Milan 1v kuvaukset

Vihdoinkin pääsen myös teille vilauttamaan muutamia kuvia Milan 1- vuotis valokuvauksista. Kuvat on ottanut Lahtelainen Heli Mielonen, ja olen kyllä erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Muokattuja kuvia saimme reilun pinon, joten osa kuvista tulee näkymään myöhemmissä postauksissa ja nyt esittelen vain nämä kaikista mieluisimmat.

Kuvausten alussa näytin nopeasti Helille Pinterestiin keräämiäni ideakuvia, vaikka tottakai annan mielelläni ammattilaiselle loppujen lopuksi aika vapaat kädet. Olin katsellut Heli Mielosen ottamia kuvia jo hänen nettisivuiltaan, facebookista ja instatililtä joten olin ihan sata varma, etten tule pettymään, vaikken ideakuvia näyttäisikään. Itselläni oli kuitenkin muutamia visioita mitä halusin ehdottomasti kokeilla, joten siksi ideakuvat ovat kuitenkin ihan hyvä juttu.

Perhekuvissa mielestäni tärkeintä on, että koko perhe on pukeutunut ainakin joten kuten saman tyylisiin vaatteisiin. Milalle löytyi kunnon röyhelöunelma Pomdeluxilta ja oman mekkoni löysin House Of Brandonilta. Kallen housut on Lidlistä ja paita Tiger of Swedeniltä. Voisin katsella näitä kuvia loputtomiin, kuvat on nimittäin juuri sitä mitä halusimmekin.

Milan kuvissa ainot toive oli saada johonkin kuvaan mukaan ilmapallot ja yhdessä ideakuvassa taapero istui hiekkatiellä nallensa kanssa. Molemmat kuvat onnistuivat, tosin ei ilman pientä haaveria. Mila nimittäin tippui kesken kuvausten tuosta penkiltä pääedellä alas. Onneksi Kalle oli nopeasti ottamassa kopin, mutta silti päähän tuli kunnon kuhmu. Onni kuitenkin onnettomuudessa,  ja mitään pahempaa ei sattunut.

Lopuksi napsittiin vielä muutama kuva sisällä studiossa. Suosittelen ehdottomasti muillekin Lahden suunnilla asuville Heli Mielonen Photographyä. Vinkkasin jo Kallellekin, että tässähän olisi hyvä valokuvaaja häihin! ...Kuulemma häitä vielä odotellaan...

Kuvat Heli Mielonen   (Ethän kopioi kuvia)

Taaperon syysvaatteet

Välikausivaatteet, toppavaatteet, hienosteluvaatteet, takkia, kenkää ja villapukua. En olisi ikimaailmassa uskonut, että lapsi tarvitsee jo yksi vuotiaana näin paljon erilaisia ulkoiluvaatteita. Nuukana ja silloin tällöin säästäväisenä ihmisenä yritän tehdä mahdollisimmat monet lastenvaate- ja tavara hankinnat alennusmyynneistä tai kirppikseltä, mutta aina sekään ei ole ihan läpihuuto juttu. Toisinaan kauppoihin tulee myyntiin niin herkullisen näköisiä vaatteita, että ne on ihan pakko saada.  Tai sitten käytettynä tai alesta ei  löydä sitä etsimäänsä. Eihän se nyt haittaa, jos vain toisinaan rahaa menee hieman reilummin? Kyllähän nyt hyviin ja kestäviin ulkoiluvaatteisiin kannattaa panostaa! Eikö?

Viime keväinen Polarn o Pyretin välikausi puku (74cm) mahtuu ainakin alkusyksystä hyvin päälle yksi vuotiaalle ja n. 75-77cm tytölle. Hihat jää varmasti pian lyhyiksi, joten kaapissa alennuspyynneistä löytyneelle 86cm haalarille saattaa hyvinkin olla käyttöä jo tämän vuoden puolella. Polarn o Pyret on ollut ulkovaatteissa meidän luottomerkki tämän ensimmäisen vuoden ja ehdottomasti jatketaan samalla tiellä jatkossakin. Tämä isompi haalari on hankittu jo viime keväällä, ja silloin oli todella vaikea arvioda nyt tämän syksyn kokoa. Mila on tähän mennessä kasvanut tasaisesti omalla käyrällään, mutta pituuspyrähdys voi tulla koska vain ja silloin kyllä harmittaisi, jos kokoveikkaukset menisi täysin pieleen ja uutena hankittu haalari olisi pieni ennen käyttöön pääsyään.

Hyvän haalarin lisäksi yksi syksyn Must- hankinnoista oli ehdottomasti tuulen pitävä takki. Pyörittelin jo keväällä windfleeceä kaupassa, mutta silloin en raaskinut ostaa. Olihan käytössä kuitenkin vielä windfleece haalari koossa 68cm. Takille olisi silloin tuskin ollut juurikaan käyttöä, joten ihan hyvä että jäikin silloin vielä kauppaan. Nyt syksyllä tilanne on jo täysin eri. Aina ei viitsi laittaa haalaria päälle, ettei tule liian kuuma ja pelkkä huppari olisi taas liian kylmä. Tämä oli ehdottomasti hyvä ja järkevä ostos ja uskon vahvasti, että tätä takkia tullaan käyttämään erittäin paljon. Koko on 80cm, joten kokonsa puolesta saattaisi hyvinkin mennä vielä keväällä ainakin jonkin aikaa.

Hienosteluhaalari tai takki ei tuntunut kovinkaan järkevältä hankinnalta aluksi, mutta Milan saatua ihan normihaalarin synttärilahjaksi aloin pitämään "hienostelu"-ajatusta ihan fiksuna. Tämä meidän haalari on ihan super ohut ja tuskin pitää juurikaan vettä tai tuulta, mutta kaupunki ja kauppareissuille tämä on juuuri täydellinen. Popin haalarissa tulisi liian kuuma eikä takki lämmitä jalkoja. Tämä haalari on siis just hyvä! Ja söpökin vielä :)

Pipoja meillä on ihan liikaa, kun uusien lisäksi vanhatkin vielä mahtuu päähän. Toisaalta vaihtelu virkistää aina. Ei sitä itsellekään jaksa aina kiskaista samaa pipoa päähän. Villapukua, lämpimämpiä sukkia ja muita välikerraston vaatteita en ole vielä ehtinyt miettimäänkään. Onko vinkkejä minkä merkin villavaatteet olisi hyviä hinta-laatu suhteeltaan? Entä talvi / syys kengät? Mielellään kuulisin suosituksia!

Täytyy nyt vielä loppuun mainita, että huomhuomhuom, huomioikaa anot! Lapsellani on nyt kengät! Kaapista löytyy myös kumisaappaat ja Niken freet. Heh, no ehkä vähän asiaton huomautus, mutta hei vitsivitsi ;)

P.s Crocsilla on vielä tänään (15.8.2016)  kampanja: kahdet kengät 50€. Esimerkiksi nuo

Kids’ Handle It Rain Boot - kumisaappaat kuuluvat tuohon kampanjaan.

* Sisältää kaupallisia linkkejä

DIY: IKEAN DUKTIG-KEITTIÖ

Ennen Milan 1- vuotis syntymäpäiviä mietimme päämme puhki. Mitä yksivuotias voisi toivoa lahjaksi? Kirjoja, leluja, vaatteita, nuken... niin ja se leikkikeittiö mitä ajateltiin jo joululahjaksi! Mummille ja Papalle sitten vinkattiin, että valkoinen leikkikeittiö voisi olla mieluinen. Ainot ongelma lahjatoiveessa kuulemma oli, että kaikki valkoiset keittiöt olivat sillä hetkellä loppuunmyyty.

Meinattiin jo hylätä koko idea, kunnes yhtenä iltana selailin tuunattuja Ikean Duktig- keittiöitä. Erilaisia luomuksia löytyi vaikka kuinka paljon, mutta nopean selailun päätteeksi päätimme ryhtyä itsekin DIY hommiin... jos siis Mila saa leikkikeittiön lahjaksi.

Milan ja meidän lahjatoivetta kuunneltiin, ja paketista löytyikin toissa lauantaina Ikean Duktig- keittiö. Hetken aikaa projekti odotti tekijäänsä ja viime viikon lopulla alkoi maalausurakka. Kaikki puun väriset pinnat ensin hiottiin ja lopuksi maalattiin 2-3 kertaan valkoisella kalustemaalilla. Työtaso sai harmaan "kivipinnan" DC Fixillä ja hyllyn yläreunaa koristamaan kiinnitettiin harmaa pitsinauha. Pitsinauha on teippikiinnitteinen, joten sitä pystyy helposti halutessaan joko lisäämään tai poistamaan kuitenkaan vaurioittamatta maalipintaa.

Isoja muutoksia ei siis tehty, mutta tällaisella pienellä ehostuksella keittiöstä tuli meidän näköinen. Nyt keittiö istuu loistavasti meidän kodin muun sisustuksen kanssa. Vielä pitäisi ommella muutamat patalaput ja pari keittiöpyyhettä.

Kysy!- Postauksen vastaukset

1. Toukokuisen kysymyspostauksen vastaukset on jäänyt vallan unohduksiin luonnoslaatikkoon, mutta vastailen näihin muutamaan kysymykseen nyt "hieman" myöhässä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? 
2. Miksi lapsen esittely loppuu juuri vuoden ikään?

   Vuoden ikä tuntui meille oikealta ratkaisulta. Tai itseasiassa kesäloman vuoksi Milan kuukausipostauksethan loppuivat siihen 10 kuukauteen. Tähän kysymykseen ei oikeastaan ole mitään perustelua. Teemme näin ja piste. 
3. 
   Haluatko toisen lapsen? Jos niin milloin olisi sopiva aika? Millaisia urahaaveita sinulla on?

   Haluan... ehkä? En ole täysin varma. Vauvanvaatteet ja tavaroita on kyllä jemmassa, ja oletettavasti haluaisimme toisen lapsen jossain vaiheessa. Toisaalta jollain tasolla toinen lapsi vähän "pelottaa". Mitä jos toinen lapsi ei olekaan näin helppo? Mitä jos synnytys ei menekään yhtä kivuttomasti? Toisen lapsen kanssa pitäisi myös miettiä asumiskuviot uusiksi. Liika tieto on selvästi pahasta!!! Sanoisinko siis, että toisen lapsen haaveilu on suunnitteluasteella. Jossain lähitulevaisuudessa ehkä. Mutta ei ensivuonna, eikä ehkä seuraavanakaan. Tällä hetkellä en ainakaan ole valmis toiseen raskauteen. Pinnallista tai ei; haluan ensin päästä omiin mittoihini ;)
4. Nyt mun haave on ihan aluksi palata töihin osittaisesti ja toivon saavani vuoden alusta kokopäiväisen Liikunnanohjaajan/PT:n pestin, mikäli ei tule muita suunnitelmia. Minulla on myös haaveena opiskella lisää. Parturikampaaja on ollut haaveammattini pienestä lähtien, joten Helsingistä löytyvä Unika olisi ihan unelma opiskelupaikka esimerkiksi ensi syksystä lähtien. Myös Milan syntymän jälkeen sairaanhoitajan ja kätilön työ on alkanut kiinnostaa. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka lähtisin vielä ammattikorkeakouluun! En kuitenkaan usko, että tulen koskaan luopumaan liikunnanohjauksista kokonaan, jos ei ole pakko.
5. 
   Kauan olet ollut miehesi kanssa yhdessä? Oletteko kihloissa/naimisissa? Jos ette, haluaisitko? Onko asuntonne vuokra/omistus? Jos on omistus, onko yhteinen vai jommankumman oma?

   Johan on tarkat kyselyt :D Kallen kanssa tapasimme kevättalvella 2010. Kihloissa olemme olleet vuoden (täyty luntata sormuksesta :D) 2011 Uudesta vuodesta lähtien.  Emme ole naimisissa, vaikka se onkin meidän molempien yksi haaveista. Häät odottakoot vielä sopivaa hetkeä (ja rahaa), mutta vakavasti otettavan uuden kosinnan myötä voisin suostua tuon miehen vaimoksi lähi vuosina. Ehkä jo ensi kesänä? ;) vinkvink!
6. Omistamme kotimme yhdessä.

1. Hah, vähän hölmö kysymys �� mutta sulla on näissä kaikissa kuvissa toi sama huivi, mitkä on siis sun lempivaatteet? Millaisissa vaatteissa viihdyt arkena? Entä juhlissa?

   Niimpäs sattuikin olemaan :D Viihdyn rennoissa, välillä jopa ehkä liian rennoissakin vaatteissa. Urheiluvaatteita ja muuten joustavia materiaaleja tykkään käyttää niin kotona , vapaa-ajalla kuin tössäkin. Jos pitää pukeutua vähän paremmin niin leggarit ja tunika/ villatakki tai farkut ja joku löysä paita. Pukeudun mielestäni aika tylsästi ja värittömästi. Tällä hetkellä elän aika vähillä vaatteilla, koska kaikki vaatteet ei vielä mahdu kivasti päälle. Olisihan se nyt ihan hölmöä ostaa isompia vaatteita, jos tästä meinaa joskus pienentyä :D
2. 
   Halusisn kuulla kokemuksia teidän vaunuista niin vaunu- kuin rataskäytössä :) Niistä on tosi vähän löytänyt mitään kirjoittelua tai kokemuksia netistä ja malli kovin kiinnostaa :)
   Ellen

   Mä olen luvannut käyttökokemus-postausta jo pidemmän aikaa. Mä lupaan se on tulossa! Yritän saada valmiiksi ensiviikolla :)
3. 
   Mitkä on teidän hoitosuunnitelmat Milan kanssa?

   Mila on vielä ainakin vuoden loppuun kotona, ehkä jopa ensi syksyyn.
4. 
   http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-2000001186041.html
   "Laakso vahvistaa, että poliisin tiedossa on tapauksia, joissa nuoria on kiusattu esimerkiksi Facebookista löytyvien varhaislapsuuden vaippa- tai nakukuvien takia."
   
   Miten voit tehdä ton sun lapselle? Eikö sun mielestä jokaisella ole itsemääräämisoikeutta siitä, mitä siitä netissä julkaistaan? Sun tyttö on vielä ihan pieni eikä voi näille sun kirjoituksille mitään. Kun laitat asioita nettiin. Niitä ei saa ikinä pois sieltä.
   
   Lapset on armottomia kiusaamisen kanssa enkä voi käsittää, miten voit ottaa sen riskin, että pieni tyttösi saa kärsiä näistä sun kuvista ja kirjoituksista.

   No tota joo... tästä taisikin sitten lähteä anonyymien keskustelu Milaa koskevia kuvia ja kirjoituksia kohtaan. Heini onkin tuossa alla vastannut aika tyhjentävästä tähän kysymykseen, joten eiköhän jätetä tämä asia tähän.
5. 
   Montakohan vaippa ja nakukuvaa oot täällä nähnyt?! Nyt vähän valoja päälle! Mitä edes teet tällä lukemassa blogia jos noin käy huolestuttamaan suloiset ja asialliset kuvat pienestä nauravasta tytöstä.
   
   Ärsyttää tollainen syyllistäminen, jokainen perhe päättää itse millaiset rajat vetää siihen mitä jakaa sosiaaliseen mediaan.
   
   Ja mitä tuohon linkkiin tulee, onpa vaikea uskoa että kiusaaminen olisi alkanut vain ja ainoastaan jonkun vauva kuvan takia...Niin kuin sanoit lapset ovat armottomia ja kiusaamiseen alkamiseen ei useinkaan ole mitään tiettyä syytä. Ja varsinkaan jotain jonka vanhemmat olisivat toiminnallaan voineet estää! Työskentelen koulussa ja armotonta kiusaamistakin nähnyt ja kun näitä asioita puidaan ovat syyt jossain ihan muualla kuin vanhempien julkaisemissa kuvissa ja harvoin vanhemmissa ylipäätään!!!!
   
   Kiitos kivasta elämänmakuisesta blogista johon suolaa ovat tuoneet myös suloiset kuvat Milasta! Ymmärrän ja kunnioitan päätöstäsi olla enää julkaisematta kokoajan kasvavasta pikkuisesta tunnistettavia kuvia.
   
   Terv. Heini

   Kiitos ihanasta kommentistasi!!! <3
6. 
   Valoja päälle vaan itelle. Kukaan nykyaikuisista ei ole itse elänyt aikaa, että sun elämä oli somessa ennen kuin se oli sun omissa käsissä. Ja joo siinä olet aivan oikeassa, että jokainen perhe tosiaan päättää itse, mitä lapsistaan netissä julkaisee ja juuri siksi toin tän asian esille. Valitettavan moni ei mieti, että haluaako se lapsi, että sen elämä on somessa, ennen kuin se osaa edes kävellä?
   
   Itsenäni kun mietin, niin en todellakaan haluaisi, että musta olisi kirjoitettu somessa mitään ennen kuin olen sen itse tehnyt. Nykylapsilla ei enää ole tätä etuoikeutta. Vanhempien pitäisi ihan tosissaan pohtia tätä.
   
   Itse olen myös nähnyt kiusaamista hyvin läheltä ja toi viimeinen lause, että hyvin harvoin syyt on vanhemmissa on kyllä melkoista potaskaa. Moni asia juontaa juurensa siitä, mitä kotona tapahtuu. Tämä nyt ei sinällään tähän liity, mutta sanompahan vaan, kun kerran toit asian esille.
   
   Tää blogi on kyllä kiva ja nimenomaan elämänmakuinen. On mustakin kiva katella söpöjä kuvia pikkulikasta. Se ei nyt kuitenkaan ollut se pointti...

   Vastaa
7. 
   
   Elina

   Fiksu päätös tuo Milan asioista kertomisen vähentäminen. Samaa mieltä olen tuon huolestuneen anonyymin kanssa, että liian vähän sitä mietitään, että mitä siitä jälkikasvusta somessa kirjoitetaan/laitetaan kuvia. Jokaisella pitäisi kuitenkin olla omassa hallinnassa se, mitä somessa näkyy. Tosiaan tää asia on uusi ja vasta kohta ensimmäinen somesukupolvi alkaa olla siinä iässä, että seuraukset alkavat näkymään. On varmasti positiivisia juttuja, mutta myös niitä toisia. Tää on tuntematonta aluetta ja varovainen kannattaa olla.

   
   
8. 
   Anonyymi

   Mutta miksi pitää noin ilkeästi puuttua muiden tapaan toimia ja sanoa asiat noin pahasti kun siitä voisi vinkata ystävällisesti?
   Myös tuon voi ottaa jonkinlaisena kiusaamisena joten kannattaa miettiä myös omaa käytöstä ennenkun hyökkäät muiden kimppuun. 

   
   
9. 
   Anonyymi

   Mielestäni anaonyymin kommentti nyt oli turhan kärkkäästi ja arvostelevasti kommentoitu. On vähän asiatonta lähteä kommentoimaan aikuiselle ihmiselle tuohon tyyliin "miten voit tehdän ton sun lapselle,eikö sun mielestä lapsella ole itsemääräämisoikeutta, en voi käsittää miten voit ottaa riskin..jne.." Jokainen jolla lapsia on, tietää että lähes kaikki asiat käy läpi ensin lapsen näkökulmasta. On vähän loukkaavaa kyseenalaistaa etteikö asiaa olisi pohdittu ja johonkin tiettyyn linjaan päädytty tietyistä syistä.
   
   Lapsista kirjoittaminen nyt kun jotenkin vähä kuuluu tähän perheblogien aihepiiriin, tai itse ainakin tykkään seurata blogeissa samanikäisten lasten kuulumisia kuin itsellänikin on. Tuntuu hölmöltä lähteä syyllistävästi kommentoimaan yksittäistä bloggaajaa. Täällä kun kuvat ja kirjoitukset lapsesta ovat olleet musta hyvin korrekteja.
   
   Tuohon kiusaamis asiaan vielä. On aika hullua väittää, että vanhemmat olisivat jotenkin syypäitä siihen jos heidän lapsensa joutuu kiusaamisen uhriksi, tai vauva kuvat joita sos.mediaan on laitettu. Itse en ole tälläiseen koskaan törmännyt. Se mitkä asiat vaikuttavat kiusaajien taustalla, onkin sitten asia erikseen.
   
   Heini

Loppuun vielä alevinkki teille lukijoille HOUSE OF BRANDONILLA on -30% jo alennetuista tuotteista koodilla SLS30   7.8.2016-14.8.2016    Miesten aletuotteet   Naisten ale-hintaiset tuotteet

Syksyn uudet kuviot

Ilmeisesti päätin aloittaa blogitauon jälkeen oikein ryminällä, ja kirjoittaa heti seuraavana päivänä uudestaan. Saa nyt nähdä, kuinka kauan tämä hyvä flow pysyy päällä.  :D Toivottavasti tauko teki terää ja pieni kiinnostuksen puute on historiaa.

Joku teistä kyseli kesäkuisessa kysymyspostauksessa mun työkuvioista ja päätin kirjoittaa aiheesta nyt ihan oman postauksensa. Töitähän mä olen tehnyt äitiysloman aikana sunnuntaisin viime syyskuusta lähtien omalla toiminimellä. Toisin sanoen Mila oli 1kk vanha, kun palasin taas ohjausten pariin. Aluksi itse piti vähän soveltaa ja lintsata, mutta kropan palautuessa pääsin tekemään ohjauksetkin sataprosenttisesti. Nyt jälkikäteen ajateltuna olisin voinut odottaa vielä toisenkin kuukauden ohjausten aloittamista, mutta toisaalta yrittäjän on vain yritettävä.

Äitiyslomalla olisin mielelläni tehnyt enemmänkin tunteja, varsinkin muina päivinä kuin sunnuntaisin. Kelan säännöt tekevät asiasta kuitenkin tietyllä tapaa epäreilun ja hölmön, joten työnteko äitiyslomalla ei kannata, koska muuten saa paiskia töitä peppu ruvella ennenkuin jää voitolle. Ymmärrän, että äidin tai vaihtoehtoisesti isän paikka on kotona ensimmäiset kuukaudet, mutta toisaalta aloilla millä olisi mahdollisuus tehdä paria tuntia muutamana iltana viikossa (Esim kampaajat/ liikunnanohjajat/ hierojat) nykyinen sääntö on ihan hölmö. (Päiväkorvaus on minimi)  Mielestäni olisi tärkeää, että äidit (vaikka ovatkin äitiyslomalla) saisivat paremman mahdollisuuden roikkua työelämässä myös äitiysloman aikana.

Jotain hyötyä alastani kuitenkin on, nimittäin sen ilta/ viikonloppupainoisuus. Meidän syksystä tulee nimittäin aika haipakkaa, kun lähden osa-aikaisesti töihin syyskuun alusta. Elokuu mennään vielä pelkillä sunnuntaitunneilla, mutta heti syyskuun alusta teen maanantai- keskiviikko illat ja sunnuntai aamut ohjauksia. Alkuviikko tulee siis menemään läpsystä vaihto systeemillä ja loppu viikko vähän päiväkohtaisesti. Jätin tarkoituksella muutamat päivät ilman vakitunteja, jotta voin tehdä näinä päivinä joko tuurauksia tai sitten silloin vietetään perhe/ omaa-aikaa.

Odotan syksyä innolla, on ihanaa päästä toihin taas vähän enemmän. Mutta toisaalta syksy tylee kyllä varmasti olemaan myös rankka. Halutaan kuitenkin käyttää tämä mahdollisuus, ennen kun palaan kokopäiväisesti töihin. Tämä läpsystä vaihto työnteko mahdollistaa Milan pitämisen kotona vielä ainakin vuoden loppuun, mikä siis tarkoittaa myös säästöä päivähoitomaksuissa. Ja tottakai on ihanaa seurata tuon pienen taaperon touhuja päivittäin.

Mitä noihin päivähoitomaksuihin tulee, niin ne on mun mielestä ihan hulluja hintoja! Me ei nimittäin jäädä paljoakaan miinukselle tällä osa-aika työllä jos  vertaa kokopäivä töihin. Ei tarvita toista autoa, päivähoitomaksut säästyy, saa kuitenkin kotihoidontukea ja lisäksi tuntitöistä maksetaan huomattavasti parempaa tuntipalkkaa. Mun sydän itkee jo valmiiksi verta, kun tiedän että tovin päästä mekin joudutaan maksamaan hurjia summia päivähoidosta!

