinmakuulle ja laita kädet alavatsalle. Jännitä lantionpohjalihaksia. Mikäli kädet nousee ja tunnet alavatsan jännittyvän silloin sinäkin käytät uloimpia vinoja vatsalihaksia lantionpohjalihasten sijaan. Tämän jälkeen pidä käsiä edelleen samalla paikalla ja pyri jännittämään lantionpohjalihaksia niin, ettei kädet "nouse".  Mikäli lantionpohjalihaksien löytäminen on hankalaa voidaan lantionpohjan toimintaa tarvittaessa mitata myös hyvinkin tarkasti ENMG-tutkimuksen avulla.

Seuraavana harjoitteena teimme poikittaisen vatsalihaksen harjoitusta, myöskin selinmakuulla. Tämä oli oikeasti erittäin hankalaa. Ensinnäkin tajuta, miten lihas meneekään keskivartalossa ja toiseksikin lihaksen aktivointi oli ainakin näin ensimmäisellä kerralla melko haastavaa. Tätä aktivointia hankaloitti lisäksi pinnallisten lihasten ylijännitys ja piti ihan tosissaan keskittyä rentouttamaan lihaksia ja aktivoimaan syviä lihaksia.

Mitkä fiilikset jäi?

Todella hyvät! Ihan ensinnäkin mä oon vahvasti sitä mieltä, että neuvolassa ja varsinkin jälkitarkastuksessa pitäisi puhua enemmän vatsalihasten palautumisesta, erkaumasta sekä lantionpohjan treenaamisesta. En varmastikaan ole ainoa, joka on tunnustellut vatsalihaksiaan väärin, enkä varsinkaan ole ainoa joka luuli tekevänsä lantionpohjalihastreeniä oikein. Sain paljon hyviä vinkkejä käynnin aikana ja yksi olennainen vinkki koski vaunulenkkeilyä. Itse olen pitänyt työntöaisaa ihan liian alhaalla ja tämän seurauksena kävellessä ryhti on hieman länässä (onneksi vaunujen työntöaisaa saa helposti säädettyä).

Onneksi löysin Sini-Marjaanan ja IhanA Fysion, ja voin nyt rauhassa ja hyvillä mielin kuntoilla ja palautua raskaudesta itselleni sopivimmalla tavalla, ilman että kokoajan tarvii miettiä mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Odotan innolla kolmen viikon päästä olevaa seuraavaa kertaa ja lisäksi tottakai toivon, että näistä postauksista on apua myös teille lukijoille!

Tähän loppuun viellä yksi juttu!

 Sini- Marjaana lupasi vastata teidän lukijoiden mahdollisiin kysymyksiin aiheeseen liittyen. 

 Heräsikö sinulla jokin kysymys 

lantionpohjalihaksiin, vatsalihasten erkaumaan tai johonkin muuhun aiheeseen liittyvään? 

Nyt saa kysyä!!! 

Yhteistyö : IhanA Fysio
Fysioterapiakäynti saatu ilmaiseksi bloginäkyvyyttä vastaan