torstai 5. toukokuuta 2016

Äitienpäivä: hyvä vai paha päivä?

Valkovuokkoja, aamupala sänkyyn, yhdessä oloa ja kauniita kortteja. Niistä on minun lapsuuteni äitienpäivät tehty. Muistan kuinka lapsena oli tärkeää askallella äidille äitienpäivä kortti ja kuinka äitienpäivä aamuna oli jännittävää valmistaa isän ja sisaruksien kanssa aamupalaa äidille ihan hiiren hiljaa. Aamu huipentui aina onnittelulauluun ja lopuksi köllöttelimme koko perhe yhdessä vanhempien sängyssä ihaillen itse askalleltuja kortteja ja availlen äidille tehtyjä ja ostettuja paketteja. Äidin leivästä oli pakko saada maistiainen, koska onhan toisen ruoka nyt aina parempaa. Jäiköhän äidille lopulta lainkaan syötävää?

Lapsuuteni on nyt takana päin ja on aika luoda Milalle ikimuistoisia muistoja tulevista äitienpäivistä. Olisi ihanaa, jos päivä ja muistot saisivat hymyn Milan huulille vielä vuosienkin päästä.


Itse odotan tulevaa sunnuntaita kovasti. Onhan kyseessä elämäni ensimmäinen äitienpäivä äitinä. Haluaisin ehdottomasti vaalia muutamia muistoja lapsuuteni äitienpäivästä; yhdessäolo ja sänkyyn kannettu aamupala nyt päälimmäisenä mielessä. Olisihan se ihanaa saada myös itsetehty kortti ja joku kiva lahja, mutta selviän mä ilmankin. Tärkeintä on, että saan olla äiti.

Mutta onko asia oikeasti näin? Yhdessäolo on tärkeintä ja pääasia että päivä edes muistetaan, mutta riittääkö se todellisuudessa? Väitän, että Sosiaalinen media saa  varmasti muutamat äidit jopa hieman surulliseksi äitienpäivänä. Ei varmastikaan ole helppo katsella kavereiden kuvia ja päivityksiä Instagramissa ja Facebookissa, mikäli itseä ei ole muistettu äideille tärkeänä päivänä. On ymmärrettävää, että someen jaetaan  kuvia nauravasta perheestä köllimässä sängyssä lahjameren, itseleivotun kakun, korttien ja näyttävän aamupalan keskellä. Häshtägeinä #parasperhe #äitienpäivä #elämäohnihanhaa , mutta miltä tuntuisi olla sen äidin saappaissa ketä ei ole muistettu lainkaan?

Kaikille äitienpäivä ei varmastikaan ole iso juttu, mutta ainakin itselleni päivä on tärkeä ja haluan sitä viettää yhtälailla kun syksyistä isänpäivää. Millainenkohan minun ensimmäisestä äitienpäivästä tulee?

Millaisia teidän äitienpäivät on? Kuuluuko teidän äitienpäiväaamuihin yhdessäoloja ja itse tehtyjä kortteja?





12 kommenttia:

  1. Mikä siinä on kun et osaa laittaa lapsellesi kenkiä jalkaan?

    VastaaPoista
  2. Ei hyvää päivää nyt 😂 jollain on taas hiekkaa siellä ha syvällä! :D

    Kesällä ei nyt tarvi muutenkaan pitää kenkiä, vielä vähempi konttaavalla vauvalla..

    VastaaPoista
  3. Eka ano on ihan oikeessa! Kengät jalkaan tuolle lapselle!

    VastaaPoista
  4. Kolmaskin ano sitä mieltä että kengät olis ihan jees :)

    VastaaPoista
  5. Eikös nuo juuri ole täydelliset pienen lapsen jalkaan? Terve jalka ei kaipaa tukea vaan tuollainen tossu antaa jalan lihasten kehittyä niinkuin pitää mutta suojaa silti jalkaa! Eihän sisälläkään pidetä kenkiä

    VastaaPoista
  6. Mä luulen että kysymys on ollut siitä kun lapsi on ollut aiemmin sukkasillaan puistossa yms. Tossuthan on ihan oiva juttu pienelle tai jotkut mukavat muut kevyet kengät..

    VastaaPoista
  7. Tuon parempia kenkiähän ei voisi pienellä kävelemään harjoittelevalla ollakaan! On harmillisesti virheellinen käsitys se, että pieni tarvis jotain tukevaa kenkää jalkaansa, vaan kuten joku jo sanoikin, vain suojan lialta ja kylmältä, ja tilaa jalan lihaksille kehittyä.
    Olin juuri toissapäivänä kenkäkaupassa asenteella "tukevat ensiaskelkengät 10kk:lle, joka kävelee tukea vasten". Onneksi en ostanut, kun ei löytynyt sopivia, sillä kun asiaan kysyin neuvoa tutulta fyssarilta sekä ah-aina-niin-luotettavalta mammapalstalta, sain molemmista lähteistä erinomaisesti perustellun selonteon siitä, ettei noin pieni tarvitse kenkiä, eikä ainakaan tukevia, kovia kenkiä. Keskustelua pohjattiin mm. tähän oppaaseen: http://www.respecta.fi/media/filer_public/2014/01/24/respecta_jalkineopas_web.pdf (jos aiheeseen haluaa perehtyä enemmän, kannattaa kurkata mainitun opinnäytetyön lähteet)

