Oloja

Uskallan nyt jo vähän kirjoitella näistä alkuraskauden mietteistä, kun ensimmäinen kolmannes alkaa olla vihdoin!!! Takana päin. Tai oikeastaan se saattaa olla jo takana päin, koska en oikein pysy noissa raskausviikkojen laskuissa mukana. Nyt mennään joko viikolla 11 tai 12  **tähän väliin muuten huomiona, musta on jotenkin tosi jännää ja samalla outoa kirjoittaa sana "raskaus". Vaikka kaikki oireet ovat täällä päivittäin muistuttamassa, ja vaikka olen nähnyt sen pikku minin ultrassa, en meinaa millään uskoa että mun sisällä oikeesti on joku muutaman sentin pituinen matonen :D

No mutta niistä raskausoireista!

Kun tein raskaustestin n. 1,5 kuukautta sitten (eli olin silloin viikolla 5, kai? :D), ei mulla ollut mitään, ei siis mitään oireita. Tai ehkä jotain tosi pientä. Kävin yöllä vessassa pari kertaa, muttei se tuntunut oudolta, koska käyn muutenkin joka yö vessassa, kun tykkään juoda vettä iltaisin niin paljon. Toinen konkreettinen asia oli tapahtuma kasvohoidossa. 

Eräs perjantai olin varannut ajan kasvohoitoon (en siis tiennyt olevani raskaana). Aivan hoidon loppupuolella kosmetologi sanoi "laitan nyt tällaisen ihanan tuoksuisen kurkkunaamion kasvoillesi".... no joo ei ollut ihanan tuoksuinen! se HAISI ihan mädälle kurkulle eikä olo ollut lainkaan rentoutunut. Oksetti ja yökötti se haju. No selvisin tilanteesta, eikä kukaan varmaan edes huomannut mitään. Itse mietin koko loppu hoidon ajan "Täältä kun pääsen, haen testin apteekista".

No yksi testi riitti kertomaan totuuden tilanteesta. Plussa mikä plussa. 

Kirjoitan testin tekemisestä myöhemmin ihan oman postauksen, joten ei siitä enempää tällä erää.

Testin jälkeen tuuletin Kallelle. "Vähän ihanaa, mulla ei oo pahoinvoitia!!!". 

Tuuletukset olisi ehkä kannattanut jättää vähemmälle, nimittäin heti seuraavana maanantaina se alkoi.

Hirvittävä kuvotus ja väsymys. En tiedä oliko oireet enemmän oman mielikuvitukseni tuotteita kun tiesin olevani raskaana, mutta pirun oikeilta ne tuntuivat!

Alussa väsymys oli se pahin. En oksentanut moneen viikkoon, ainoastaan yökin joitain ruokaaineita (skyr, rahka, puuro, leipä, lämminruoka...mitä näit nyt on :D). Eli toisin sanoen mitään ei tehnyt mieli. Hedelmät, kurkku ja mehukeitto oli ihan jees.

Viikolla 8 oli ensimmäinen aika neuvolaan. Se jännitti ihan hirveästi. Päässä pyöri kauhuskenaariot ilkeistä neuvolatädeistä enkä oikein tiennut mitä odottaa. Luulen, että juuri suuren jännityksen vuoksi oksensin juuri ennen neuvolaan lähtöä. Tai aluksi ainakin ajattelin niin. Todellisuushan oli, että tästä se yökkäily ja oksentelu vasta alkoi.

Vaikka olo oli koko ajan huono, en olisi koskaan uskonut, että näin huono. Ei kukaan ole koskaan kertonut, että se pahoinvointi ei ole vain aamupahoinvointia. Olisikin! Kun tietäisi, että huono olo loppuu viimeistään klo 12, mutta EI se vaan jatkuu ja jatkuu ja oikeastaan pahenee vain iltaa kohden. Tähän lisättynä vielä se väsymys ja etova olo. 

Jos joku olis kertonut joskus, että olo on menkat x10 ni olisin miettinyt kahteen kertaan mihin ryhdyn! (no vitsi vitsi, onhan se palkintokin aika huikea, et kai tässä nyt yhet (siis sadat) pahoinvoinnit sietää ;))

Omaa oloani huojensi tuolloin se, että tiesin loman alkavan muutaman päivän päästä. Tiesin pääseväni lepäämään ja kunnolla rauhoittumaan. No teoriassa voi toimia, mutta joulu ei ollut mikään kauhean rauhallinen, koska juostiin melkein viikon ajan paikasta A paikkaan B.

19 joulukuuta lähdettiin Kallen kanssa ajamaan Joensuuhun. Halusin kertoa uutisen ensimmäisenä siskolleni. Olimme siellä viikonlopun ja tulimme sunnuntaina takaisin kotiin. Maanantaina lähdin siskon ja siskonpoikien kanssa käymään Tädin luona Klaukkalassa. Reissu oli mahtava, mutta maanantaina olo oli aika kehno, joten reissu oli todella raskas. Tiistaina menimme Kallen vanhemmille, Keskiviikkona isälleni, Torstaina äidille ja Perjantaina taas Kallen vanhemmille. Viikko meni samalla kaavalla. Aina kun pääsin kotiin, ryntäsin vessaan oksentamaan päivän ruoat pönttöön. 

Joulun jälkeen olo hieman parani, kun vauhtikin väheni ja pääsi oikeasti rentoutumaan omalle kotisohvalle. Pahoinvointi vähän hellitti, mutta aamut lähtivät edelleen käyntiin vessareissulla.

Nyt tämän viikonlopun olo on ollut huikea! Pahoinvointia ei ole ollenkaan ja olen jaksanut touhuta vaikka mitä. Olen pessyt pyykkiä lähemmäs 10 koneellista ja leiponut korvapuusteja <3

Kyllä musta vielä saadaan pullantuoksuinen- ja näköinen äiti!