Mä oon niin tööt!

Viime viikot on mennyt ihan hujauksessa ohi. Vasta hetki sitten kerroin raskaudesta ja jo kohta on rakenneultra edessä.

 Töissä ja vapaa-ajalla on ollut melkoista hulinaa. Arkipäivät olen töissä melkein aamusta iltaan ja viikonloppuisin on jos jonkinlaista aktiviteettia. Normaalissa arjessa (siis ei raskaana ollessa) tämä "vauhdikas" ja tarkkaan aikataulutettu elämä on tuntunut oikealta, ja olo on ollut hyvin energinen. Nyt raskausaikana tilanne on kuitenkin toinen...Arki tuntuu todella raskaalta ja huomaan kuinka työpäivistä on tullut suorittamista. Tällä hetkellä jaksan töissä sillä voimalla, että tiedän loman alkavan ihan kohta, eikä äitiysloman alkuunkaan ole enään mikään mahdoton matka.

Jokin aika kirjoitin pahoinvoinnista (taisi olla vko 12). Silloin pahoinvointi oli muutaman päivän poissa ja luulin jo sen loppuneen. No ei se loppunut, vaikka neuvolassakin sanottiin, että erittäin monella loppuu ensimmäisen kolmanneksen jälkeen kuin seinään! Itsellä tilanne oli vähän toinen. Suunnilleen tuolloin loppui se kokopäivän jatkuva pahoinvointi ja etominen. Tämän tilalle tuli kuitenkin aamu/ iltapahoinvointi sekä järjetön väsymys. Energiaa riittää töihin ja suunniteltuihin menoihin, mutta kotiin palatessa olen aivan loppu!

Tämän viikon keskiviikkona oli neuvola, ja päästiin vihdoinkin meidän oman neuvolalääkärin vastaanotolle (viimekerralla oli tapahtunut jokin erehdys ja sijainen oli varannut ajan väärälle neuvolatädille). Pelkäsin, että uusi neuvolatäti olisi ihan kamala, kun tämä ensimmäinen vaikutti tosi hyvätä ja asiantuntevalta. Ajattelin, että mun tuurilla meidän oma on ihan hirvee nipottaja :D. No onneksi ei ollut, itseasiassa meidän neuvolatäti on just täydellinen meille.

Ennen neuvolakäyntiä ajattelin, että jotkin arvot olisi alhaiset ja sen vuoksi tämä väsymys on niin hallitsevaa, Luuloista huolimatta kaikki oli oikein hyvin, niin minulla, kuin Minilläkin. Pikkusen sydänääniä oli taas ihana kuunnella <3 Neuvolassa minulta myös kyseltiin jaksamisesta. Kerroin totuuden. Olen väsynyt. Oksennan melkein joka ilta töiden jälkeen ja sen lisäksi n. joka toinen aamu. Vakuutin kuitenkin jaksavani, koska siltä minusta tuntuu. "Minähän menen vaikka läpi harmaan kiven!". Kallen mielestä vähättelin oloani, ja ehkä hän onkin oikeassa... Mutta jospa tämä tästä.

Luulen, että mun pitää opetella vähän rauhoittumaan. Pitää miettiä mitä viikolla voisi tehdä vähemmän, jotta jaksaisi paremmin. Tällä hetkellä olen karsinut ajan täältä blogista, vaikka en millään haluaisi. Bloggaaminen on nimittäin ihan loistavaa terapiaa arjen keskellä! Mutta Yrittäkää kestää, postaustahti toivottavasti tihenee, kun olo taas paranee. 

Jatkuvan kiireen lisäksi olen tullut entistä kriittisemmäksi tämän blogin suhteen. Luonnoksissa on ehkä viisi julkaisematonta postausta, mitä olen kirjoittanut parina viime viikkona. Julkaisu on kuitenkin jäänyt, koska tekstit tuntuu niin sekavilta. Ehkä vielä jonain päivänä ne julkaisen, saa nähdä.

Tänään tekstiä ei kuitenkaan tämän enempää tule, vaikka kuinka yrittäisin. 

Loppu illan lataan akkuja, jotta jaksan ensi viikon.

Toivottavasti seuraava kirjoitus olisi vähän positiivisempi!

Tädin rakas<3 Jos saisin edes puolet tosta energiasta!