    "Valitse vauvalle sukat, jotka pitävät jalat lämpiminä. Jalat kehittyvät luonnollisesti kun niitä ei
    suljeta jalkineen sisään. Sukkien tulee olla sopivan kokoiset, ne eivät saa puristaa jalkaterää tai
    nilkkaa. Kävelyn opetteleminen paljain jaloin tai mahdollisimman pehmeillä tossuilla, kuten
    kevytjalkineilla vahvistaa jalkaterän ja nilkan lihaksia ja kehittää asentotuntoa ja tasapainoa.
    Ulkojalkineella voi suojata lapsen jalkaa mahdollisia kolhuja ja maassa olevia teräviä kiviä ym.
    vastaan, mutta sen tulisi sallia tuntemus alustasta. Taaperolle riittää ohutpohjaiset, kevyet sekä
    joustavat tossumaiset jalkineet kuten kevyt-/paljasjalkajalkineet, mikäli jalkineita käytetään.
    Talvella täytyy huomioida lämmöneristävyys, jottei jalka palellu."

    VastaaPoista
  8. "Ensiaskelkengät on hyvä ottaa käyttöön, kun lapsi oppii konttaamaan ja seisomaan. Lapsen jalka on rustomainen ja pehmeä minkä vuoksi ensiaskelkenkien hankintaan kannattaakin paneutua, jotta voitaisiin välttyä jalkojen, varpaiden ja kynsien virheasennoilta.

    Kenkien koko tulisi tarkistaa alle kolmevuotiailla 2-3 kuukauden välein, etteivät kengät jää pieniksi ja aiheuta mm. kynsien kupertumista ja varpaiden asettumista kippuraan. Ihanne olisi, että lapsella olisi kahdet sisäkengät, sillä kasvuiässä jalat hikoilevat paljon. Kenkiä tulisi vuorotella parin tunnin välein, jotta jalat pysyisivät kuivina ja kengät pääsisivät tuulettumaan ja kuivumaan. Ulkokenkiä hankittaessa on otettava huomioon myös vuodenajat ja säänvaihtelut.

    Jokaisen lapsen tulisi saada uudet, käyttämättömät kengät. Käytetyt kengät ovat jo valmiiksi muotoutuneet jolloin lapsen jalka pyrkii mukautumaan kengän muotoon ja näin saattaa aiheutua virheasentoja, vaikkei niitä olisi edellisellä käyttäjällä ollutkaan. Sisarusten kenkiä ei siis kannata säästää seuraavalle lapselle, vaikka ne olisivat kuinka kulumattoman näköiset.

    Hyvät ensiaskelkengät tukevat pystyasentoa ja ovat kevyet, hengittävät, liukumattomat, ohutpohjaiset, nilkkapituiset ja mielellään pehmeästä nahasta valmistetut. Pohjan tulisi taipua vain päkiän kohdasta. Kärkiosassa tulisi olla riittävästi tilaa korkeus- ja leveyssuunnassa. Kärjestä avoin malli on hengittävä ja varpaat pääsevät liikkumaan kengässä vapaasti. Konttaus- ja ryömimisvaiheessa umpinainen kärki on kuitenkin paras vaihtoehto varpaita suojaamaan. Nauhoituksen tulisi ulottua varpaisiin saakka, jotta kenkä saataisiin tukevasti jalan ympärille, eikä se hölskyisi jalassa. Kengän kantaosan tulee olla kapea, istuva ja kuppimainen sekä koko kantapään pituudelle ulottuva.

    Kengän koko tulisi aina tarkistaa kuormitetusta jalasta, varpaat suorina. Irtopohjallisia käytettäessä on helppo tarkistaa kengän oikea koko asettamalla lapsi seisomaan irtopohjallisen päälle, mutta se käy yhtä hyvin, kun seisottaa lapsen paperin päälle ja piirtää jalan ääriviivat paperille. Varpaiden puolelle piirretään 0,5-1cm kasvu- ja käyntivaraa sekä tarvittaessa villasukkavara. Kun piirros leikataan paperista irti, on se helppo ottaa mukaan ostoksille."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, saman artikkelin netistä löydettyäni postasin mm. Fyssarille, jonka mukaan (kuten tieteellisten artikkeleidenkin valossa) tämä on juurikin sitä virheellistä käsitystä, mitä etenkin ennen viljeltiin. Tämä ei siis valitettavasti pidä paikkaansa, eikä kyllä ole edes kovin luotettavasta lähteestä.. :)

      Poista
    2. Niin tai kun kaikki fyssarit ei vaan ole perehtynyt lapsiin ;) meidän toisella lapsella ollut yksityinen lastenfyssari ja hän nimenomaan suosittelisi kenkiä siinä vaiheessa kun lapsi nousee pystyyn yms.

      Poista
    3. ...ja mä en tarkoita etteikö lapsen olis hyvä tepastella ihan normisti ilman kenkiä sisällä ja kesällä nurmikollakin/terassilla.
      Mutta muuten kyllä ulkona kengät jalkaan (hyvät sellaiset) kun osaa pystyyn nousta yms :)

      Poista
  9. Huomasin että olit instassa lisännyt kuvan #yksiviidestä "lapsettomienlauantai. Teilläkin ilmeisesti lapsettomuustausta? Oletko täällä blogissa aiheesta kirjoittanut?

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit <3