"En väitä, että nykyinen arki olisi tylsää tai mitäänsanomatonta. Meillä on kolmisin usein todella hauskaa. Mutta siinä kolmiossa on jatkuvasti lapsi läsnä – emme me ole enää pari vaan kolmihenkinen perhe. Välillä tuntuu, että olemme jalkapallojoukkue, jonka tärkein tehtävä on rakentaa hyvä tiimi ja saada arki sujumaan ilman turhia kupruja. Meillä on yhdessä hyvä meininki, mutta se ei ole samaa kahdenkeskistä viilettämistä kuin silloin aikaisemmin." -vuodenmutsi.blogspot.fi
 |
| Kuva: Hannes Paananen |
Parisuhde ja sen toimivuus/ toimimattomuus on aika henkilökohtainen asia. Monesti parisuhteen ilot ja ongelmat halutaan pitää omana tietona , koska ei haluta avata sitä puolta elämästä koko maailmalle. Oon jo hetken aikaa pantannut tätä aihetta. Musta tuntuu etten yksinkertaisesti "kehtaa" myöntää, ettei elämä ole aina ruusuilla tanssimista.
Vuoden mutsi- blogista poimimani tekstinpätkä on aika osuva kuvaus mun tän hetkisistä fiiliksistä. Mä olen todella onnellinen meidän yhteisestä lapsesta ja tästä perhe-elämästä, muttei se poista sitä tosiasiaa etten kaipaisi sitä aikaa kun me oltiin vaan me. Mulla on välillä tosi ristiriitaisia tunteita. Mä haluaisin sitä parisuhdeikaa, jotta me oltais taas enemmän me, mutten kuitenkaan halua jättää Milaa tämän ajan ulkopuolelle. Mä en yksinkertaisesti raaski jätää näin pientä vielä kovin pitkäksi aikaa hoitoon.
Mä oon monesti lukenut, että harmittavan usein tuoreet vanhemmat eroavat joko vauvavuoden aikana tai lapsen ollessa parivuotias. Me ollaan tehty yhdessä sopimus, ettei ensimmäisen vuoden aikana saa erota. Mielummin vaikka pidetään mykkäkoulua ja nukutaan eri paikoissa, mutta pois ei saa lähteä. En nyt tarkoita, että ero olisikaan se ratkaisu ainakaan meidän tilanteessa, mutta pieniä peliliikkeitä pitää tehdä, jotta meidän tiimi pysyy kasassa.
Parisuhdeaika on erittäin tärkeää, mutta sen yhteisen ajan löytyminen tuntuu olevan kiven alla. Kotona ollessani saan viettää paljon aikaa Milan kanssa, mutta työssä käyvä osapuoli jää paljosta paitsi. Mun takaraivossa jyskyttää lause "nauttikaa pikkuvauva-ajasta, se kestää vaan hetken". Mä en halua "vaatia" omaa/ parisuhde-aikaa, koska en halua vähentää sitä vähäistäkin vauvanautintoa pois paremmalta puoliskoltani. Nyt pitää kuitenkin miettiä sitä kokonaisuutta. En ole valmis luopumaan perheestäni. En nyt, en vuoden enkä kymmenen vuoden kuluttua. Ehkä mun pitää hetkittäin irrottautua tästä kotiäitiydestä ja olla vaan avovaimo ja kihlattu, sellainen mikä olin ennen lasta. Näin me ehkä voitetaan tämä "vauva-arjen matsi" ja ollaan jatkossakin hyvä tiimi, niin kaksin kuin kolmisinkin!
Älä sinä stressaa turhista, äläkä tee asioita liian vaikeaksi! Kyllä ne siitä lutviutuu kun vauva kasvaa, ja muutkin!;)
VastaaPoista:)
PoistaMullakin on ollut ja edelleen onkin ristiriitaisia tunteita. Olisi niin ihana lähteä vielä maailmamme töihin ja nauttia kahdenkeskisestä ajasta. Ollaan toki "vasta" 23 & 25v, että onhan sitä omaa yhteistä aikaa sitten tulevaisuudessakin. Mutta me ollaan ihan rohkeesti pyydetty mummuja hoitamaan meidän iinaa, ja Iina on nyt kohta 10kk, ollut ehkä 6 tai 7 yötä elämänsä aikana jo hoidossa.
VastaaPoistaItse ainakin olen ihan eri ihminen kun saan nukkua 12h putkeen. Ja se fiilis kun saa vaan maata sohvalla, eikä tarvi koko ajan nousta kun joku huutaa tai itkee. Kun saa lähteä yksin koiran kans metsään, tai mennä miehen kans elokuviin. You name it.
Vaikka kuinka joku sanois et vauvan kans pitäs olla 24/7. Nii paskat! Laita aluks vaikka 2h hoitoon, teette miehen kans yhdessä jotain kivaa mitä ennen vauvaakin.
:-)
Niimpä! :) Milakin on ollut hoidossa pari tuntia kerrallaan mutta aina se on jotenkin yhtä hankalaa. Tosin pieni erossaolo tekee varmasti hyvää niin lapselle, kuin vanhemmillekin. Tästä postauksesta intoutuneina on suunnitteilla pieni treffi-ilta tälle viikolle, jos vain hoitaja löytyy..
PoistaMila voi tulla meille hoitoon! Luvattiin jo babyshowereilla, että pääsette treffeille kahestaan tässä kuussa :) mites olis perjantai tai lauantai? ♡ -mira the kummitustäti
PoistaNostat kyllä toistuvasti tosi hyviä aiheita esiin! Tää on just niitä, mikä itseäkin mietityttää. Nyt kun vauva ei oo vielä syntynyt, on mun helppo ajatella, että hoitoapua otetaan vastaan ihan niin paljon kuin sitä on saatavilla, ja mahdollisuudet olla kahdestaan käytetään tarkasti hyväksi. Mutta todellisuus ei sitten ilmeisesti olekaan ihan niin suoraviivasta siinä vaiheessa, kun vastuu ihmistaimesta on konkretisoitunut.
VastaaPoistaToisaalta toi Vuoden mutsin kuvaama "tiimi" kuulostaa musta aika hyvältä :) Niin pitkään kun ollaan tiimi eikä esim. toimita eri suuntiin, on parisuhde varmaan aika vakaalla pohjalla.
Kiitos Tiina! :)
PoistaMä luulin ennen Milan syntymää, et vauvan jättää välillä hyvillä mielin hoitoon. Ensimmäisinä viikkoina ei tuottanut ongelmia olla tuntia erossa, mutta nyt ajan kuluessa tilanne on muuttunut. En millään raaski jättää Milaa hoitoon. Luotan kyllä kaikkiin läheisiin hoitajien, mutta jotenkin sitä pelkää, ettei hoitaja osaa ottaa kaikkea tarvittavaa huomioon tai jos Mila ei nukukaan /syökkään. Tätä on vaikea selittää ja luulenkin, että vain toinen pienen lapsen äiti ymmärtää täysin tämän tunteen.
Ihan samanlaisia mietteitä täällä! Vauva on 3,5kk ja ainoa mitä ollaan miehen kanssa tehty kahdestaan on kerran leffassa käynti, ja senkin kokoajan mietin ääneen että mitenhän vauvalla sujuu hoidossa. Mutta mä mietin vaan asian niin että tätähän me molemmat ollaan haluttu, vauvantuoksuista elämää, joten nautitaan nyt tästä arjesta ja kunhan vauva kasvaa niin panostetaan sitten enemmän siihen kahdenkeskeiseen aikaan :)
VastaaPoistaNiimpä! Jokainen tyylillään. :)
Poista