Kroppani, Missä olet?

Meidän Mini on vasta alle kolme viikkoinen ja jo nyt tuntuu, että synnytyksestä on jo kovin pitkä aika. Kirjoitin synnytyskertomuksen viime viikolla, ja sen voit käydä lukemassa täältä. Synnytys oli kokonaisuudessaan positiivinen kokemus, ja tämän kokekeena menen mielelläni synnyttämään joskus uudestaan.

Positiivinen synnytys ei kuitenkaan poista epämiellyttävää raskausaikaa. Heti ensimmäisiltä raskausviikoilta lähtien tunsin oloni huonoksi. Nyt en tarkoita 20:n viikon pahoinvointia, vaan sitä, ettei kroppa tunnu yhtään omalta. Mä en kestänyt yhtään painonnousua, vaikka tiesin sen olevan normaalia. Mä näin peilistä läskin ihmisen, vaikka kyseessä oli vauvamaha. Mun mielestä mun maha oli pannukakku. Kaikilla muilla oli pallo, mulla oli littana lörtsy, joka levis ympäri kroppaa. Vitsailinkin, että Mini taitaa olla eksynyt paikasta, ei se mahassa ole...mun kohtu on pakaroissa. No se oli vitsi...tai ainakin puoliksi. Siltä musta tuntui. Omasta mielestä olin vain läski raskaanaoleva plösö.

Puhuin tuntemuksista muille, mutta tuntui ettei minua ymmärretty. Muiden mielestä näytin ihan normaalilta, enkä lainkaan plösöltä. Nämä kommentit ja asian "vähättely" alkoi lopulta ärsyttää ja päätin pitää ajatukset ominani (tai ainakin yritin). 

Olen sitä mieltä, ettei ajattelutapani ollut normaalia. Onko kyse huonosta itseluottamuksesta? Vai onko minulla vain vääristynyt minäkuva? En tiedä. Koko raskausajan tuntui, että joku muu omistaisi vartaloni. Halusin urheilla ja urheilinkin, mutta motivaatio puuttui. En jaksanut innostua, koska näkyviä tuloksia ei tullut...tai tuli, mutta painonnousu ja kiristyvät vaatteet ei ihan ollut sellainen motivaattori mitä kaipasin. Mä vaan odotin raskauden loppumista ja sitä hetkeä, kun saan kroppani takaisin!

Nyt se kauan odottamani hetki on tässä. Olen niin iloinen, kun raskausaika on vihdoin takana päin. Vaikka löysäänahkaa, selluliittia ja läskiäkin löytyy, koen kroppani omaksi. En ole tuntenut näin moneen kuukauteen!

Pian on kolme viikkoa takana ja pudotettuja kiloja on kasassa reilu 10kg. Ensimmäisen viikon aikana lähti 8kg, toisen viikon aikana 2kg ja kolmannen reilu kilo. Jäljellä on siis edelleen n. 10kg, mutta tiedän, ettei kilot ole tulleet jäädäkseen. Ensimmäinen kymppi on lähtenyt päivittäisillä vaunulenkeillä ja terveellisellä ruoalla. Nyt herkuttelu on jäänyt vain viikonloppuun, hyvä niin. Viimeisen kolmen viikon aikana olen käynyt pari kertaa jo salilla. En ole tehnyt mitään rääkkijumppaa, olen vain totutellut ja tunnustellut. 

Vanhat kuvat motivoi!

Vaunulenkit on se mun juttu tällähetkellä. Kaunis ilma ja pieni liikunta tekee hyvää niin kropalle, kuin mielellekin + Mini nukkuu hyvin vaunuissa. Vaikka vaunulenkit onkin yksi päivän kohokohdista, kaipaan niin paljon myös lihaskuntotreeniä. Synnytyksen jälkeen on erittäin tärkeää, ettei lantionpohjalihaksille tule liian suurta painetta, ennenkuin ne ovat siihen valmiina. Tästä syystä teen nyt aluksi vain yläkropan kevyttä treeniä ja keskityn keskivartalotukeen. 

Parin viikon päästä palaan hieman työelämään. Nimittäin syyskuun alusta aloitan taas ryhmäliikuntaohjaukset. Aluksi teen vain sunnuntaisin kahta ohjausta. mutta jatkossa olisi mukava tehdä vähän enemmänkin. Tosin äitiyslomalla työnteko ei ole kovinkaan kannattavaa....huoh!