Mites se muut äidit? Koska on mielestänne oikea aika palata töihin? Osa-aikaisesti vai kokopäiväisesti?

Täälä taas!

Kahden kuukauden blogikesäloma takana, ja nyt on taas aika herättää tämä blogi henkiin. Ajatus ei todellakaan ollut pitää näin pitkää "lomaa", mutta näin jälkikäteen katsottuna tämä oli erittäin hyvä ratkaisu. Alkukesästä kamppailin kovasti tämän blogin kanssa. Jatkaa vai lopettaa? En halunnut kirjoittaa väkisin, joten pieni mietintätauko oli pidettävä, jottei tee mitään hätiköityä. Pakko myöntää, etten ole edelleenkään varma blogin tulevaisuudesta. Tuntuu, etten halua lopettaa, mutta toisinaan taas tämä tuntuu vievän ihan liikaa aikaa. Monimutkaista. Päätin kuitenkin antaa tälle harrastukselle mahdollisuuden. Ehkä se kirjoituskipinä taas roihahtaa alkavan syksyn myötä. Postausideoita on ainakin reilusti takataskussa, toivottavasti te lukijat ette ole hävinneet kesän aikana muille saiteille!

Kesän aikana on tapahtunut vaikka mitä. Meidän pienestä vauvasta on tullut taapero, jonka yksvee juhlia juhlittiin viime viikolla. Milan synttäriaamu alkoi tottakai onnittelulaululla ja halien ja pusujen jälkeen pötköttelimme vielä hetken pedissä koko porukalla. Lahjaksi Mila sai 1- vuotis valokuvauksen Heli Mielosella ja Instan puolella keskeneräisenä vilahtaneen muistotaulun. (Taulusta ja kuvauksista tulossa omat postauksensa). Meidän yksveelle riitti mielestämme vallan mainiosti nämä edellämaisitut lahjat ja pieni rusinarasia. Leluja ja muita paketteja tulee kuitenkin niin reilusti kavereilta ja sukulaisilta itse juhlassa.

Synttärijuhlia juhlittiin viime lauantaina ja yritin päästää itseni mahdollisimman vähällä tarjottavien suhteen. Molemmat makeat kakut tulivat Cafe Annikasta tapansa mukaan edulliseen hintaan (iso 22e ja pieni 15e). Kakut näyttivät ja maistuivat erittäin herkullisilta, joten jatkossakin meidän synttärikakut tilataan tuolta. Suolaiseksi tarjottavaksi teini pari piirakkaa, lohirieskarullia ja ruisnappeja. Lisäksi keksiä, vaahtokarkkeja ja hedelmiä. Aika perustarjottavilla siis mentiin, ilman sen ihmeempiä krumeluureja.

Lahjaksi Mila sai vaikka mitä ihanaa. Vaatteita, Niken kengät, Design lettersin nokkamukin, leluja, Nominationin, vaatteita ja ikean leikkikeittiön. Pakettien avaaminen ei vielä hirveästi kiinnostanut, mutta onneksi serkkupojat outtoivat pakettien avaamisessa.

Koristelujen kanssa mulla ei ollut ilmapalloja ihmeempää. Muutamat vaaleanpunaiset ja valkoiset ilmapallot kattoon ja muutamia vaaleanpunaisia yksityiskohytia sisustukseen. Ihmeempää ohjelmaa ei näissä juhlissa ollut. Ainoat ohjelmat oli kaikki vieraat kuvattuna Milan kanssa ennen kahvia. Tällaiset kuvat on tarkoitus ottaa aina Milan synttäreillä toivottavasti sinne 18- vuotis synttäreille saakka. On varmasti kiva sitten monien vuosien päästä katsoa, kuinka ihmiset muuttuvat vuosien saatossa.

Ja Tottakai juhla huipentui kynttilän puhallukseen ja kakun syömiseen!