torstai 16. heinäkuuta 2015

Kypsää puuhaa

Nyt se päivä sitten koitti! Mä oon todellakin todellakin kypsä tähän oleiluun. Pari viime päivää on ollut ihan syvältä...niitä "kyllä sä sit tiedät, ku oikeet supistukset tulee" odotellessa, kun nyt tulee vaan "mitäköhän nää tuntemukset nyt sit tarkoittaa".

Kaikki alkoi oikeastaan Tiistain neuvolakäynnistä. En tiedä saiko pieni vatsan painelu sun muut tuon pikkuneidin innostumaan, mut sen jälkeen alkoi kova mylläys. Neuvolasta sain lähetteen labrakokeisiin, kun mulla epäiltiin kohonneita maksa-arvoja. Labrakokeiden vuoksi en saanut syödä 12 tuntiin mitään. Eli ilta 21 aamu 9 syömättä. Huomaamattani aloin stressaamaan asiasta ja nukuin koko yön todella katkonaisesti, pelkäsin herääväni hirveään nälkään. "Kaivoin" siinä koko yön siis itselleni kuoppaa johon aamulla putosin. Mua väsytti, harmitti ja oli nälkä! Miks ton yhden pitää mönkiä joka yö ku hullu hissikuilussa?!?

Labra oli ja meni. Mua vähän pyörrytti, mut se ehkä johtuu alhaisesta hemoglobiinista. Sain käynnin jälkeen loistavan idean hakea lisää mansikoita perattavaksi. Mä en tajua, miksen vaan mennyt nukkumaan. Haukottelin vaan kokoajan, mut ehkä halusin leikkiä jotain superihmistä joka kyllä jaksaa. Mansikat sain laitettua ja kokkailin vielä vähän ruokaa, kuten hyvän avovaimon kuuluukin. Tämän jälkeen olin ihan poikki. Annoin itselleni luvan mennä sohvalle katsomaan Greyn Anatomiaa. Grey on yleensä varma nukutuslääke, yleensä nukahdan 10minuutin kohdalla. No en tällä kertaa. Katsoin varmaan viisi jaksoa silmät ristissä, väsytti, mutta pikkupimu oli toista mieltä "Äiti nyt ei levätä". Lisäksi tunsin inhottavaa polttelua alaselässä ja alavatsalla. Ei se paljon sattunut. 1-10 ajateltuna kipu oli ehkä vain 3, mutta tämä "ihana" pieni kipu esti mua nukahtamasta. Välillä olin ihan varma, että supistelee ja meinasinkin kaivaa supistuslaskurin puhelimesta. Mutta en jaksanut, pelkkä ajatuskin väsytti. Mua kiukutti Kallen pitkät työpäivät! Miksei se vois jo tulla kotiin mun seuraks? Puol kuudelta luovutin ja soitin Kallelle, onneksi se oli jo matkalla. Kotiin tultuaan Kalle hieroi   runnoi alaselkää ja se vähän helpoitti oloa.

Keskiviikon ja torstain välinen yö oli ihan unelma. Nukuin paremmin, kuin pitkään aikaan. (Jopa tunnin pätkiä), mutta en herännyt mihinkään kipuihin. Ehkä olin vaan niin koomassa, etten enää edes tuntenut mitään :D Torstaina olin ihan toinen ihminen, ja jaksoin lähteä aamupäivästä mammabrunssille. Brunssin jälkeen kotiin, mitäpä muutakaan tekemään kun kokkaamaan ja siivoamaan. Miksen vaan voi jo oppia, etten jaksa enää samanlailla. Ärsytti olla ihan tööt, mut pakko oli nöyrtyä ja hetki levähtää. Kova selkä ja alavatsakipu alkoi taas! Kirosin ääneen ja puhui seinille (ehkä jopa tirautin muutaman kyyneleenkin). "Miksi? Miksi? Miksi mun pitää vaa olla? Haluun puuhailla ja touhuta! Tulisit jo Mini Äiti on tosi väsynyt". Elämä tuntui epäreilulta.

Itsehän toivoin, ettei Mini tulisi ennen laskettua-aikaa. Sitä saa mitä tilaa! Mut eiks oo ihan ok muuttaa mieltään? Kaikki meni hyvin, kun olo oli hyvä, mut nyt nää kivut alkaa tosissaan ottaa pattiin. Viime yönä heräsin taas ihan ihme mylläämiseen. Sielä se toinen varmaan räpiköi itseään alaspäin työntäen jaloilla ja käsillä vauhtia. Väsytti, mut jos toinen haluu myllätä ni minkäs sille voin? Tunsin lantionseudulla kovaa painetta ja olin melkein varma, et pää on tätä menoa ulkona hetkenä minä hyvänsä. Samaan aikaan tunsin taas kipua vatsalla ja selässä. Mä en edelleenkään tiedä oliko ne niitä supistuksia, ei varmaan, koska "KYLLÄ MÄ TIETÄISIN, KUN OIKEAT SUPISTUKSET TULEE". Mun tekis mieli kirota toi lause johonkin alimpaan helvettiin. Tällä hetkellä en tiedä mitään ärsyttävämpää lausetta, ku toi!

Jos ei siis käynyt jo ilmi, niin mä oon tosi kypsä tähän raskauteen tällä hetkellä. Liikunta vois auttaa, mut ei se kuitenkaan auta. En usko, et mikään keino saa tota jäärää ulos. Se tulee just silloin ku sille itselle sopii. Oon ihan varma, et hän ei jätä yksiötään ihan helpolla.

Tänään mun on ehkä käytävä apteekissa. Meiltä ei nimittäin löydy panadolia (huomasin, kun yöllä olisin sitä kaivannut), Huomenna olis ne asuntomessutkin. Varmana lähden oli olo mikä vaan. Kävelen sielä niin kauan, että lapsivedet lorahtaa....siinä tosin voi mennä tovi jos toinenkin!


4 kommenttia:

  1. Moi! Sun blogia on kiva lukea:) mulla on vajaa 3 kk tyttö ja muistan miten mullakin meni hermot tohon "kyllä sitten tiedät lauseeseen" :'D mulla oli harjotussupituksia puolesta välistä asti ja olin jo niiiin kypsä! Muutamia kertoja käytiin käyrilläkin kun luulin että nää on nyt niitä oikeita..:D mutta kun se the päivä koitti, tiesin oikeesti. En pystyny olemaan mitenkään päin supistusten aikana ja juotu ihan keskittymään hengittämiseen. Ensin meni vedet ja sitte alko supistukset mitkä pikku hiljaa koveni. Hirveesti tsemppiä loppuun!! On tuo kaikki vielä hyvin tuoreessa muistissa! ( me ollaan leikitty kun asuitte työtjärvellä ja olin Kallen kanssa samalla luokalla ala-asteella. En tiedä sytyttääkö:D terveisin Jessica

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva ku jätit kommenttia! kyl mä muistan hämärästi, ja Kalle muisti sit vähän selkeemmin :)

      Poista
  2. Ehkäpä juurikin ne ärsyttävät kivut lupailee että yksiön asukki luopuu ihan just vuokrasopparista! Ja varmasti ne on jotain supistuksia, ehkä ne pehmittää ja valmistelee, niin että kun aika tulee niin kaikki menee "helposti" ja nopeasti. Toivottavasti pääsette kuitenkin huomenna messuille! Ja sitten sunnuntaina synnyttämään 😉

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit <3