tiistai 7. heinäkuuta 2015

Vauva, kuka sä oot?

Onko sulla vaalea, vai tumma tukka? Entä minkä väriset silmäsi ovat? Oletko siro, vai vauvanpyöreä? Itkuinen vai hymyilevä?

Olen yrittänyt kuvitella mielessäni miltä vauva näyttää, mutta mahdotonhan sitä on tietää. Myöskään hänen luonnetta on ihan mahdotonta ennstaa. Mahamönkijänä hän on vilkas (paitsi nyt loppuaikana) ja luulen, että sieltä on tulossa pikkujäärä.

Pari kuukautta sitten babyshowereissa arvelin syntymäpäivän ennen laskettua-aikaa, mutta enää en ole yhtään varma. Oikeastaan toivon, ettei Mini synny ennen 20.7. Mulla on tullut ehkä pieni paniikki. Raskaus alkaa ihan oikeasti olemaan loppusuoralla ja kohta musta tulee äiti. Mä luulen, et tarvin sen kaksi viikkoa vielä totutteluaikaa ja sitten olen valmis. Vai olenko? Voiko koskaan olla?

Mä en uskalla/ halua pakata sairaalakassia, koska ajattelen sen tarkoittavan lähenevää synnytystä. Toki se sairaalakassi olis ihan kiva olla valmiina siinä tilanteessa, jos lähtö koittaakin tällä tai ensi viikolla.. Mulla taitaa olla pakokauhu. Haluan, mutta en sitten haluakkaan. Tiedän, että on synnytettävä, enkä sitä oikeastaan edes pelkää, mutta en halua sen tapahtuvan vielä.
 Mä en osaa selittää, miltä musta tuntuu.

Eilinen neuvola meni hyvin. Minillä kaikki kunnossa ja hän on jo asettunut lähtöalmiuteen. Painoa oli tullut 1 kilo/ viikkoon, ja se johtuu varmasti tästä turvotuksesta. Sain uuden ajan jo ensi viikoksi etuseinäistukan vuoksi.Aiemminhan kirjoitin siitä sairaalareissusta, minkä teimme vähien liikkeiden vuosi ja ihan mun oman mielenterveyden takia menen neuolaan ensi viikolla. Jos ei muuta, niin kuuntelemaan sydänääniä.

Multa kysyttiin neuvolassa supistuksista. Onko tullut? En mä edelleenkään tiedä. Eikai? Vai onko? Maanantaina ja eilen tunsin ensimmäisen kerran epämiellyttäviä tuntemuksia alavatsalla ja alaselässä. En tiedä oliko kyseessä supistukset vai mitkä, mutta niistä tuntemuksista pystyi helposti sanomaan koska kipu alkaa ja koska loppuu. Kipu ei kuitenkaan ollut suurta, ehkä 1-2 tason kipua (asteikolla 1-10). Yöllä kivut loppuivat, mutta nyt aamulla tunnen taas pientä "painetta" alavatsalla.

No en tiedä? katsotaan ja pähkäillään. Latasin muuten nyt puhelimeen supistuslaskurin, ihan vain kaiken varalta... Toivottavasti Mini pysyy aloillaan...nimittäin ensiviikonloppuna olisi mahakuvauset helsingissä!!

4 kommenttia:

  1. Eipä sitä koskaan voi olla tarpeeks valmis :D mä kuvittelin osaavani hoitaa vauvoja koulutuksen puolesta, mut sit ekana yönä sairaalassa olinki ihan paniikissa. Se oma vauva olikin ihan eri asua. Soitin kelloa ja puolitkuisena pyysin hoitajalta apua. "Tää itkee enkä mä tiedä mitä mä teen!"

    VastaaPoista
  2. Eipä siihen tosiaan osaa varautua ja vaikka meillä poitsu täyttää loppuvuodesta kolme, niin yllätyksiltä ei vieläkään säästytä. Vanhemuus taitaa kasvattaa ihmistä eniten tässä maailmassa, eikä siinä tule koskaan valmiiksi.

    Jokainen raskaus, lapsi ja äiti on erilaisia, joten mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi toiselle. Löydä siis oma tapa 😉

    Itseä jännittää jo nyt kovasti oma taival pikkukakkosen suhteen. Ihan alussa ollaan vasta, mutta toivottavasti maaliskuussa kolmesta tuleekin neljä ❤️

    Tsemppiä loppumetreille. Äläkä stressaa sitä sairaalakassia, sen yleensä kyllä ehtii pakata vielä ennen lähtöä. Nimimerkillä miio syntyi 64 tuntia vesien menon jälkeen 😁

    VastaaPoista
  3. Ne on vaan ilmavaivoja, älä huoli!

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit <3