Tammikuu siis starttasi samasta lukemasta mistä marraskuukin (tai jopa vähän ylempää), mutta ei voi mitään. Mä taidan olla ainainen sokerihiiri! Tää viimeinen 5 kiloa on tosi tiukassa ja nyt pitäis vaa pysyä kovana, jotta tämä ainainen painonpudotus voisi loppua.
Mulla kävi mielessä jo ihan oikea laihdutuskuuri super dietti yms, mutta lopulta tulin järkiini. Kyllä perus tereellisellä kotiruoalla pitäisi painon tippua, jos malttaa jättää herkut pois. Ja niin se paino aluksi tippuikin, mutta jos herkuton tammikuu ei ole herkuton, niin sitten on hippasen hankalaa saada painoa putoamaan. Musta tuntuu, että innostun aina hetkellisesti herkuttomuudesta, mutta viikonloppuna viimeistään sokerihiiri nousee kolostaan ja peli on menetetty. Ärsyttää olla näin "selkärangaton". Onneksi kohta on taas maanantai ja kaiken voi aloittaa jälleen puhtaata pöydältä.
Nyt olen tämän vuoden aikana saanut pudotettua jo n. 3 kiloa, eli lähes kilon viikkopudotus. Tulos on kyllä ihan hyvä, sitä en kiellä. Harmittaa vaan kun ei edes yhtä kuukautta pysty olla ilman sokeria. Toisaalta kokonaisuus ratkaisee. En mä ihan menetetty tapaus taida olla. Viikolla syön terveellisesti, viikonloppuna hieman vapaammin ja lähes puolen kilon karkkipussi on vaihtunut 150g pussiin. Onhan se tietenkin jo alku! Herkkujen jättämisen lisäksi mun ongelma on kasvisten ja vihannesten liian vähäinen syöminen. Mikäli ruoaksi on salattia tai tortilloja vedän rehuja kyllä hyvällä ruokahalulla, mutta muuten tulee liian harvoin syötyä kurkkua ja tomaattia ihmeellisemmin. Sinänsähän tää on ihan hölmöä. Milan ruoat on huolella suunniteltu ja valmistettu, mut omien ruokien kanssa haluis mennä sieltä mistä aita on matalin. Eihän tässä oo mitää järkeä!
*Salus- tuotteet saatu