sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Mulla oli suunnitelma...

Jo pari vuotta sitten aloin miettimään tulevaisuutta ja tulevaa raskaus/ vauva-arkea. Lapset ovat aina olleet se juttu, eikä koskaan ole käynyt pienessä mielessäkään, etten lapsia haluaisi. Kun siskoni sai lapsia ja seurasin vierestä heidän arkeaan, alkoivat omatkin kasvatusmetodisuunnitelmat ja perjaatteet vanhempana selkeytyä.

Osa "suunnitelmista" tuntuu tällä hetkellä vähän absurdeilta, mutta suurimman osan ajatuksistani voin edelleen allekirjoittaa. Tässä muutamia ajatuksia:

1. En halua imettää lainkaan.

En tiedä mistä tämä ajatus on lähtenyt, mutta jotenkin imetys herättää monenlaisia ajatuksia niin puolesta, kuin vastaankin, etten tiedä onko se kaikki imetyksen arvoista.

 Ensinnäkin vauva on niin kiinni äidissä ensimmäisten kuukausien ajan, että isä jää helposti vähän taka-alalle vauvan hoidossa. Lisäksi äiti on paljon pirteämpi aamulla ja päivällä, kun joku muukin voi yöllä nousta antamaan maitoa.

Myös sukulaisilla/ tutuilla on mahdollisuus osallistua vauva-arkeen kyläillessään. Itsestäni oli ainakin ihana syöttää siskon poikia tuttipullosta ja lopuksi röyhtäyttää.

Myös äidillä on elämä. 
Voi käydä shoppailemassa/ urheilemassa/ viettää ihan vain omaa aikaa ilman , että kokee huonoa omaatuntoa siitä, että vauva ei saa äidinmaitoa. Tai jos saa on se pitänyt pumpata valmiiksi pulloon.

...Tiedän, että on paljon tutkimuksia ja kirjoituksia siitä, kuinka terveellistä äidinmaito on lapselle, ja kuinka paljon rakkautta ja läheisyyttä lapsi imetyksen aikana kokee. Näistä asioista huolimatta mielestäni tärkeintä on se, että vauva saa ruokaa (korvikkeena tai äidinmaitona) sekä sitä rakkautta ja läheisyyttä. Tuli se sitten imetyksen muodossa tai ei.

Tällä hetkellä ajattelen melko samoin. Ainoa poikkeus on, että olen valmis yrittämään imetystä. Jos imetys onnistuu olisin erittäin valmis kokeilemaan puoli-imetystä täysimetyksen sijaan. Näin ollen lapsi saisi hyvää ravintoa, sekä äitikin jaksaisi paremmin. Nyt tuntuu, että 2-3 kuukautta imetystä korkeintaan (mutta tämäkin ajatus voi vielä muuttua). En kuitenkaan aio ottaa stressiä imetyksestä. Onnistuu jos onnistuu. Jos ei niin ei haittaa.

2. Vauvalla on vain kivoja vaatteita

Jokaisen mielipide kivasta on vähän erilainen, ja saakin olla. Jokainen pukekoot lapsensa mieleisikseen. Itse olen sitä mieltä, että vauvaa ei tarvitse pukea överi vauvamaisiin vaatteisiin. En voi sietää potkupukuja, joten niitä ei meille myöskään tule. Puolipotkarit ja body näyttää paljon kivemmalta.

kela.fi

3. Ei perhepetiä ja vauva nukkuu omassa huoneessaan

Tämä ajatus on jo muuttunut. Perhepedistä olen edelleen ehdottomalla ei linjalla, mutta vauva ei kyllä nuku yksin. Ei ainakaan aluksi. Pinnasänky tulee aluksi meidän makkariin, ja vasta muutaman kuukauden ikäisenä mini saa muuttaa omaan huoneeseensa.

Olen lukenut monia artikkeileita aiheeseen liittyen, eikä missään ole ollut tarpeeksi hyviä perusteluja perhepedin puolesta, joten se jää. Lisäksi en ole valmis kuoppaamaan parisuhdettamme ja omaa untani...joten. EI

4. Hyvä taloudellinen tilanne ja vakkarityö

No taloudellinen tilanne on ihan hyvä, toki voisihan se aina olla parempikin. Vakkarityötä ei ole, mutta onko sillä nyt perjaatteessa väliäkään? Mielestäni vauvoja saadaan, eikä eikä tehdä, joten liika suunnitteleminenkin on mielestäni turhaa. Luulen, että koskaan ei ole ns. täydellinen aika tehdä lapsia, jos vain miettii mitä kaikkea voi käydä (rahat loppuu, tulee ero, ei oo täitä yms.), en silti tarkoita että suosittelen lähtemään soitellen sotaan. Pieni suunnitelmallisuus on ok, mutta kaikella rajansa.

5. Parisuhteen pitää olla kunnossa

Lapsi parisuhteen laastariksi ei ole ratkaisu mihinkään. Mielestäni parisuhteen pitää olla kunnossa ennen lapsen syntymää ja lapsi on vain "rakkauden sinetti". Ollaan Kallen kanssa puhuttu tulevasta vauva-arjesta ja tilanteesta mahdollisen eron edessä. Me ollaan molemmat luvattu toisillemme, että kumpikaan ei saa lähteä kävelemään ensimmäisen vuoden aikana. Ihan sama kuinka ärsyttävä toinen on, nukutaan sitten vaikka eri huoneissa, mutta erota ei saa!

Jos suhde on ollut hyvä ennen lasta ja ero tuntuu oikealta vaihtoehdolta vauvan synnyttyä, on mielestäni peiliin katsomisen paikka. Ei syynä ole huono parisuhde, vaan todennäköisesti väsymys.

6. Kun tulen raskaaksi noudatan  "diettiä" ja liikun aktiivisesti

Hahhhahhah! Antakaa mun nauraa omille ajatuksilleni :D

En enkä tajunnut kuinka raskasta raskaanaolo onkaan, mutta jos olen ihan oikeasti kuvitellut noudattavani diettiä niin olen ollut joko vajaa päästäni tai sitten en oikeasti ajatellut raskauspahoinvoinnin osuvan kohdalleni! 

Siinä vaiheessa, kun mikään ei maistu on vähän hankala oudattaa mitään ruokavaliota, saatika sitten jos on väsynyt niin lähe siinä nyt sitten jumppaamaan. No toisaalta nyt kun alusta on selvitty, voisi ruoka-asiankin kanssa vähän skarpata, jos en halua synnyttää 10 kiloista maximiniä :D

7. Ostan vauvanvaatteita/ tavaroita vasta, kun tiedän minin sukupuolen

...juu ihan kiva ajatus, mutta todellisuus on ihan eri.
Haluaisin päivittäin käydä vauvanvaateostoksilla, tai ainakin hymistelemässä kaikkea. Ne on niin pieniä ja söpöjä, etten malta olla ostamatta. Eilen ostin Benettonista supersöpöt farkut minille <3

8. Vauvamaha on aluksi pieni ja äitiysvaatteita tarvii vasta ihan lopussa

No joo vatsa on vielä melko pieni, mutta se ei tarkoita sitä, ettei lantio, reidet, perse, vatsa ja tissit olisi ihan toista kokoluokkaa, kuin muutama kuukausi sitten. Vaatekaapista löytyy tällä hetkellä muutamat leggarit, mitkä mahtuu jalkaan. Farkuille on jo sanottu heipat, samoinkuin kaikille tiukoille paidoille. Jos haluan, että mulla on päällepantavaa, on äitiysvaatemaailmaan tutustuttava ihan pian.

9. Hehkun raskausnonnea

Raskaudesta olen kyllä onnellinen, mutta hehkuminen on aika vähäistä :D Tai no hehkunhan mä punaisena aina silloin, kun olen oksentanut tai väsymyskiukku iskee ;)

10. Äitiyslomalla ehtii lomailemaan

Toivotaan, mutta vähän jaksan epäillä. Jos mini vähänkään peri mun luonnetta, ni se on varmasti vauhdikas maha-asuja loppuvaiseessa. Lisäksi uskon, että ison mahan kanssa kesäkuumalla ei oo kauheen kiva.









3 kommenttia:

  1. Mulla oli esikoisen kohdalla samoja ajatuksia imetyksestä mutta kun vauva syntyi, olin hänessä niin kiinni ettei tissittelymaratoonit ja yöheräämiset haitannut :p harmi ettei imetys silloin onnistunut mutta toivotaan että tällä kertaa onnistuu, mulla pikkukakkosen la 21.6! :) tuo liikunta ja terveellinen ruokavalio ajatus, samoilla linjoilla oltiin ja nyt naureskelen mitä ihmettä olen ajatellut... Himot vie :D

    VastaaPoista
  2. Mulla oli hyvin samanlaiset ajatukset. Tai on edelleen kun pikkuinen on kohta 5vko. Imettämistä koitin ja se lopahti kyllä pari viikkoa jo, maitokin hiipui tiehensä kun en imettänyt koko aikaa.
    Potkarit on kaikki siirtynyt jo kirpparikasaan, kuka jaksaa niitä koko ajan laittaa ja ottaa pois kun vaippaa vaihtaa? Paljon käytännöllisempää ja helpompaa on body ja puoli potkarit/sukkahousut!
    Perhepeti oli meillä tasan 2vko, mies nukkui tämän ajan sohvalla. Oli helppo imettää öisin toista ja riipasihan se sydäntäkin kun koitti niin pientä laittaa omaan sänkyyn. Mutta kahden viikon jälkeen tahdoin miehen kainaloon, joten vauva sai mennä omaan sänkyyn ja sänky meidän sängyn vieressä. Omaa huonetta ei tässä kaksiossa ole tarjolla, ellemme siirrä meidän sänkyä olohuoneeseen keväällä.
    Vakkarityötäkään ei ole, mutta saanpa mammaloman jälkeen vaihtaa vaikka alaa jos siltä tuntuu! :-)

    VastaaPoista
  3. Suosittelen kyllä imetystä mikäli se vain onnistuu! Itse tein niin, että pumppasin maidot jääkaappiin / pakkaseen valmiiksi niin, että joku muu sai hoitaa ruokkimisen aina välillä ja sain itse lähteä vähän pidemmäksi ajaksi tuulettumaan.

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit <3