Muutama sisustusjuttu

Meidän kodissa ei ole moneen kuukauteen tapahtunut juurikaan mitään, muutamia pieniä ostoksia vain...Mutta mihinkäs sitä hyvää muuttamaan? Näitä kuvia selaillessani taas tajusin, kuinka paljon rakastankaan tätä kotia! Tiedostan, ettei tämä tule olemaan loppuelämänkoti, tulevaisuudessa omakotitalo/ paritalo tai edes rivitalo kuulostaisi paljon enemmän mun jutulta. Tässä kodissa kuitenkin kokonaisuus on juuri sitä mistä tykkään. Selkeitä linjoja, neutraalit kalusteet, laatu ja värit (siis värittömyys). Jonkun mielestä ehkä tylsää ja steriiliä, mutta mun mielestä erittäin kaunista.

Olohuoneen "takaseinä" odottaa edelleen tauluhyllyjään. Hyllyt on jo hankittu hyvän aikaa sitten, mutta tuo remottimies tuntuu olevan liian kiireinen ;) Tauluhyllyt tulevat sohvan yläpuolelle todennäköisesti kahteen tasoon. Vasemmanpuoleinen vähän korkeammalle ja oikeanpuoleinen alemmas. Muutama taulu on jo olemassa, mutta tulevaisuudessa haluaisin hyllylle kuvia tärkeistä ihmisistä ja kauniista maisemista sekä kuvioista. Jotain simppeliä ja mustavalkoista.

Sohvalle kaipaisin vähän väriä, mutta sisustusrahahanat on nyt hetkeksi suljettu, kun rahaa menee ihan liikaa kaikkiin vauvajuttuihin. Mutta ehkä jotkut ihan pienet tyynyt voisi hankkia?

Keittiössä uutta on vain tuo kukka ja leikkuulauta. Kukka on muuten ollut hengissä jo ennätysajan! ja edelleen näyttää voivan hyvin. Musta taitaa sittenkin kuoriutua varsinainen viherpeukalo.

Ruokapöydällä toinen kukka..tämä yksilö on vähän räjähäneempi, mutta uskon ja toivon, että se vielä lähtisi kasvuun.

Eteiseenkin haluaisin jotain vihreää. Voisikohan noihin kynttiläkippoihin istuttaa jotain???

Taustalla näkyy myös miehen kertauskutsu. Kaksi viikkoa poissa kotoa kesäkuussa, täytyy toivoa, ettei mini päätä tulla ihan niin ajoissa ulos.

Sitten tämä työhuone!

Suoraansanottuna tää oli pitkään se inhokkihuone. Miehen firman paperit on aina ihan sekaisin tossa pöydällä ja tänne huoneeseen tulee aina raahattua kaikki rojut. Milloin on kuivausteline, milloin miljoona ikeakassia.

Eilen laitoin tuon körilään tekemään vähän arkistointihommia ja nyt on paperit putsplank! Eikä tämä ilo jäänyt tähän! Vaikka kovasti kannustankin työntekoon ja on mukava, että työnteko onnistuu kotona, en voinut välttyä kunnon riemutansseilta pari viikkoa takaperin. Tuo rotisko lähtee pois meiltä ihan oikeaan toimistoon. Aikaisemmin suunnitelmissa oli pitää työhuone työhuoneena niin kauan, kunnes Mini muuttaa omaan huoneeseensa. Tämän jälkeen työtila olisi siirtynyt joko makkariin tai olohuoneeseen. Ihan kiva idea, mutta olis kyllä fengsuit ihan pilalla!

Kuulemma toukokuun lopussa saan viimeistään huoneen vain ja ainoastaan vauvanhuonetta varten JES! Suunnitelmathan on jo tehty, toteutus vain puuttuu. Värit tulevat todennäköisesti olemaan aika hempeät. Vanha roosa ja minttu sekä valkoinen. Hyllyn päällä olevat purkit ovat tulossa vauvanhuoneeseen. Oi en malta odottaa!

Raskausviikko 26

Tänään on jo rv 25+2 , eli ei nyt enää kovin kauan tarvitse odotella Minin tuloa? Tuo pieni mönkiäinen on mun ajatuksissa ihan kokoajan, ja miksei olisi? Miten voisi edes  olla miettimättä tyyppiä, mikä möyrii omassa mahassa kokoajan. Minin ajattelu on vaikuttanut myös mun uniin. On ihana mennä nukkumaan, kun öisin pääsee "näkemään" pienen. Viime yönä tuuditin häntä uneen monta tuntia ja sitä edellisenä yönä leikittiin jumppamatolla. Eihän se tietenkään ole sama asia ja jonkun mielestä olen varmaan totaalisen höyrähtänyt. Mutta tunnen jo nyt suurta ikävää toista kohtaa, ehkä vähän outoa kun en ole Miniä koskaan nähnyt. Mutta kuitenkin.... kaipaan sitä jo niin kovin <3

Viime viikolla meillä oli kolmas neuvolakäynti rv24+2. Oltiin sielä kaikki kolme, tuleva isikin halusi kuulla taas Minin sydänäänet ja piti siksi vapaapäivän töistä. No sydänäänet kuului hyvin, mutta jatkossa isä tuskin tulee mukaan. Tulevaa isää ei huomioida juuri ollenkaan. Äidiltä kyllä kysellään vointia, mutta ei kukaan kysy isän vointia. Mielestäni vähän hullua. Enhän minä yksin lasta odota.

Neuvolassa katsottiin ihan perusjutut. Paino, verenpaine ja kuunneltiin sydänäänet sekä otettiin sf mitta ensimmäisen kerran.

Paino.... no mitä sitä kieltämään. Jos aamupainoa katsoo on kiloja tullut 8 ja neuvolakortin mukaan jo 10 (kun on syönyt ja vaatteet päällä) Aika hurjaa, ja vaikka painonnousu onkin normaalia, ei se silti kivalta tunnu!  ... täytyy ehkä vähän vähentää tota herkuttelua ;)
Sf mitta (mistälie tämä lyhenne tuleekaan) oli 21cm. Mitta oli kuulemma alakäyrillä, mutta mitä se alakäyrillä olo todellisuudessa tarkoittaa? Koitin kysellä Minin tän hetkistä kokoa,mutta kuulemma tosi vaikea sanoa. Kirjojen mukaan n 800g, mutta tiedä siitä sitten?

Olo on pysynyt edelleen hyvänä, jaksan tehdä asioita ihan eri tavalla. Nyt oloa vaivaa flunssa mikä iski eilen aamulla. Olen muutaman päivän kotona lepäilemässä ja toivon, että pöpö menisi nopeasti ohi. Viikonlopuksi on luvassa vaikka mitä kivaa;lapsimessua, siskonpoikia yms yms yms. Ei tässä nyt ehtisi sirastaa. Toisekseen töitä on enää alle kuukausi jäljellä. Haluaisin niin kovasti olla töissä, kun tämä kotoilu tulee sen jälkeen ehkä jopa liiankin tutuksi.

Sisustukseen on tullut pientä muutosta, kun ostin olohuoneeseen uuden valaisimen. Valaisin on jo kuvattu ja postaus on kuvien muokkausta vaille valmis. Lähipäivinä on siis tulossa piiitkästä aikaa sisustusjuttuja.

Rv 24

Tänään käynnistyi taas uusi raskausviikko. Nyt mennään jo rv 24+1. Selailin viikonloppuna vauvakirjoja ja hämmennyin ihan , kun tajusin, että kohtahan tässä siirrytään viimeiselle kolmannekselle. Aika hurjaa!

Alkuraskaushan mulla meni tosi surkeasti. Kokoajan oli huono-olo, väsytti eikä mikään oikeastaan tuntunut hyvältä. Liikunta jäi työnkauttatulevaa liikuntaa laskematta kokonaan, ja vain murto-osa ruoista maistui. Viimeksi jo vähän kirjoittelinkin, että nyt on vähän toinen ääni kellossa (toivottavasti tämä fiilis jatkuu loppuun asti). Tuntuu, että energiaa olisi vaikka muille jakaa. Puuhastelen ja touhuan kokoajan jotain. Koti hohtaa puhtauttaan ikkunoita ja lattialistoja myöten. Kaapeille on annettu kevätsiivous ja parveke on laitettu myös kevätkuntoon. Mulla taitaa olla pesänrakennusvietti ;)

