keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Miten meillä nukutaan?

Milan ensimmäisinä kuukausina ongelmoin unesta, unijärjestelyistä ja illan rutiineistä monen postauksen verran. Vanhemmuuden myötä tulee niin paljon uusia asioita, ettei oikein tiedä miten mikäkin asia olisi järkevintä opettaa. Onneksi me suunnittelimme jo raskausaikana tietynlaiset raamit kasvatukseen. Alusta alkaen meidän rytmi on ollut UNI-LEIKKI-RUOKA-UNI. Meillä ainakin tämä järjestys ja tiukat rutiinit ovat olleet pelastus ja nyt voin ainakin hetkellisesti taputtaa itseäni olalle ja sanoa "Kaikki se työ kannatti". Ensimmäisinä kuukausina olisi niin tehnyt mieli nukuttaa syliin, se olisi ollut niin helppoa ja vaivatonta, mutta onneksi pysyimme suunnitelmassa. Nyt  Meillä nukutaan hyvin. Ei erinomaisesti, vaan nimenomaan hyvin. Parannettavaa on aina, mutta en koe kahta tai maksimissaan kolmea viiden minuutin yösyöttöä ylitsepääsemättömäksi.




 Mila on nyt jo useamman kuukauden nukkunut kolmet päiväunet, mutta nyt pari viikkoa on unta riittänyt jopa neljiin päikkyihin (taitaa olla joku kasvuvaihe menossa).  Päiväunet ei ole enää niitä 3-4 tunnin unia (olispa!), mutta onneksi päikkärit kestää aina 45min-2 tuntia + silloin tällöin vieläkin tulee noita maratonpäikkäreitä.



Unille Mila on jo pidemmän aikaa osannut nukahtaa itse. Mila on vajaa 3kk asti nukkunut omassa huoneessaan ja edelleen tämä järjestely on meille hyvä. Ennen päikkäreille menoa hörpätään maitoa ja sitten mennään moikkaamaan nunnua ja tuttia. Pedissä peitto päälle, pusu poskelle ja nunnu kainaloon/ puoliksi kasvojen päälle. Lopuksi vielä hyvän unen toivotus. Tämän rutiinin jälkeen lähden pois huoneesta yleensä siivoamaan keittiötä, ja Mila aloittaa jutustelun nunnun kanssa, jos ei nukahtanut heti. Joskus Mila vähän riehaantuu sänkyyn päästessään ja ölinää saattaa kuulua pitkänkin aikaa. Milalla on toisinaan tapana väsyttää itsensä jutustelulla ja huutelulla ja hetken päästä hän huutaa kovempaa jos haluaa tutin uudestaan suuhun. Yleensä selviän yhdellä tutin nostolla, mutta joskus unille laitto vaatii useamman noston (harvemmin kuitenkaan yli 3 kertaa,). Muutamat vieraat on vähän ihmetellyt miksi annan Milan huutaa yksin. Tämä ölinä unille käydessä on mielestäni ihan turhaa huutoa ja siihen on ihan turha reagoida. Joskus reagoin tähän mölinään ja menen nostamaan tuttia/ lohduttamaan, mutta 99% todennäköisyydellä Mila aloittaa virnuilun, nauramisen ja pelleilyn ja varmaan ajattelee "jes! sainpas sen keskeyttämää siivouksen, leikittäiskö äiti?". Oikea itku on sitten ihan toinen asia ja siihen reagoin aina.



Yöunille on käyty 2kk ikäisestä asti 19:30. En tiedä onko tämä sattumaa, tuuria vai opittua tapaa, mutta hyvä näin! On kiva tietää, että oma aika alkaa silloin. Ennen yöunille käyntiä syödään iltapuuro, juodaan maitoa ja vaihdetaan yöpuku. Kun yöpuku on päällä, vie yleensä isi Milan sänkyyn ja vanhempien yhteisaika voi alkaa.




Yöllä syöttöjä on tosiaan vielä 2-3 yleensä n. klo 00:00, 03:00 ja 06:00. tai sitten 01:00 ja 05:00. En koe yösyöttöjä kovinkaan kuormittaviksi, mutta toisaalta olisi jo ihanaa nukkua koko yö heräämättä. Syötöt ovat n. 5 minuutia pitkiä, joten ei Milalla varmaan ihan hirveä nälkä ole? Voisikohan 6kk yrittää unikoulua? Vai onko se liian aikaista? Nyt kaksi viime yötä on taas nukuttu Love to swaddle up- kapalopussi päällä ja sen ansiosta yösyöttöjä on ollut vain yksi molempina öinä, ja näinäkin kertoina ruokailu on ollut max 5 min. Voisiko kyse olla siitä, että Mila herääkin omaan heilumiseensa eikä nälkään?

Onko teillä pidetty unikoulua, vai onko menty lapsentahtisesti?




Laitan vielä tähän loppuun IhanA Fysio- arvonnan voittajan, Heidi laitathan mulle sähköpostia mystarterhome1@gmail.com, jotta saat palkintosi :)

Tätä postaussarjaa on ollut tosi mielenkiintoista seurata! Mukana yhdellä arvalla
heidi.salonen@hotmail.com

5 kommenttia:

  1. Esikoisen kanssa tein kaikki kommervenkit, eikä se mokoma vaan koskaan alkanut nukkumaan, ennenkuin sen aika sitten oli ihan luonnostaan reilu 1- vuotiaana. Kuopuksen kanssa (nyt 9kk) olen sitten mennyt enemmän vauvantahtisesti, ja vaikka herätyksiä edelleen onkin, niin kippaskappas olenkin nukkunut itse paljon enemmän kuopuksen vauva-aikana koska en ole niin hulluna ressannut kaikkea että pitäiskö unikouluttaa ja montako kertaa se nyt söi ja mitähän nyt ja mitenhän tuo. Syö jos syö yöllä ja ei syö jos ei syö. Rutiinit on kuitenkin aina samat ihan turvallisuudentunteen takia ja molemmat nukahtavat itse omiin sänkyihinsä ilman tutteja tai unipupuja kummempia kommervenkkejä.

    Tsemppiä, teillä menee jo tosi hienosti! Jos unikoulua tosissasi mietit niin etsi käsiisi kirja Unihiekkaa etsimässä. Itse ehkä odottaisin vielä hetken. En halua maalailla piruja seinille mutta teillä saattaa olla pahin vasta tulossa, kun neiti lähtee liikkeelle ja uudet kehitysvaiheet, hampaat ym pukkaavat uniin.. Mutta toisaalta, saattaa myös käydä just toisinpäin. :) tiedä näistä.

    VastaaPoista
  2. Leo nukkuu eniten perhepedissä meidän keskellä. Nukahtaa yleensä syliin ja siitä ekana laitetaan pinnikseen. Yöllä tulee sitten meidän viereen kun on kaikista helpoin vaihtoehto mulle. Aikaisemmin jaksoin nostaa syömään ja pinnikseen takas, mutta oon laiskistunu ja on niin ihana nukkua lämpimän vauvan vieressä. Niskat vähän jumissa tietty, mut silti. Leo on huono rauhoittumaan itestään, mutta mun mielestä se ei oo mikään ylitsepääsemätön ongelma, ihan kiva kun on niin mamman poika. :') Tietty olisi helpompaa jos nukahtais itsekseen. Ei olla nyt edes moista harjoiteltu :D ehkä joskus sitten.. Pitäis sinne omaan huoneeseenkin siirtää, mut mä taidan olla eniten riippuvainen tässä ku mä en kestä vielä sitä :D Tosi hyvä kyllä ku teillä sujuu noin hienosti <3

    VastaaPoista
  3. Puoli vuotias ei ravinnollisesti tarvitse ruokaa yöllä ja hyvä aika uni koululle! Onpa Mila söpö!:)

    VastaaPoista
  4. Meillä aloitettiin unikouluilu n.7kk iässä sillä että oppisi itse nukahtamaan omaan sänkyyn joka vanhempien makkarissa. Nyt (pian1-v) on kolme viikkoa unikouluilu yösyöttöjä pois (aikaisemminkin kokeiltiin mutta sen verran oltiin reissussa että sitte tuli takapakkia). Nyt viedään omaan sänkyyn ja vaatii käden pepulle/selälle ennen kuin nukahtaa, alkuun ei tarvittu. Yösyöttö jääny max 1krt ja siinäkin pidän klo 06 rajana, eli ei ennen sitä. Yöllä saattaa herätä muutaman kerran tai kerran ennen syöttöä muttei enää yleensä vaadi mitään tai joskus tarvii nostaa takaisin makuulle ja vähän aikaa pitää kättä taas turvana. Huomattavasti leppoisampaa jo mitä silloin kun syötiin välillä 1-2h välein ja pienestä asti kun on ollut herkkäuninen niin minkäs teet ja meillä varmasti hampaatkin vaikuttanut, niitä kun on jo 12kpl :D muuta en tiedä olisinko tehnyt eritavoin mutta jälkeen päin miettiny että kyllä ois kannattanu alottaa tuo yösyötönkin vähentäminen tuohon yhteen kertaan ennen kuin opittiin nousemaan, tiiä sitte miten ois toiminu mutta kyllä se voimille ottaa kun saa koko ajan olla toista laskemassa alas pinniksen reunalta :D teillä nukutaan jo hyvin, odotan kans niitä ihan kokonaan nukuttua öitä jo, kyllä tämä vuoden valvominen verottaa (+raskausajan vessareissut ja yösyönnit) ;)

    VastaaPoista
  5. Puolivuotias saattaa hyvinkin tarvita ruokaa yöllä ja jos ei ruokaa niin ainakin läheisyyttä ja äidin tuoksua. Mulla kolmas nyt 10 kk ja jokainen on nukkunut vieressä kunnes on ollut aika 1,5-2,5 vuotiaana siirtyä omaan sänkyyn omaan huoneeseen. Välillä on kausia että nukkuu parilla syötöllä, sitten välillä tekee hampaita ja roikkuu tississä koko yön. Keskimäärin kaksvuotiaana ne rupeaa nukkumaan yöt putkeen kun suurin osa hampaista on tehty. Toki senkin jälkeen valvotaan kun harjotellaan yökuivaksi ja välillä sairastellaan jne. jne. Kerran ne vaan on vauvoja. Unikoulua en aloittais jos ei ole mitään ongelmaa. Miks korjata jotain joka jo toimii?

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit <3