keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Saako valittaa?

Loma tuli, loma meni. Aivan liian nopeasti, taas!
Kuten aiemmin jo mainitsinkin, vietimme hiihtolomaviikoa minun puolen perheeni kanssa Tahkolla. Majoituimme Tahko Spa Suiteseissa (niinkuin yleensä), ja reissu oli kaikinpuolin todella rentouttava. Viikkoon mahtui kaikenlaista; hiihtoa pari kertaa, shoppialua, ulkoilua, leikkiä ja hyvää ruokaa sekä paljon herkuttelua. Lomalla en koskaan jaksa nipottaa herkuista, syön sen mitä tekee mieli ja arkena sitten olen tarkempi ruoan kanssa. Tällä kertaa jonkin herkun olisi voinut jättää syömättä, koska paino oli noussut viikon aikana pari kiloa, HUPS! Nii ja mitä olisi loma ilman riitoja? Pari tyhmää riitaa, ensimmäinen siitä, kun selitin mausteiden paikan väärin (Mies etsi niitä jääkaapin yläpuoleisesta kaapista :D) ja toinen riitä tuli kun söin Hänen tikkarin :D . Onneksi ei tämän suurempia ongelmia ole!

Vaikka loma olikin ihana, olin TODELLA väsynyt kotiin päästyäni. Väsymys ajoi minut sänkyyn viikonloppuna aina parin tunnin välein ottamaan pienet nokoset sekä Tuttu ja ihana ystäväni herra oksennus palasi piristämään päiviäni (tai iltoja, Lauantaina oli erityisen kiva kävellä keskustassa autolle 10 aikaan illalla, kävin meinaa merkkaamassa joka toisen puun. Ihmiset varmaan katsoi: "ompas tuo tyttö hyvässä humalassa jo tähän aikaan" Niin noloa :D)

 Näiden vaivojen lisäksi selkä on ollut todella kipeä ja se kipeytyy jo pienestä kävelystä. Pitkän työpäivän jälkeen selkä oli todella kipeä, tuntuu ettei jalatkaan toimi. Koita siinä nyt sitten toimia Liikunnanohjaajana! No olen nyt sairaslomalla muutaman päivän, jospa tämä tästä.

Työterveyteen menossa



Tänään oli muuten rakenneultra. Yö meni taas erilaisia unia katsellessa ja voin kertoa, että muutamat perhoset lensi vatsassa. En oikein tiennyt mitä odottaa. Aamulla katsoin puhelinta ensimmäisen kerran 8:15. Annoin itselleni luvan herätä. Olin aika täpinöissäni, jee tänään päästään katsomaan meidän vauvaa! Olisin varmaan hyppinyt päälläni, jos selkä ja vatsa ei olii ollut niin kipeänä. Tyydyin siis selaamaan puhelinta, "muutama" viesti sisaruksiltani whatsapp-ryhmässä. Niitäkin ilmeisesti vähän kiinnostais se sukupuoli? Herättelin Kallea ja lähdimme yhdessä aamupalan valmistukseen. Tänään söimme aamupalan olohuoneessa ja samalla katsoimme viaplayta. Yritin keskittyä ohjelmaan, mutta joka toinen minuutti pyysin Kallea laittamaan pausen ja halusin keskustella ultrasta. Jännittääkö? Mitä mietit? Mitä luulet kumpi sielä on? Onkohan kaikki hyvin?

Aamupalan jälkeen katsoin eilisen Ensitreffit alttarilla jakson ja menin suihkuun. Suihkun jälkeen meikkiä naamaan, hiuksen ponnarille ja JES nyt saa lähteä PHKS:iä kohti!
Odotushuoneessa heitettiin vielä lanttia ja katsottiin kumman sukupuolen kolikko antaa. (Kolikko itseasiassa tiesi oikein ;)).



Pian oli meidän aika mennä rakenneultrahuoneeseen.
Meillä oli tällä kertaa kaksi ultraajaa tutkimassa Miniä, kun toinen harjoitteli rakenneultran tekoa. Menin selälleen ja jo heti aluksi toivoin, ettei selällään tulisi huono-olo kuten yleensä. Pian näimme jo meidän pikkuisen ruudulla. Mini oli selvästi saanut roimasti energiaa autossa syömästäni banaanista, hän nimittäin hyppi, pomppi ja kääntyi koko ajan. Ja jos hetken malttoi olla paikallaan, niin hän potki tai nyrkeili ultralaitetta kohti. Energiaa näyttäisi siis olevan, vaikka muille jakaa! Toivottavasti vähän rauhoittuu ennen syntymää, muuten äiti ja isi on aika kovilla :D

Tunnin verran siinä meni ja silti jäi saamatta joku sydämen verisuonien järjestys. Tämä on kuulemma vasta Tammikuussa tullut uusi tarkastettava juttu, jota aikaisemmin ei ole sen enempää jääty etsimään, jos ei näy. Nyt se on kuitenkin tullut pakolliseksi ja kun sitä ei näkynyt kuvissa Minin hyppyjen vuoksi sain uuden ajan kontrollikäyntiin ensi viikoksi.

Muuten kaikki oli kuulemma kuten pitää. Nyt raskausviikolla 21 pieni on 314g ja kuulemma (sekä näemmä) erittäin energinen pieni pakkaus.

Nii ja se sukupuoli...

No tilanne oli joksenkin hämmentävä. Toinen naisista kysyi onko minulla mitään kysyttävää. Ajattelin kysymyksen niin, että onko huolia tai murheita raskauteen liittyen. Kerroin edelleen jatkuvasta oksentelusta (mikä ei varmaan tullut hänelle yllätyksenä, kun kesken ultraamisenkin piti käydä vessassa), väsymyksestä ja selkä kivuista. Nainen ei sanonut mihinään oikein mitään. Ainot kommentti oli vaan, että nuku, kun vielä saat nukkua. JEP!

No sitten se aika olikin kulunut ja aloimme katsomaan sitä kontrollikäynti aikaa. Olin vähän hemmentynyt, miksi meiltä ei kysytty "haluatteko tietää sukupuolen". Sitten kysyinkin asiasta ja kuulemma olisi pitänyt itse tajuta kysyä, jos haluaa tietää!!!???!! Siis täh? Miten voin osata kysyä, luulin, että meiltä kysytään! Puhisin kiukusta!

Meidän pieni mulkosilmä <3



Toinen ultraajista lopulta avasi suunsa ja sanoi veikkaavansa tyttöä, muttei katsonut asiaa kovin tarkasti, kun me ei sitä erikseen kysytty. Jaa... Veikkaskohan tyttöä, kun ei vehkeitä näkynyt? Mitä jos ne on niin pienet ja luuli siksi tyttöä? :D No onneksi kontrolli on jo ensiviikolla niin silloin kuulemma myös sukupuolta voidaan tarkastella enemmän.

Aloin jo vähän innostua kaikista ihanista röyhelöhameista ja söpöistä vaaleanpunaisista vaatteista, mutta järki (Kalle) käski odottamaan ensiviikkoon.


Mutta summasummarum! Meille tulee Heinäkuussa pieni tyttö-merkkinen energiapakkaus <3 ....painosanalla toivon tosiaan pientä, enkä samankokoista möhkälettä mikä hänen äitinsä oli ;)


10 kommenttia:

  1. Meille sanottiin tänään samaa, että tyttö olisi tulossa! :) Toki ei kuulemma ollut sataprosenttisen varma, kun lapsivesi voi kuulemma vehkeet painaa niin esim. Vatsaa vasten etteivät näkyisi.. Ja meillä ei mitään verisuonia ilmeisesti katsottu, kun ei sellaisista puhunut.
    -kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi onnea sinne!

      Kuulemma aikaisemmin ne on katsottu jos on näkynyt ja kuulemma usein näkyykin. Meidän tapaus on vaan vähän liikkuvien ni ei siks saanut otettua. Sano et tammikuusta lähtien se on ollu "pakollisten" katsottavissa listalla. Ilmeisesti teidän neidin näkyi helposti :)

      Poista
  2. Miten joku sukupuoli voi olla noin tärkee? ja tottakai se sukupuoli pitää itse kysyä. :D huoh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin myös.. ei se rakenneultra ole sukupuolen selvitystä varten. Hoitajilla ei ole mitään velvollisuutta kertoa sukupuolta edes kysyttäessä kun sillä ei ole mitään tekemistä rakenteellisen hyvinvoinnin kannalta..

      Poista
    2. Kyllähän sitä kysyä saa! Ja ei se tärkein asia ole, mutta onhan se jonkun lapsen kohdalla kiva koittaa niinkinpäin, että kysyy! :) ja jos on asennoitunut asiaan kuin asiaan, tässätapauksessa saamaan sukupuolen selville, niin ärsyttäähän se, jos ei sitä saakkaan tietää, ja vielä jos ei hoksaa kysyä. Kaikkiahan ei vaan voi ensimmäisessä raskaudessa hojsata!

      Poista
  3. Tuntuu tässä tilanteessa että sukupuoli on kaikkein tärkein. Ja se että pääsee ostelemaan lapselle vaatteita. Äitinä olo on muutakin kun shoppailua ja vaatevalintoja.. sitä pitäis miettii ennen kun lapsen alulle pistää. :)

    VastaaPoista
  4. En nyt ymmärrä onko Anonyymikommenttejen tarkoitus vain loukata vai mikä tarve on väittää että sukupuoli olisi tärkein? Ei tietenkään ole!! Jos tällaisen käsityksen saa teksteistä niin olen ilmeisesti hieman epäonnistunut ulosannissani.

    Johan rakenneultranimi kertoo mitä tutkitaan. Kyllä minä ja mieheni tiedämme että rakennetta tutkitaan ja se sukupuoli on aivan toissijainen juttu. Uskon että jokaiselle vanhemmalle tärkeintä on lapsen terveys, ja näin on myös meille.

    Se että sukupuoli kiinnostaa tai ettemme osannut itse asiasta kysyä tuskin tekee kenestäkään huonoa äitiä. Vai mitä? Kyllä se hyvä vanhemmuus mitataan ihan muilla keinoin!

    VastaaPoista
  5. Et sinä vielä äiti ole. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän jokainen ole äiti juuri siinä vaiheessa kun tuntee itsensä äidiksi. Itse ainakin olin äiti jo siitä hetkestä alkaen, kun näin poikani ultranruudulta ekan kerran.

      Äitiys ei myöskään ole kovin konkreettista vielä siinä vaiheessa kun vauva on mahassa. Sehän konkretisoituu vasta siinä vaiheessa kun lapsi on sylissä. Eipä sitä siis raskausaikana kovin paljoa muuta voi tehdä kuin niitä vaatehankintoja. Ja kaikki meistä kun valmistautuu siihen äitiyteen eri tavoin. Toisen ostaa vaatteita ja toisen joogaa. Ei eri tavat toimia ole yhtään sen huonompia kuin ne omatkaan.

      Poista
  6. Oi tyttö <3 tytöt on ihania vaikka niin on pojatkin :))

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit <3