Vauvauinti

Jo raskausaikana oli selvää, että Milaa tullaan viemään uimahalliin. Meidän, Milan ja kukkaron onneksi toinen kummeista on vauvauinnin opettaja ja jo ennen syntymää oli puhetta yhteisistä uintireissuista. Vauvaahan saa viedä uimahalliin (lämmitettyyn veteen), mikäli lapsi on vähintään 3kk ja 5 kiloa. Ihan kolmikuisena ei aloitettu uintiharrastusta, koska paino oli vain vähän yli 5 kiloa. Odottelimme muutaman viikon painonnousua ja lähes nelikuisena oli vuorossa ensimmäinen uimareissu.

Mila on aina RAKASTANUT vettä. Pienestä pitäen kylpyheket on ollut erittäin vauhdikkaita ja roiskuvia.  Tästä huolimatta ennen ensimmäistä uintikertaa kylvimme päivittäin ja lisäksi totuttelimme jo kotona suihkussa oloon.

Ensimmäisellä kerralla Mila oli vähän ihmeissään uudesta paikasta ja sen äänistä, mutta pienestä jännityksestä huolimatta Mila oli oikein reipas. Ensimmäisellä kerralla suihku oli vähän jännittävä ja olikin hyvä, että mukana oli ihan yksityisopettaja. Mira neuvoi suihkusta lähtien oikeisiin otteisiin, jotta Mila tuntee olonsa turvalliseksi. Alun suihkuttelujen jälkeen sain ohjeeksi ottaa Milan tiukasti syliin ja mennä reippaasti lastenaltaaseen, jotta pieni ei palellu. Mira painotti erityisesti, että lapsi pitää saada nopeasti kaulaa myöden veteen.

Heti altaaseen päästyämme alkoi uintitreenit. Ensimmäisellä kerralla kävimme läpi uintiotteita. Tämä ylläoleva ote oli mielestäni kaikista helpoin. Siinä Mila saa rauhassa polskutella käsillä ja jaloilla, ettei tule kylmä.

Ensimmäisellä kerralla totuttelimme veteen, toisella kerralla pään päälle kaadettiin vettä ja seuraavalla uintikerralla pääseekin jo sukeltamaan. Hui! 

Uintihetki tulee mennä lapsen ehdoilla. Ensimmäisellä kerralla olimme 30minuuttia altaassa, mutta toisella kerralla vain n. 20 minuuttia, koska Milalla oli selkeästi kylmä (huulet ja kädet sinersi).

Uintihetken jälkeen nopeasti pyyhkeen sisään, suihkuun ja ainakin me kävimme saunan alalauteella lopuksi vähän lämmittelemässä.

Pikaisen saunomisen jälkeen nopeasti vaatteet päälle, maitoa ja vauva päikkäreille. Meillä uinti on ollut mitä parastasta väsyttäjää ja reissun jälkeen uni maistuu ennätyksellisen pitkään, jopa 5 tuntia!

Raskauden jälkeinen Fysioterapia 2. käynti

Yhteistyö: IhanA Fysio

Kävin viime viikon keskiviikkona IhanA Fysiolla toistamiseen raskauden jälkeisessä fysioterapiassa.  Tällä toisella kerralla keskityimme uusiin hieman vaativampiin harjoitteisiin, ja lopuksi Sini Marjaana vastasi teidän esittämiin kysymyksiin. Viime postaukseen Kysymyksiä tuli muutamia ja listaan ne nyt tähän ihan kärkeen. Mikäli tämän hoitojakson aikana teillä tulee uusia kysymyksiä, voi niitä edelleen esittää kommenttiboksiin.

Kuinka kauan pissankarkailu on normaalia synnytyksen jälkeen? Entä kuinka kauan kestää se, että ei kunnolla tunne pissahätää? Missä vaiheessa näistä on hyvä hakeutua hoitoon, jos ei ala normalisoitumaan?

Virtsankarkailu ei ole ikinä normaalia. Synnytyksen jälkeen vaiva on ns. luonnollista, mutta vain muutamia viikkoja. Mikäli virtsankarkailua esiintyy vielä kahden kuukaudenkin jälkeen synnytyksestä, suosittelee Sini Marjaana hakeutumaan fysioterapiaan. Virtankarkailu synnytyksen jälkeen johtuu hyvinkin usein lantionpohjalihasten heikkoudesta tai lihasten ylijännityksestä. Tämän vuoksi lantionpohjalihaksia tulisi harjoitella jo raskausaikana, sekä viimeistään 48 tunnin sisällä synnytyksestä.

Voisinkin kysäistä mitkä on sellaisia merkkejä että kannattaa epäillä vatsassa vielä olevan diastaasia ja hakeutua fyssarille? 

Yleisimmin ongelman pystyy havaitsemaan pömpöttävästä vatsasta. Myös vatsalihaksia jännittäessä tuleva "harjanne" tai "kimmottomuus" ovat hyviä merkkejä. Harjanteella tarkoitan suorien vatsalihasten väliin jännittäessä tulevaa pientä "kohoumaa". Kimmottomuus taas tarkoittaa saman alueen ponnahtamattomuutta. Tätä jälkimmäistä voi helposti kokeilla selinmakuulla. Mene selinmakuulle ja laina jalat koukkuun. Tämän jälkeen aloita tunnustelemaan suorien vatsalihasten väliä rintalastasta alaspäin. Kohdan pitäisi olla ns. trampoliini. Mikäli sormien alla tuntuu vain "löllöä", on silloin kyseessä tämä kimmottomuus. Näiden tunnustelu voi kuitenkin kotikonstein olla hieman hankalaa, mikäli vatsanseudulla on suuri rasvakudos.

Onko virtsankarkailun ehkäisemiseksi/vaivan parantamiseksi synnytyksen jälkeen olemassa "kotikonsteja" vai olisiko parempi hakeutua fysioterapiaan, missä vaiheessa? Onko tälle vaivalle, jotain tiettyä rajaa, mikä on normaalia?  

On! Paras kotikonsti on aloittaa lantionpohjanlihasten harjoittelu 48h sisällä synnytyksestä. Synnytyksen jälkeen omatoimista harjoittelua voi hyvin tehdä n. kaksi kuukautta, mutta mikäli säännöllinen harjoittelu ei tuota tulosta (edelleen virtsankarkailua) olisi hyvä hakeutua fysioterapiaan.

Voiko fysioterapiaan hakeutua/ onko siitä hyötyä, vaikka synnytyksestä on jo 3 vuotta aikaa?

Voi todellakin. Useilla asiakkaista on synnytyksestä aikaa jopa 10-15- vuotta. Ongelmaa "hoidetaan" samantyylisillä harjoitteilla riippumatta synnytysvuodesta. Esimerkkiharjoituksia on tässä postauksessa.

Tämä toinen käynti oli hieman erilainen, mitä ensimmäinen. Ihan ensinnäkin tapaamisesta sai huomattavasti enemmän irti, kun Mila oli kotona Mumminsa kanssa. Ensimmäisellä kerralla Mila nimittäin huusi about puoli tuntia! (heh keskittyminen ehkä hieman herpaantui välillä)

Keskiviikon tapaaminen alkoi taas peilin edestä. Kokovartalopeili on mulle tällä hetkellä vähän kääk- juttu. Meillä ei ole kotona lainkaan kokoartalopeiliä (saamattomiako?), niin koko kropan näkeminen aina hieman jänittää. Onneksi kroppa on taas palautunut lisää viime kerrasta. Oli ilo huomata, että pieni skarppaus ruoan kanssa on tosiaan tuottanut toivottua tulosta.

Peilin edessä koko homma lähti selän tunnustelusta. Viimeksi mun selkä (tai oikeastaan koko kroppa) oli ylijännittyneessä tilassa ja varsinkin selkälihakset olivat, kuin kaksi rautakankea. Liikkuvuusharjoittelu ja kropan rentouttaminen on selkeästi toiminut, kun selkä oli nyt "normaali". Lisäksi kova selkäsärky on nyt ainakin toistaiseksi pysynyt poissa! Peilin edessä teimme taas sekä sivu- että takataivutukset. Tällä kertaa kesivartalo pysyi jo hyvin hallinnassa, eikä sivutaivutuksessa vatsa pulahtanut viime kerran tavoin ulos.

Seuraavaksi oli vuorossa vatsalihaksien tunnustelua. Olin jo salaa toivonut niiden palautumista, odotan niin innolla kunnon vatsalihastreenejä. Mutta ei , vieläKÄÄN ei ole sen aika. Erkaumaa oli enää 3cm (2,7cm normaali mitta), mutta siitä huolimatta navan kohdalla oli löllöä ja vatsalihastreenit saavat edelleen odottaa.  Ylä- ja alavatsassa tilanne on jo hyvä, mutta ei auta. Teimme muutamia rutistuksia ja niissä vatsa pullahti ulos. En olisi ikipäivänä uskonut palautumisen kestävän näin kauan! Ilman fysioterapiaa olisin jo kovaa tahtia tekemässä linkkareita ja hoovereita. Onneksi menin tarkistuttamaan tilanteen.

Vatsalihasten tarkistuksen ja muutamien rutistuksien jälkeen oli aika käydä tulevat kotitehtävät läpi. Sain kolme erilaista liikettä tehtäväksi päivittäin. Nämä uudet liikkeet ovat jo vähän haastavampia ja pitää tosissaan tehdä töitä, jotta poikittainen vatsalihas aktivoituu. Pienenä lisähuomiona vielä! Käy kurkkaamassa edellisen käynnin postaus  täältä, mikäli postaus on mennyt ohi (Tekstissä hyvä vinkki, kuinka tarkistaa lantiopohjalihasten oikeaoppinen harjoittelu).

1. Käden nosto selinmakuulla

Asetu selinmakuulle jalkapohjat kiinni lattiaan. Nosta oikea käsi ylös- vedä keuhkot täyteen happea- uloshengityksellä aktivoi lantionpohjalihakset ja poikittainen vatsalihas-Nosta käsi- Rentouta. 

2. Kylkimakuulla

Asetu kylkimakuulle. Laske pää lepäämään käden päälle ja jätä toinenkin käsi rennoksi. Pidä pää suorassa ja työnnä lonkkaa pois päin. Tässä liikkeessä sama juttu. vedä keuhkot täyteen happea ja uloshengityksellä aktivoi lantionpohjalihakset ja poikittainen vatsalihas- Rentouta. 

3. Konttausasento

Asetu konttausasentoon. Tarkista, että polvet ovat lonkan kanssa samassa linjassa. Huomioi pään asento. Tee harjoitus: Vedä keuhkot täyteen happea ja uloshengityksellä aktivoi lantionpohjalihakset ja poikittainen vatsalihas- Rentouta. 

Nämä kolme harjoitusta on tehokkaita liikkeitä lantionpohjalihasten sekä poikittaisen vatsalihaksen aktivointiin. Nämä harjoitukset edesauttavat erkauman hoidossa, oli siitä synnytyksestä aikaa 3 kuukautta tai jopa 15 vuotta.

Näitä harjoituksia tehdessä tietynlainen rehkiminen on turhaa. Jännitä lantionpohjalihaksia ja poikittaista vatsalihasta lempeästi, mutta kuitenkin niin, että tunnistat tekeväsi liikkeet oikein. Mikäli oikeiden lihaksien löytäminen tuottaa vaikeuksia, suosittelen kääntymään ammattilaisen puoleen!

Virtsankarkailu ja pömppövatsa ei ole normaalia, koskaan ei ole liian myöhäistä päästä näistä vaivoista eroon.

Fysioterapiakäynti saatu!

En hyödy linkkien klikailuista.

Mila 4 kk

Nämä Milan kuukausikuulumiset on aina niin tykättyjä, että eiköhän ole taas aika päivittää neidin kuulumisia! Mila täytti tosiaan pari päivää sitten neljä kuukautta ja neuvola oli viime viikon torstaina.

Neuvolantäti kehui Milaa motorisesti lahjakkaaksi, jänteväksi ja erittäin iloiseksi lapseksi.  Tädille hymyiltiin, kiljuttiin ja jokelleltiin, sekä näytettiin Milan versio linkkuveitsestä. Tällä kertaa Mila pisti ihan parastaan koko käynnin ajan ja siitäkös äiti oli ylpeä. Oman lapsen kehuminen tuntuu aina niin hyvätä, vaikka taitaa ne kyllä siellä kehua kaikkia vauvoja.

Mila kasvaa hyvin omalla käyrällään ja painoa oli nyt 5805g (5250g) ja pituutta 63cm. (60,2cm). Suluissa 3kk mitat. Aika maltillistahan tuo painonnousu on (n. 500g/ kk), mutta minkäs teet? Ruokaa kyllä tarjotaan, mutta imetyksen aikana neidin kiinnostus on aina ihan jossain muualla, kuin syömisessä. Viime viikkoina ruokailuhetket on pitänyt kunnolla rauhoittaa. Aiemmin selasin kännykkää/ tietokonetta tai katsoin telkkaa imettäessä. Enää se ei onnistu. No tuleepahan oltua somessa vähän vähemmän!

Neuvolan kehoituksesta ja Milan suuresta kiinnostuksesta ruokaa kohtaan aloitimme kiinteiden maistelun muutama viikko sitten. Nämä ensimmäiset kokeiluruoat olen valmistanut itse ja ajatus olisi jatkaa tällä tiellä. Toivottavasti oma kiinnostus ja aika riittää,. Tarjoan nimittäin paljon mieluummin omatekemää ruokaa kaupan pöperöiden sijaan. En itsekään syö valmisruokia (pl. pinaattikeitto ja ohukaiset), , joten miksi tarjoisin niitä lapsellekaan? Lisäksi purkkiruoka haisee ihan järkyttävältä!

 Näiden muutaman viikon aikana Mila on maistellut jo bataattia,  porkkanaa, kesäkurpitsaa, luumua ja päärynää. Kaikki tuntuu maistuvan, varsinkin luumu ja bataatti. Näille herkuille suu on ammollaan ja liian hitaalle syöttäjälle kiljutaan. Aluksi olin hieman epävarma näistä soseista. Mitä? Koska? Minkäverran?, mutta googlaamalla ja neuvolan ohjeilla olen ainakin mielestäni päässyt hyvin kiinni tähän uuteen maailmaan. Onneksi soseiden myötä elämä on vain helpottunut. Ei vatsavaivoja, yöheräilyt vähentynyt (koputtaa puuta) ja vihdoin Mila viihtyy syöttötuolissaan.

Nelikuisena Milan lempipuuhaa on palapelimatolla leikkiminen. Lempilelu on ylivoimaisesti Fisher Pricen bussi, josta painamalla, työntämällä ja kääntämällä kuuluu musiikkia. Painaminen ja työntäminen onnistuu ja musiikin soidessa Mila on innoissaan "Jes, mä osaan!" Vihreän nupin kääntäminen on hankalaa, mutta sekin on onnistunut muutaman kerran.

Palapelimatolla leikitään pääsääntöisesti vatsallaan ja bussileikin päätyttyä alkaa kiljuminen, hihkuminen ja ryömimisen opettelu. Tällä hetkellä Mila osaa ryömiä ympyrää, mutta eteenpäin ryömiminen on jäänyt pepunnostoon ja jaloilla konttausasentoon nousemiseen. Yritys on siis kova, mutta vielä harjoitellaan!

Meidän päivärytmi noudattaa tällä hetellä aika samaa kaavaa. Leikkiä-ruokaa-nukkumaan-leikkiä-ruokaa-nukkumaan. Päivisin nukutaan 3-4 päikkärit, vähän riippuen iltapäivän päikkyjen pituudesta. Yleisimmin unta riittää tunnista kahteen tuntiin, mutta Kerhon tai uintireissun jälkeen päikkärit on jopa 3-5 tuntia ja se on ihan luxusta! Nii tosiaan. Enhän mä ole edes kirjoittanut, että ollaan käyty Milan kummitädin kanssa uimahallissa vähän polskuttelemassa parina sunnuntaina.  Mila rakastui uintiin ja veteen samantien. Sielä se meidän pieni vauhtipeppu polski menemään, kun vanha tekijä!

Blogissa on ollut pientä hiljaisuutta viime päivinä, mutta eiköhän asia taas korjaannu, kun vauhtiin pääsee. Mulla on luonnoksissa juttua raskauden jälkeisestä fysioterapiasta, joulusisustuksesta ja makkarin uudesta hankinnasta. Lisäksi sulla on nyt mahdollisuus toivoa! Onko jotain mitä haluaisit lukea? Lempiaiheita?

Kuulumisia

Kyllä mä nyt taas kerran mieleni pahoitin! Teksti kuvia vaille valmis, ja siten se päättää kadota. Ei oo todellista! No ei tässä varmaan muu auta, kuin aloittaa alusta... Tarkoitukseni oli ja on edelleen kirjoittaa meidän kuulumisia. Edellisestä postauksesta on jo reilu viikko aikaa, joten eiköhän tässä ole jo korkea-aika rikkoa tämä blogihiljaisuus.

Avaan koneen kirjoittaakseni joka päivä, mutta tuo pieni päättää aina herätä juuri silloin, kun avaan koneen. Aikamoista telepatiaa ;) Olen nyt viime kuukausina kirjoittanut paljon unesta, ja taas aloitan samalla aiheella. Ensinnäkin KIITOS edelliseen postaukseen tulleista kommenteista. Kyseessä oli vaihe, mikä on thank god vihdoin ohi (koputtaa puuta). Kommentteja lukiessani olin menettää toivoni ja ajattelin tämän jakson vain jatkuvan ja jatkuvan. Yritimme kikkaa jos toistakin, mutta lopulta päätin kokeilla unta ilman Swaddlea. Vannon edelleenkin sen nimeen, että kapalopussi oli pelastus muutama kuukausi sitten. Tilanteet kuitenkin muuttuu ja tuntuu, että yhden ongelman ratketessa tulee kaksi ongelmaa lisää. Kaksi ja puolikuisena Mila oppi kääntymään selältä vatsalleen ja sen myötä yöhulinointi alkoi. Pyrin aina löytämään selityksen kaikeen ja nyt olen vahvasti sitä mieltä, että kapalopussi esti Milan hulinoinnin ja sen vuoksi yöt oli mitä oli. Nyt ollaan n. viikon verran nukuttu ilman Swaddlea ja tadaa taas meillä nukutaan hyvin! Tällä kertaa apuna on unirätti "nunnu", jota Mila saa haistella, maistella ja pyöritellä käsissään ennen nukahtamista. Viime yönä vain kaksi syöttöä, tää on niin luxusta!

Päivisin Mila on jo huomattavasti pidempiä aikoja hereillä ja sen vuoksi onkin tullut tarpeelliseksi keksiä hieman lisäaktiviteetteja meidän arkeen. Pari viikkoa sitten kävimme ensimmäisen kerran ensimmäisten lasten vauvakerhossa ja sille tielle on taidettu jäädä. Mila niin nauttii kaikesta puuhailusta ja 1,5 tunnin kerhon aikana tuo lähes nelikuinen saa hyvin väsytettyä itsensä. Kerhossa on niin paljon kaikkea uutta ihmeteltävää, että Mila on aina nukkunut kerhon jälkeen yli kolmen tunnin päikkärit. Läheskään näin pitkiin päiväuniin ei kotona ollessa todellakaan enää päästä, joten nämä muutamat kerhoilukerrat on kyllä saanut tän mutsin kartoittamaan lahden-alueen vauvatoimintatilannetta.

Äitinä olo on välillä aika rankkaa ja varsinkin pitkät päivät kahdestaan pienen lapsen kanssa tuntuu toisinaan erittäin pitkiltä. Muutamana päivänä viikossa kerhoilu tuo mukavaa pientä sisältöä vauva-arkeen, mutta pakko sitä on vähän joka päivälle sopia jotain menoa, jotta pysyy edes lähestulkoon järjissään. Kerhojen lisäksi meidän viikkoihin kuuluu vauva/äititreffejä. En tiedä mihin joutuisin ilman näitä mammamiittejä. Onneksi mulla on muutamia äitikavereita, joiden kanssa on hyvä treffata isien ollessa töissä. Kaikki äitylit on ihan parhaita, mutta perhevalmennuksesta löytynyt uusi ystävä on mitä parhain juttukaveri niin hyvinä, kuin hieman heikompinakin päivinä. On "ihanaa" huomata, ettei ainoastaan meidän lapsi nuku öitä huonosti tai sano ei tuttipullolle. Toisinaan Whats up on kovinkin kovalla käytöllä ja on parasta, että sielä luurin toisessa päässä on ihminen joka ymmärtää ja elää lähes samanlaista arkea samanikäisen lapsen äitinä.

Kuten blogistakin on nähtävissä, rakastan siistiä kotia. En voi lainkaan sietää likaisia astioita tai suurta pyykkivuorta pilaamassa hyvää fengsuita. Lapsen myötä asiat on kuitenkin pako priorisoida uudelleen ja siivous on se mistä on niin kovin helppo karsia. On huomattavasti mukavampaa päikkäreiden alettua istahtaa sohvalle selailemaan blogeja, kuin aloittaa siivousurakka. Tälläkin hetkellä meidän koti on viikonlopun jäljiltä ihan pommi. Raotan nyt muutamalla kuvalla meidän oikeaan arkeen. Ei tääläkään aina ole niin siistiä, mitä voisi luulla.

Ai kauhee. Nopeastihan sotkut saisi siivottua, mutta maanantait on aina niin hankalia päiviä ja Viikonlopun löysäily jää väkisinkin päälle.  Tällä kertaa Milan lelut on kutakuinkin ojennuksessa, mutta yleensä Milan leikkialue on täynnä värikkäitä leluja. Tuo kuvissa näkyvä palapelimatto on muuten ihan hitti meidän mimmin mielestä. Maton värit ja sormiin tuntuva karhea pinta on niin mielenkiintoinen, että Mila leikkii siinä mielellään hereillä olessaan. Lisäksi pinta on sellainen, että jalat saa siitä hyvin "otteen" ryömimistä silmälläpitäen!

Onneksi tässä maanantaissa on taas jotain hyvääkin! Mun Mammafitfätbailabailaraskauskiloistaeroon -projekti on edennyt oikeaan suuntaan. Paino on pudonnut jo 17,2 kiloa, eli tämän projektin alusta 5,5 kiloa. Joulun tavoitteeseen olisi vielä toinen vitonen rutistettavana, mutta ei se kai ihan mahdotonta ole. Nyt pitää vain sanoa muutamille herkuille ei ja yrittää pitäytyä siinä vain yhdessä herkkupäivässä. Herkuttelu on ollut väsymyksen vuoksi aika infernaalista. Se on vaan niin ihanaa illalla istahtaa sohvalle suklaalevy tai karkkipussi kainalossa. Onneksi herkuttelusta ei näin imettäessä "rankaista" ja paino tippuu, vaikka vähän repsahtaisikin väärään suuntaan.

Mun kotiäitiluukki :D Edes ponnaria ei ole ehtinyt laittaa kunnolla.

Nyt Mila on nukkunut jo kaksi tuntia putkeen, joten otan varman päälle ja lopetan tähän, jotta ehdin syödä vähän... Ne kuuluisat viimeiset lauseet :D Heh, on tää kyl melkoista. Nyt tuolta neidin huoneesta kuuluu iloista jokellusta. Eli tähän on hyvä lopettaa!

H U O H !

Mä en todellakaan tiedä, mitä meidän Milan unille taas tapahtui! Tiedän, että joidenkin vauvat nukkuvat todella huonosti, ja tuntuu tyhmältä "valittaa" muutamasta huonosti nukutusta yöstä, mutta valitan silti.

 Aiemmin meillä herättiin yöllä kaksi- kolme kertaa, mutta nyt tämän viikon Mila on herännyt 6-8 kertaa yössä. Ensimmäiset yöt meni helposti, mutta nyt pari viimeistä yötä on ollut ihan kamalia. En meinaa millään pysyä hereillä sitä 5-10 minuuttia tunnin- kahden välein, enkä varsinkaan jaksa viedä Milaa syöttöjen välissä omaan sänkyynsä (ja siksi en saa nukuttua edes syöttöjen välissä kunnolla). Oon jo miettinyt maidon loppumistakin, mutta ei sekään ole mahdollista (maito nimittäin edelleen suihkuaa yöllä). Muutamina epätoivonhetkinä olen miettinyt jo korvikkeen antoa. Mutta olisiko siitä hyötyä? Perjantain- lauantain välisenä yönä sovittiin sitten Kallen kanssa, että minä nukun meidän sängyssä korvatulpat päässä ja Kalle Milan huoneessa patjalla. Olin ihan fiiliksissä "vihdoinkin saan nukkua kokonaisen yön!".  Ajatuksena oli, että Kalle syöttää Milan...mutta ajatukseksi se jäikin. Heräsin yhdeltä yöllä ihan hirveään huutoon. Mila veti Kallelle ihan "pienet" raivarit, ja ei siinä auttanut muu kuin vetästä tissi esiin. huoh! Onneksi sinä yönä syöttöjä oli vain 4!

Lauantai aamuna meinasin repiä pelihousuni. Miten voin ikinä lähteä mihinkään, jos tyttö ei suostu syömään pullosta? Olisiko kiinteistä apua tähän nukkumisasiaan?  THL:n sivuilla jaWHO:n ohjeistus on aloittaa kiinteiden maistelu viimeistään 6kk iässä. Omassa lapsuudessani kiinteitä aloitettiin jo 3kk ikäisenä. THL:n sivuilla lukee kuitenkin, että myös nelikuiselle voi antaa soseita. Voiko 3kk? Onko suolisto tarpeeksi kehittynyt? Pienen googlettelun jälkeen päätin, ettei soseita nyt vielä ainakaan. Lisäksi googlen ja ystävien avulla hoksasin, että kyseessä voi olla tiheän imun kausi tai "yöhulinat".

Oli mikä oli, mut vois jo loppua pian, muuten tää mamma on ihan puol kuollut ihan just!

Kiinteitä ei siis ihan vielä aloiteta, mutta ehkä pikkuhiljaa (4 kuukautta täytttyään) voisi asiaa alkaa pohtimaan. Minkä ikäisenä teillä alettiin maistelemaan kiinteitä? Kuinka paljon? Ja mitä makuja?

EDIT: Heh! Taisin olla aika poikki lauantai-iltana, kun unohdin julkaista tämän!

 Tilanne on nyt ainakin hetkellisesti hyvä, ja kyseessä taisi tosiaan olla tuo tiheän imun kausi. Viime yönä Mila nukkui 19-06:30 ja heräsi vain klo 22 ja 03 syömään. 

Mila 3kk

Meidän pieni vauhtihirmu täytti viime torstaina jo kolme kuukautta, sehän on jo 1/4 vuodesta! Aika on mennyt ihan hirmusen nopeasti, eikä meillä asusta enää pieni vastasyntynyt ryppynenä vaan touhukas vauva. Mila on tosiaan varsinainen vauhtimimmi! Kokoajan pitää olla liikkeellä ja paikallaan olo on ihan syvältä.  Pari viikkoa sitten Mila kääntyi ensimmäisen kerran selinmakuulta vatsalleen ja sen jälkeen tätä uutta taitoa onkin harjoiteltu ahkerasti. Lisäksi vatsallaan Mila koittaa kovasti lähteä liikkeelle. Saa nähdä, koska meillä ryömitään, innosta se ei ainakaan ole kiinni! 

Hereillä ollessaan Mila seurustelee kovasti. Vanhemmille jutellaan, hymyillään ja kiljutaan sekä musiikin tahtiin tanssitaan sylissä. Musiikki onkin yksi tämän hetken hittijutuista. Aamupäivällä laitan aina radion hetkeksi päälle ja sitten Mila saa "tanssia". Tanssin lisäksi äidin kanssa "laulaminen on pop! "varsinkin "Ihhahhaa ihhahhaa hepohirnahtaa" . Se on vaan niin hyvä biisi!!! Sylissäolon lisäksi Milasta on kiva touhuta yksin.  Milasta leikkimatolla on kiva leikkiä ja harjoitella kääntymistä, varsinkin roikkuva apina ja kirahvi saa aikaan kovia kiljahduksia ja iloista jokellusta. Leikkimattoleikit kestää 10 minuutista puoleen tuntiin ja leikkihetken jälkeen kikkailua, hyppimistä ja tanssia jatketaan taas äidin tai isin sylissä. 

 Mila nukkuu kolmet päiväunet, jotka ovat kestoltaan tunnista kolmeen tuntiin. Unilta herää pääsääntöisesti iloinen tyttö, mutta välillä heräily kestää vähän pidemmän tovin ja silloin kelpaa vain vanhempien syli.  Päikkäreitä nukutaan useimmiten pinnasängyssä Swaddle* päällä tai vaunuissa äidin lenkkeillessä/ shoppaillessa. Unta riittää päiväunilla 1-3 tuntia ja yöunet kestää seiskasta seiskaan.

Mila käyttää jo 62cm vaatteita ja Neuvolan vaa`an mukaan neiti painaa 5200g. Vaipanvaihto on yksi Milan lempipuuhista  ja uusi lelu hoitopöydän päällä tekee tästä hetkestä vieläkin hauskemman. Hoitoalusta alkaa tosin käydä hieman pieneksi, kun vauhtia on jo niin paljon! Tätä neitinäpsää ei voi jättää enää hetkeksikään valvomatta.

Milalla löytyy tarvittaessa aika paljonkin tempperamenttia, ties mistä perinyt? Kaikessa ihanuudessaan tämä pieni tyttö on valloittanut niin äidin, kuin isänkin sydämen. Innolla odotetaan uusia taitoja ja muistoja!

 

Raskaudenjälkeinen Fysioterapia 1. käynti

Yhteistyö IhanA Fysio

Tämän viikon keskiviikkona mulla alkoi Raskauden jälkeinen fysioterapiajakso IhanA Fysiolla Sini-Marjaanan kanssa. Tämä jakso tulee kestämään ainakin muutaman kuukauden vähän riippuen siitä miten lantionpohjalihasten ja keskivartalon tukilihasten kuntoutus lähtee liikkeelle. Aiheeseen liittyviä postauksia pääset jatkossa helposti seuraaman raskaudenjälkeinen fysioterapia ja IhanA Fysio tunnisteilla tuolta blogin sivupalkista. Halutessasi voit myös käydä kurkkaamassa IhanA Fysion sivuja klikkaamalla joko tekstistä löytyviä linkkejä tai sivupalkista löytyvästä IhanA Fysion logosta.

Koko yhteistyö lähti liikkeelle jälkitarkastuksen jälkeen, kun halusin tietää vatsalihasteni todellisen kunnon. Jälkitarkastuksessa ei ainakaan omalla kohdalla tarkastettu vatsalihasten palautumista ja se jäi vähän kaivertamaan mieltä. Pienen googlettelun jälkeen löysin IhanA Fysion sivuille, ja hyvä kun löysin! IhanA Fysio tarjoaa nimittäin tuki-ja liikuntaelimistön fysioterapian lisäksi sekä lantionpohjan, että raskaanaoevien ja synnyttäneiden fysioterapiaa. Tietotaitoa vatsalihasten erkaumasta ja raskauden jälkeisestä kuntoutuksesta siis löytyy!

Ajauduin fysioterapiaan siis ensisijaisesti selvittämään mahdollista vatsalihasten erkaumaa ja lisäksi hiljattain alkanut selkäkipukin mietitytti. En oikein tiennyt, mikä olisi optimaalisin aika hakeutua raskauden jälkeiseen fysioterapiaan. Vatsalihasten spontaani palautuminenhan kestää n. 8 viikkoa, eli sitä ennen ei ainakaan kannata, mutta onko puolen vuoden päästä jo liian myöhä? Päätin ottaan varman päälle ja varata ensimmäisen käynnin nyt 3 kuukautta synnytyksestä. Sini- Marjaana kertoi keskiviikkona, että olen ajoissa liikkeellä, koska synnytyksestä on vain kolme kuukautta aikaa. Fysioterapialle ei kuitenkaan oikeastaan ole mitään oikeaa tai väärää aikaa. Hoitoon voi hakeutua jo ennen jälkitarkastustakin esimerkiksi virtsankarkailun vuoksi, mutta  koskaan ole liian myöhäistä, mikäli niin päättää. Fysioterapiaan voi aloittaa hyvin myös vuosienkin päästä synnytyksestä.

Koko tapaaminen alkoi esitietolomakkeella ja alkukartoituksella, mutta hyvin pian kävimme itse asiaan. Ihan aluksi Sini- Marjaana ohjasi minut suuren peilin eteen hyvään ryhtiin seisomaan. Aluksi hän tarkasteli seisoma-asentoani ja pian sain hieman noottia yliojentuvista polvistani sekä selän asennosta. Raskauden ja imetyksen myötä ryhti on mennyt hieman kasaan ja nämä huonot asennot todennäköisesti ovat saaneet aikaan tällä hetkellä vaivaavat kovat selkäkivut. Peilin edessä tehtiin myös sekä sivu- että taakse taivutuksia. Sivutaivutuksessa vatsani hieman pullahti ulos, joka on yleensä merkki mahdollisesta erkaumasta. Takataivuksessa selän asento oli aika hurjan näköinen (sekä tuntuinen) ja se taas johtuu todennäköisesti erittäin jumissa oleista lonkankoukistajista sekä pinnallisten (vatsa)lihasten ylijännityksestä.

Seuraavaksi vuorossa oli vatsalihasten tunnustelu selinmakuulla. Tunnustelemalla siis selvitetään sidekudoksen tilannetta ja mitataan mahdollinen erkauma. Itselläni vatsalihasten sidekudos on kunnossa ylimmäisten vatsalihasten kohdalla, mutta navan kohdalla sidekudokseen ei tullut jännitettä ja  erkaumaa olikin 4,5 cm ( erkauman ollessa alle 3 cm katsotaan vatsalihasten palautuneen).  Vatsalihasten erkauma oli itselleni aikamoinen yllätys. Olen nimittäin kotikonstein tunnustellut vatsaani ja en todellakaan ole tuntenut mitään koloa. Omien havaintojeni perusteella olen ajatellut vatsalihasteni olevan kunnossa ja siksi olenkin aloittanut kevyet vatsalihastreenit. Ilman tätä takastusta olisin hyvillä mielin jatkanut vatsalihas- ja keskivartaloharjoitteita ja kaikenlisäksi lisännyt koko ajan haastavuutta.

Kysyin Sini-Marjaanalta onko vatsalihasten harjoittamisesta haittaa, mikäli on erkaumaa. Erkauma kuulemma saattaa jopa isontua treenatessa ja tämän turhan treenin / erkauman vuoksi vatsa saattaa pömpöttää vielä vuosia raskauden ja synnytyksen jälkeen. Tämä pömpötys ei ole kuitenkaan lopullista, ja oikeanlaisilla harjoitteilla pömpötyksestä voi päästä eroon.

Lantionpohjalihasten tarkistus

Mietin ennen fysioterapiakäyntiä, miten lantionpohjalihaksia testataan, mutta se kävikin helposti alavatsan päältä. Sini-Marjaana laittoi kädet alavatsani päälle (n. lantioluiden tasolle) ja käski jännittämään lantionpohjalihaksia. Tein työtä käskettyä, mutta kuulemma lantionpohjalihasten sijaan uloimmat vinot vatsalihakset aktivoituivat. Tämä tietynlainen "toimintahäiriö" ei ole lainkaan outoa nimittäin Sini-Marjaanankin asiakkaista 90%  jännittää lantionpohjalihaksia väärin ja silloin lantionpohjalihastreenistäkään ei ole juuri hyötyä.... Vähän sama asia jos teet selkätreeniä, mutta jännitätkin hauista.

Halusin itse kokeilla, miltä tämä toimintahäiriö tuntuu ja se on erittäin helppo kokeilla mikäli epäilee tekevänsä lantiopohjalihasjännityksen väärin (ja vaikkei epäilisikään).

Mene selinmakuulle ja laita kädet alavatsalle. Jännitä lantionpohjalihaksia. Mikäli kädet nousee ja tunnet alavatsan jännittyvän silloin sinäkin käytät uloimpia vinoja vatsalihaksia lantionpohjalihasten sijaan. Tämän jälkeen pidä käsiä edelleen samalla paikalla ja pyri jännittämään lantionpohjalihaksia niin, ettei kädet "nouse".  Mikäli lantionpohjalihaksien löytäminen on hankalaa voidaan lantionpohjan toimintaa tarvittaessa mitata myös hyvinkin tarkasti ENMG-tutkimuksen avulla.

Seuraavana harjoitteena teimme poikittaisen vatsalihaksen harjoitusta, myöskin selinmakuulla. Tämä oli oikeasti erittäin hankalaa. Ensinnäkin tajuta, miten lihas meneekään keskivartalossa ja toiseksikin lihaksen aktivointi oli ainakin näin ensimmäisellä kerralla melko haastavaa. Tätä aktivointia hankaloitti lisäksi pinnallisten lihasten ylijännitys ja piti ihan tosissaan keskittyä rentouttamaan lihaksia ja aktivoimaan syviä lihaksia.

Mitkä fiilikset jäi?

Todella hyvät! Ihan ensinnäkin mä oon vahvasti sitä mieltä, että neuvolassa ja varsinkin jälkitarkastuksessa pitäisi puhua enemmän vatsalihasten palautumisesta, erkaumasta sekä lantionpohjan treenaamisesta. En varmastikaan ole ainoa, joka on tunnustellut vatsalihaksiaan väärin, enkä varsinkaan ole ainoa joka luuli tekevänsä lantionpohjalihastreeniä oikein. Sain paljon hyviä vinkkejä käynnin aikana ja yksi olennainen vinkki koski vaunulenkkeilyä. Itse olen pitänyt työntöaisaa ihan liian alhaalla ja tämän seurauksena kävellessä ryhti on hieman länässä (onneksi vaunujen työntöaisaa saa helposti säädettyä).

Onneksi löysin Sini-Marjaanan ja IhanA Fysion, ja voin nyt rauhassa ja hyvillä mielin kuntoilla ja palautua raskaudesta itselleni sopivimmalla tavalla, ilman että kokoajan tarvii miettiä mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Odotan innolla kolmen viikon päästä olevaa seuraavaa kertaa ja lisäksi tottakai toivon, että näistä postauksista on apua myös teille lukijoille!

Tähän loppuun viellä yksi juttu!

 Sini- Marjaana lupasi vastata teidän lukijoiden mahdollisiin kysymyksiin aiheeseen liittyen. 

 Heräsikö sinulla jokin kysymys 

lantionpohjalihaksiin, vatsalihasten erkaumaan tai johonkin muuhun aiheeseen liittyvään? 

Nyt saa kysyä!!! 

Yhteistyö : IhanA Fysio
Fysioterapiakäynti saatu ilmaiseksi bloginäkyvyyttä vastaan