Mila 2kk

Huomenna Mila on jo kaksi kuukautta vanha. Kaksikuinen Mila on iloinen ja enimmäkseen tyytyäinen vauva, joka ei turhasta valita. Mila tykkää olla sylissä varsinkin iltaisin, mutta viihtyy myös yksin lattialla, jos äitin pitää tehdä kotitöitä. Leikkimatolla jumpataan päivittän ja leluille jaksetaan jutella pitkiäkin aikoja. Selinmakuulla jalat ja kädet liikkuu kovasti ja pienestä suusta tulee iloista jokellusta ja hihkuntaa. Milan ilo muuttuu huudoksi nanosekunnissa, jos neiti tylsistyy. Leikkeihin haetaan välillä vauhtia sylistä ja sitten taas jaksaa. Selällään olo muualla kuin leikkimatolla ja hoitopöydällä on ihan syvältä jos joku ei viihdytä. Vatsallaan olo tuntuu olevan se tän hetken juttu. Siitä näkee hyvin ja halutessaan vaihdetaan asentoa vatsalta selälle...mutta huuto tulee yleensä heti kääntymisen jälkeen, koska ...no se selällään olohan oli ihan tylsää! 

 Mila juttelee isille ja äidille omaa jargoniaan paljon. "achuuu" "khaa" "plakhaa" on yleisimmät "sanat", mitä jutellaan. Toisinaan vanhempien lässytykselle nauretaan suu auki ja toisinaan katsotaan otsa kurtussa "siis äiti, mitä sä oikee lässytät mulle"- ilmeellä. Tällähetkellä musiikki on niiiin siistiä. Äitin laulu naurattaa (eikä mikään ihme :D) ja äitin jumppamusiikki saa myös Milan jalat ja kädet liikkeelle.

Mila herää yleensä hymyillen, mutta välillä sängystä noustaan väärällä jalalla. Toisinaan herääminen harmittaa ihan vietävästi, eikä sitä harmia selätä mikään muu, kuin maitohörppy!

Päivät alkaa jo noudattamaan tietynlaista kaavaa, vaikkei näin pienellä taidakaan olla ihan oikeaa rytmiä vielä. 

7:00-8:00       Herätys,leikkiä, ruokaa ja leikkiä

8:30               Päikkäreille

12:00            Herätys, ruokaa ja leikkiä

13-14            Päikkäreille

n. klo 17       Herätys, ruokaa ja leikkiä

n.klo 19        Iltapäikkäreille (30min-1,5h)

21-22            Iltaunille

03:00-05:00  Nopea ruokailu

7:00-8:00      Herätys

Päivät noudattavat tätä rytmiä suurimmaksi osaksi, mutta heikkoina päivinä iltaunet jää välistä ja silloin yöunille käyminen on "hieman" haastavaa. Päiväunille käydään kiltisti (pipo ja haalari päällä), iltapäikkäreille pitää hytkyttää ja ketkuttaa ja yöunille nukahdetaan yleensä syliin (tosin viime viikolla parina iltana Mila nukahti vaunukoppaan ihan itse!)

Mila on kova syömään ja hän kasvaa hienosti äidinmaidolla. Mila on tempperamenttinen ja kovan nälän yllättäessä hän huutaa  hetken tissi/ pullo suussa, jotta ensi kerralla äiti osaisi olla nopeampi toimissaan. Maidon lisäksi Mila syö/ lutkuttaa nyrkkiä. Välillä sormia työnnetään niin pitkälle, että tulee oksennusrefleksi. Nyrkin ja maidon lisäksi syödään tuttia, mutta se ei vedä vertoja nyrkille.

Pienimmät vaatteet on jo korjattu pois kaapista isompien tieltä. Suurin osa bodyista on jo 62cm, mutta housuissa käytetään vielä 50 ja 56cm vaatteita. Tarkkoja mittoja en ole vielä laittanutkaan, niin laitan ne nyt tähän:

Kodin uusi ilme!

Mä oon tosi kausi-ihminen ihan kaikessa. Kirjoittamisessa, urheilussa, suklaan syönnissä, sisustamisessa, siis ihan kaikessa! Blogissa saattaa olla pitkiäkin hiljaisia hetkiä ja välillä taas juttua riittää ihan päivittäin. Tällä hetkellä kirjoittaminen ja kuvaaminen tuntuu mukavalta ja siksi postauksiakin tulee useammin, toivotaan että tämä ei ole taas vain vaihe. Sama juttu sisustamisessa. Meidän koti on pitkään näyttänyt ihan samalta, en ole edes vaihdellut koriste-esineiden paikkoja. (se on ihme!) Asuntomessujen jälkeen innostuin mustasta tehostevärinä, mutta se idea ei koskaan ottanut tuulta alleen. Ehkä se musta olisi sittenkin ollut vähän liian mustaa.

 Pari viikkoa sitten innostuin hiekan eri sävyistä. En oikeastaan edes tiedä mistä tämä innostus tuli, koska beige ei ole koskaan kuulunut lempisisustusväreihini. Joka tapauksessa, reilu viikko sitten tilasin keittiöön ja olkkariin uudet verhot Jotexilta ja eilen kävin tekemässä muutaman lisähankinnan Askosta. Sisustaminen on vielä kesken, mutta verhojen saavuttua pääsen vihdoinkin esittelemään lopputulosta.

Sisustuspostauksia odotellessa päätin hieman kuvailla keittiötä ja tänään löytyneitä Nicolas Vah`en öljyjä ja mausteita. Purkkit on just mun mieleen, niin ihanan yksinkertaiset mutta omalla tavallaan myös näyttävät. Toivotaan, että tuotteet on hyviä myös maultaan.

Vaaleampi hieman lämpimämpi sävy tuntuu vaihteeksi erittäin kauniilta. Jotenkin tuntuu, että koti olisi nyt paljon kotoisampi, kuin mitä se oli harmaa-valkoisena. Tosin yksi miinus tässäkin, en yhtän tiedä mihin tunkisin kaikki harmaat tavarat hiekansävyn tieltä :D

Milan synnyttyä ollaan Kallen kanssa innostuttu ruoanlaitosta ihan hirveästi. Meille on muodostunut jo tapa kokata perjantaina jotain vähän parempaa ja erikoisempaa, jotain muuta kun perus makaroonilaatikkoa. Tällähetkellä ollaan molemmat innostuttu erilaisista pasta ja risottoruoista, minkä valmistuksessa käytetään valkoviiniä, yrttejä, sieniä ja valkosipulia. Niin hyvää <3 Tähän mennessä ohjeet on tehty visusti reseptiä tuijottaen, mutta ehkä vielä jonain päivänä meistä tulee hyviä kokkeja!

Mutsi jumppaa

Raskauden jälkeinen liikunta herättää paljon keskustelua. Toiset ovat sitä mieltä, että liikkumaan ehtii myöhemminkin vauvan ollessa isompi, ja toiset taas ovat sitä toista mieltä. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen kastiin. Jokainen tallaa tyylillään ja mun tyyli on liikkua. Rakastan liikuntaa ja en voisi elää ilman sitä. Päin vastoin. Voisin erittäin huonosti ja olisin kiukkuinen,  jos en liikkuisi (senhän näki jo raskausaikana). Yhteistä aikaa lapseni kanssa en halua heittää "hukkaan" ja siksi liikunkin mielelläni Milan nukkuessa, koska muuten vaan löhöisin sohvalla katsoen jotain liirumlaarum- ohjelmaa. Mun mielestä on ihan ok ottaa lapsi kaukalossa salille tai tehdä kotijumppaa vauvan nukkuessa parvekkeella. Liikkumalla mä oon energisempi mutsi ja jaksan toihuta Milan kanssa paljon enemmän.

  Raskausaikana liikunta tuntui hölmöltä. Vatsan kasvaessa tuloksia ei näkynyt... tietenkään ja sekös mua ärsytti. Oli erittäin turhauttavaa liikkua, kun paino nousi ja olo huononi. Nyt tilanne on ihan toinen. Mulla on hirveä motivaatio päästä takaisin omiin mittoihini, koska peilistä ja valokuvista näkyy laardiperäsin. Vähän ehkä ärsyttää, kun raskausaikana sorruin herkutteluun ( ja mäkkäriin) liian usein. No sille ei voi mitään. Onpahan jotain haastetta tässäkin touhussa!

JOS VIELÄ JOSKUS... 

On ihan hyvä, että sitä motivaatiota löytyy, mutta on siinä myös omat haasteensa. En missään nimessä halua tehdä itselleni hallaa ja kuormittaa esim. lantiopohjanlihaksia liikaa. Olis aika syvältä jos myöhemmin tajuaa liikunnasta olleen enemmän haittaa kuin hyötyä. Lähdin tosi rauhassa liikkeelle ja nyt pikkuhiljaa alan haastamaan itseäni lisää. Kuntosalitreenaaminen, vaunulenkit ja kotitreenit on ne mun liikuntamuodot tällä hetkellä. Salilla käyn 3 kertaa viikossa, vaunuttelen päivittäin ja tänään tein ensimmäisen kotitreenin Milan nukkuessa aamupäikkäreitä.

Kotitreeneihin ostin viimeviikolla 8 kilon kahvakuulan ja muut vermeet löytyikin jo valmiiksi varastosta. Mä en oo oikeen koskaan jaksanut jumpata kotona. Jos totta puhun, mä en oo koskaan uskonut sen olevan tehokasta. Tottakai kaikki riippuu itsestä. Jos löysäilee ei varmasti tunnu missään, siksi monet (myös minä) varmaan käykin mielummin ohjatuilla tunneilla. Tänään päätin heittää ennakkoluulot nurkkaan ja kaivoin jumppavälineet olohuoneen lattialle Milan nukkuessa parvekkeella. Olin ihan fiiliksissä ja päätin tehdä hyvän treenin samalla ensisunnuntain steppiä suunnitellen. 30 minuuttia steppiä ja 20 minuuttia kahvakuula ja kuminauhaliikkeitä toimi aika kivasti. Olo treenin jälkeen oli iloinen, energinen ja erittäin hikinen. Suosittelen!

Oma kroppa motivaattorina.

Mitä mieltä olette, kotitreeni hot or not?  Onko sielä ruudun toisellapuolen kotijumppareita?

Kiinnostaako kotitreeni- postaukset jatkossa?


p.s 

-Kiitos edellisen postauksen kommenteista! En tiedä mikä Milalla oli viimeyönä, tai mitä itse tein oikein, mutta yö meni erittäin mallikkaasti. 22-04 vartin syöttö ja 04- 8:30 . Ehkä mä lopetan turhan miettimisen ja stressaamisen ja jätän noi opukset nurkkaan. Maalaisjärki rock`s!!!!-

Uniongelmointia

Äitinä olo on oikeesti välillä vähän rankkaa. Kun yhden asian oppii, on jo aika opetella kymmenen uutta juttua. On niin paljon kaikkea mitä en vielä tiedä lapsenhoitoon liittyen. Mikä on hyvä unirytmi? Minkä verran ruokaa on tarpeeksi? Koska vaihtaa isompaan vaippakokoon?...  En halua olla täydellinen äiti, jotta muut hyväksyisivät minut. Haluan olla paras, jotta lapsellani olisi hyvä olla.

Ennen Milan syntymää luin paljon kirjoja. Luin kirjoja raskaudesta, synnytyksestä, imetyksestä, lastenhoidosta, unesta ja mistä vielä? Kirjojen lukemisesta on varmasti hyötyä, mutta niin moni asia on vielä epäselvä. Mikä/ mitkä toimintamallit tukisivat lapsen kehitytä ja kasvatusta parhaiten?

Jo ensimmäisistä viikoista lähtien halusin luoda mahdollisimman hyvän pohjan unelle. Teimme tiettyjä asioita aina tietyssä järjestyksessä, jotta myös Mila tajuaa milloin nukutaan. Päivällä nukahtaminen on helpompaa. Mila rakastaa vaunuissa nukkumista ja pääsenkin helpoimalla, kun lähden heti aamupäikkäreiden aikaan ulos lenkille. Lenkkeilystä ja ulkoilusta on tullut niin tapa, että hatun päähän laittaminen kertoo hänelle päikkäriajan. Uni tulee useimmiten jo pukemisvaiheessa. Kun äitiä väsyttää ja laiskottaa Mila nukkuu sisällä pipo päässä.

