Syy tähän uniongelmaan on ehkä mussa itsessäni. Luulen, että yksi merkittävä syy on tietynlainen liikkumattomuus. Toki liikun perus hyötyliikuntaa lähes joka päivä. Tykkään kävelyetäisyydellä, varsinkin näin kesällä. Ehkä kunnon liikunta iltaisin saisi mut tarpeeksi väsyneeksi, jotta uni riittäisi. Mut mitä jos liikunta ei motivoi?
Lähes koko raskausajan olen kuntoillut todella vähän. Jopa laittoman vähän siihen nähden mihin mun kroppa on viime vuosien aikana tottunut. Aiemmin kävin salilla 4-5 kertaa viikossa + työn puolesta monta jumppaa viikossa, tai pikemminkin päivässä. Tottakai on selvää, että kropassa tapahtuu muutoksia raskauden aikana, ja vielä isompia muutoksia, jos liikuntatottumukset muuttuvat radikaalisti, mutten silti osaa suhtautua muutoksiin "terveellä tavalla". Ymmärrän, että lantionleveneminen ja vatsan kasvaminen on pakollista, jotta on ylipäätään mahdollista saada vauva maailmaan, Mutta siitä huolimatta tunnen oloni sotanorsuksi. Loogista tietysti olisi liikkua ja syödä terveellisesti raskaudesta huolimatta, mutta mikä mun hairahdus nyt koskaan olisi loogista?
En tiedä ajattelee muut näin, mut mua liikunta raskausaikana ei motivoi yhtään, koska tuloksia on vaikea nähdä. Huomaan ajattelevani "pudota ne kilot sitten raskauden jälkeen" ja "toivo menetetty" aina siinä vaiheessa kun ajattelen edes hikiliikuntaa.
Mua ärsyttää tää tekemättömyys , mut en silti tee mitään. Musta herkut ei ees maistu ihmeeltä, mutta silti mä syön mieluummin niitä, kun terveellistä ruokaa. Tiedän , että muutos lähtee aina itsestä, niinhän mä itsekin opetan. Miten se vaan on niin hankalaa? ... No jospa aloitan pikkuhiljaa. Tämä teksti nyt itsessään motivoi mua jo alkuun, kun joutuu miettimään omaa toimintaansa. Ehkä se innostus löytyy pikkuhiljaa? Ehkä löydän huomenna salille pitkästä aikaa?
...mut nyt mä koitan nukahtaa. Tosin on ihan hirvee nälkä! Ei se eilinen mäkkäriruoka pidä yhtään nälkää. Nii sekin... sorruin taas pikaruokaan. Voihan itku ja hampaiden kiristys! Ärsyttää olla niin heikko!!!!
Hyvää yötä, terveisin muhkupeppu.
Hei :-) olen yksi nimetön blogisi lukija, itse olen raskaana nyt 21.viikolla ja tunnistin hyvin ton saman kriiseilyn oman painon, syömisen ja liikkumisen suhteen! Ihan samassa mudassa mäkin oon jo rypenyt, ''ihan sama, mä oon raskaana, sit synnytyksen jälkeen palaan entiseen'' mut toisaalt mietin, miks mä heittäisin ns. lusikan nurkkaan täs vaiheessa? Enhän mä mun kännykkääkään alkais hakkaa vasaral jos se tippuis lattialle? Miks mä samal taval tekisin itteni suhteen? Oon kans yrittänyt ajatella, et mun täytyy huolehtia tulevasta pienestä ja syödä ja liikkua hänen tähden - ja jotta mun olisi hyvä olla. Samaa liikuntaa en pysty harrastaa= voimatreenit salilla ja 10km juoksemiset, mutta rauhallisempaa= joogaa, venyttelyä, kävelyä, pyöräilyä.Tärkeintä on itse voida hyvin ja tarjota sitä kautta hyvää oloa kasvavalle lapselle.. en tiä, ihmisel tuntuu olevan vähän taipumusta joko-tai ajatteluun.
VastaaPoistaItse sain raskausaikana motivaatiota terveelliseen ruokavalioon ja säännölliseen liikuntaan siitä, että muistuttelin itseäni, että se on vatsassa kasvavalle pikkuiselle hyväksi. Auttaisiko tämä ajatus myös sinua? Toinen ajatus, mikä saattaisi motivoida, on se, että raskauden jälkeen kropan toipuminen lähtee paljon nopeammin ja helpommin liikkeelle, jos on muistanut pitää peruskunnosta huolta raskausaikana. Ainakin itse huomasin, että vaikka raskausaikana liikunta keveni loppua kohden, jaksoin yllättävän hyvin todella rankkaa liikuntaa jo muutama viikko synnytyksen jälkeen. Siinä kohtaa kiitin itseäni, että olin jaksanut raskaaseen sykeliikuntaan hurahtaneelle niin tylsiltä tuntuneita kävelylenkkejä ja joogatunteja. Ehkä tuokin ajatus saattaisi sinua motivoida, kun kuitenkin ajatuksissasi on liikunnan pariin palaaminen synnytyksen jälkeen. Kolmantena ajatuksena toisin esille sen, että vauvan synnyttyä sinulla ei oikeasti ole niin paljon aikaa liikuntaharrastuksille kuin ennen, eikä imetyskään mikään ihmedietti ole, vaikka kuluttaakin energiaa. Jos tarvitset motivaattoriksi näkyviä tuloksia, niin ehkä voisit yrittää ajatella näkyvinä tuloksina nyt sitä, että kroppa ei pyöristyisi mistään muualta kuin vatsan seudulta.
VastaaPoistaTuossa nyt muutamia vinkkejä motivaation löytymiseksi, jotka minulle tuli mieleen. Joka tapauksessa ole itsellesi armollinen, ja jos motivaatiota ei nyt vain yksinkertaisesti löydy, niin panostat itseesi sitten, kun vauva antaa sille aikaa. Et ainakaan kuvissa näytä mitenkään muhkulta muutoin kuin siitä kohtaa, missä vauva majailee, joten älä huoli. :)