Kesäkuntoon!

Jos nyt aloittaisi, ehtisikö vielä kesäksi kuntoon?

"Normaalitilassa" varmasti, mutta tämän hetkinen tila huomioiden, tuskimpa. Pötsi vaan kasvaa kasvamistaan, eikä loppua näy vielä hetkeen ;)

Itse menetin toivon hyvästä kesäkunnosta jo Lokakuun lopulla, kun sain tietää olevani raskaana. Vaikka raskaus ja raskauden myötä tuleva palkinto onkin ehkä parasta mitä voi toivoa, ei se silti poista sitä tosiasiaa, etten haluaisi luopua hyvästä kunnosta ja kropastani. En väitä, että raskaus välttämättä pilaa vartaloa, mutta ei se ainakaan ennallaan ole heti synnytyksen jälkeen, tai parin kuukauden päästäkään synnytyksestä. 

Olen urheillut oikeastaan koko ikäni. Nuorempana pelasin golfia kilpaa, ja tavoitteenani oli tuolloin pelata vielä jonain päivänä ammattilaisena. Lukion myötä kiinnostus golfiin väheni ja salikärpänen puraisi. Aluksi "treenasin" pari kertaa viikossa uimahallin salilla, armeijassa intin kuntosalilla ja armeijan jälkeen liityin jäseneksi Lahtelaiselle kuntosalille.

Kiinnostus lihasten kasvattamiseen ja fyysisenkunnon kehittämiseen lisääntyi sitä mukaa, kuin kehitystä alkoi näkymään ja lopulta asetin itselleni tavoitteeksi osallistua junioreiden Body Fitness-kisoihin syksyllä 2013. Dietti jä kesken kolmen kuukauden kisadietin jälkeen (en nyt avaa syitä sen enempää, muuten tämä teksti ei lopu koskaan :D). Tämän kisarupeaman myötä rakas saliharrastus ja terveellinen ruokailu kuitenkin jäi.

Oikeastaan tuolloin päätin, "sitten kun joskus olen raskaana, noudatan tiettyä raskausajanruokavaliota, jottei ylimääräisiä kiloja tule". Kivasti ajateltu silloin, mutta totuus iski vasten kasvoja Marraskuussa. Olin tottunut treenaamaan salilla 4-5 kertaa viikossa omien liikunnanohjaajan töideni lisäksi. Alkuraskauden huonovointisuuden vuoksi en käynyt kuntosalilla kuukauteen. Kuukauden jälkeen harrastukseni jatkui säännöllisen epäsäännöllisenä 1-2 kertaa viikossa, jos sitäkään. Voitte vain arvata mitä monen kuukauden treenaamattomuus tuntuu! Ne vähätkin lihakset ovat visusti tuon masun <3 ja läskin alla. Onneksi työnpuolesta tulee kuitenkin liikuntaa, niin en ole ihan rapakunnossa.

Tutkimuksien mukaan liikunta ei kuitenkaan ole se tärkein asia kropanmuokkauksessa. Vaikka liikunta ja fyysisestä kunnosta huolta pitäminen ovatkin hyviä juttuja, on oikeanlainen ravinto monta kertaa tärkeämpää.

Viimesyksynä ruokailu oli terveellistä tasan siihen asti, kunnes oksentelu ja etovaolo tulivat kuvioihin. Marraskuusta Tammikuun loppuun olen syönyt sitä mikä on milloinkin maistunut. Eli hedelmät, leipä ja mehukeitto. Nii ja herkut tietenkin, ne maistuu aina!

Toki söin muutakin, mutta monet ruoka-aineet jäivät pois kun niitä oli niin inhottava oksentaa tai sitten oksensin jo kun vain ajattelinkin jotain terveellistä.

Nyt tilanne alkaa olla jo parempi.  Kaikki ruoat maistuu, paitsi subit. Pidin pitkän aikaa taukoa maitorahkasta, koska laatta lensi jo siinä vaiheessa kun avasin jääkaapin. Olen nyt totuttanut itseni takaisin rahkan ystäväksi. Ensin söin maustettua jogurttia, maustamatonta, siitä siirryin jogurttirahkaan ja nyt olen pari viikkoa syönyt ihan ehtaa maitorahkaa. Toki edelleen se haju saa yökkimään, mutta toistaiseksi on pysynyt sisällä. Olen siis kuukauden verran pystynyt syömään melko normaalisti, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Tänään aamulla selailin omia treeniaikaisia kuviani (mm. tuo ylläoleva) ja oma kuva sai minut motivoituneeksi. Tänä kesänä tuo ylläoleva kunto ei todellakaan ole se mitä lähden hakemaan, mutta ei sitä nyt ihan ranttaliksikaan tarvitse heittää. Aikaisemmin ajattelin "kyllä ne raskauskilot sitten ehtii pudottaa". Tämä ajatus on nyt jäänyt ja  Tällähetkellä yritän kerätä mahdollisimman vähän ylimääräistä, jottei syksyllä edessä oleva kroppakuntoon-projekti ole ihan mahdoton! (Tällähetkellä painoa on tullut 4-5 kiloa näiden 22 viikon aikana, eli maltillisesti kai?)

Aamulla kaivoin bestshapen vihkon esiin ja aloin täyttämään. Vihkon avulla on siis helpompi seurata omaa tekemistään, kun täyttää liikunta ja ravintopäiväkirjaa. Seuraavat viikot yritän elää terveellisesti ja liikkua mahdollisimman paljon, toki omaa kroppaa ja Miniä kuunnellen. Toivotaan, että projekti menee hyvin, eikä Mini ota tästä itseensä! Luulen ja uskon kuitenkin vahvasti, että olen kesällä paljon iloisempi ja energisempi mutsi jos nyt jaksan skarpata.

Kirjoittelen tänne miten projekti etenee, vai eteneekö lainkaan.  ;) Pitäkää peukkuja!!!

Mites sielä ruudun toisella puolen, onko sielä kesäkunnon tavoittelijoita?

Kiinnostaako liikunta ja ravitsemuspostaukset?