Raskauskiloista eroon

Nyt on synnytyksestä jo melkein puoli vuotta aikaa, mutta silti muutama ylimääräinen kilo roikkuu tiuasti mukana. Tavoitehan mulla oli päästä lähtöpainoon jouluksi, mutta tavoitteeksi se jäikin. Marraskuussa sain hyvän startin koko touhulle, mutta joulukuussa oli niin paljon "pakollista" herkuttelua, että paino nousi takaisin sinne mistä lähtikin.

Tammikuu siis starttasi samasta lukemasta mistä marraskuukin (tai jopa vähän ylempää), mutta ei voi mitään. Mä taidan olla ainainen sokerihiiri! Tää viimeinen 5 kiloa on tosi tiukassa ja nyt pitäis vaa pysyä kovana, jotta tämä ainainen painonpudotus voisi loppua.

Mulla kävi mielessä jo ihan oikea laihdutuskuuri super dietti yms, mutta lopulta tulin järkiini. Kyllä perus tereellisellä kotiruoalla pitäisi painon tippua, jos malttaa jättää herkut pois. Ja niin se paino aluksi tippuikin, mutta jos herkuton tammikuu ei ole herkuton, niin sitten on hippasen hankalaa saada painoa putoamaan. Musta tuntuu, että innostun aina hetkellisesti herkuttomuudesta, mutta viikonloppuna viimeistään sokerihiiri nousee kolostaan ja peli on menetetty.  Ärsyttää olla näin "selkärangaton". Onneksi kohta on taas maanantai ja kaiken voi aloittaa jälleen puhtaata pöydältä.

Nyt olen tämän vuoden aikana saanut pudotettua jo n. 3 kiloa, eli lähes kilon viikkopudotus. Tulos on kyllä ihan hyvä, sitä en kiellä. Harmittaa vaan kun ei edes yhtä kuukautta pysty olla ilman sokeria. Toisaalta kokonaisuus ratkaisee. En mä ihan menetetty tapaus taida olla. Viikolla syön terveellisesti, viikonloppuna hieman vapaammin ja lähes puolen kilon karkkipussi on vaihtunut 150g pussiin. Onhan se tietenkin jo alku! Herkkujen jättämisen lisäksi mun ongelma on kasvisten ja vihannesten liian vähäinen syöminen. Mikäli ruoaksi on salattia tai tortilloja vedän rehuja kyllä hyvällä ruokahalulla, mutta muuten tulee liian harvoin syötyä kurkkua ja tomaattia ihmeellisemmin. Sinänsähän tää on ihan hölmöä. Milan ruoat on huolella suunniteltu ja valmistettu, mut omien ruokien kanssa haluis mennä sieltä mistä aita on matalin. Eihän tässä oo mitää järkeä!

Näissä kahdessa viimeisessä kuvassa on Atrian pulled porkia. Toi on niin helppoa, herkullista ja halpaakin vielä. Ei muuta kun pakkauksessaan uuniin 4 tunniksi ja sen jälkeen pitää nyhtää liha. Suosittelen!

Perus terveellisen ruoan lisäksi olen käyttänyt syksystä lähtien juotavia Salus- tuotteita. Käytössä on ollut nyt jo useamman kuukauden Floravital- rauta ja vitamiinivalmiste sekä Salus Mangnesium. Molemmat tuotteet ovat  säilöntäaineettomia, maidottomia, soijattomia, hiivattomia ja gluteiinittomia (+ floravital makeuttamaton). Lisäksi tuotteet soveltuvat erinomaisesti niin raskaana oleville, kuin imettävillekin äideille. Molemmat tuotteet ovat hyvin imeytyviä nestemmäisen muotonsa vuoksi. ( varsinkin rautavalmisteen imeytymisen kanssa kannattaa olla tarkka.)

*Salus- tuotteet saatu

Uusi kevätpipo

Alennusmyynnit alkaa vetelemään jo viimisiään, mutta siitä huolimatta tein aika hyvän löydön popin myymälästä -50% alesta.  Pipolle jäi hintaa alle 10e, ei siis lainkaan hullumpi löytö!

Syksylle meillä oli hankittuna ihan liian monta pipoa ja muutamat jäikin ihan liian vähälle käytölle. Yritän nyt jatkossa ostaa niitä vain tarvittavan määrän. Toivotaan, ettei vastaan kävele enempää "pakko saada-pipoja".

Body ja housut Lindexiltä koko 68

Mun mielestä tää keltainen nallepipo oli niin ylisöpö ja sopii just passelisti keväthaalarin kanssa. 

Kevääksi meillä on Polarn o pyretin vk- puku koossa 74 ja Windfleecehaalari koossa 68, saa nähdä onko vk-puku ihan liian iso Milalle, vai onko kokovalinta mennyt nappiin!

Projekti- Vauvakirjojen täyttö

Mulla on jo muutaman viikon ajan ollut projektina vauvakirjojen täyttäminen ja nyt vihdoinkin sain kirjat ajantasalle. Tuossa ensimmäisen vuoden kirjassa ei itseasiassa ole enään juurikaan täytettävää tämän täyttökerran jälkeen, lähes kaikki kohdat koskivat näitä ensimmäisiä kuukausia ja raskausaikaa. "Minun kirjani"- kirjassa taas työtä riittää hieman pidemmäksi aikaa, nimittäin tuota kirjaa täytetään 18- vuotta. Mihin mä oon oikein ryhtynyt :D

Onneksi täytin/ täytimme pupukirjaa hieman jo raskausaikana, nimittäin ei niitä raskausajantuntemuksia enää muista. Itseasiassa tuntuu, että koko raskausaika olis jotenki maagisesti pyyhkiytynyt pois. Tai ei ehkä pois, mutta hyvin olen unohtanut kaikki kolotukset ja väsymyksen.

Mä ihan tosissaan nautin suuresti kirjojen täyttämisestä! Itseasiassa oon tosi paperi-ihminen ja muutenkin tykkään kirjoittaa ja askarrellapaskarrella kaikkea järkevää ja ei niin järkevää. Ensin ajattelin tehdä leikekirjatyylisen vauvakirjan, mutta siskon polttarikansion teko oli sen verran iso projekti, että päädyin näihin valmiisiin ratkaisuihin. Onneksi molemmissa kirjoissa on mukavasti tilaa kuville. Tosin teetettyjä kuvia on edelleenkin vinopino kaapissa (ja koko ajan tulee uusia), että kai se on ostettava vielä ihan oikea valokuvakansio. Myydäänköhän niitä enää? :D

Nää neliön muotoiset kuvat on muuten ihan huiput tähän vauvakirjaan, eihän noita normi kokoisia mahtuis kun kaksi per sivu.

Tässä Oppi ja Ilon- kirjassa on just mun mieleinen kuvitus. Ihanan värikästä ja simppeliä, mutta kaikelle tarpeelliselle on oma paikkansa. Mun perfektionistisilmää vähän häiritsee, kun olen kirjoittanut ensin mustalla kynällä (meni läpi) ja sitten oli pakko vaihtaa kuulikseen.

Innolla muuten odotan näitä teini-iän keskusteluja :D Mila, Miltä tuntuu olla 16? Mila, mikä on maailman ärsyttävintä?  Mila, annappa muutama hyvä vinkki vanhemmille!

P.s Tänään saan taas kaivaa pupukirjan esiin, nimittäin meidän vauva osaa ryömiä  <3

Miten meillä nukutaan?

Milan ensimmäisinä kuukausina ongelmoin unesta, unijärjestelyistä ja illan rutiineistä monen postauksen verran. Vanhemmuuden myötä tulee niin paljon uusia asioita, ettei oikein tiedä miten mikäkin asia olisi järkevintä opettaa. Onneksi me suunnittelimme jo raskausaikana tietynlaiset raamit kasvatukseen. Alusta alkaen meidän rytmi on ollut UNI-LEIKKI-RUOKA-UNI. Meillä ainakin tämä järjestys ja tiukat rutiinit ovat olleet pelastus ja nyt voin ainakin hetkellisesti taputtaa itseäni olalle ja sanoa "Kaikki se työ kannatti". Ensimmäisinä kuukausina olisi niin tehnyt mieli nukuttaa syliin, se olisi ollut niin helppoa ja vaivatonta, mutta onneksi pysyimme suunnitelmassa. Nyt  Meillä nukutaan hyvin. Ei erinomaisesti, vaan nimenomaan hyvin. Parannettavaa on aina, mutta en koe kahta tai maksimissaan kolmea viiden minuutin yösyöttöä ylitsepääsemättömäksi.

 Mila on nyt jo useamman kuukauden nukkunut kolmet päiväunet, mutta nyt pari viikkoa on unta riittänyt jopa neljiin päikkyihin (taitaa olla joku kasvuvaihe menossa).  Päiväunet ei ole enää niitä 3-4 tunnin unia (olispa!), mutta onneksi päikkärit kestää aina 45min-2 tuntia + silloin tällöin vieläkin tulee noita maratonpäikkäreitä.

Unille Mila on jo pidemmän aikaa osannut nukahtaa itse. Mila on vajaa 3kk asti nukkunut omassa huoneessaan ja edelleen tämä järjestely on meille hyvä. Ennen päikkäreille menoa hörpätään maitoa ja sitten mennään moikkaamaan nunnua ja tuttia. Pedissä peitto päälle, pusu poskelle ja nunnu kainaloon/ puoliksi kasvojen päälle. Lopuksi vielä hyvän unen toivotus. Tämän rutiinin jälkeen lähden pois huoneesta yleensä siivoamaan keittiötä, ja Mila aloittaa jutustelun nunnun kanssa, jos ei nukahtanut heti. Joskus Mila vähän riehaantuu sänkyyn päästessään ja ölinää saattaa kuulua pitkänkin aikaa. Milalla on toisinaan tapana väsyttää itsensä jutustelulla ja huutelulla ja hetken päästä hän huutaa kovempaa jos haluaa tutin uudestaan suuhun. Yleensä selviän yhdellä tutin nostolla, mutta joskus unille laitto vaatii useamman noston (harvemmin kuitenkaan yli 3 kertaa,). Muutamat vieraat on vähän ihmetellyt miksi annan Milan huutaa yksin. Tämä ölinä unille käydessä on mielestäni ihan turhaa huutoa ja siihen on ihan turha reagoida. Joskus reagoin tähän mölinään ja menen nostamaan tuttia/ lohduttamaan, mutta 99% todennäköisyydellä Mila aloittaa virnuilun, nauramisen ja pelleilyn ja varmaan ajattelee "jes! sainpas sen keskeyttämää siivouksen, leikittäiskö äiti?". Oikea itku on sitten ihan toinen asia ja siihen reagoin aina.

Yöunille on käyty 2kk ikäisestä asti 19:30. En tiedä onko tämä sattumaa, tuuria vai opittua tapaa, mutta hyvä näin! On kiva tietää, että oma aika alkaa silloin. Ennen yöunille käyntiä syödään iltapuuro, juodaan maitoa ja vaihdetaan yöpuku. Kun yöpuku on päällä, vie yleensä isi Milan sänkyyn ja vanhempien yhteisaika voi alkaa.

Yöllä syöttöjä on tosiaan vielä 2-3 yleensä n. klo 00:00, 03:00 ja 06:00. tai sitten 01:00 ja 05:00. En koe yösyöttöjä kovinkaan kuormittaviksi, mutta toisaalta olisi jo ihanaa nukkua koko yö heräämättä. Syötöt ovat n. 5 minuutia pitkiä, joten ei Milalla varmaan ihan hirveä nälkä ole? Voisikohan 6kk yrittää unikoulua? Vai onko se liian aikaista? Nyt kaksi viime yötä on taas nukuttu Love to swaddle up- kapalopussi päällä ja sen ansiosta yösyöttöjä on ollut vain yksi molempina öinä, ja näinäkin kertoina ruokailu on ollut max 5 min. Voisiko kyse olla siitä, että Mila herääkin omaan heilumiseensa eikä nälkään?

Onko teillä pidetty unikoulua, vai onko menty lapsentahtisesti?

Laitan vielä tähän loppuun IhanA Fysio- arvonnan voittajan, Heidi laitathan mulle sähköpostia mystarterhome1@gmail.com, jotta saat palkintosi :)

Anonyymi13. tammikuuta 2016 klo 4.54

Tätä postaussarjaa on ollut tosi mielenkiintoista seurata! Mukana yhdellä arvalla
heidi.salonen@hotmail.com

IhanA Fysio - Arvonnan voittaja

Tuun nyt näin ihan nopeesti vaan kertomaan IhanA Fysio arvonnan voittajan. Arvoin voittajan random.org:in avulla ja voittajaksi valikoitui Heidi! Onnea!

Laita Heidi mulle sähköpostia pikimmiten osoitteeseen: mystarterhome1@gmail.com

Anonyymi13. tammikuuta 2016 klo 4.54

Tätä postaussarjaa on ollut tosi mielenkiintoista seurata! Mukana yhdellä arvalla
heidi.salonen@hotmail.com

Raskauden jälkeinen fysioterapia 3. käynti + ARVONTA

Yhteistyö: IhanA Fysio

Nyt olen käynyt jo kolme kertaa raskauden jälkeisesä fysioterapiassa IhanA Fysiolla, ja ai että miten olenkaan iloinen tästä yhteistyöstä. Oma tietotaito raskauden jälkeistä liikuntaa kohtaan on kasvanut ihan hirveästi, ja on suorastaan suuri ilo saada kirjoittaa näinkin tärkeästä asiasta!

Kolmas fysioterapiakäynti alkoi samaantyyliin, mitä aiemmatkin. Aluksi astuin peilin eteen sivu- ja takataivutuksia tekemään. Kuten aiemmin olen jo kertonut, taivutuksia tehdessä vatsan ulospullahtaminen on yksi merkki mahdollisesta erkaumasta. Viimeksi vatsa pullahti vain vähän ja tällä kertaa ei lainkaan. Osasin siis jo aavistaa, että vatsalihakseni saattaisi olla jo kunnossa.

Seuraavaksi Sini- Marjaana pyysi nousemaan pöydälle ja vuorossa oli erkauman tilanteen kartoittaminen. Ja kyllä, onnekseni vatsalihakset ovat vihdoin palautuneet ja voin pikkuhiljaa aloittaa vatsalihasharjoitteet.

Aiemmat postaukset käynneistä löytyy täältä ja täältä, mutta kirjoitan tähän tarinani lyhyesti:

Olen 25- vuotias Heinäkuussa esikoisensa alateitse synnyttänyt liikunnanalan ammattilainen, joka on ennen raskautta ollut hyvässä fyysisessä kunnossa. Raskaus ja raskausajan herkuttelu sai painon nousemaan aikamoisiin sfääreihin ja nopea painonnousu sai aikaan toisinaan hyvinkin kovat selkäkivut.

Synnytys meni kuitenkin kaiken kaikkiaan erittäin hyvin ja jo elokuussa oli kova hinku takaisin liikunnan pariin. Ohjaukset aloitin syyskuussa ja syyskuun lopulla jälkitarkastuksessa sain "virallisen" liikuntaluvan. Yllätyksekseni ja pettymyksekseni jälkitarkastuksessa ei tarkistettu vatsalihasten kuntoa, joten otin yhteyttä IhanA Fysioon ja Sini- Marjaanaan. Yhteistyö alkoi lokakuussa ja sillä tiellä ollaan edelleen. 

Ensimmäisellä kerralla erkaumaa oli 4,5cm ja toisella kerralla 3cm. Keskiviikkona oli kolmas fysioterapia ja voin nyt ilokseni sanoa, että erkauma on selätetty! Jes! Keskiviikkona sain ohjeet vatsalihasten maltilliseen treeniin ja voin kertoa, ettei vatsalihasten teko ole ollut koskaan näin kivaa. Mä oon niin odottanut tätä!

Onko fysioterapia ollut hyödyllinen?

Olen saanut vastata tähän kysymykseen jo monelle tutulle ja pariin sähköpostiviestiinkin, mutta kyllä! Olen erittäin tyytyväinen! Kuten olen aiemmin jo kirjoittanut: Vatsalihasten palautumisesta ja synnytyksen tuomista muutoksista pitäisi puhua paljon enemmän. Monesti (kuten myös minulla) oli ihan hirvittävän kova hinku liikunnan pariin synnytyksen jälkeen. Fakta kuitenkin on, että maltti on valttia. Keskivartalolla ja lantionpohjalihaksilla kestää yllättävän kauan (jopa kuukausia) palautua niin raskaudesta kuin synnytyksestäkin. Väärillä liikkeillä ja liian rankalla liikunnalla (juoksu, hypyt yms) voi tehdä itselleen vain hallaa ja myöhemmin saattaa ilmetä selkä ja/tai lantiokipuja sekä lantionpohjantoimintahäiriöitä (laskeumat, virtsankarkailu). Erityistä huomiota liikuntaan ja harjoitteluun tulee kiinnittää silloin, jos vatsalihasten erkauma on yli 4 cm. 

Pömppövatsa on yleisin ja helpoiten havaittavissa oleva merkki erkaumasta. Erkaumaa voi myös itse tunnustella selinmakuulla, mutta ainakin itse tunnustelin aluksi väärin (ja luulin siis, ettei minulla mitään erkaumaa ole). Suosittelen ehdottomasti fysioterapiaa ainakin sen verran, että jokainen kävisi "näyttämässä" vatsalihaksensa ammattilaisella, jotta vättyisi myöhemmiltä ongelmilta. Lisäksi varsinkin liikunnallisilla ihmisillä on yleensä huolena "koska voin tehdä vatsalihasliikkeitä" ja "mitä liikkeitä voin tehdä". Näihinhän ei ole olemassa mitään tiettyä aikaa, koska jokaisella palautuminen kestää eri ajan. Siksi myös tilanteet tulisi kartoittaa yksilöllisesti.

Nyt voin iloksenne sanoa, että sain arvottavaksi yhden käynnin raskauden jälkeiseen fysioterapiaan IhanA Fysiolle (arvo. 59€). 

Arvonta menee näin:

1 Arpa = Jätä kommentti, jossa kerrot olevasi mukana arvonnassa

2 Arpaa =Jätä kommentti, jossa kerrot olevasi mukana aronnassa +  Olet rekisteröitynyt lukija/ liityt sellaiseksi

 (voit liittyä lukijaksi tuolta sivupalkista)

 Muistathan myös kirjoittaa toimivan sähköpostiosoitteen ja ilmoita kommentissasi, monella arvalla olet mukana arvonnassa.

Kilpailuaikaa on ensiviikon sunnuntaihin, eli 17.1.2016 Klo 20 asti, Onnea Arvontaan!

  

* Fysioterapiakäynti saatu 

Milan talvivaatteet

Tämä postaus on odotellut luonnoksissa keskeneräisenä jo ihan liian kauan. Eiköhän vihdoinkin ole aika esitellä Milan talvivaatteet, ennen kuin on jo kevätvaatteiden postauksen aika. Kaikista vaatteista talvipukeutuminen tuotti ehottomasti eniten päänvaivaa. Minkä okoinen heinä-vauva tulisi olemaan talvella? 62, 68 vai 74? Entä mikä malli? Tai merkki?

Omissa ulkovaatteissani panostan mielelläni laatuun ja aluksi hypistelin myös Milalle kalliita merkkihaalareita. Hyvin pian jätin kuitenkin tiketit ja molot hyllyyn (heh, olipas hauska juttu! :D) ja päädyin hieman edullisempiin vaihtoehtoihin. Enköhän ehdi myöhemminkin maksaa itseni kipeäksi ulkovaatteilla, tai lastenvaatteilla ylipäänsä.

Suomen syksy on tunnetusti pitkä, ja lunta saa odotella vielä Tammikuussakin (kuten myös tällä kertaa). Tästä syystä panostin enemmän välikauteen, se tulee kuitenkin olemaan pitkä täälä etelä- suomessa. Lisäksi vaunuihin ei voi kuitenkaan pukea älytöntä määrää vaatetta, ettei tule liian kuuma.

Windfleece, voiko parempaa olla? Helppo pukea, lämmin, hengittävä ja vieläpä kivan näköinen! Tarkkasilmäisimmät lukijat ovat varmasti huomannutkin, että meillä on ollut kaksi erikokoista ja näköistä popin windfleecehaalaria ja se todellakin oli erittäin fiksu veto. Elo- Lokakuussa käytössä oli 56cm ja Lokakuu-Joulukuu 68cm. Nämä kaksi kokoa on ollut ainakin meille erittäin hyvät valinnat ja tuo 68cm tulee varmasti olemaan käytössä vielä keväälläkin käännettävien hihan- ja lahkeensuidensa vuoksi  vk- haalarin alla.

Kangaspipoja meillä oli ihan liikaa, mutta nämä pipot olivat eniten käytössä. Lisäksi kylmemmillä keleillä käytimme Popin tummansinistä pipoa. Tämä nauhallinen pipo oli ainakin meille ihan surkea hankinta. Sisällä oleva tuulenpitävä kangas oli ERITTÄIN hiostava. Muutaman kerran koitin laittaa kypärähatun sen alle, mutta sen kanssa tuli entistä kuumempi ja Milan tukka oli ihan märkä.

Kylmempinä päivinä puin haalarin alle villahaalarin, mutta pääsäntöisesti tällä mentiin viime syksy.

Äitiyspakkausta en ottanut, joten onneksi Mila sai tämän villahaalarin serkkupojilta lainaan, niin ei tarvitse muutaman kuukauden vuoksi sitä ostaa. Ihan hirveän kovalla käytöllä villahaalari ei ole ollut, mutta varsinkin nyt näillä kovilla pakkasilla tämä on todella hyvä!

Jumppis on 62cm ja menee vielä 1-2 kk

Mikähän siinä on, että tytöille on todella vähän kivan näköisiä jumpsuitteja? Kappahlissa ja lindexissä ei ollut lainkaan ja tämän popin jumppiksen löysin sattumalta kirpparilta. Loppupelissä jumpsuit on ollut ihan törkeen vähällä käytöllä ja oikeastaan vasta nyt olen laittanut sen muutaman kerran Milan päälle.

Tämä Benettonin 62 cm takki on ollut yksi vauvavuoden turhakkeista! Hienostelutakki on ollut päällä tasan kaksi kertaa. Isänpäivänä ja kuvaa otettaessa. Reilun kokonsa vuoksi tämä saattaa ehkä päästä käyttöön vielä tänä talvena. Mene ja tiedä?

Toppahaalarina meillä on tänä talvena kirppikseltä löytynyt toppahaalari/ lämpöpussi. Onneksi jätin tänä talvena herkkihaalarit kaupan hyllylle, nimittäin tämä henkkamaukan haalari on ollut ihan täys 10!

Ensitalven haalari kannattasi varmasti ostaa nyt alesta, mutta voi pyhä sylvi miten vaikeaa on valita oikean kokoinen haalari! Minkä kokoista haalaria suosittelisit 1, 5vuotiaalle taaperolle? Entä mitä merkkiä/ mallia?