Unikoulu Yöt 1 & 2

Niin siinä vaan kuulkaas kävi, että meillä alkoi toissapäivänä kotiunikoulu. Tarkemmin sanottuna, Tassuhoito. Kotiunikoulu sopii yli puolivuotiaiden lasten  nukuttamiseen, jolloin lapsi pärjää yön ilman tiheää yösyömistä. (Osa puolivuotiasita voi kuitenkin tarvita yhden yösyötön aamuyöstä, muttei enempää). Tassuhoidon tavoitteena on vastata lapsen viesteihin ja rauhoittaa lasta koskettamalla, kyseessä ei siis ole mikään huudattamisunikoulu...tosin siihen en kyllä pystyisikään.

Meillä nukahdetaan aina unille itsekseen, joten kyseessä on vain yösyöttöjen pois jättämisen opettelu. Ensimmäisenä yönä Mila meni nukkumaan omaan huoneeseensa klo 20 ja hän heräsi ensimmäisen kerran jo 23:30. Neuvolassa ohjeistettiin, että isän kannattaa hoitaa yörauhoittelut, ettei maidon tuoksu häiritsisi unikoulua. Siksi mekin päätimme, että Kalle hoitaa. No todellisuushan oli niin, että heräsin puoli kaksitoista Milan itkuun ja menin hänen huoneeseensa. Nappasin vanhasta tottumuksesta Milan syliin, ja sitten vasta tajusin; "Hitto se Unikoulu!". Laitoin Milan takaisin sänkyyn ja  yritin rauhoitella silittäen sen aikaa, kunnes Kalle tuli myös sängyn viereen. Kallen tultua lähdin takaisin sänkyyn ja kuulin selkäni takana yltyvän huudon. Toinen  varmaan meinas "Äiti, et kyllä lähde! se maito tänne nyt heti!!!!"" . No ei auttanut, kuin pysyä suunnitelmassa ja sulkea korvat siltä sydäntäsärkevältä itkulta. Itkua (HUUTOA) kesti n. 10 minuuttia ja sen jälkeen Mila jäi nukkumaan. Se huuto oli ihan hirveetä kuunneltavaa ja olin jo ihan valmis unohtamaan koko idean. Onneksi pysyin kuitenkin suunnitelmassa, kun muistin lukeneeni ohjeista, että lapsi todennäköisesti reagoi uuteen järjestelyyn kiihkeästi itkemällä. Tämä itku ei kuitenkaan ole "vaarallista" , nimittäin lapsi kyllä kestää muutoksen tuoman harmin, kun vanhemmat ovat hänen saatavillaan ja auttavat sietämään tapoja. Itku sylin turvassa ei vaaranna lapsen luottamusta vanhempiinsa. Toisen kerran Mila heräsi aika tarkalleen 00:30. Unijakso kesti siis vain noin puoli tuntia. Kalle meni taas hyssyttelemään ja minä jäin kuuntelemaan huutoa.  Nyt reuhoittelu kesti 15minuuttia, ja tämän jälkeen Mila taas nukahti. Ensimmäisenä yönä Mila heräsi vielä kolmannen kerran 01:30 ja tällä kolmannella kerralla Kalle rauhoiteli Milaa 20 minuuttia, jonka jälkeen hän pyysi minut jatkamaan. Kun pääsin pelipaikoille  Mila oli jo ihan poikki ja selvisin muutamalla silityksellä ja posken pusutuksella. Kahdesta eteenpäin uni ei enää katkennut, vaan nukuimme kaikki sikeästi aamu kuuteen.

Mielestäni ensimmäinen yö meni yllättävän hyvin. Unta riitti 10 tuntia ja vain pari tuntia oltiin yöllä hereillä katkonaisesti. Ensimmäinen yö opetti sen, ettei Mila voinut sietää jos häntä kosketettiin lempeästi tai jos selkää tai mahaa silitti. Meillä toimi suurimpaan rauhoitteluun syli ja itkun loputtua sänkyyn ja posken pusuttelua.

Toiseen yöhön lähdettiin siis hyvillä fiiliksellä. Ehkä salaa toivoin, että yö olisi jo kokonainen, mutta tiedostan kuitenkin projektin kestävän muutamia öitä. Olin silti optimistinen! Ehkä,  Ehkä toiveeni voisi toteutua. Toisena yönä yöunet alkoivat taas klo 20:00 omasta huoneesta itse nukahtaen. Ensimmäisen kerran heräsin itkuun n. klo 01:00, nyt kuitenkin muistin tönäistä Kallen hereille (hyvä minä! :D).  Nyt toisena yönä Milan itku oli ihan erilaista. Huomattavasti rauhallisempaa ja hiljaisempaa, joten nukahdinkin melkein heti uudestaan. Hetken päästä heräsin taas huutoon kellon ollessa 01:30. Näinä molempina kertoina Mila kuulemma nukahti lähes heti 5 minuutin silittelyn jälkeen.  Milan nukahdettua teimme vahdin vaihdon ja Kalle laittoi korvatulpat korviin. Mun vuorolle osui vain nopeat posken pusuttelut 04 ja 05.

Kahdesta yöstä on siis nyt selvitty ja mielestäni kokoajan mennään parempaan päin. Toivottavasti ensi yö olisi taas edes himpun verran parempi ja vähäitkuisempi.Ihan helppoa tämä ei ole, mutta toivottavasti lopussa kiitos seisoo. Ihan välttämätöntähän tämä unikouluttaminen ei olisi vielä ollut, koska ne pari ne pari nopeaa yösyöttöä meni kuitenkin jo niin rutiinilla. Pohdiskelimme kuitenkin Kallen kanssa sopivaa unikouluajankohtaa ja jotenkin tämä hetki ennen hampaita ja uusia taitoja tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Tavoitteena siis on, että tämän unikoulun seurauksena yöt nukuttaisiin hyvin ja heräämättä, vaikka muut kehityksen tuomat ärsykkeet sitä tulevaisuudessa hieman häiritsisikin.

P.S Tein tossa muutama päivä sitten blogille omat sivut Facebookkiin, eli nyt meitä voi helposti seurata instagramin lisäksi myös sitä kautta!

Facebook: Netan Koti
Instagram: @netankoti