Kuulumisia

Kyllä mä nyt taas kerran mieleni pahoitin! Teksti kuvia vaille valmis, ja siten se päättää kadota. Ei oo todellista! No ei tässä varmaan muu auta, kuin aloittaa alusta... Tarkoitukseni oli ja on edelleen kirjoittaa meidän kuulumisia. Edellisestä postauksesta on jo reilu viikko aikaa, joten eiköhän tässä ole jo korkea-aika rikkoa tämä blogihiljaisuus.

Avaan koneen kirjoittaakseni joka päivä, mutta tuo pieni päättää aina herätä juuri silloin, kun avaan koneen. Aikamoista telepatiaa ;) Olen nyt viime kuukausina kirjoittanut paljon unesta, ja taas aloitan samalla aiheella. Ensinnäkin KIITOS edelliseen postaukseen tulleista kommenteista. Kyseessä oli vaihe, mikä on thank god vihdoin ohi (koputtaa puuta). Kommentteja lukiessani olin menettää toivoni ja ajattelin tämän jakson vain jatkuvan ja jatkuvan. Yritimme kikkaa jos toistakin, mutta lopulta päätin kokeilla unta ilman Swaddlea. Vannon edelleenkin sen nimeen, että kapalopussi oli pelastus muutama kuukausi sitten. Tilanteet kuitenkin muuttuu ja tuntuu, että yhden ongelman ratketessa tulee kaksi ongelmaa lisää. Kaksi ja puolikuisena Mila oppi kääntymään selältä vatsalleen ja sen myötä yöhulinointi alkoi. Pyrin aina löytämään selityksen kaikeen ja nyt olen vahvasti sitä mieltä, että kapalopussi esti Milan hulinoinnin ja sen vuoksi yöt oli mitä oli. Nyt ollaan n. viikon verran nukuttu ilman Swaddlea ja tadaa taas meillä nukutaan hyvin! Tällä kertaa apuna on unirätti "nunnu", jota Mila saa haistella, maistella ja pyöritellä käsissään ennen nukahtamista. Viime yönä vain kaksi syöttöä, tää on niin luxusta!

Päivisin Mila on jo huomattavasti pidempiä aikoja hereillä ja sen vuoksi onkin tullut tarpeelliseksi keksiä hieman lisäaktiviteetteja meidän arkeen. Pari viikkoa sitten kävimme ensimmäisen kerran ensimmäisten lasten vauvakerhossa ja sille tielle on taidettu jäädä. Mila niin nauttii kaikesta puuhailusta ja 1,5 tunnin kerhon aikana tuo lähes nelikuinen saa hyvin väsytettyä itsensä. Kerhossa on niin paljon kaikkea uutta ihmeteltävää, että Mila on aina nukkunut kerhon jälkeen yli kolmen tunnin päikkärit. Läheskään näin pitkiin päiväuniin ei kotona ollessa todellakaan enää päästä, joten nämä muutamat kerhoilukerrat on kyllä saanut tän mutsin kartoittamaan lahden-alueen vauvatoimintatilannetta.

Äitinä olo on välillä aika rankkaa ja varsinkin pitkät päivät kahdestaan pienen lapsen kanssa tuntuu toisinaan erittäin pitkiltä. Muutamana päivänä viikossa kerhoilu tuo mukavaa pientä sisältöä vauva-arkeen, mutta pakko sitä on vähän joka päivälle sopia jotain menoa, jotta pysyy edes lähestulkoon järjissään. Kerhojen lisäksi meidän viikkoihin kuuluu vauva/äititreffejä. En tiedä mihin joutuisin ilman näitä mammamiittejä. Onneksi mulla on muutamia äitikavereita, joiden kanssa on hyvä treffata isien ollessa töissä. Kaikki äitylit on ihan parhaita, mutta perhevalmennuksesta löytynyt uusi ystävä on mitä parhain juttukaveri niin hyvinä, kuin hieman heikompinakin päivinä. On "ihanaa" huomata, ettei ainoastaan meidän lapsi nuku öitä huonosti tai sano ei tuttipullolle. Toisinaan Whats up on kovinkin kovalla käytöllä ja on parasta, että sielä luurin toisessa päässä on ihminen joka ymmärtää ja elää lähes samanlaista arkea samanikäisen lapsen äitinä.

Kuten blogistakin on nähtävissä, rakastan siistiä kotia. En voi lainkaan sietää likaisia astioita tai suurta pyykkivuorta pilaamassa hyvää fengsuita. Lapsen myötä asiat on kuitenkin pako priorisoida uudelleen ja siivous on se mistä on niin kovin helppo karsia. On huomattavasti mukavampaa päikkäreiden alettua istahtaa sohvalle selailemaan blogeja, kuin aloittaa siivousurakka. Tälläkin hetkellä meidän koti on viikonlopun jäljiltä ihan pommi. Raotan nyt muutamalla kuvalla meidän oikeaan arkeen. Ei tääläkään aina ole niin siistiä, mitä voisi luulla.

Ai kauhee. Nopeastihan sotkut saisi siivottua, mutta maanantait on aina niin hankalia päiviä ja Viikonlopun löysäily jää väkisinkin päälle.  Tällä kertaa Milan lelut on kutakuinkin ojennuksessa, mutta yleensä Milan leikkialue on täynnä värikkäitä leluja. Tuo kuvissa näkyvä palapelimatto on muuten ihan hitti meidän mimmin mielestä. Maton värit ja sormiin tuntuva karhea pinta on niin mielenkiintoinen, että Mila leikkii siinä mielellään hereillä olessaan. Lisäksi pinta on sellainen, että jalat saa siitä hyvin "otteen" ryömimistä silmälläpitäen!

Onneksi tässä maanantaissa on taas jotain hyvääkin! Mun Mammafitfätbailabailaraskauskiloistaeroon -projekti on edennyt oikeaan suuntaan. Paino on pudonnut jo 17,2 kiloa, eli tämän projektin alusta 5,5 kiloa. Joulun tavoitteeseen olisi vielä toinen vitonen rutistettavana, mutta ei se kai ihan mahdotonta ole. Nyt pitää vain sanoa muutamille herkuille ei ja yrittää pitäytyä siinä vain yhdessä herkkupäivässä. Herkuttelu on ollut väsymyksen vuoksi aika infernaalista. Se on vaan niin ihanaa illalla istahtaa sohvalle suklaalevy tai karkkipussi kainalossa. Onneksi herkuttelusta ei näin imettäessä "rankaista" ja paino tippuu, vaikka vähän repsahtaisikin väärään suuntaan.

Mun kotiäitiluukki :D Edes ponnaria ei ole ehtinyt laittaa kunnolla.

Nyt Mila on nukkunut jo kaksi tuntia putkeen, joten otan varman päälle ja lopetan tähän, jotta ehdin syödä vähän... Ne kuuluisat viimeiset lauseet :D Heh, on tää kyl melkoista. Nyt tuolta neidin huoneesta kuuluu iloista jokellusta. Eli tähän on hyvä lopettaa!