Tällähetkellä nautin raskaudesta kirjaimellisesti täysinrinnoin. Tuntuu, että rintavarustus alkaa huotelemaan jo kokoa H, eikä mitkään liivit mahdu päälle. Vatsa alkaa kasvaa pikkuhiljaa, vaikkakin se on vielä aika pieni pömppis. Minin jumppailut tuntuu varsinkin iltaisin melko vahvoina ja me tulevat vanhemmat menemmekin aina iltaisin aikaisin petiin tunnustelemaan potkuja ja juttelemaan pienelle. Tuleva isä haluaa laulaa Minille iltaisin. Hän ei kuulemma osaa kehtolauluja, mutta hän lauleskelee "Olen omena, olen omena, olen pyöreä omena" :D Mini ilmeisesti tykkää siitä, kun heti alkaa kova nyrkkeilymatsi. Se varmaan ajattelee, "kyllä toi iskä on vähän hölmö, ku tollasta laulaa iltalauluks" :D

Vatsa tosiaan on vielä pienipallo, mutta eiköhän asia korjaannu tässä kevään edetessä. Välillä epäilen onko Mini vähän eksynyt paikasta ja sijaitseekohan mun kohtu sittenkin takamuksessa? Kaikki housut "vähän " kiristää ja pidän peukut pystyssä, että lämpimät ilmat alkaisi, jotta mun ei tarvi enää pitkään tunkea ahteriani Kallen tuulihousuihin.

Tällä viikolla en ole uskaltautunut vaa`alle ollenkaan, mutta luulempa painon taas nousseen. Yritän terveellisen ruoan ja liikunnan kanssa pitää painonnousun inhimillisenä, mutta nesteenkertyminen varsinkin jalkoihin hankaloittaa tätä projektia ikävästi. 

Tällä hetkellä yritän juoda vettä mahdollisimman paljon ainakin 3-4 litraa päivässä. Lisäksi ajattelin kokeilla kotoa löytyviä kompressiosukkia, jospa se tehostaisi kuonaaineiden liikettä. Onko teillä lukijoilla muita kikkoja?

Ensiviikolla on jo seuraava neuvola-aika ja tällä kerralla käymme ilmeisesti läpi kelan tukiasioita sekä saamme raskaustodistuksen. Ensi viikon jälkeen alkaa lisäksi viimeinen työkuukausi. 

Tätä vauhtia kohta on jo Heinäkuu ja saan pienen Minin syliin.

Omaa pientä odotellessa saa onneksi tuoksutella muita vauvoja <3

Ystävän pieni käärö oli niin valloittava pakkaus!

Mammakuulumisia

Huh... Vihdoinkin löytyi pieni puolituntinen blogin päivittämiseen. Aloitan varmasti joka toisen postauksen valittamalla kiirettä, mutta kun se kiire vaan vaivaa. Tekin olette näköjään huonanneet harvan postaustahdin, kun muutamat ovat käyneet kommentoimassa asiaa. Ihanaa että täälä odotellaan uusia postauksia, mutta kiireisen elämäni vuoksi en ota mitää stressiä kirjoittamisesta. Tekstiä tulee silloin , kun siihen on aikaa, parisuhdevapaa-aika menee ehdottomasti blogin edelle :) Kiireettä kun pitää Odotan innolla äippälomanalkua ja sitä, että aikaa jää muuhunkin kuin pelkkään työntekoon ja kodinhoitoon. Postausideat suorastaan pursuaa ulos mun päästä, ja sormet jo kovasti syyhyää että pääsen kirjoittamaan. Arki nyt kuitenkin on mitä on ja sen mukaan mennään. Pienen postaustauon jälkeen Päätin kirjoitella pienen mammakuulumispostauksen, mitäs muutakaan? Koittakaa sisustusihmiset kestää ;)

Viimeviikolla oli siis rakenneultrakontrolli ja päästiin taas katsomaan meidän pientä. Sydämen verisuonet oli juuri siinä järjestyksessä, kuin pitääkin ja mahassa näyttäisi kasvavan terve ja energinen pieni pakkaus. Paino menee kuulemma hieman käyrän alapuolella, mutta kuulemma ihan normaalia. Ja kyseessähän on vain arvio. Lopussa vielä kysäisin sukupuolesta, ja kyllä se tälläkin viikolla tytöltä vahvasti näytti. No Heinäkuussa sitten näkee menekö veikkaus oikeaan, tyttö tai poika, molemmat ovat erittäin tervetulleita. Meidän pieni mini<3

Tässä viime aikoina ollaan tehty aika paljon hankintoja ja mietitty mitä me ihan oikeasti tarvitaan? Viime perjantaina mkäytiin vähän extempore Lahden vaunupuodissa, katsastamassa heidän vaunutarjonta. Kerroimme myyjälle millaisia vaunuja olemme etsimässä. Meidän kriteerit olivat: kevyet, näppärät, kauniit, hyvät arvostelut, turvakaukalon saa vaunuihin kiinni. Turvakaukalo meillä on jo hankittuna Graco merkkisenä. Netistä selaillessani en löytänyt yksiäkään kivan näköisiä tältä merkiltä. Olimme jo melkein täysin varmoja Bumbleriden indie vaunuista. Myyjä suositteli meille näitä Gracon vaunuja ja hetken tuumailun jälkeen päätimme ottaa ne. Odotan jo, että saan pienen minin kyytiin ja pääsen huristelemaan pitkin raittia ;)

No mitäs tälle Mammalle sitten kuuluu?

Tämä viikko on mennyt erittäin hyvin (*koputtaa puuta). Selkäsäryt ovat hellittäneet, en ole oksentanut nyt pariin viikkoon ja väsymyskin on tipotiessään. Tuntuu, kuin olisin vallan uudesti syntynyt. Nyt on hirveästi energiaa puunaamiseen ja liikuntaan. Ihanaa! Ehkä tämä raskaanaolo sittenkin on ihan kivaa! Parinviikon ajan olen tosiaan pystynyt liikkumaan huomattavasti enemmän. Olen päivittäin kävellyt 40min hyötyliikuntana töihin ja tähän päälle jumppaohjaukset ja salitreenit. Viimeviikolla kävin kahdesti ja tällä viikolla takana on jo kolmet treenit ja mennään vasta Torstaissa. Olen todella tyytyväinen itseeni ja todellakin toivon, että tämä treeni-innostus säilyy.

Viimeksi kirjoittelin vähän siitä ruoka-asiastakin ja mainitsin aloittaneeni ruokapäiväkirjan pidon. Päiväkirjahan on ollut hitti! Olen syönyt paljon enemmän kasviksia, vihanneksia ja marjoja, sekä herkut ovat jääneet vähemmälle, samoinkun sokerijogurtit. Ongelmana tällä hetkellä on se, että vaikka viikolla menee hyvin, niin viikonloppuna lähtee mopo totaalisesti käsistä! Mistä sitä löytäisi sen kuuluisan itsekurin?

Nyt alkaa ruokkis olla pidetty ja täytyy palata työntekoon!

Palailen astialle, toivottavasti pian, mutta elkää hikeentykö jos seuraavaan postaukseen menee taas hetki ;)

Kesäkuntoon!

Jos nyt aloittaisi, ehtisikö vielä kesäksi kuntoon?

"Normaalitilassa" varmasti, mutta tämän hetkinen tila huomioiden, tuskimpa. Pötsi vaan kasvaa kasvamistaan, eikä loppua näy vielä hetkeen ;)

Itse menetin toivon hyvästä kesäkunnosta jo Lokakuun lopulla, kun sain tietää olevani raskaana. Vaikka raskaus ja raskauden myötä tuleva palkinto onkin ehkä parasta mitä voi toivoa, ei se silti poista sitä tosiasiaa, etten haluaisi luopua hyvästä kunnosta ja kropastani. En väitä, että raskaus välttämättä pilaa vartaloa, mutta ei se ainakaan ennallaan ole heti synnytyksen jälkeen, tai parin kuukauden päästäkään synnytyksestä. 

Olen urheillut oikeastaan koko ikäni. Nuorempana pelasin golfia kilpaa, ja tavoitteenani oli tuolloin pelata vielä jonain päivänä ammattilaisena. Lukion myötä kiinnostus golfiin väheni ja salikärpänen puraisi. Aluksi "treenasin" pari kertaa viikossa uimahallin salilla, armeijassa intin kuntosalilla ja armeijan jälkeen liityin jäseneksi Lahtelaiselle kuntosalille.

Kiinnostus lihasten kasvattamiseen ja fyysisenkunnon kehittämiseen lisääntyi sitä mukaa, kuin kehitystä alkoi näkymään ja lopulta asetin itselleni tavoitteeksi osallistua junioreiden Body Fitness-kisoihin syksyllä 2013. Dietti jä kesken kolmen kuukauden kisadietin jälkeen (en nyt avaa syitä sen enempää, muuten tämä teksti ei lopu koskaan :D). Tämän kisarupeaman myötä rakas saliharrastus ja terveellinen ruokailu kuitenkin jäi.

Oikeastaan tuolloin päätin, "sitten kun joskus olen raskaana, noudatan tiettyä raskausajanruokavaliota, jottei ylimääräisiä kiloja tule". Kivasti ajateltu silloin, mutta totuus iski vasten kasvoja Marraskuussa. Olin tottunut treenaamaan salilla 4-5 kertaa viikossa omien liikunnanohjaajan töideni lisäksi. Alkuraskauden huonovointisuuden vuoksi en käynyt kuntosalilla kuukauteen. Kuukauden jälkeen harrastukseni jatkui säännöllisen epäsäännöllisenä 1-2 kertaa viikossa, jos sitäkään. Voitte vain arvata mitä monen kuukauden treenaamattomuus tuntuu! Ne vähätkin lihakset ovat visusti tuon masun <3 ja läskin alla. Onneksi työnpuolesta tulee kuitenkin liikuntaa, niin en ole ihan rapakunnossa.

Tutkimuksien mukaan liikunta ei kuitenkaan ole se tärkein asia kropanmuokkauksessa. Vaikka liikunta ja fyysisestä kunnosta huolta pitäminen ovatkin hyviä juttuja, on oikeanlainen ravinto monta kertaa tärkeämpää.

Viimesyksynä ruokailu oli terveellistä tasan siihen asti, kunnes oksentelu ja etovaolo tulivat kuvioihin. Marraskuusta Tammikuun loppuun olen syönyt sitä mikä on milloinkin maistunut. Eli hedelmät, leipä ja mehukeitto. Nii ja herkut tietenkin, ne maistuu aina!

Toki söin muutakin, mutta monet ruoka-aineet jäivät pois kun niitä oli niin inhottava oksentaa tai sitten oksensin jo kun vain ajattelinkin jotain terveellistä.

Nyt tilanne alkaa olla jo parempi.  Kaikki ruoat maistuu, paitsi subit. Pidin pitkän aikaa taukoa maitorahkasta, koska laatta lensi jo siinä vaiheessa kun avasin jääkaapin. Olen nyt totuttanut itseni takaisin rahkan ystäväksi. Ensin söin maustettua jogurttia, maustamatonta, siitä siirryin jogurttirahkaan ja nyt olen pari viikkoa syönyt ihan ehtaa maitorahkaa. Toki edelleen se haju saa yökkimään, mutta toistaiseksi on pysynyt sisällä. Olen siis kuukauden verran pystynyt syömään melko normaalisti, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Tänään aamulla selailin omia treeniaikaisia kuviani (mm. tuo ylläoleva) ja oma kuva sai minut motivoituneeksi. Tänä kesänä tuo ylläoleva kunto ei todellakaan ole se mitä lähden hakemaan, mutta ei sitä nyt ihan ranttaliksikaan tarvitse heittää. Aikaisemmin ajattelin "kyllä ne raskauskilot sitten ehtii pudottaa". Tämä ajatus on nyt jäänyt ja  Tällähetkellä yritän kerätä mahdollisimman vähän ylimääräistä, jottei syksyllä edessä oleva kroppakuntoon-projekti ole ihan mahdoton! (Tällähetkellä painoa on tullut 4-5 kiloa näiden 22 viikon aikana, eli maltillisesti kai?)

Aamulla kaivoin bestshapen vihkon esiin ja aloin täyttämään. Vihkon avulla on siis helpompi seurata omaa tekemistään, kun täyttää liikunta ja ravintopäiväkirjaa. Seuraavat viikot yritän elää terveellisesti ja liikkua mahdollisimman paljon, toki omaa kroppaa ja Miniä kuunnellen. Toivotaan, että projekti menee hyvin, eikä Mini ota tästä itseensä! Luulen ja uskon kuitenkin vahvasti, että olen kesällä paljon iloisempi ja energisempi mutsi jos nyt jaksan skarpata.

Kirjoittelen tänne miten projekti etenee, vai eteneekö lainkaan.  ;) Pitäkää peukkuja!!!

Mites sielä ruudun toisella puolen, onko sielä kesäkunnon tavoittelijoita?

Kiinnostaako liikunta ja ravitsemuspostaukset?

Saako valittaa?

Loma tuli, loma meni. Aivan liian nopeasti, taas!

Kuten aiemmin jo mainitsinkin, vietimme hiihtolomaviikoa minun puolen perheeni kanssa Tahkolla. Majoituimme Tahko Spa Suiteseissa (niinkuin yleensä), ja reissu oli kaikinpuolin todella rentouttava. Viikkoon mahtui kaikenlaista; hiihtoa pari kertaa, shoppialua, ulkoilua, leikkiä ja hyvää ruokaa sekä paljon herkuttelua. Lomalla en koskaan jaksa nipottaa herkuista, syön sen mitä tekee mieli ja arkena sitten olen tarkempi ruoan kanssa. Tällä kertaa jonkin herkun olisi voinut jättää syömättä, koska paino oli noussut viikon aikana pari kiloa, HUPS! Nii ja mitä olisi loma ilman riitoja? Pari tyhmää riitaa, ensimmäinen siitä, kun selitin mausteiden paikan väärin (Mies etsi niitä jääkaapin yläpuoleisesta kaapista :D) ja toinen riitä tuli kun söin Hänen tikkarin :D . Onneksi ei tämän suurempia ongelmia ole!

Vaikka loma olikin ihana, olin TODELLA väsynyt kotiin päästyäni. Väsymys ajoi minut sänkyyn viikonloppuna aina parin tunnin välein ottamaan pienet nokoset sekä Tuttu ja ihana ystäväni herra oksennus palasi piristämään päiviäni (tai iltoja, Lauantaina oli erityisen kiva kävellä keskustassa autolle 10 aikaan illalla, kävin meinaa merkkaamassa joka toisen puun. Ihmiset varmaan katsoi: "ompas tuo tyttö hyvässä humalassa jo tähän aikaan" Niin noloa :D)

 Näiden vaivojen lisäksi selkä on ollut todella kipeä ja se kipeytyy jo pienestä kävelystä. Pitkän työpäivän jälkeen selkä oli todella kipeä, tuntuu ettei jalatkaan toimi. Koita siinä nyt sitten toimia Liikunnanohjaajana! No olen nyt sairaslomalla muutaman päivän, jospa tämä tästä.

Työterveyteen menossa

Tänään oli muuten rakenneultra. Yö meni taas erilaisia unia katsellessa ja voin kertoa, että muutamat perhoset lensi vatsassa. En oikein tiennyt mitä odottaa. Aamulla katsoin puhelinta ensimmäisen kerran 8:15. Annoin itselleni luvan herätä. Olin aika täpinöissäni, jee tänään päästään katsomaan meidän vauvaa! Olisin varmaan hyppinyt päälläni, jos selkä ja vatsa ei olii ollut niin kipeänä. Tyydyin siis selaamaan puhelinta, "muutama" viesti sisaruksiltani whatsapp-ryhmässä. Niitäkin ilmeisesti vähän kiinnostais se sukupuoli? Herättelin Kallea ja lähdimme yhdessä aamupalan valmistukseen. Tänään söimme aamupalan olohuoneessa ja samalla katsoimme viaplayta. Yritin keskittyä ohjelmaan, mutta joka toinen minuutti pyysin Kallea laittamaan pausen ja halusin keskustella ultrasta. Jännittääkö? Mitä mietit? Mitä luulet kumpi sielä on? Onkohan kaikki hyvin?

Aamupalan jälkeen katsoin eilisen Ensitreffit alttarilla jakson ja menin suihkuun. Suihkun jälkeen meikkiä naamaan, hiuksen ponnarille ja JES nyt saa lähteä PHKS:iä kohti!
Odotushuoneessa heitettiin vielä lanttia ja katsottiin kumman sukupuolen kolikko antaa. (Kolikko itseasiassa tiesi oikein ;)).

Pian oli meidän aika mennä rakenneultrahuoneeseen.
Meillä oli tällä kertaa kaksi ultraajaa tutkimassa Miniä, kun toinen harjoitteli rakenneultran tekoa. Menin selälleen ja jo heti aluksi toivoin, ettei selällään tulisi huono-olo kuten yleensä. Pian näimme jo meidän pikkuisen ruudulla. Mini oli selvästi saanut roimasti energiaa autossa syömästäni banaanista, hän nimittäin hyppi, pomppi ja kääntyi koko ajan. Ja jos hetken malttoi olla paikallaan, niin hän potki tai nyrkeili ultralaitetta kohti. Energiaa näyttäisi siis olevan, vaikka muille jakaa! Toivottavasti vähän rauhoittuu ennen syntymää, muuten äiti ja isi on aika kovilla :D

Tunnin verran siinä meni ja silti jäi saamatta joku sydämen verisuonien järjestys. Tämä on kuulemma vasta Tammikuussa tullut uusi tarkastettava juttu, jota aikaisemmin ei ole sen enempää jääty etsimään, jos ei näy. Nyt se on kuitenkin tullut pakolliseksi ja kun sitä ei näkynyt kuvissa Minin hyppyjen vuoksi sain uuden ajan kontrollikäyntiin ensi viikoksi.

Muuten kaikki oli kuulemma kuten pitää. Nyt raskausviikolla 21 pieni on 314g ja kuulemma (sekä näemmä) erittäin energinen pieni pakkaus.

Nii ja se sukupuoli...

No tilanne oli joksenkin hämmentävä. Toinen naisista kysyi onko minulla mitään kysyttävää. Ajattelin kysymyksen niin, että onko huolia tai murheita raskauteen liittyen. Kerroin edelleen jatkuvasta oksentelusta (mikä ei varmaan tullut hänelle yllätyksenä, kun kesken ultraamisenkin piti käydä vessassa), väsymyksestä ja selkä kivuista. Nainen ei sanonut mihinään oikein mitään. Ainot kommentti oli vaan, että nuku, kun vielä saat nukkua. JEP!

No sitten se aika olikin kulunut ja aloimme katsomaan sitä kontrollikäynti aikaa. Olin vähän hemmentynyt, miksi meiltä ei kysytty "haluatteko tietää sukupuolen". Sitten kysyinkin asiasta ja kuulemma olisi pitänyt itse tajuta kysyä, jos haluaa tietää!!!???!! Siis täh? Miten voin osata kysyä, luulin, että meiltä kysytään! Puhisin kiukusta!

Meidän pieni mulkosilmä <3

Toinen ultraajista lopulta avasi suunsa ja sanoi veikkaavansa tyttöä, muttei katsonut asiaa kovin tarkasti, kun me ei sitä erikseen kysytty. Jaa... Veikkaskohan tyttöä, kun ei vehkeitä näkynyt? Mitä jos ne on niin pienet ja luuli siksi tyttöä? :D No onneksi kontrolli on jo ensiviikolla niin silloin kuulemma myös sukupuolta voidaan tarkastella enemmän.

Aloin jo vähän innostua kaikista ihanista röyhelöhameista ja söpöistä vaaleanpunaisista vaatteista, mutta järki (Kalle) käski odottamaan ensiviikkoon.


Mutta summasummarum! Meille tulee Heinäkuussa pieni tyttö-merkkinen energiapakkaus <3 ....painosanalla toivon tosiaan pientä, enkä samankokoista möhkälettä mikä hänen äitinsä oli ;)

Uusi Banneri

Näin lomalla ehtii hyvin tekemään niitä asioita, mitkä arkena jää tekemättä. Yksi jo pitkään To Do- listalla roikkunut asia on uuden bannerin teko. Aikaisempi banneri kodin kuvista ei enää kertonut blogin sisällöstä, koska suurinosa postauksista painottuu kuitenkin tähän raskausaikaan.  Nyt tämä uusi banneri kertoo mielestäni paljon kattavammin blogin sisällöstä. Vai mitä mieltä olette?

Ulkoasu vaatisi vielä hieman muokkausta (kuva saisi ola vähän leveämpi), mutta nyt blogi saa hetken näyttää tältä! Uuden Bannerin ja ulkoasunmuokaus on nimittäin ihan vain pikkuisen ärsyttävää ja aikaa vievää hommaa!!!

*** Kaikenlisäksi tää kone taas temppuilee, oon varmaan tätä samaa postausta kirjoittanut nyt toista (tai kolmatta )tuntia! Huoh!

No mutta asiaan, lomaa on nyt muutama päivä takana ja vielä pari päivää edessä. Olemme Perjantaista lähtien lomaillut täälä Tahkolla ja olo alkaa olemaan jo aika hyvä. Täälä en ole oksentanut kertaakaan, vain muutamat yökkäykset aamupalan yhteydessä, ja kaiken lisäksi muutamaa yötä lukuunottamatta olen nukkunut, kuin tukki (yöheräilyjä vain 1-2, normaalin 5 sijaan). Nyt hetken hengähdyksen jälkeen vasta tajuan, kuinka poikki olinkaan. Eikä itselläni ole niinkään väliä, mutta se stressaaminen ja jatkuva touhottaminen vaikutti selvästi myös tuohon pikkuseen. Pistelyt ja kovat viillot ovat nimittäin loppuneet kuin seinään. Vähän kauhulla odotan Maanantaina alkavaa työviikkoa, mutta onneksi äippäloman alkuun ei ole enää pitkä aika.

Nyt on ollut hyvin energiaa jopa vähän ilveillä ja pelleillä  siskon poikasen kanssa.

Päivät täälä Tahkolla on ollut enemmän ja vähemmän hötsäilypäiviä. Leikkiä, ruokaa ja hieman urheilua. Maanantaina kävimme Kuopiossa Matkus-kauppakeskuksessa vähän shoppailemassa. Löysin muutamia vaatteita Minille ja mikä parasta superistuvat housut itselleni Name It:istä.  

Vielä piti jättää ne kaikista pinkeimmät ja sinisimmät vaatteet sinne kauppaan ja malttaa odotella sitä viikonpäästä olevaa rakenneultraa, jos sielä vaikka näkyisi pieni kepukka tai "vain kaksi jalkaa" :D.

Raskauden puoliväli alkaa pikuhiljaa näkymään tämän Mamman vatsanseudulla. Minkäännäköistä masua ei ole oikeastaan tähän mennessä näkynyt, vain pientä turvotusta minkä on hyvin saanut vaatteilla piiloon. Nyt 20:n raskausviikonkäynnistyessa tuntuu , että vatsa on pullahtanut ulos eikä mikään vaate istu kunnolla. Ei sillä, että mikään olisi muutenkaan vähään aikaan istunut. Vaikka painoa on raskauden aikana tullut vain pari kiloa, on lantio leventynyt niin paljon, että vain murto-osa housuista mahtuu jalkaan. Ostin rv. 8 ne perinteiset raskausfarkut, joissa tulee se kangaspala vatsanpäälle. Ne Mamalicious farkut olivat, ja ovat edelleenkin erittäin epämielyttävät ja näytän niissä ihan muumimammalta. Kuopionreissulta löysin kuitenkin nämä ihanat (myöskin Mamalicious) mammahousut, jossa on matalampi vyötärö ilman sitä kangaspalaa. Itse ostin koon 28/32, jotta kasvu ja lihomisvaraa olisi vähän ;)

Myös kenkäkaappi sai täydennystä.

Nyt irtaudun tästä koneesta ja menen leikkimään siskonpoikien kanssa autoilla!

Hauskaa loppuviikkoa, palaillaan!