Ja pahimpia on aamut....ja yö

Voi että mä niin "rakastan" näitä vauvavuoden vaiheita! Tää on vaa yhtä vaihetta vaiheen perään. Vain muutama viikko sitten meillä nukuttiin erittäin hyvin. Illalla puol 8 nukkumaan ja aamulla heräiltiin 6-7 välissä. Yöllä oli maksimissaan pari tuntinnostoa, aina ei edes sitä. Nyt kaikki on taas ihan päälaellaan. Vanhempia väsyttää, lasta ei niinkään. Huoh!

Milan ollessa kuuden kuukauden ikäinen me alotettiin unikoulu. Meidän unikoulu oli mielestäni aika lempeä. Lasta kuunneltiin, silitettiin ja itkuun reagoitiin. Ainoa muutos aikaisempaan oli yösyöttöjen pois jättäminen. Maito jäi pois helposti, vaikka ensimmäiset yöt olikin niitä hankalimpia. Unikoulun jäljiltä öihin jäi satunnainen tutinnostelu mutta se ei haitannut, olihan se kuitenkin niin harvinaista. Monet yöt nukuttiin hyvin, mutta sitten tuli täyteen 7 kuukautta ja uudet taidot.

Mila oli yhä enemmän kontillaan ja lopulta keksi nousta tukea vasten. Lisäksi ryömimiseen tuli taas vähän lisää vauhtia ja koko ajan piti olla jonnekin menossa. Kaiken muun lisäksi ruokailuista tuli todella vaudikkaita ja annoskoot pienenivät reilusti, koska syödessä piti olla niin paikoillaan. Tylsää! Ruoalle kiukuttelu tuntui todella oudolta, koska Mila on aina syönyt kokoonsa nähden todella suuria annoksia. Pakkosyöttöön tai ruoalla pelleilyyn en rupea, joten vaihtoehdot jäi aika vähiin. Monesti ruokailua ei keretty kunnolla edes aloittaa kun se taas jo loppui. Onneksi maito sentään maistui, niin ja velli. Tämähän siis tarkoitti sitä, että yöllä oli "pakko" antaa maitoa, ettei likka kuihdu ihan rusinaksi.

Se siitä unikoulusta siis. Aluksi yksi imetys kerta riitti, mutta hetken kuluttua mukaan tuli toinen, ja kolmaskin kerta. Katkottomille yöunille sai siis sanoa heipat ja aamulla väsytti niin pirusti. Tai ei se mitään aamua ollut! Pari viikkoa sitten Mila alkoi heräilemään 4:00-5:30. Joskus neljännellä maitohörpöllä sai jatkettua unta, useimmitenh ei. Onneksi Kalle oli tolloin lomalla nin pystyi vähän vuorottelemaan aamuherätysten kanssa, mutta ei se poissulkenut niitä mun yöherätyksiä.

Toissa yönä mulla meni totaalisesti pata jumiin noiden yösyöttöjen kanssa  ja päätettiinkin kokeilla unikoulua uudestaan nyt kun ruokailut on taas normalisoitunut. Toki kuitenkin tilanteen mukaan eläen. Mikäli päivällä on syöty huonosti, en ala väkisin pitämään lasta nälässä. Onneksi osaan jo tunnistaa milloin on nälkäitku ja milloin riittää tutinnosto. Ensimmäinen yö oli katkonainen, mutta tutti ja syli riitti uudelleen uneenpääsemiseen. Viime yö oli jo taas paljon edellistä parempi ja ensiyölle onkin jo aika kovat odotukset. Onneksi Mila on muuten niin helppo lapsi, ettei tunnu ihan niin pahalta jos välillä tulee huonompia öitä....tai oikeastaan, kyllä se tuntuu!

Eilen oli 8kk neuvola (kirjoittelen siitä enemmän ensiviikolla, kunhan 8kk tulee täyteen) ja puheeksi tuli juurikin syöminen. Milan paino oli kahdessa kuukaudessa noussut vain pari sataa grammaa, tytön ollessa nyt 6,7kg ja pituuttakin oli tullut vain pari senttiä (nyt 68cm). Käyrä oli lähtenyt laskemaan ja siksi saimmekin ohjeeksi lisätä öljyä ruoan sekaan , sekä pitämään iltapalan niin runsaana kuin mahdollista. Neuvolassa sanottiin, ettei yömaitoa tarvitse, jos paivällä ruokaa menee reilusti. Silti kuitenkin aloin nyt miettiä, onko ihan hölmöä ja itsekästä tarjota tuttia maidon sijasta, kun painoa joudutaan muutenkin kontrolloimaan?

Onneksi tänään alkaa Pääsiäisloma ja tiedän että huomenna saan nukkua aamulla ihan niin pitkään kuin haluan.  Pakko nostaa kyllä hattua yksinhuoltajille!  Mä en tiedä miten pärjäisin ilman tota miestä!

Kuva ei nyt liity tekstiin mitenkään. mutta en löytänyt parempaakaan