Mini 1kk

Aika rientää ihan hirveetä vauhtia, nyt jo kuukausi synnytyksestä! Ensimmäisen kuukauteen on mahtunut paljon kaikenlaista. Ollaan kyläilty ja meillä on ollut vieraita, on käyty häissä ja mökillä sekä nautittu kesästä ihan vaan perheen kesken.

Tämä uusi perheenjäsen on muuttanut meitä vanhempia aika paljon. Jokapäivä  on erilainen ja jatkuvasti opitaan jotain uutta, niin vanhemmuudesta, kuin lapsenhoidostakin. Luulin aluksi, että osaan hoitaa vauvaa, ja tarvittavan tiedon sitten kalastelee googlesta. Nyt olen huomannut, että osaan kyllä hoitaa vauvaa MUTTA kyllä se on tuo Mini joka meitä opettaa hänen tavoilleen. Vauvaan pitää kunnolla tutustua, jotta erottaa eri itkut ja osaa käsitellä häntä oikein tilanteessa, kuin tilanteessa. Meidän Minillä on aika vahva tahto ja hermo menee jos mutsi ei tajuu.

Mini on varsinainen ilopilleri. Hereillä ollessaan hän väläyttää valloittavan hymynsä ja "kurlaa" suu auki. Useimmin hän naureskelee hoitopöydällä vanhemmille tai mustille/harmaille esineille sitterissä. Mini Tarkkailee ympäristöä paljon ja erityisesti sylissä pää pyörii, kuin pöllöllä. Leikkimatto on myös POP ja roikkuville eläimille jokelletaan ja huudetaan kovasti, huotomista unihtamatta.

Minillä on kolme erilaista itkua. Nälkä väsy ja harmi-itku. Harvemmin hän itkee muun kuin nälän vuoksi, mutta välillä hän näkee ilmeisesti pahaa unta ja sen seurauksena tulee alahuulenväpätys-itku. Harmi- itku muuttuu hyvin äkkiä raivoitkuksi, jos ei tapahdu mitään.

Unilta herätessään Mini on usein hyväntuulinen  ja hän jaksaa seurustella n. 15 minuuttia ennen ruokailua. Toisinaan taas hermo menee jo ennen heräämistä ja silloin huudetaan täyttä huutoa niin kauan, kunnes tissi on suussa. No ainakin löytyy luonnetta!

Mini syö tuttia, koska äiti käskee. Häntä ei juurikaan tutita, vaan oma nyrkki maistuisi paljon paremmin. Tästä asiasta käydään vääntöä päivittäin ja toivon, että nyrkinlutkutus loppuu mahdollisimman pian. Nyt käsissä pidetään tumppuja, mutta ei taida mimmiä paljon estää, koska nyt lutkutetaan sitten tumppua!

Mini ei ole omasta mielestään enää vauva ollenkaan. Hän ei voi sietää, jos hänet ottaa syliin "vauva-asentoon". Pystyssä on paljon kivempaa, kun näkee ympärilleen. Sama pätee selällään makaamiseen, hermo menee. Hän haluaa olla vatsallaan ja kääntyy selälleen silloin, kun alkaa kyllästyttämään. Vatsallaan hän kannattelee päätä hienosti, kuten kuvasta näkyy!

Mini kasvaa hienosti rintamaidolla, vaikka neuvolalääkäri moittikin jalkoja rimpuloiksi. Painoa oli jo lähemmäs 4kiloa ja pituutta 53cm. Kerroin luovuttavani äidinmaitoa keskosille, ja se sai lääkärin pohtimaan, saako Mini tarpeeksi ruokaa. En ihan ymmärrä hänen "huoltaan", koska paino oli noussut ja pituutta oli tullut lisää monta senttiä. Hän jatkoi epäilyään, vaikka kerroin pumppaavani vain ylimääräiset maidot pois imetyksen jälkeen. Lisäksi hän moitti tytön itkuisuutta ja kysyikin moneen kertaan "itkeekö hän aina?" Selitin hänelle kolme kertaa, että ruokailu jäi kesken odotustilassa ja hän huutaa nälkää. Normaalisti on todella aurinkoinen tapaus. Lopulta Minionilla meni hermot ihan totalisesti, enkä kuullut enää lääkärin puhetta. Siinä sitten 5 minuuttia nyökkäilin hänelle ja toivoin käynnin päättyvän pian.

Huomenna olisi luvassa Meidän päivä-postaus! jääkäähän kuulolle :)