Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen

En olis pari vuotta sitten uskonut kirjoittavani näin, mutta pakko se on myöntää: raskaudesta ja varsinkin siitä synnytyksestä kestää tosiaankin palautua.  Ei ole itsestäänselvyys, että kroppa ja mieli tuntuisi heti synnytyksen jälkeen omalta. Ei todellakaan! Alan pikkuhiljaa allekirjoittamaan väitteen, että raskaudesta ja synnytyksestä kestää palautua ainakin sen raskauden verran.

Maailma on nykyään niin ulkonäkökeskeinen, että välillä oikein etoo. Kuinka usein naistenlehdissä hehkutetaan kuinka joku julkkis on karistanut vauvakilot salamannopeasti ja on pari viikkoa  synnytyksestä oikeastaan paremmassa kunnossa mitä ennen koko raskautta? Todella usein! Ihan nyt äkkiseltään mieleen tulee uutinen parin vuoden takaa. Mitäs sanotte tästä fitness- julkkiksesta?, luoko uutinen ehkä vähän turhan isot paineet muille äideille?

Tämän tekstin tarkoitus ei kuitenkaan ole vertailla äitien kuntoa synnytyksen jälkeen, vaan ennemminkin sitä mitä kaiken sen kuoren alla on. Miksi aina puhutaan vain niistä kiloista? "Oletko saanut jo raskauskilot karistettua?"tai "Paljon jäi laitokselle" . Ulkokuoren alla on kuitenkin aika paljon muutakin kun vain se läski ja turvotus, että ihan harmittaa ettei niistä puhuta. Ihan kiva, että joku on saanut raskauskilot pois heti, mutta se ei tarkoita että olisit tai se sun kaveri olisi palautunut synnytyksestä. Ei vaikka hän olisi kuinka hyvässä kunossa tahansa ennen lasta.

Lantionpohjalihaksista olen puhunut jo mielestäni riittävästi Fysioterapia- postaussarjassa, mutta silti haluan ottaa aiheen vielä uudestaan käsittelyyn. Juokseminen ja kuntosalitreenit nyt päälimmäisenä, koska ne kuuluvat/ kuuluivat harrastuksiini ennen synnytystä.

"Synnytyksen jälkeen kannattaa aluksi harrastaa samoja liikuntamuotoja, joita on tottunut harrastamaan ennen raskautta ja sen aikana." 

Ihan oikeasti. Ei kannata! Jos sä olet juossut paljon ennen raskaaksi tulemista, ei se tarkoita että sitä kannattaa tehdä ainakaan nyt ensimmäiseen 6kk. Oireita ja ongelmia ei välttämättä huomaa heti, mutta onko niitä sitten kiva huomata vuoden tai kahden päästä? Lantionpohjalihakset joutuvat niin äärimmäisen koville raskauden ja synnytyksen aikana, ettei sitä varmasti edes ymmärrä. Varsinkaan jos kaikki tuntuu normalilta.

Ja mitä salitreeniin tulee. Älä, älä ja vielä kerran älä! Itse hommasin salikortin kuukausi synnytyksestä ja siinä ei oikeasti ollut mitään järkeä. Joka ikisessä liikkeessä piti miettiä tarkasti mitä, minkä verran ja millä painolla uskaltaisi tehdä. Ihan oikeesti, oman kehon paino riittää ihan hyvin, niin ja se vauhnulenkkeily ja lantionpohjan lihasten treeni.

Haluan vielä mainita salitreenissä sen vatsalihasten erkauman. Mikäli erkaumaa on on liikkeet oikeasti niin rajallisia, että treenaaminen salilla on ihan yhtä tyhjän kanssa. Kaikki liikkeet, missä muodostuu painetta vatsalihaksiin tulisi välttää. No mietippä hetki mitkä kaikki liikkeet tähän kategoriaan kuuluu? Mä voin antaa käytännön vinkin. Onko sulla koskaan ollut vatsalihakset tosi kipeenä? Erkauman kanssa Sun pitäis pystyä tekemään kaikki liikkeet niin, ettei niihin kipeisiin vatsalihaksiin satu lainkaan. Kättelyssä voit siis jättää ainakin kaikki vetävät liikkeet pois... nii ja ne missä tarvitsee tukea keskivartalosta. Mitä oikeastaan enää jää jäljelle tämän "pienen" karsinnan jälkeen? Lisäksi onko sllä huhkimisella mitään virkaa, jos treenin aikana tekee vain hallaa itselleen ja erkauma kasvaa entisestään.

No se siitä, jokainen tekee omat valintansa. Itse ainakin tiedän tasan tarkaan miten toimin mahdollisen seuraavan synnytyksen jälkeen.

Ja vaikkei niistä kiloista pitäisikään puhua, niin puhun silti! :D

Olen ollut nyt tasan 8kk äiti ja se tarkoittaa myös sitä, että mun kroppa on saanut palautua sen 8kk. Olisin luullut tämän tapahtuvan jo aiemmin (koska luulin, et heikot ja laiskat pudottaa raskauskiloja monta kuukautta), mutta nyt voin ilokseni todeta, että aletaan olla painon kanssa lähtötilanteessa. Kiloja on lähtenyt jo yli 20 ja viimeisetkin lähtee varmasti herkuttomuusvedon myötä. Mutta hyvästä pudotuksesta huolimatta edelleenkin pitää keskittyä lantionpohjan aktivaatioon kaikkia liikkeitä tehdessä. Ei siksi, että tulisi pissat housuun, vaan siksi että palautuminen on edelleenkin käynnissä.

Nii ja vielä tosta herkuttomuus- vedosta. Reilu kaksi viikkoa sitten aloitettiin Herkuton huhtikuu-veto Kallen kanssa vähän aikaistettuna. Meillä on voittajalle palkintona viikonloppu kylpylässä/ laivalla ja häviäjä jää sitten kotiin Milan kanssa. Mikäli molemmat selviävät voittajina vappuun asti, lähdemme me yhdessä johonkin minilomalle! Panokset on siis kovat, ja ainakaan mä en aio sortua. Pieni irtiotto tulisi just hyvään saumaan ja olishan se aika kivaa, jos kumpikaan ei sorru ja reissuun lähdettäisikin yhdessä. Ja jos kaupanpäälisenä vähän saa kroppaa kiristettyä kesää varten ni se on aina plussaa-

Onko sielä ruudun toisella puolen muitakin Herkuttoman Huhtikuun viettäjiä?