Mila on nukkunut koko pienen ikänsä hyvin. Yöllä nukutaan 3-4 tunnin pätkiä ja viimeviikolla päästiin pari kertaa jopa 6 tunnin uniputkiin. Pidentyneisiin uniin saattaa tosin vaikuttaa oma laiskuus maidonluovutusta kohtaab. Mä en vaan jaksa joka aamu ja joka ilta "tuhlata" vähää vapaa-aikaani kuunnellen rintapumpun hurinaa. Siksi päätinkin, että luovutan vain sen verran mikä itsestä tuntuu hyvältä. Päivällä aamupäivän ja iltapäivän unet on pääsääntöisesti kolmen tunnin unia.. (jos siis kaikki menee oppikirjan mukaan), mutta Illat on sitä haastavinta aikaa. Toisinaan Mila on yhteistyöhaluinen, mutta välillä illat menee kovaa huutoa kuunnellen. Iltaisin käydään välillä koviakin nukutustaisteluita ja lopulta tyttö nukahtaa rinnalle ihan superväsyneenä. Yritän välttää syliinnukahtamista mahdollisimman pitkälle, mutta sen helppous houkuttaa. Jos nyt totutan nukahtamaan syliin, tuleeko yksinnukahtamisesta myöhemmin hankalaa? Olen myös miettinyt vaunuihin nukuttamista. Mila siis nukkuu vaunuissa meidän makkarissa. Mila on tottunut nukahtamaan liikkeeseen ja siksi pinnasänkyyn siirto hieman jännittää. Paikallaan ollessa unen saaminen on haasteellisempaa. Joskus se onnistuu, mutta useimpina iltoina pitää keikuttaa, heiluttaa ja hytkyttää... eikä sekään aina auta. Ja ei siinä mitään. Vauva-arkeen kuuluu välillä hytkytys ja ketkutus. "Ongelmani" on ehkä enemmän nukkumisjärjestelyissä.

Mä en tiedä milloin olisi hyvä aika siirtyä pinnasänkyyn, tai ylipäätänsä koska siirtää omaan huoneeseen nukkumaan? Mila pitää nukkuessaan ihme örinää, joten unenlaadun kannalta siirto voisi olla paikallaan. Yksin nukkumisessa mua hieman mietityttää kätkytkuolema. Okei, ehkä vähän kaukaa haettua, mutta lukemani perusteella vanhempien lähellä olisi lapsen kannalta turvallisinta.

Nyt kysynkin teiltä muilta äideiltä: Minkä ikäisenä olette siirtäneet vauvanne vaunukopasta/ äitiyspakkauksen laatikosta pinnasänkyyn? Suositteletteko pinnasängyn siirtoa makuuhuoneeseen, vai samantien vaan omaan huoneeseen nukkumaan?

Ristiäiset

Viime viikon sunnuntaina juhlimme Minin ristiäisiä Kallen vanhemmilla. Juhlien järjestelyissä pääsin itse  aika helpolla, mutta siitä huolimatta onnistuin kehittelemään viimehetken stressin. Onneksi kaikki meni lopulta suunnitelmien mukaan, tyttö sai nimen ja vieraat vatsansa täyteen.

Mä en oikein edes tajua, miten mä onnistuin pitämään nimen salassa näinkin pitkän aikaa. Voin kertoa, ettei se ole todellakaan ollut helppoa. Oon meinannut lipsauttaa sen niin täälä, kuin ihan livenäkin monen monta kertaa.

Minin synnyttyä neljästä nimivaihtoehdosta tippui samantien kaksi pois. Meidän Mini ei näyttänyt yhtään Sofialta eikä Matildalta. Jäljelle jäi kaksi nimeä. Mila ja Jade. Kallen mielestä mini näytti ihan Milalta, mutta en osannut päättää näiden kahden nimen välillä. Kolme viikkoa ennen ristiäisiä nimi oli päätetty ja etukirjain kaiverrettiin kastekoruunkin. Kaiverruksista jälkeenkin  olin vielä ehdottamassa nimen vaihtoa, mutta tällä kertaa Kalle pysyi kannassaan. Eli Ministä tuli...

Mila Matilda

Nimen julkaisu taitaa olla tämän postauksen pointti, joten nyt sen kerrottuani voinkin sysäyttää tähän valokuvapläjäyksen viime sunnuntailta.

Mini ja kummit

 

Instaan nimipäivitys..

Mulla on tapana vähän rönsyillä tarjottavien kanssa. Suunnittelen tarjottavat huolella etukäteen, mutta viimetingassa haluankin vielä leipasta jonkin kivan pikku lisäsyötävän. Lisäksi arvioin vieraiden ruokahalun aina ihan yläkanttiin ja tälläkin kerralla tarjottavia jäi yli ihan urakalla.

Menu

Kana-pasta Salaatti

Tonnikala - pasta Salaatti

Gluteiinittomat ja Maidottomat versiot salaateista

Kinkkupiirakkaa

Kanapiirakkaa

Ruisnappeja savulohitäytteellä

Yrttivoi- patonkia

Suklaa-mascarpone-daim- vadelmakakku

Vadelma-valkosuklaa juustokakku

Gluteiiniton ja Maidoton suklaakakku

Gluteiiniton ja Maidoton kuningatar kääretorttu

Panna Cotta
Tuulihatut

Lusikkaleivät

Vähempikin olisi varmasti riittänyt, mutta halusin täyden kahvipöydän, missä on jokaiselle varmasti jotain mieleistä. Näiden juhlien viimehetken tarjottava oli Gluteiinittomat ja maidottomat ruoat ja kakut. Hoksasin pari päivää ennen ristiäisiä, että yhdellä vieraista on erityisruokavalio.  Kaupoissa oli erittäin nihkeä valikoima, joten lauantai-iltana leivottiin kallen kanssa pari kakkua yksissätuumin. (Molemmat oli muuten ihan törkeen hyviä! Varsinkin toi suklaakakku!!!!).. harmi, ettei niitä tullut kuvattua,

Kääretortun matka juhlapöytään oli vähän kuoppainen, kun se juhla-aamuna unohtui auton katolle ja tippui sitten keskelle suht vilkasta tietä. Onneksi kakku säilyi sen n 5 min tiellä, eikä kukaan ajanut sen päälle... 

Suolaisia herkkuja menee aina enemmän, mutta tällä kertaa Cafe Annikasta tilattu suklaaunelma taisi olla monen makuun. (kakku kumottiin viimeistä lusikallista myöten). 

Lahjoja tuli ihan hirveästi ja kaikki oli erittäin mieluisia. Vieraat oli ilmeisesti käynyt vähän täällä blogin puolella kurkkimassa, kun osui niin nappiin!

Mutta nyt on ristiäiset vihdoin taputeltu pakettiin ja voi taas keskittyä vähän muihinkin projekteihin.

Liebster Award haaste.

Sain Ruusuillatanssimistasittenkin- blogin Karinalta  Liebster award-haasteen. Kiitos Karina! Mä oon nyt vähän tyhmä, kun en pistä haastetta eteenpäin, mutta vastailen tottakai minulle annettuihin kysymyksiin.

1.Mitä kouluja olet käynyt?

Lukion ja lisäksi olen opiskellut liikuntaneuvojaksi Pajulahdessa oppisopimuksella.

2.Miksi aloit pitämään blogia?

Ensimmäinen blogini oli netan ja kallen treenit, minkä aloitin  2012. Perustin blogin aluksi omien treenien tueksi ja myöhemmin blogissa seurattiin meidän molempien kisavalmistautumista. Fitness-buumi alkoi kuitenkin hiipua reilu vuosi sitten ja ostettuamme tämän nykyisen kodin halusin perustaa ihan uuden blogin. (sisustussuunnittelua varten) Aluksi kirjoitin sisustamisesta ja myöhemmin raskaudesta. 

3.Voisitko kuvitella asuvasi ulkomailla?

Tästä on ollut meillä puhetta ihan vaan sivulauseessa. Kallen töiden sekä suomen verotuksen vuoksi saattaa olla mahdollista, mutta vain 1-2 vuodeksi. Tosin oma kielitaitoni on ihan surkea, joten en nyt ihan riemusta kiljuen lähtisi. Eli vastaisinko nyt, että voisin kuvitella, mutten pidä sitä todennäköisenä. 

4.Oletko tyytyväinen elämääsi? Miksi?

Olen tyytyväinen. Mulla on nyt kaikki mitä tarvitsen. Mun ympärillä on just oikeet ihmiset ja kotona paras mies ja rakas lapsi. Ihanan hattaraa <3

5.Mitä aiot ostaa seuraavaksi, isompi hankinta tarkoitan?

Tää on aika vaikee! Toivon ettei isoja hankintoja tulisi lähiaikoina, mutta ehkä jotai itselleni. Vaatekaappi kaipaisi uudistamista!

6.Linkkaa suosituin postauksesi.

http://netankoti.blogspot.fi/2015/08/miks-mulle-ei-kerrottu.html

7.Jos olisit minä, mistä kirjoittaisin seuraavan postauksen?

Arjen kuulumisista tai meidän päivä- postauksen. Arkiset asiat kiinnostaa.

8.Tähtäätkö blogillasi johonkin vai kirjoitatko puhtaasti omaksi huviksesi?

Tällä hetkellä omaksi ilokseni. En kuitenkaan väitä, etteikö minulla olisi tavoitteita blogiini liittyen. Olishan se tosi hienoa, et jonaina päivänä oma blogi olisi suosittu (toisaalta taas välillä vähän hirvittää, kuinka moni tuntematon lukeekaan meidän elämästä!)

9.Luetko vau.fi:n aihee vapaata?

En kai? Mikä tää on? :D

10.Paljon tuhlaat lastenvaatteisiin kuukaudessa?

Tää on aika vaikee. Oon ostanut tosi paljon vaatteita jo ennakkoon. Isoimmat taitaa olla 74cm. Yksikään vaate ei ole täydellä hinnalla ostettu, koska mun mielestä vaatteet on ihan törkeen hintasia. Ehkä 50€? 

11.Kaipaatko tietynlaista vapautta?

Vapaus on ehkä vähän "huono" sana, mutta omaa-aikaa kyllä kaipaan. Tällä hetkellä 1-2 tunnin irtiotto salilla riittää, enkä edes raaskisi olla pidempää pois. 

Ristiäissuunnitelmia

Minin ristiäisiä vietetään parin viikon päästä sunnuntaina Kallen vanhemmilla. Onneksi saadaan järjestää juhlat Minin isovanhemmilla, koska meidän oma koti on vähän liian pieni 25:lle hengelle ja seurakuntasalit taas turhan kolkkoja omaan makuun. Lisäksi valmistelut sun muut on varmasti helpompi hoitaa, kun pystyy menemään juhlapaikalle hyvissä ajoin...ehkä jopa edellisenä päivänä!

Tuleva juhlatila on varmasti juuri sopivan kokoinen ristiäisporukalle. Keittiöön saa hyvin seisovanpöydän ja olohuoneessa on pitkä pöytä, jonka ääreen mahtuu helposti ainakin 12 henkilöä. Tilasta tehdään vähän tyttömäinen vaaleanpunaisilla ja valkoisilla verhoilla sekä saman sävyisillä koristeilla. Koriste-esineet pitäisi vielä valikoida anopin varastosta, sekä kahvipöydän kukka-asetelma pitäisi tilata.

Tarjoilujen suhteen pääsen itse melkeimpä luvattoman helpolla. Auttavia käsiä on paljon ja itselleni taisi jäädä vain keksien ja kakkujen haku. Kakut tilataan Kauppahallin Cafe Annikasta (missä muuten on Lahden parhaat salaatit!) ja keksit ihan vaan marketin hyllyltä.

Nimi on jo päätetty ja se paljastetaan vasta ristiäisissä. Tällähetkellä vain kakunteijä tietää tulevan nimen/ nimet. Jo ennen Minin syntymää meillä oli neljä vahvaa nimiehdokasta, josta sitten syntymän jälkeen karsiutui kaksi pois. Jäljelle jääneiden nimien kesken ei paljoa tarvinut miettiä, koska onhan Mini ihan ........ :n näköinen!

Kutsukortit valmistui jo pari viikkoa sitten, mutta vasta viimeviikon lopulla sain vietyä ne postiin. Lopputuloksesta tuli aika söpö ja kortissa oleva kuva kuvaa hyvin meidän Miniä...se on vähän hömelö <3 Alunperin oli tarkoitus lähettää kutsun mukana tämä tervehdys täytettäväksi, mutta sen tekeminen vähän jäi!  Lappu toimii ns. vieraskirjana ja vieraat täyttävät kukin omansa ristiäisissä.

Tällaisiahan on usein häissä, mutta miksei voisi olla myös ristiäisissä? Tai vaikka synttäreillä! Mun mielestä aika kiva muisto.

Lahjatoiveita meillä ei juurikan ole. Toiveita oli itseasiassa todella vaikea keksiä, koska meillä oikeastaan on kaikki tarvittava. Tällainen Pentikin lautanen olisi aika kiva tulevaisuutta ajatellen ja Marimekon mekko olisi niin söpö esim 1v kuvauksiin.

Ehkä kaikista tarpeellisin toive olisi Trip Trap. Syöttötuoli hankittaisiin jonain päivänä, joten miksei jo nyt? Lisäksi haaveilen tuosta New born - setistä. Vähän vaan mietityttää sen käytännöllisyys. Onko kenelläkään kokemusta tuosta kuvan tuotteesta? Kannattaako hankkia, vai onko syöttäminen helpompaa esim sitterissä?

Näiden lisäksi huomasin, ettei 62 cm vaatteita ole juurikaan. Tai bodeja on kyllä, mutta housuja ja yöpukuja vain muutamat. Lindex ja Kappahl on aika varmoja valintoja, mutta kyllä h&m:stä ja popitakin löytyy ihan kivoja vaihtoehtoja.

Mun mielestä Mini näyttää ihan tulevalta nimeltään, mutta minkä nimen sinä antaisit meidän Minille?

Katsotaan, onko Mini muidenkin mielestä ihan ........?