Mutsi jumppaa

Raskauden jälkeinen liikunta herättää paljon keskustelua. Toiset ovat sitä mieltä, että liikkumaan ehtii myöhemminkin vauvan ollessa isompi, ja toiset taas ovat sitä toista mieltä. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen kastiin. Jokainen tallaa tyylillään ja mun tyyli on liikkua. Rakastan liikuntaa ja en voisi elää ilman sitä. Päin vastoin. Voisin erittäin huonosti ja olisin kiukkuinen,  jos en liikkuisi (senhän näki jo raskausaikana). Yhteistä aikaa lapseni kanssa en halua heittää "hukkaan" ja siksi liikunkin mielelläni Milan nukkuessa, koska muuten vaan löhöisin sohvalla katsoen jotain liirumlaarum- ohjelmaa. Mun mielestä on ihan ok ottaa lapsi kaukalossa salille tai tehdä kotijumppaa vauvan nukkuessa parvekkeella. Liikkumalla mä oon energisempi mutsi ja jaksan toihuta Milan kanssa paljon enemmän.

  Raskausaikana liikunta tuntui hölmöltä. Vatsan kasvaessa tuloksia ei näkynyt... tietenkään ja sekös mua ärsytti. Oli erittäin turhauttavaa liikkua, kun paino nousi ja olo huononi. Nyt tilanne on ihan toinen. Mulla on hirveä motivaatio päästä takaisin omiin mittoihini, koska peilistä ja valokuvista näkyy laardiperäsin. Vähän ehkä ärsyttää, kun raskausaikana sorruin herkutteluun ( ja mäkkäriin) liian usein. No sille ei voi mitään. Onpahan jotain haastetta tässäkin touhussa!

JOS VIELÄ JOSKUS... 

On ihan hyvä, että sitä motivaatiota löytyy, mutta on siinä myös omat haasteensa. En missään nimessä halua tehdä itselleni hallaa ja kuormittaa esim. lantiopohjanlihaksia liikaa. Olis aika syvältä jos myöhemmin tajuaa liikunnasta olleen enemmän haittaa kuin hyötyä. Lähdin tosi rauhassa liikkeelle ja nyt pikkuhiljaa alan haastamaan itseäni lisää. Kuntosalitreenaaminen, vaunulenkit ja kotitreenit on ne mun liikuntamuodot tällä hetkellä. Salilla käyn 3 kertaa viikossa, vaunuttelen päivittäin ja tänään tein ensimmäisen kotitreenin Milan nukkuessa aamupäikkäreitä.

Kotitreeneihin ostin viimeviikolla 8 kilon kahvakuulan ja muut vermeet löytyikin jo valmiiksi varastosta. Mä en oo oikeen koskaan jaksanut jumpata kotona. Jos totta puhun, mä en oo koskaan uskonut sen olevan tehokasta. Tottakai kaikki riippuu itsestä. Jos löysäilee ei varmasti tunnu missään, siksi monet (myös minä) varmaan käykin mielummin ohjatuilla tunneilla. Tänään päätin heittää ennakkoluulot nurkkaan ja kaivoin jumppavälineet olohuoneen lattialle Milan nukkuessa parvekkeella. Olin ihan fiiliksissä ja päätin tehdä hyvän treenin samalla ensisunnuntain steppiä suunnitellen. 30 minuuttia steppiä ja 20 minuuttia kahvakuula ja kuminauhaliikkeitä toimi aika kivasti. Olo treenin jälkeen oli iloinen, energinen ja erittäin hikinen. Suosittelen!

Oma kroppa motivaattorina.

Mitä mieltä olette, kotitreeni hot or not?  Onko sielä ruudun toisellapuolen kotijumppareita?

Kiinnostaako kotitreeni- postaukset jatkossa?


p.s 

-Kiitos edellisen postauksen kommenteista! En tiedä mikä Milalla oli viimeyönä, tai mitä itse tein oikein, mutta yö meni erittäin mallikkaasti. 22-04 vartin syöttö ja 04- 8:30 . Ehkä mä lopetan turhan miettimisen ja stressaamisen ja jätän noi opukset nurkkaan. Maalaisjärki rock`s!!!!-