Miks mulle ei kerrottu?

Synnytyksestä on nyt tasan kuukausi aikaa, ja todellain aika kultaa muistot. Synnytyshän itsessään oli positiivinen kokemus, mutta oli muutama asia mitä mä en tiennyt...kukaan ei kertonut! (no minäpä nyt kerron pari faktaa)

1. Naisilla hormoonit auttaa jaksamaan

No ei auta. Mua väsyttää herätä yöllä, vaikka yöheräämisiä onkin maksimissaan kaksi.Ja lisäsi vastuu ja jatkuva uuden oppiminen on aika kuluttavaa henkisesti. Ilman päikkäreitä haukottelisin vaan koko päivän.

2. Hirveä huoli

En nukkunut sairaalassa juurikaan, koska pelkäsin koko ajan jotain. Aluksi pelkäsin, että Mini kuolee kätkytkuolemaan, toisena yönä peläsin, etten herää vauvan itkuun ja kolmantena pelkäsin Minin tukehtuvan tuttiin. Pelkoa ei helpottanut edes tieto, etten ole yksin. Mehän olimme siis perhehuoneessa ja Kalle nukkui mun ja vauvan vieressä. En osannut nukkua vaikka Kalle oli hereillä.

Kerroin huolesta kätilölle ja hän sanoi: "Huoli on normaalia, eikä se koskaan helpota. Sä olet huolissas sun lapsesta aina. Sillä ei oo mitään väliä onko lapsi vastasyntynyt vai 40- vuotias." Ja sitten me itkettiin. (Miten jotain voikin rakastaa heti niin että sattuu?)

2. Ilmavaivat

Joo tän olis ehkä voinu jättää pois, mut se olis vähän huijausta olla kertomatta tätä faktaa! Mä en siis todellakaan tienny, et synnytyksen jälkeen on ihan hirveitä hallitsemattomia ilmavaivoja (kallen mukaan haisee yliajetulta eläimeltä :D).....kiitos ja anteeksi, seuraava asia! :D

3. Kivut

Ensimmäisinä päivinä istuminen oli vähän niin ja näin. Episiotomia teki tehtävänsä ja istuminen teki kipeää...eikä kävelykään mitään rennon näköistä ollut! Onneksi tämä helpoitti pian.

4. Veri

Synnytyksessä menetin hirveästi verta ja jälkivuoto oli myös runsasta. Ne ekan päivän jättisiteet oli todella tarpeen!  (kyse ei siis ole mistään maxi yösiteestä, vaan puolikkaan leivinpaperiarkin kokoinen paksu side, joka ei edes mahdu alushousuihin :D).

5. Rinnat

Kun maito nousi, tuli rinnoista ihan hirveät meloonit. Vitsailinkin kätilön kanssa, et joku varmaa luulee et adobtoitii lapsi ja oon käyny virossa reissulla.

6. Jälkisupistukset

Ei nyt ehkä niin pahoja kun synnytyssupistukset, mutta kipeää teki. Jälkisupistuksia tuli varsinkin imettäessä.

7. Mustelmat

Ilmeisesti ponnistusvaiheessa tuli "vähän" mustelmia ihan jokapuolelle. Olin siis naamaa myöten täynnä pieniä mustelmia. Ponnistaminen oli ilmeisesti aika rankka suoritus.

9. Synnytyksen aikaiset hourailut ja epäolennaisuuksiin puuttuminen

No näitä oli monia, mutta ehkä paras tuli ponnistusvaiheen puolivälissä.
Synnyttäneet ja ehkä muutkin tietävät, ettei se ponnistusvaihe ole mikään kivuton vaihe. No mä olin melko keskittynyt suoritukseeni ja koitin miettiä muita asioita, kuin kipua. Yhtäkkiä tajusin, etten ollut pessyt illalla enkä nyt aamulla hampaita, koska olin synnytyssalissa. Sitten tokaisinkin:

"Anteeks ihan hirveesti. Mä vaa höngin ja puuskutan tässä, ja ai kauhee en oo pessu ees hampaita!"

Kätilö ja Kalle nauroi mulle ja Kätilö vastasi naurahtaen "Kuule keskity sinä nyt vaan siihen ponnistamiseen, äläkä murehdi pesemättömiä hampaita!"

8. "posttraumaattinensynnytysstressi"

Ha! Keksin sanan ihan ite, mut sitä se oli. Tää ehkä vaivas enemmän tuoretta isää, mutta lopulta äitikin altistui!

tapaus 1


Heräsin yöllä,  kun kuului kovaa ääntä. Kalle suhisi "shhh shhh shhh shhh" todella kovalla äänellä. Pyysin häntä lopettamaan suhinan, kun ei sellaisessa melussa pysty nukkumaan. Ääni vain jatkui ja jatkui, mulla meni hermot. Käännyin Isiä kohti ja hän oli tehnyt peitosta mytyn (ns. kapalon), jota hän hyssytti ja samalla suhisi "shhh". Ihmettelin ääneen hänen puuhiaan, johon sain vastaukseksi vieläkin kovemman "SHHH" ja tehokkaampaa hyssyttelyä. Mua alkoi naurattaa ja lopulta kerroin kallelle " älä nyt pelästy, mutta vauva on tuolla vaunukopassa ja sä hytkytät peittoa". Voi tätä naurua !

no tuli toinen oire...isille myöskin.

tapaus 2

Imetin yöllä, kylki kallea päin. Yhtäkkiä Kalle nousi istumaan ja jäi tönöttämään paikalleen. >Odottelin hetken mitä hän touhuaa, mutta lopulta kysyin "ootko menossa vessaan" . Hetken oli ihan hiljaista ja pian oire pääsi valloilleen!

K  "Se on täälä jossan, se on täälä jossain" ..samalla siirtelee peittoa ja tyynyä puolelta toiselle.
N  "Niin mikä"
K  "Sen on oltava jossain, mä tiedän sen"  .. samalla nojautuu sängyynreinan yli ja "pumppaa käsiä              ylös alas"
N  "Mitä sä etit"
K  " Sen on oltava täälä hoitolaukun sivutaskussa" .. samalla jatkaa kuvitteellisen laukun                 "kaivamista" suurin elein.
N   naurahdan.. nii mitä sä etit
K  "Rintakumia, sen on oltava täälä jossain!"
N "Kalle, ensinnäkin, hoitolaukku on vauvanhuoneessa ja rintakumi mun yöpöydällä. Toisekskin, mä en tarvi niitä...Kiitos vaan" :D

Kerroin tapahtuneesta aamulla ja taisimpa kertoa myös kaikille vieraillekin... no pilkka osui omaan nilkkaan, koska seuraavana yönä myös minä sain "taudin" oireita. ....tai oikeastaan ne jatkuvat yhä.

"Herään" yöllä ja pyydän Kallea nostamaan Minin takaisin vaunuihin syönnin jälkeen. Kalle nousee sängystä ja kiertää sängyn toiselle puolelle nostamaan lasta. Matkalla hän näkee vaunuissa nukkuvan Minin, ja sanoo : "Siitäs sait senkin pilkkaaja! Ite oot yhtä höyrähtänyt, koska vauva on nukkunut täälä kopassa kokoajan ja sä kuvittelit imettäväs sitä"

 Vahingonilo tais olla paras ilo...ainakin naurusta päätellen! :D

Olkoot tämä "posttraumaattinensynnytysstressi" viimeinen, ennenkuin paljastan jotain noloa, mitä kadun myöhemmin.

Tuleeko teillä mieleen asioita, mitä ette tiennyt ennen synnytystä! Tarinat jakoon !!!